Hugolle jälkeä

Tänään oli Hugon reenivuoro, ja PK-jälkeähän sitä tehtiin. Ei ole Hugo muutaman lyhyen jäljen jälkeen mitään ajanut, eli pari viikkoa mennyt viimeisestä jäljestä. Tällä kertaa tehtiin vain yksi jälki, niin että Hugo ajoi vieraan ihmisen jäljen. Hugolle jälki oli vielä lähes katkeamaton, pituutta reilut kymmenen metriä ja makkaraa joka toisella askeleella.

Hugokin jo tietää, että valjaat tarkoittaa hommia, ja alkaa ihan intopiukkana tarjota kaikenlaista tekemistä jo matkalla jäljelle, kuten seuraamista! :D Näytin jäljen alun ja laskin jo liinaa sen verran, että tulin pari metriä jälessä. Hugo teki tosi hyvin hommia, ja vaikka kaksi makkaraa jäi jäljelle, ei nenä noussut maasta kertaakaan. Jippii!

Tämä meni niin hyvin, että lopetettiin koko reeni siihen samantien. Ensi viikolla uudet haasteet...

Mejää

Eilen otimme suunnan metsään, jossa Dorikselle ajettiin ihka ensimmäinen verijälki. Jälki tehtiin kaaren muotoiseksi, ja reilut sata metriä oli pituutta. Ei vielä kulmia tai makauksia. Paitsi tietysti alussa ja sitten lopussa odotti hirven sorkka. Jälki oli aika tuore kun se ajettiin, vain noin tunnin vanha.

Kun laitoin Dorikselle "työvaljaat" päälle ja lähdin kävelemään jäljen alulle, se oli aivan innoissaan. Valjaita ei tosiaan pidetä kuin jälki- tai hakuharkoissakin liivien alla, joten tyttö kyllä tiesi että hommiin ollaan menossa. Alkuun se katseli kaula pitkällä metsään ja veti hajuja sieraimiin, kuvitteli kai pääsevänsä maalimiehiä etsimään... Vein Doriksen alkumakaukselle, ja näytin jälkeä sen ensimmäiset kymmenen metriä käskyä toistaen. Alussa se meni nenä maassa aina jonkun metrin, ja nosti sitten päätä ja haisteli ylempää. Muutamaan otteeseen näytin jälkeä uudestaan ja annoin käskyn uudestaan. Hyvin nopeasti tyttö sitten sai kiinni, että mitä piti tehdä. Se lähti etenemään lyhyellä siksakilla, ja puolen välin jälkeen vauhtia oli jo sen verran, että hyvä kun kävellen perässä kestin.
Kuvittelin, että Doris saattaisi ottaa sorkan suuhun, kun se on kotonakin sorkkia ynnä muuta vastaavaa saanut syödä. Kaadolla se kuitenkin meni vain ihan sorkan lähelle, haisteli sen päästä päähän ja jäi seisomaan minuunpäin katsoen, vähän kuin odottaen että mitä tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan oli aika hyvä alku mejä-uralle. Nyt ei sitten muuta kuin naapurin teurastajalle ämpäriä viemään, että saa verta ja pääsee vetämään jälkiä aina silloin tällöin. Suunnitelmissa on tehdä samainen myös Hugolle, kunhan täällä loppuu tämä vesisade...

Vicky tuli kylään

Tänään kävi Hugon ipana Vicky meillä kylässä trimmattavana. Hugo ei tällä kertaa päässyt tytärtä tapaamaan, sillä Doriksella on tärpit ja sen vuoksi Hugo majailee hoidossa muutaman päivän. Rakennuksella ollessa kun on vähän hankala vahtia ja pitää niitä erillään.

Neljäkuinen Vicky tuli siis ensimmäiseen trimmaukseensa. Alussa neiti vähän yritti, että jos kuitenkin kiipeisi mielummin mamman syliin kuin jäisi trimmauskoneen surinaa kuuntelemaan. Hyvin pian se kuitenkin huomasi, että turha on rimpuilla. Vielä kun alkoi nakkia tippua nätisti paikalla olemisesta, niin johan alkoi neiti käyttäytyä.
Pieni ei vielä jaksa kauaa, ja lopussa alkoi tytöllä olla isänsä elkeet, kun kävi pitkäkseen pöydälle, ja silmät yritti painua kiinni. Lopuksi imuroin vielä suurimmat karvapallot lattialta Vickyn ollessa trimmauspöydällä. Neiti ei ollut moksiskaan imurista, joten varovasti kokeilin imuroida myös pöydältä, ja sekin onnistui! Tyttö mussutti loput makkarat, eikä juuri imurista piitannut. Taitaa olla isänsä tyttö... ;) Karvojen alta paljastui suloinen pikku rimppakinttu, jolla liene nyt vähän helpompi olla kesähelteillä.

Urakan jälkeen Vicky ja Doris sai tehdä tuttavuutta takapihalla. Tytöiltähän ne leikit keskenään onnistuu, ja meno oli melkoista! Vickyllä on pentumainen teatraalinen äänenkäyttö vähentynyt huomattavasti. Nyt leikittiin, juostiin ja makoiltiin ihan sulassa sovussa keskenään, eikä tarvinnut välillä huutaa kiljuen. Doris yritti juoksujensa huumassa jopa merkata Vickyn pari kertaa. Pentujen omija... 8)


"Ylävitonen sulle pentu!"


Pikku Dumbo ja iso Dumbo


"Joko se näin äkkiä luovutti...?"


"Hi caramba! Yllätyshyökkäys!"


"Annas kun suputan sulle yhen jutun..."


"Siis täällä on niin rankkaa etten jaksa ees seisoen juoda enää..."

Lonkkatulokset

Vihdoin tuli tulokset Hugon uusinta lonkkakuvista, ja Doriksen lonkka- ja kyynärkuvista.

Hugolla uusi normaali kuva nosti tulokset B/A:han =) Vähän harmittaa, että tuli ylipäätään lähetettyä aikaisemmin otettu kuva, josta ei toisen lonkan osalta näe juuri mitään, kun nyt vertaa uuteen hyvään kuvaan. Vaan ei jälkiviisaus auta, ja aivan loistavaa että tulos on nyt onnistuneen kuvan mukaan kirjoissa ja kansissa, eli paljon totuutta lähempänä!

Doriksen lonkat osottautui valitettavasti olevan D/D. Mutta tällaista tämä välillä on...

Hakua, jälkeä ja manuaalista nikamakäsittelyä

Hugo pääsi aloittamaan jälki-treenit viikko sitten torstaina. Aloitus tehtiin lyhyellä katkeamattomalla makkarajäljellä, ja hyvin pysyi herralla nenä maassa. Sen enempiä manailematta luulen, että haasteeksi saattaa tulla herran etenemisvauhti, joka on aika nopeaa jo nyt... Maanantaina vedin sille uudestaan kaksi lyhyttä jälkeä. Tänään olisi treenit, mutta nyt katkesi meikeläisen piiiitkä putki terveenä (ainakin kaksi vuotta, jos allergia-ongelmia ei lasketa), joten pakko potea kotona ja jättää treenit väliin. =(

Myös Doriksella alkoi treenikausi haun suhteen. Pääsimmekin heti aloituksessa raunioille, joten otimme pelastuspuolen hakua. Minähän se ensin vähän mietin, että liekö tyttö muistaa tai tekee, kun alkoi juoksutkin samaisena päivänä... Niinpä lähdin varmistellen, ja ensimmäisen maalimiehen lähtö näytettiin Dorikselle, muut kaksi menivät valmiiksi. Lähetin Doriksen hommiin, ja pah! Mamma se taas on ihan yksin se, joka epäilee B) Doris eteni kovalla vauhdilla, mutta haravoi aluetta perusteellisesti, ja löysi kaikki maalimiehet. Miun pitää opetella pois tästä ikuisesta epäilemisestä, ja luottaa koiraani!

Doriksella alkoi tosiaan odotetut juoksut vihdoin! Yes! Tämä tarkoittaa ettei tarvitse perua kesän suunnitelmia. Pelkäsin jo niiden viivästyvän parhaimmalle koekaudelle, mutta onneksi ei! Tyttö on taas entistäkin hellyyden kipeämpi, joka muuten näkyi treeneissä siinä, että Doris jäi tavallista rauhallisemmin ja pitemmäksi aikaa maalimiesten palkattavaksi ja kehuttavaksi. Kiersipä vielä kehuringin treenin lopuksi, että sai varmasti jokaiselta paikan päällä olleelta kehuja :D

Tiistaina kävimme Jyväskylässä, ja molemmat koirat kävivät Matts Holmströmin vastaanotolla manuaalisessa nikamakäsittelyssä. Tämä tulikin tarpeen sillä kylmä talvi oli tehnyt tehtävänsä, ja nikamien liikkuvuus ei ollut normaalia. Hugolla on saattanut myös aikaisempi selkävaiva aiheuttaa osansa... Tosin tämän käynnin jälkeen asia on jo ihan toisin =) On se vain ihmeellistä miten pienillä liikkeillä ammattitaitoinen ihminen saa tuloksia aikaan. Olen tätä ennen kuullut paljon positiivista palautetta Holmströmistä, ja nyt voin itsekin lämpimästi suositella vastaanottoa muillekin!

Huoltopäivä

Tänään pidettiin vapun metsä- ja uintirientojen jälkeen huoltopäivä. Kynnet on leikattu, korvat putsattu, ja molemmat joutuivat myös kunnon pesulle. On se kumma että vesi on nii-in kivaa, niin kauan kun se ei tule suihkusta! Suihkussa seistään kaltoin kohdellun näköisenä ja mulkoillaan kulmien alta "kuinka kehtaat kohdella minua näin väärin" -ilmeillä. No, puhdasta tuli kaikesta huolimatta, ja huoltopäivän viimeisteli hieronta. Eläinfysioterapeutti kävi hieromassa sekä Hugon että Doriksen.

Hugo tietää jo mitä tapahtuu, kun fysioterapeutti tulee meille. Tervehtimisien jälkeen mentiin työhuoneen lattialle, johon Hugo kellahti makuulle sen näkösenä että "nyt tämä poika saa hieronnan" :D Hugon alaselän alueelle laitettiin vielä hieronnan jälkeen vähän mikrovirtaa siellä olleiden jännitysten vuoksi.
Dorista hierottiin ensimmäistä kertaa. Sillä ei mitään jumeja lihaksissa ollutkaan, mutta tarkoitus oli lähinnä katsoa miten se reagoi hierontaan ja totuttaa sitä siihen. Ei sieltä tosiaan mitään kipukohtia löytynytkään, hyvässä kunnossa on tytöllä kroppa. Hieronnan Doris otti hyvillä mielin vastaan, makasi reporankana ja nautiskeli silmät kiinni. Fysioterapeutin lopetettua Doris nosti päätään kuin katsoen "ei kai tämä nyt vielä lopu??"

Nyt on karvanaamat huollettuja, ja elämänmeno voi jatkua entiseen malliin, puhtaampana ja rennompana ;)

Tässä vielä tuoreet kuvat vapulta molemmista