Joku voisi ajatella elämän kolmen koiran kanssa olevan kovin äänekästä, mutta näin se vaan tuntui talo muuttuvan kovin hiljaiseksi kun eilen viimeinenkin pentu suunnisti omaan uuteen kotiinsa. Ei näistä "isoista" vaan ääntä lähde ollenkaan siinä määrin, kun pikkulaumasta kaikkine kujeineen. Suorastaan outoa oli aamulla herätä ilman automaattista huuto-herätystä, saatika ettei tarvinnut alkaa siivoamaan mitään... Sitä pyöri hetken, että mitäs tässä nyt tehdään ennen töihin lähtöä?
Doris osaa ottaa asian lunkisti. Eilen aamulla se vielä niin hellyyttävästi paini ainokaisensa kanssa, kun ei tytöllä enää painikavereita ollut. Roseen lähdettyä matkalle uuteen kotiinsa, Doris rentoutui täysin siemauksin venyttelemällä ja käymällä nukkumaan pitkin pituuttaan ilman, että kukaan kiipeilee päällä. Se näytti niin seesteiseltä, kuin ajatellen "nyt on työ lasten kanssa tehty ja rentoutuminen ansaittu". Ja hyvin se katrastaan hoitikin loppuun saakka. Pienokaiset saivat kyllä lähtöpesut ja -pusut vielä kotiin lähtiessäänkin.
Fyysisesti Doris on palautunut erinomaisesti. Liikunta aloitettiin vähitellen jo viikkoja sitten ja ruokinnan kanssa olin erityisen tarkka, ja se tuotti tulosta. Doris on nyt pentujen ollessa yhdeksän viikon ikäisiä omassa ihannepainossaan, turkki normaalina ja nisätkin jo lähes palautuneina. Hyvin virkeänä ja iloisen oloisena.
Deli menetti painikaverinsa ja on siitä varmasti hiukan pahoillaan, mutta onneksi meillä on Hugo. Joka muuten leikattiin tässä parisen viikkoa sitten. Ja se on varmasti riemuissaan arjen paluusta raiteilleen. Huge ei niin pikkuväestä välittänyt, lähinnä yritti pysytellä jonkin askeleen verran kauempana. Vaikka toki varsinkin ipanoiden määrän vähitellen laskiessa saattoi Hugen nähdä ihan itse pentuja lähestymässä. Joskus saattoi kuulua murinaa, mutta katu-uskottavuus siitäkin valui viemäristä alas hännän heiluessa vimmastusti samaan aikaan. Mutta nyt on Hugon ja Delin taas painittava kahdestaan Doriksen seuratessa toimintaa vierestä oman arvonsa mukaisesti.
Vielä emme palaa treenikentälle, vaan seuraavat viikot vietämme tiukasti uuden tulevan kodin parissa ja se tietää koirille vähän enemmän villinä ja vapaana pellossa elämistä :D Ja tietenkin odotamme innolla kuulevamme Doriksen jälkikasvun sopeutumisesta uusissa kodeissaan.
P.S. Doris-mamma emäntineen lähettääkin kaikille lapsosille rutkasti rapsutuksia ja rohkeutta maailman valloitukseen ;)
