...ja luultavasti viimeinen. Ei kuitenkaan siksi etteikö olisi ollut mukavaa, sitä se kyllä oli. Nyt on kuitenkin otettu se pieni rentoutumisen hetki tähän alkuun ja huomenna alkaa duunit raksalla. Näin se menee kunnes oma koti kullan kallis jossain vaiheessa valmistuu.
Tuli perjantaina ystävien käydessä Etelästäpäin kyläilemässä puheeksi autio laguuni, jossa olemme silloin tällöin käyneet. Nyt ei kyllä kahteen vuoteen. Niinpä lauantai aamuna päätimme ottaa hetken kesää vain meille ja pakkasimme teltan ynnä muut vermeet ja tietysti koirat autoon. Suuntana tuo laguuni, jossa hiekka on hienoa ja valkoista, vedessä saa kahlata pitkälle pitkälle ennen kuin on edes uintisyvyydessä, kaislat peittää mukavasti laguunia, joten sitä tuskin edes huomaa mikäli ohi veneitä lipuisi. Perille asti ei autolla pääse, vaan ennen piti suunnistaa metsän läpi. Nyt paikka oli bongattu ja hakkuitakin siellä tehty, rantaan oli pieni polku. Hyvä piilo menossa pilalle... No mutta saimme kuitenkin olla siellä ihan rauhassa, melkein koko ajan.
Pystytimme teltan metsän reunaan ja leiriydyimme. Illan kahlailimme rannassa ja uimme, koirat tietysti osallistui parhaansa mukaan. Hugo osoitti sukellusmestarin merkkejä; sukelteli pitkät tovit pienten uppotukkien ynnä muiden perään ja parit kävytkin nosti pohjasta. Olisi taas ollut videokamera paikallaan, kun herran elkeet alkoi lähinnä sukeltavaa sorsaa muistuttaa... :D Doris ja Deli ottivat kuntoetapin uiden lähes koko ajan Hugon kahlaillessa ja sukellellessa. Välillä juostiin koko sakki täysiä rantaan ja takaisin niin pitkälle veteen kuin jalat vain ylti juoksemaan. Se on muuten pitkälle se siinä rannassa.
Välillä maattiin vain viltillä taivasta tuijotellen, ja korkattiin tietysti viinipullo... Koirat söivät metsässä mustikoita ja pyörivät sydämensä kyllyydestä rantahiekassa. Ja tietenkin se pitää tulla juuri siihen viltin reunalle ravistelemaan vedet ja hiekat turkista :D Mie jätin puhelimenkin autoon ja Kallen puhelimen soidessa jäin vain kuuntelemaan soittoääntä (Vivaldi: neljä vuodenaikaa) vastaamatta ollenkaan, joka siinä tilanteessa oli jostain syystä todella rauhottavaa kuultavaa B)
Illalla tehtiin nuotio ja koiratkin tuli siihen ympärille makoilemaan ja nauttimaan makkaran jämistä. Enpä muista milloin olisin niin täysin rentoutunu, koko päivä tekemättä yhtään mitään. Jossain vaiheessa iltaa kömmittiin sitten telttaan, koirat pääsivät teltan eteiseen nukkumaan. Doris ja Deli rauhottui heti nukkumaan, Hugo herätteli pari kertaa, kun oli raukka juonut niin paljon vettä uidessaan, että piti päästä viiden minuutin "pikkupisuille"... Rauhallisin mielin saattoi käydä nukkumaan, kun tiesi ettei tasan kukaan pääse lähellekään telttaa ilman, että siitä tiedetään ;)
Aamuyöstä vahtipalvelu pääsikin tositoimiin. Vajaan kymmenen hengen nuori porukka eksyi yöjuoksuiltaan paikalle uimaan. Olivat vielä kaukana tulossa, kun heräsin haukkukuoroon. Heti ne oli bongattu ja tulosta ilmotettiin. Päästin Hugon vielä vapaaksi ja se säntäs ihan suoraan tulijoitapäin kovasti haukkuen. Toki kutsuin sen pois ennen kuin pääsi lähelle, mutta tulijoille taisi tulla kuitenkin selväksi pitää etäisyyttä. Aivan kuin Hugo olisi tehnyt perillä mitään muuta kuin heittäytyny porukan jalkoihin rapsutettavaksi... :D Illuusio "hurjasta vahtikoirasta" pidettiin kuitenkin yllä pitämällä Hugo "omalla alueella" ja vierailijat pitivätkin sopivan etäisyyden, kävivät uimassa aika meteliä pitäen ja lähtivät sitten. Myö oltiin jo takasin teltassa, sillä Hugo tarkkaili vieraiden jokaista liikettä teltan ovelta. Kyllä se oli taas niin itteensä tyytyväisen näkönen sitten kun kehuttiin hyvästä vahdista :D Deli nousi porukan tullessa katsomaan, mutta päätti sitten luottaa lauman vanhempien vahtitaitoihin ja heitti takaisin pitkäkseen ja jatkoi unia.
Yöllä tuli vettä jossain vaiheessa muttei se karvanaama -laumaa yhtään tuntunut haittaavan vaikka kova sade pitikin telttaa vasten aikaa kovaa ropinaa. Kaikki nukkui kasassa, kun jossain vaiheessa katsoin. Aamulla istuttiin taas nuotiolla ja uitiin koko porukka. Vielä hetki rentouduttiin ja Doris taisi toimia tulivahtina, kun liimautui notskin viereen makoilemaan.
Lopulta oli pakattava kamat ja lähdettävä kotia kohti. Hyvillä mielin lähdettiin ja täytyy sanoa, että oli tähän mennessä kesän paras viikonloppu ;) Tulipahan tässä myös testattua miten onnistuu telttailu koirien kanssa, kun on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan ottaen koirat mukaan. Hyvinhän nuo osasivat olla teltassakin, joten ehkäpä nuo suunnitelmat muuttuvat joskus todellisuudeksi... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti