Joulun taikaa, pakkasten aikaa

Niin se vain aika rientää eteenpäin, ja välillä tuntuu että joku saisi lisätä tunteja vuorokauteen kaiken tarpeellisen ehtiäkseen... Täälläpäin Suomea pakkasmittari näyttää vaihtelevasti -25 ja -30 asteen välisiä lukemia. Treenailu on jokseenkin tauolla parin viikon ajan, mitä nyt sisällä pieniä tokoiluja.

Hugon kanssa oli tarkoitus käydä 18. päivä tokokokeessa, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytiin edellisenä iltana syömässä ulkona, ja siitä huolimatta ettei oltu myöhään teki muutama viinilasillinen tehtävänsä. Aamulla viiden aikaan, kun olisi pitänyt nousta ja laittautua lähtökuntoon, tuli sellanen hedari ettei valoja voinut päälle laittaa 8( Eipä siitä sitten mihinkään kisaamaan lähdetty. Mutta tammikuussa uusi yritys. Toivottavasti pakkaset hellittäisi siiheksi jonkun verran, aika ikävä tehdä paikkamakuuta -25 asteessa...

Doriksen kanssa käytiin pari viikkoa sitten agia treenaamassa, ja sen jälkeen ei muuta ole tehtykään. Normaalin ulkona riehumisen lisäksi siis. Ratapätkä oli tuolloin suunniteltu vekkauksen harjoitteluun, ja olikin erinomainen aihe, kun ei sitä ole tullut treenattua. Yllättävän helposti sisäistin itse homman, ja kun itse toimi oikein niin Dorishan toimi kuin unelma =) Hienoa oli huomata miten helposti saa ohjattua "ansojenkin" ohi vekkaamalla. Onhan siinä vielä tekemistä, että muistaa itse ajatella kaikkea mahdollista samaan aikaan, mutta tällaiset yksittäiset oivallukset on niin ihania, kun näin alussa ollaan.
Doriksellakin on nyt agitaukoa ollut jonkin verran, ja se oli aivan tulessa kun pääsi tekemään!

Yhtenä aamuna tokoilun jälkeen päätin kokeilla Nugen kanssa vähän agi hauskuutusta. Nuge ei ole agia sillä tavalla tehnyt, joten otin ensin ihan putkea huvi mielessä, ja ei kääääk... Se menee NIIN täysiä, että mie oon vielä putken alkupäässä, kun Nuge jo kurvaa korvat hulmuten ulos putkesta! Saatika sitten, että herra kuumui noin kolmessa minuutissa lajiin, ja alkoi järetön äänen käyttö 8D Siinä vielä keppejä, puomia ja minihyppyjä otettiin pari kertaa, ja vauhti oli ihan järkyttävä. En tiedä kumpi ajatus oli vahvempana päässä; harmitus ettei Hugon kanssa voi agia kunnolla harrastaa, vai ajatus, että jos voisi niin en ikinä ois kestäny sen perässä :D Siinä ois haastetta ollu kerrakseen... Mutta ainahan myö voidaan sillon tällön hullutella selän sallimissa rajoissa ;D

Deli kasvaa edelleen kokoa, aivojen kehityksestä en ole ihan varma... Se on kyllä niin järetön kakara välillä ettei voi muuta kun suu auki menoa seurata. Vauhtia sata lasissa koko ajan, jarruista ei tietoakaan. Ahne kun mikä, yrittää edelleen syödä myös muitten ruokia, mutta oppii kyllä ruoalla nopeasti. Innolla odotan tammikuuta ja reenien kunnollista aloitusta Delin kanssa. Saa nähdä mennäänkö helpolla vai kantapään kautta. Malttamisen suhteen on kyllä töitä tiedossa...

Mutta nyt odotellaan huomista ja joulupukkia saapuvaksi. Karvaisille ystävillekin on kontissa paketit ;D Ei muuta kun kinkun kimppuun, ja sulatellaan sitten ensi viikolla. Kaikille joulun taikaa ja onnen hetkiä uudelle vuodelle toivottaen!

Tapahtuipa viime päivinä

Viime viikon torstai oli historiallinen päivä, ei ollut mitään tekemistä. Olin jo useamman päivän ajan arponut trimmatako Hugo vai ei, ja tuo päivä ratkaisi asian. Ei ollut mitään muuta tekemistä, joten trimmasin Hugon :D

Nuge on aina ollut helppo trimmattava; nosta pöydälle, aloita trimmaus, odota samalla että nukahtaa, jonka jälkeen voit käännellä miten haluat. Vaikka ei se erityisen iloiselta näytä trimmauspöydän nähdessään. Niin myös tällä kertaa. Joku oli kuitenkin toisin. Normaalisti Nuge seisoo ensin ja siitä vähitellen istuu ja vaipuu uneen ja kellahtaa kyljelleen. Tällä kertaa nostin sen pöydälle, laitoin seisomaan hyvään asentoon, ja siinä se pysyi kuin patsas koko trimmauksen ajan(!). Trimmaus oli jopa vielä helpompaa kuin ennen, kun ei tarvinnut käännellä asentoa tai mitään. Senkun trimmasi, ja Hugo leikki vain patsasta. Outoa. Se oli niin hienosti, niin paikallaan, että piti ihan välillä päästää alas pöydältä huilaamaan. Rankkaa pienen vauhdikkaan otuksen seisoa paikallaan hievahtamatta pitkän aikaa, joten olihan se välillä palkittava ;)

Kun päästiin päähän ja kaulaan, Hugo pääsi vielä yllättämään. Otin trimmerin ja aloitin kuonon alta alaspäin rintaan trimmaten. Mitä tekee Hugo? No nostaa pään ylös itse tietenkin ja sulkee silmät ja oikein painaa trimmeriä vasten. Sama juttu pään ja varsinkin korvien ympäryksen kanssa. Jätkä kääntää pään itse kovin otolliseen asentoon ja silmät kiinni (ilmeisesti suuresti nauttien) painaa päätä trimmeriä vasten, kun alan ajella. Voisiko pienen vesiäisen trimmaus enää yhtään helpompaa olla?? Vaikka karva puhdasta olikin, niin ilmeisesti paksu turkki jo hiukan kutitti, kun ei varmaan ilma niin enää päässyt läpi. Tai näin ounastelen tästä hassun hauskasta käytöksestä.

Tassuihin päästessäni kellautin jätkän kuitenkin kyljelleen, niin oli tassut helpompi siistiä. Tässä kohtaa Nuge vähän katsoi, että onko ihan pakko? Mutta pian kyljellään olleessaan tajusi miten ihanaa, kun joku näplää koko ajan, eikä mennyt kauaa kun silmät oli jo kiinni. Kyllä hymyilytti kun välillä vilkasin "potilasta" ja mietin tilannetta. Tässä sitä vaan trimmaillaan toisen tassuja, ja se vetelee sikeitä äänekkäästi tuhisten.

Trimmin jälkeen tytöt oli ihan tohkeissaan "mikäs tämä komea sorja nuorukainen oikein on...", eikä Nuge raukka saanut hetkeäkään hengähtää. Koko ajan oli kaksi karvaista naamaa kiinni etu- tai takapuolessa. Joskin pienenmmän karvanaaman on huomattavsti vaikeampi enää roikkua Nugen olemattomassa parrassa.

Pienempi pörriäinen eli Deli pääsi myös ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta pentudamin kanssa. Tehtiin metsässä kaverin flätille hakuruutu, ja kun repusta sattui löytymään myös pentudami, niin hain lopuksi Delin pihalle. Tyttö ei montaa näyttöä/maata vasten leikitystä tarvinnut kun heitettäessä sinkosi suoraan perään ja nappasi heti tukevalla otteella damin suuhunsa. Tähän on tähdätykin, kun olen haukan lailla valvonut ettei kukaan vaan mene ottamaan Deliltä mitään sen kantamaa suusta. Anoppikin sai luennon, että omapahan on mokasi, jos jätät jotain lattialle sen otettavaksi, mutta siltä et enää pois sitä suusta ota. Kyllä kannatti.
Tällä kertaa Deliltä ei vielä damia suusta otettu ollenkaan, vaan kutsuttiin vaan luokse ja kehuttiin kun se joka kerta tuli dami suussaan, eikä sitä pudottanut. Taisi itseasiassa rallata se suussaan yhteen soittoon melkein viisi minuuttia. Vaikka välissä kutsuttiin luo, siliteltiin ja kehuttiin, niin dami pysyi suussa. Olipa ilo katsoa miten loppujen lopuksi pienellä työllä on saatu niin paljon paremmat pohjat ja lähtökohdat noudon opettamiselle. Kyllä, matka on vielä pitkä. Mutta alku on lupaava.

Delin ahneudella ei kyllä ole mieltä eikä määrää. Pitää miettiä tarkasti kuinka paljon lähtee makupaloja koulutuksessa käyttämään ettei se jää niihin liialti kiinni. Tuntuu että menisi vaikka puolikas sika, jos annettaisi. Ruoka-aikaan olen viime päivinä joutunut kytistelemään vieressä lauman syödessä, kun muuten Deli syö ensin omansa ja menee sitten Hugon kupille! Doriksella on jotain auktoriteettia sentään, mutta Hugo... Pari viikkoa sitten Deli sai vielä lähdöt sen kupilta, mutta entäs nyt? Todistin omin silmin, kun Deli omat syötyään kylmän rauhallisesti käveli Hugon kupille, jossa se söi vielä, työnsi kuononsa kuppiin ja alkoi auttaa Hugoa kupin tyhjentämisessä. Ja mitä tekee Hugo? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Nössö =P Noh, nyt sitten ruokaillaan mamman valvovan silmän alla.

Muuten voisi kokeilla taktiikkaa 'pidä puoliasi tai ole nälässä', mutta tuon ikäsen kasvavan pennun ruoan olisi kuitenkin niin tärkeää olla sisällöltään ja määrältään oikeaa etten halua alkaa leikkimään. Lopputuloksena olisi kuitenkin huonolla säkällä vain vähän laihtunut Hugo ja ylipainoinen pentu. Hugo saa opetella pitämään puoliaan ruokailussa myöhemmin, nyt minä varmistan oikean ruoan oikeaan osoitteeseen menemisen ja sillä sipuli.

Doris on päässyt taas nauttimaan erioikeuksista, kun Kalle on toistuvasti kelpuuttanut vain sen mukaansa rakennustyömaalle. Ja tyttö ottaa kuulemma kaiken ilon irti mm. makoilemalla rapsutettavana uunin edessä pihamökkiä lämmitettäessä. Nyt Doris on jälleen alkanut myös hoivata Deliä uudestaan. Jossain vaiheessa tätä ei näkynyt oikein ollenkaan, mutta yhtenä iltana sohvalla istuessa huomasin, että tyttö pesi ipanaa oikein urakalla sen maatessa rentona Doriksen etutassujen välissä. Ehkä Doris katsoi ettei riehuva idiootti-ipana osaa pitää itseään puhtaana :D Deli on säännöllisin väliajoin koetellut kaikkien hermoja kokeilemalla komentaa kaikkia niitä - ikään tai lajiin katsomatta - ketkä eivät tajua sen kanssa leikkiä. Tätä sivusta seuranneena voin vain miettiä mitä on tulossa murkkuiässä.......

Siinä sitä jo viime päivien kuulumisia tulikin. Loppuun vielä kuvareportaasi trimmihetkestä.


"O ou, mitäs sillä mammalla nyt on mielessä??"


Poika leijonamieli


"Yes, se oli siinä! Eikö ollukin? Ai ei vai??"


"Voi jeesus miten hidasta toimintaa, tännehän nukahtaaaaa......"


"Ja kun yhdestä rääkistä pääsee, niin joutuu näitten hullujen joukkoon!"

Doris MH-luonnekuvauksessa

Tänään otettiin aamulla suunta Maaningan Haukkumajalle, jossa Tanskandoggiyhdistys järjesti MH-luonnekuvauksen. Doriksen kanssa roikuttiin toukokuusta lähtien varasijalla, ja pienellä onnen kantamoisella saatiin sitten paikka.

Paikka itsessään oli hyvä, ja puitteet hienot tapahtumien järjestämiselle. Se mikä hiukan harmitti paikalle saapuessa oli, että kutsukirjeessä - jonka mukaan paikalle suunnistimme navin jäädessä matkasta - mainittiin, että parkkipaikalla on ihminen ohjeistamassa miten paikalla liikutaan jne. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään, vain muutama auto. Luonnollisesti sitä ei varsinkaan vajaan kymmenen asteen pakkasella jää odottelemaan paikoilleen, että tulisiko sieltä jostain ehkä joku vai ei. Lähdimme siis hyvin hissukseen kävelemään tietä, jonka oletimme johtavan oikeaan paikkaan. Johtihan se, mutta puolessa välissä jostain kaukaa ihmiset viittoivat meidät takaisin sinne mistä tultiin. No, myö palattiin ja jäätiin odottelemaan paikoillemme. Kun näimme väkijoukon tulevan kohti, menimme takaisin. Tällä kerralla saimme kovin äkäisen vastaanoton "mihin olette menossa" "menkää nyt jompaan kumpaan suuntaan siitä ja äkkiä"!

Mistä ihmeestä olisi voinut tietää milloin saa mennä ja mihin, kun ei kukaan paperin maininnasta huolimatta ollut sitä kertomassa?? Sitten ollaan maailman huonoimpia, kun saavutaan väärään paikkaan väärään aikaan. Vaan saipa tästä kokemuksen, että kun joskus itse on tapahtumia järjestämässä, niin muistaa miettiä tällaiset asiat loppuun. Ehkä ko. tapahtuman järjestämiseen ideaali paikka olisi sellainen, jossa itse kuvauspaikka olisi ns. taaimmaisena kaikesta muusta, jolloin sitä tilannetta ei missään vaiheessa tulisi, että "kuvausradan" työrauha voisi rikkoutua. Toki paikat on varmasti kiven alla, mutta noin teoriassa.

Kauaa ei tarvinnut odotella, papereiden ja rokotusten tarkastamisen jälkeen kerkesimme nauttia kupilliset teetä lämmikkeeksi, ja sitten olikin jo vuorossa meitä edellä oleva koirakko. Lähdimme seuraamaan sen kuvausta koetoimitsijoiden kehotuksesta, että on omalla vuorolla helpompi toimia, kun tietää mitä kuvauksessa tapahtuu.
Oli itseasiassa myös tosi mielenkiintosta nähdä yksi kuvaus myös ns. ulkopuolisena henkilönä, koska oman koiran kohdallahan ei sellaista perspektiiviä saa. Muuta kuin jälkeenpäin videotallenteesta. Kiersimme siis radan yleisönä läpi, seurasimme kuvauksen ja sitten olikin jo aika hakea Doris autosta.

Deli pääsi myös mukaan Doriksen seuraksi odotteluhetkiin, ja siedättymään autoiluun ja malttamiseen kisa- tms. paikoilla. Pissitin Delin ja laitoin sen takaisin autoon, johon se jäikin hyvin rauhallisesti askartelemaan mukana olleiden luiden parissa. Otin Doriksen ja suuntasin kuvauspaikalle. Sonja oli miun uskottu kuvausryhmä, ja hän meni jo ensimmäiselle pisteelle videokamera valmiina.

Kuvaus alkoi kontakti- ja leikkikohdilla, jatkui siitä takaa-ajoon/tarttumiseen ja aktiviteettitasoon. Ensimmäinen yllätys tuli aktiviteettitasoa kuvattaessa, kun minä seisoin passiivisena ja pidin ainoastaan hihnan päästä kiinni. Mitään ei siis tapahtunut, ja kuvaajat seurasivat koiran toimia. Tässä kohtaa Doris oli ensin tarjonnut minuunpäin kaikenlaista (en siis itse nähnyt, kun olin passiivinen ja katsoin ainoastaan taivaalle), kunnes alkoi hissukseen edestakaisin liikkumisen ohella piipata hiljaa(!). Meiän Tooris..... Ei se ole piipannut koskaan. Mutta niin sieltä vain kaivautui tällanen toiminto esiin. Toinen kuvaajista sanoi loppupalautteessa, että se oli kyllä hyvin hillittyä ja hiljaista, mutta ääntelyä ilmeni lähes koko ajan.

Siitä jatkettiin etäleikkiin, yllätykseen ja ääniherkkyyteen. Näissä ei tullut ihmeempiä yllätyksiä, Doris reagoi aika pitkälti niin kuin arvelinkin sen tekevän. Sekä yllätyksessä että ääniherkkyydessä se nollasi tilanteen tosi hyvin, ja eteen pomppaavasta haalarista ja yhtäkkiä kohdalla ääntä pitäneesta räminälaitteesta huolimatta se käveli tilanteen jälkeen niiden ohi kiinnittämättä mitään huomiota niihin.

Lopuksi oli vielä aaveet, leikki ja ampuminen. Näissäkään ei mitään sen isompia yllätyksiä itselle tullut. Suhtautuminen ampumiseen leikin aikana ehkä yllätti vähän. Doris säpsähti ja lopetti leikin. Kesällä hakumetsässä kun se ei reagoinut laukaukseen millään tavalla. Tosin säpsähdys oli aika pieni, ja seuraavat paikallaan ollessa ammutut laukaukset se otti jo rennommin ja katsoi vain laukauksen kuullessaan sen äänen tulosuuntaanpäin. Kuvauksen loputtua toinen kuvaajista antoi suullisen palautteen, jonka jälkeen lähdimmekin ajamaan suoraan kotia kohti.

Kaikki osiot loppupalautetta myöten ovat taltioitu videolle, ja kunhan saan tiedostot kuvausryhmältäni, niin julkaisen sen liene nettisivuilla. Ajatus oli ensin kirjata kaikki tulokset tänne, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että jätän sen tekemättä. Samaiset tulokset ilmestyvät jalostustietojärjestelmään jossain vaiheessa, joten sieltähän ne näkee. Laiska ei kehtaa tehdä turhaa työtä 8D

Nyt on koko poppoo taas onnellisesti ja väsyneenä kotona. Kiitokset vielä Sonjalle matkaseurasta ja kuvausryhmänä toimimisesta! ;D Hienoa, että kuvaus saatiin tallennettua!

Tämän illan agitreenit jäävät nyt väliin, sillä vajaan 350 kilometrin ajon jälkeen ei yhtään kiinnosta enää lähteä ajamaan tänään mihinkään. Treenipaikka kun ei meillä sijaitse ihan naapurissa... Nyt rentoudutaan loppu ilta ja ensi viikolla uudet kujeet!

Lunta tupaan

Nytkö se sitten tuli, oikea talvi. Pakkasta on jo muutamana päivänä ollut 7 astetta, ja tänään vihdoin alkoi tulla 'lunta tupaan'. Koko päivän on satanut lunta, eikä loppua näy... Karvanaamat ovat tietysti aivan innoissaan. Ja niin olen minäkin; takapiha näytti jo aivan valko-keltaiselta tilkkutäkiltä, kun pikku neiti Delitys käy vielä säännöllisen usein siellä pissillä. Nyt on lumivaippa peittänyt pihan.

Koko porukka oli tänään aamupäivästä pienen pissalenkin jälkeen vielä tunnin pihalla riehumassa. Voi sitä lumen (ja myöhemmin veden) määrää sisällä, kun kolme lumikoiraa vihdoin suostui sisälle saapumaan =P

Pitänyt Hugon kanssa taas treenata tokoa, mutta säät ovat asettaneet haasteita. Tiistaina koulutuskentällä normaali kävely oli lähes mahdotonta liukkauden takia. Kyllä olisi treenihalli poikaa näin talvella.
Otin Delin mukaan kentälle, ja tehtiin ihan perus mukana kulkemisen ja kontaktin harjoituksia. Sosiaalisuudestaan ja siitä faktasta etten ole paljon mitään Delin kanssa tehnyt huolimatta tyttö jaksoi kyllä keskittyä tosi hyvin ja unohti ympärillä olevan hälinän. Olin kovin yllättynyt, sillä odotin älytöntä "jes koiria toisia äkkiä niiden luokse jee leikkimään" -kohtauksia. Mukana kulkeminen on kyllä sellasta ilosta "kumipallona luokses pompin" -meininkiä. Tosin en siihen nytkään enempiä puuttunut, kun olen tarkoituksella Delin antanut vähän sikailla ja riehua. Pidetään tämä energiataso mieluummin yllä, ja yritetään täsmäkohdentaa se treenikentälle. Toisekseen, kun olen kieltänyt vasten hyppimisen, niin ipana on tajunnut alkaa hyppimään ilmassa :D Anti mennä vaan, sanon minä! Eikä tässä nyt vielä voi alkaa suuria vaatimaan, kun ei ole tirppanalle mitään opettanutkaan. Deli saa edelleen keskittyä olemaan vain pentu, pieniä tottelevaisuuden perusharjoituksia lukuunottamatta. Treeni alotetaan vasta ensi vuonna. Niin, paitsi agiliito! Siellä Deli on ollut muutamaan otteeseen mukana, ja harjoitellaan ihan vaan ohjausta vielä toistaiseksi.

Hugen treeni on siis jäänyt... Vaikea kävellä ja olla kroppa rentona, kun jalkojen alla on pelkkää jäätä. Ehkäpä huomenna kun tätä lunta nyt tulee tällein reilusti. Sillä aikaa kuumeisesti mietin keriäkö Nuudelin villatalja vai ei. Siinäpä vasta pulma. Helpottaisi toisaalta talven ulkoilua, kun karvaan ei kertyisi ihan tennispallon kokoisia lumipaakkuja. Toisaalta pakkanen kiristyy, ja ollaan menossa tokokokeeseen vielä ennen joulua. Käykö siinä sitten niin, että jos ei ole turkkia, ei voi mennä maahan kun pallit paleltuu??

Kaiken hässäkän keskellä olen vihdoin viimein saanut myös uudet nettisivut verkkoon. Ei sitä olekaan tässä suunniteltu kun kolmisen viikkoa :D Vähän on vielä sisältöpuutoksia, mutta yritän lisäillä ne mahdollisimman pikaiseen. Uudet sivut pääsee siis kurkkaamaan blogitekstin oikealla puolella alimmaisena olevasta "takaisin Carelnovan uusituille kotisivuille" -linkistä.

Näyttely tournee

Käväistiinpä sitten viikonlopun aikana Kouvolassa ja Jyväskylässä näyttelykehissä. Kierros alkoi kun ajoin perjantaina Joensuusta Imatralle, josta poimin Hannan ja Totskin mukaan ja jatkoimme matkaa lauantai aamuna Kouvolaan.

Kouvolan ryhmänäyttelyssä tuomarina sekä barbeteille että perroille toimi Tuula Savolainen. Doris oli ensin kehissä tuloksenaan EH. Olihan se hienoinen pettymys, mutta sellaista se näyttelymaailma on. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta. Myöhemmin kehiin kiipesi perrot, Hugolle myös EH, samoin Totorolle.
Näyttelyn järjestelyille on kyllä pakko antaa vähän risuja; rokotustarkastuksen yhteydessä kaikille jaettiin kakkapusseja (plussaa tästä!), mutta roskiksia niille alueelta ei löytynyt kuin yksi minun laskujen ja näköhavaintojen mukaan. Kehät taas olivat nii-in pienet, että juoksuaskeleita oli lähes mahdoton ottaa. Perrojen jälkeen samaiseen kehään oli tulossa flatit, joten jos jo meillä oli vaikeuksia saada kunnon vauhti, niin entäs niillä sitten??

Kouvolasta jatkettiin matkaa Mikkeliin, jossa yövyttiin mutsin muonituksessa. Kyllä oli äiti haltioissaan, kun kolme nallekarhua oli rapsuteltavana ;D
Doris koetteli meikeläisen pinnaa kierimällä iltalenkillä siinä itsessään. Neiti kirmaa metsästä täysin paskaisena ja kymmenen metrin päähän haisevana. Ei naurattanu ei yhtään. Vaan vaihtoehdot oli kovin vähissä, ja lenkin jälkeen neiti joutui uudestaan täyspesulle vaikka vasta paria päivää sitten sellainen jo suoritettiinkin.

Sunnuntai aamuna jatkettiin matkaa Jyväskylään, jossa kehiin ensin nousi perrot. Hugolle täältäkin EH. Totoro sen sijaan saavutti mainetta ja kunniaa olemalla (muistaakseni) 15:sta uroksesta PU4 ja sai VARASERTin. Hienoa Tötterström! Totskin seuraava näyttely saa kuitenkin odottaa, sillä emäntä Hanna päätyi herran trimmaukseen, ja illalla karvat saikin kyytiä.
Doris esiintyi vuorollaan taas erittäin hienosti ollen PN2 sekä saaden VARASERTin ja VARACACIBin. Pakkohan se on tässäkin kohtaa myöntää, että pettymyshän se silti oli. Neidillä kun tuli se kahden vuoden rajapyykki tiistaina täyteen, niin tottahan sitä sertiä lähdettiin hakemaan. Ensi kerralla uusi yritys.

Vieläpä ajettiin poistulomatkallakin Mikkelin kautta - kiitos minun - kun unohdin vaatetta sinne. Vaan äiti huolehti taas, että masut oli täynnä ennen kuin matka jatkui. Seuraava stoppi oli Imatralla, jossa siis Totski pääsi trimmiin, ja mie hain hoidossa olleen Delin kyytiin. Ajoinpa vielä yöhämärissä takaisin Joensuuhun ja illalla 23 aikaan koko yli tuhannen kilometrin reissu oli takana. Niin kuski kuin kyydissä olleet karvanaamatkin olivat aivan poikki.

Kotona koirat nukahti eteisen lattialle jo ennen kuin ite kerkesin edes sänkyyn. Ei tarvinnut unta paljon hakea. Hieno reissu oli, kiitos vielä Hanna siitä! Otetaan taas uusiksi! Kuvareportaasi jää näkemättä, sillä kamera vietti koko viikonlopun autossa, ja sekin vain huonon muistini vuoksi B)

Doris diiva 2 vuotta!

Heih, tänään on juhlapäivä; Doris täytti kokonaiset kaksi vuotta! Ja mamma oli niin huono ettei edes pörrölle kerennyt nakkikakkua leipomaan. Ihan hävettää. Hugokin sai aikanaan. Onneksi Doris ei ota itseensä, vaan on jälleen mielipuuhassaan makoilemassa :D Tyttö ei kotona turhaan stressiä ota. Annoin sentään oman lampaan taljan sille, johon se lattialta siirtyi hyvin tyytyväisen näköisenä. Nyt ei ole edes Deliä huolinut viereen, vaan hiiteen muut hänen taljaltaan!

Doris on kai nyt sitten kypsä ja hyvin käyttäytyvä aikuinen. No joo, ei nyt sentään liiotella. Paitsi että osaahan se käyttäytyä kyllä. Kallen mielestä ilmeisesti jopa paremmin kuin minä. Nimim. en minä mitenkään katkera ole, kun Doris pääsi eilen mukaan ja minä en...

Suuret onnittelut siis myös Doriksen sisaruksille; Gaialle, Kertulle, Rosalle, Donille ja Papulle!! ;)

Nyt se on kyllä otettava päivänsankari sohvalle viekkuun löhöämään, että saa jotain extraa oman päivänsä kunniaksi.

Edit: Lisätty pärstäkuvat koko kolmikosta, kun mamma päätti kaivaa vihdoin viimein taas kameran esiin ennen kuin siinä alkaa sammal kasvamaan päällä...


Ensimmäisenä Nuudeli kiharoineen


Seuraavana päivänsankari


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Thö Kremlins eli Deli

Kaikilla tukka yhtälailla silmillä, eikä kukaan tasapuolisesti näe mitään ;D

Pesua, puunausta ja pentupulinaa

Eilen heitettiin tämän vuoden viimeinen vesikoiralenkki. Paikalle saapui tällä kertaa kovin vähän väkeä, mutta sehän ei koirien menoa haitannut pätkääkään. Tyyni ja kirkas aamu, hiljaista lumisadetta ja kauniit vaaramaisemat, aivan ihana paikka lenkkeillä! Se saattoikin olla Hugon viimeinen revityslenkki viikkoon...

Lenkin jälkeen Hugo nimittäin joutui pesulle, sillä ollaanhan menossa viikonloppuna kaksiin missikisoihin. Tätä ennen luuttusin kämpän lattiat. Hetken jo luulin, että meidän lattioista lähti musta vesi... ...kunnes pesin Hugon B) Ei siinä matikan tohtorin tutkintoa tarvita tietääkseen lopputuloksen, jos koira möyrii päivittäin joko metsässä, rakennustyömaalla tai pellolla, eikä sitä luonnollisesti päivittäin kuitenkaan pestä. Päinvastoin, olen yrittänyt välttää pesua niin paljon kuin mahdollista. Ei se vaan ihmisten keksimät shampoot hyvää tee turkille, joka ei moiseen ole suunniteltu. Vesipesua kyllä joskus, mutta... Toki nämä hetkittäiset lumet ja niissä pyöriminen saa aina kummasti pojan vaalentumaan. Joka tapauksessa nyt tuli pakko eteen pesunkin suhteen, eihän sinne kaunistelemaan kehtaa ihan sontasena lähteä. Vai kehtaako? Njääh, ei sentään, pesu on jo tehty.

Hetken kyllä mietin liekö saan herran kaikkia paikkoja edes puhtaaksi, ja kun pesi yhden kohdan, sain kauhistella rajaa mikä puhtaan ja vielä likaisen välille syntyi. Pesusta kuoriutui niin vaalea perropörrö ettei meinannut omakseen tuntea. Sitä sitten ihasteltiin ja hypisteltiin koko ilta. Hugo tietysti otti kaiken irti tilanteesta, ja esitti minkä kerkesi :D Vielä kun jaksaisi selvittää takut, jotka Deli on ystävällisesti aikaansaanut Nuudelin korvien taakse siellä säännöllisesti joka päivä hampaillaan roikkuen. Ja nyt tietysti toivotaan pikku pakkasen ja lumen pysyvän, ettei Nuudeli joudu pelkkään hihnalenkitykseen. Jos kurakeli tulee, se niin ei pääse mettään revittelemään tai voin noin nanosekunnissa unohtaa koskaan sitä edes pesseeni...

Doris ei vielä joutunut puunaukseen, sillä eilen illalla käytiin agiliitämässä maneesilla. Sen kanssa ei muutenkaan ole niin kiire, kun se turkki ei sillä tavalla pehmene ja mene luonnottoman tuntuiseksi pesusta. Itseasiassa Doris pääsi juuri pitkän päivän Nuudelin kanssa kahdestaan oltuaan Kallen mukaan raksalle. Huom. vain Doris pääsi. Se on kuulemma ainoa joka osaa siellä tarvittaessa käyttäytyä. Hei... ...hetkinen, siis minähän olisin mennyt myös, jos... Jaahas. Tästä muuten keskustellaan vielä!

Hugo ja Doris olivat siis tänään päivän kahdestaan kotona, Deli oli miun mukana. Pissaliisaa ei vielä kehtaa täyspitkäksi työpäiväksi kotia jättää (kun ei ole mikään pakko), ihan ei nimittäin tuota pidätys kapasiteettia vielä kahdeksalle tunnille riitä (se muuten ottaa ajottain vähän pattiin, kun Doris oli tässä vaiheessa jo melkeinpä täysin sisäsiisti). Niinpä Delitys lähti mukaan päiväksi. Välillä se otti unta palloon autossa, välillä tuli safkaa ja käytiinpä metsässäkin pariin otteeseen. Oma yksiö autossa oli täytetty lelulla, parilla luulla, vesikupilla ja omalla karvataljalla, ja siellä tuntui neiti viihtyvän. Joskin Delistä on aina yber-hienoa palata kotiin, ja mitäs sitä muuta ensimmäiseksi tekisi kuin ottaisi kunnon otteen Hugon korvasta!

Delin ja Hugon keskinäisistä räsynukke -leikeistä huolimatta niistä on tainnut tulla bestikset. Doris katsoo ilmeisesti tytön kasvaneen siihen ikään ettei sitä tartte enää koko ajan vahtia, saatika pestä tai huoltaa. Niinpä Doruska viettää sisällä aikaa itselleen uskollisella tyylillä, ottaen rennosti koko ajan (paitsi jos sattuu haiskahtamaan yhtään ruoalle) mielipaikallaan maaten. Sisätilojen sirkuksesta vastaa siis Hugo ja Deli. Eivätkä muuten huonosti vastaakaan. Kyllä lattia kolisee, patterit rämisee ja lelut saa kyytiä, kun kaksikko painattaa menemään! Ja jos ei Deli ole heti aamusta Nuudelin nuttuutusta aloittanut, menee Nuudla itse Deliä tassuilla tökkimään. Hullu. Välillä leikitään kuti kuti massuun -leikkiä, jolloin Deli makaa selällään lattialla ja Nuudla kirputtaa sen mahaa onnessaan. Tämän hetken favorit on ehkä kuitenkin se, että Hugo makaa lattialla ja Deli menee makaamaan sen päälle. Yleensä niin, että koko pää peittyy, eikä henki varmasti kulje. Tässä asennossa on sitten kiva jäystää Hugon päätä, korvia tai mitä ikinä ja pitää mitä omituisempia ääniä. Hugosta tämä on ilmeisen hauskaa myös (!?), sillä se vähät välittää vaan osallistuu leikkiin parhaansa mukaan. Kunnon aivot narikkaan -meininki.

Hanki "kolmosten" viihdepaketti ja huomaat televisiosi olevan turhuuden tyyssija. Ok, joskus ajoittain saattaa kyllä tuntua, että paketista jäi aivot puuttumaan. Siitä huolimatta miulla on repliikit valmiina, jos tv-lupatarkastaja sattuu oven taakse (anteeksi kielenkäyttöni): "Vittuako me televisiolla tehtäs, täällä asuu kolme vesikoiraa" ;DD

Yhden pisteen pettymys

Tänään se sitten tuli; surullisen kuuluisa pisteen pettymys. Starttasimme Hugon kanssa tokokokeessa toiveena viimeinen ykkönen alokkaasta ja koulutustunnuksen myötä siirtyminen seuraavaan luokkaan. Toisin kävi.

Koe oli hallissa, jossa treenataan normaalisti agilityä. Koiria siis tulee ja menee läjäpäin, ja hajuja löytyy. Tämä osottautui meidän kohtaloksi tänään. Tai no, toisaalta se haistelu saattoi yhtä hyvin olla taas sijaistoiminto paineistumisesta... Mutta tottahan ne ihanat hajut Hugoa vetää entisestään. Muuten suoritus oli ihan ok, ysiä ja kymppiä, mutta kun seuraamiset meni ihan persiilleen, oiskohan seiska ja kutonen tullut plus seisomaan jäämisessä tuli himmausta, niin lopputulos oli II-tulos pisteillä 159. Kyllä KETUTTI. Eli 160 olisi siihen ykköseen tarvittu =P

Siitäkös se sitten alkoi, että "jos se vaan olisi sitä ja tätä..." "...niin olisi tullut se yksi piste lisää" Minkäs teet. Sama se mitä olisi pitänyt, nyt sitä ei tehty, ja tulosta ei tullut. Taitaa vaan itsessä asua sen verran kilpailuhenkeä, että tällaisissa tilanteissa tekis oikeesti mieli hakata päätä seinään =I Pettymystä on vaikea niellä pureskelematta.

Nyt jää sitten mietittäväksi, että vieläkö starttaamme tämän vuoden puolella, vai jätämmekö kisaamisen ensi vuoteen. Heti suorituksen jälkeen olin tietysti suutuspäissäni sitä mieltä, että Hugo jää tekemättömyys -tauolle vähäksi aikaa. Mutta saa nyt nähdä. Vaikea on urokselta saada tuota haistelua kokonaan pois. Suurimmalla osalla nartuista se ei tunnu vaikuttavan. Moni uroksista haisteli tänään samoissa paikoissa kentällä, joten kyllä ne vaan hajut taitaa poikia vetää puoleensa vähän toisella tapaa...

Ensi viikonloppuna lähdetäänkin sitten missikisoihin, jonka johdosta Hugo joutuu huomenna vesikoiralenkin jälkeen "lempipuuhaansa" eli pesulle. Pysyisipä tämä pikku pakkanen, niin pojalla olisi edes teoreettinen mahdollisuus selvitä oikeasti beigenä kehiin :D

Doris MH-luonnekuvaukseen

Jei! Eilen sain tiedon, että Doris sai paikan MH-luonnekuvaukseen kolmen viikon päähän. Olimme siis varasijalla nro x, ja sen verran oli peruutuksia tullut, että meitä lykästi. Loistavaa! Lyhyehkö varoaika, mutta olin varautunut tähän, kun kesästä asti olen yrittänyt paikkaa kuvaukseen saada. Sunnuntaina 21.11. aloitan siis aamun tokokoulutusohjaajakurssilla, ja puolen päivän jälkeen otamme suunnan Siilinjärvelle MH-luonnekuvaukseen.

Hugon luonnetestin kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvä säkä, olimme siis myös sinne varasijalla. Viime lauantaina tuli sitten aamupäivästä soitto, että pääsenkö paikalle tunnin sisällä. Meillä olisi siis ollut tuossa tapauksessa paikka, mutta Joensuusta kun ei Varkauteen tunnissa ajele millään opilla. Laillisella ainakaan. Se paikka meni siis sivusuun =( Mutta ei vaivuta synkkyyteen, yritetään ensi vuonna uudestaan!

Nyt vietellään kirpakoita syyspäiviä, ja odotellaan jännityksellä ensi viikonloppua...

Treeniä, treeniä

Tänään otettiin osaa Hugon kanssa möllitokoon. Vähän treeniä ensi viikon kisaa ajatellen. Mölleistä irtosi ykkönen, muttta karu totuus kuitenkin on ettei kisasta samaisella suorituksella olisi ykköstä saanut =( Hugolla oli taas pikkasen liikaa virtaa, ja meno oli sen mukaista. Pitäis osata niin tarkasti lukea sen vireystilaa, ja vielä kyetä säätämään sitä oikeaan suuntaan. Ollaan sellanen on/off -koirakko. Joko menee tosi hyvin, tai sitten ihan perseelleen. Tasaisesti hyviin suorituksiin on vielä piiitkä matka.

Vielähän tuota kerkee ensi viikolla parit paniikkitreenit ottaa, ja sitten vaan vedetään syvään henkeä, rentoudutaan ja yritetään lauantaina venyä viimeiseen alokkaan ykköseen.

Tänään olisi Doriksen kanssa ollu mahdollisuus aloittelijoiden ohjattuun agitreeniin osaavissa käsissä, mutta selkä pirulainen sanoi sopimuksen eilen illalla irti. Aamuyöllä piti ensiavusta apua hakea, ja kyllä sinne piikit laitettiinkin, mutta agiradalle ei ollut mitään menemistä juoksemaan ja kroppaa kääntelemään. Niinpä seurasin koulutusta haikeana katsomon puolelta =( Joku toinen kerta sitten.

Delitys se vaan kasvaa ja voimistuu. Koko ajan jaksaa riekkua vähän pidempään, ja vähän pidempään :D Muutama päivä sitten oli painoa 10,2kg, mikä on kilo enemmän mitä Doris painoi saman ikäisenä. Tytöstä tosin ennustetaankin vähän Dorista korkeampaa ja näin isokokoisempaa. Sisäsiisteys alkaa olla joten kuten hanskassa, mitä nyt yksinolojen aikana vahinkoja sattuu. Ne tulee onneksi paperille mikäli sitä on laitettu tarpeeksi. Eihän sitä nyt hieno tyttö voi jo kerran käytetylle likaiselle lehdelle uudestaan tehdä 8)

Lenkillä tapahtunutta

Viikkoakaan ei ensimmäiset lumet kestäneet, nyt maa on taas aivan paljas. Ikävää, minä kun olisin niin mielelläni jättänyt rapakelit kokonaan väliin ja siirtynyt suoraan talveen ;) Lumen vielä maassa ollessa pihalle oltiin menossa koko porukan voimin koko ajan. Nyt hieno helma Doriskin näyttää suorastaan pettyneeltä, kun takapihan oven avatessa vastassa on vain vesisade. Neiti kääntyykin vain kannoillaan ulos edes menemättä, ja huokailee äänekkäästi paikaltaan.

Metsässä ollaan kyllä ahkerasti käyty, vaikka sitä seuraakin aina inhottava pesuruljanssi. Deli on vielä toistaiseksi joutunut jäämään vaihtopenkille näiden lenkkien ajaksi. Mutta toki takapihalta päästään metsään, ja myös siellä ollaan käyty pieni pisulenkki heittämässä, niin että pikku tirppanakin pääsee metsän tuoksuja nuuskuttelemaan. Kovasti se yrittää myös pysyä isompien vauhdissa mukana, mikä tuottaa välillä vähän vaarallisia tilanteita...

Kun tänään aikaisin aamulla lähdettiin metsään, oli kolmikolla tietysti virtaa yöunien jälkeen. Pieni matka mentiin, ja käännyttiin takaisinpäin. Hugo ja Doris olivat elementissään loikkiessaan jäniksien lailla metsässä. Vauhtia ei siis puuttunut. Takaisinpäin kävellessä Deli sai tuntue sen nahoissaan. Se oli mennyt porukan edelle muiden jäädessä haistelemaan jotain mätästä. Huomatessaan tämän Hugo ja Doris tietysti kiihdytti täyteen vauhtiin ja ei kun eteenpäin. Kukapa muukaan se siellä jalkoihin sitten jäi kuin Deli. Tyttö mätkähti maahan ja alkoi huutaa niin korvia särkevästi, että sydän hyppäsi kurkkuun. Deli ryömi polulta metsän puolelle ja uikutti edelleen tosi kovalla äänellä, se mitä sitten tapahtui oli minulle pieni yllätys. Hugo ja Doris menivät maassa ryömivän ja huutavan Delin luokse, ja alkoivat molemmat nuolla sitä! Olisiko ollut kyse jonkinlaisesta hoivaamisesta tai rauhoittelusta... Dorikselta tällaista olisi voinut vielä odottaa, mutta yllätti että myös Hugo yhtyi tähän.

Delin luo kerettyäni (olin siis itse vähän matkan päässä tämän tapahduttua) nostin sen ylös ja painelin ja kokeilin läpi. Enää ei huutoa kuulunut tai aristusta näkynyt. Hetken silittelyiden ja rohkaisuiden jälkeen tyttö lähti taapertamaan itse eteenpäin, eikä näyttänyt mitään merkkejä sattuneesta. Taisi säikähtää enemmän kuin mitään muuta. Loppu matkan se jo leikki ja telmi yhtä iloisesti kuin aiemmin. Selvisimme siis onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen Hugon ja Doriksen hiukan yllättävä reaktio. Mutta voihan se olla ihan normaalia laumakäytöstä, en ole niin tarkasti tähän ko. asiaan paneutunut. Tai ehkä Hugo ja Doris ovat adoptoineet Delin, nyt huolehtivat siitä kuin omastaan konsanaan 8D

Aikaista talven riemua

Melkein tasan viikko sitten Vicky lähti meiltä takaisin kotiin. Vaikka omatkin karvanaamat riehuvat keskenään, niin oudosti silti tuntui että talo hiljeni.
Hyvin Vicky kerkesi sopeutua meidän talon sääntöihin, vaikka ne olivat vähän erilaiset kuin kotona. Ei sillä että olisi ollu vaihtoehtojakaan. Huomasin nyt käytännössä sen minkä jo teoriassa tiesin, että laumassa on lähes mahdoton antaa yhden käyttäytyä poikkeavasti. Ainakin kun puhutaan pahnan pohjimmaisesta, sitähän Vicky oli uuteen laumaan tullessaan. Doris teki sen sille selväksi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eniten viikon aikana keskenään telmivät vielä kovin samalla tasolla olevat Deli ja Vicky. Vaikka olen kyllä aika vakuuttunut, että Doriksella on toinen persoona, joka kuuluu tuohon samaan joukkoon. Välillä se sitten esittää aikuista.
Vickyssä on nähtävissä paljon isänsä piirteitä, yhtä vilkas ja viekkaasti dominoiva. Tyttö kyllä osasi isänsä tavoin ottaa sen "minä olen pieni hellyyttävä nalle, huomioithan vain minut etkä muita" -vaihteen päälle. Mutta kuten isänsä, sai Vickykin huomata ettei moinen peli tässä talossa tepsi. Sitten sitä huomiota lähdettiin hakemaan muilta nelijalkaisilta.

Oli kovin hellyyttävä näky, kun isä ja tytär nukkuivat välillä vierekkäin haliotteessa. Harmittaa ihan pirusti ettei ollut kamera likellä. Aina kun oli ihania yhteishetkiä, kamera oli väärässä huoneessa. Ja tietysti hetki loppui siihen, jos minä yritin liikkua sitä hakemaan =(

Sai Hugo välillä tyttärestään tarpeeksikin, kun Vicky repi onnellisena iskää toisesta korvasta, ja Deli toisesta. Välillä Hugo murahti yrittäen saada tämän muista niin hauskan leikin loppumaan, mutta sen uskottavuus taisi olla hännän samalla yltiöpäisesti heiluessa nollassa, kun mihinkään nämä murahtelut eivät johtaneet. Edelleen oli kaksi ruskeaa palloa korvissa roikkumassa.

Pari päivää Vickyn lähdön jälkeen oli tyttö kasvanut naiseksi, kun ensimmäiset juoksut alkoivat.

Perjantaina tuli sitten se jymy-ylläri, kun ensilumi satoi maahan! Noh, kyllähän ne siitä säätiedotuksessa kertoi, mutta silti. Viime vuonna lumi oli kuitenkin ilmestynyt joulukuun puolessa välissä meidän ollessa reissussa. Olihan tämä lokakuun puoliväli vähän eri asia. En kerennyt edes haravoimaan piruvie. Pois sulamista odotellessa...

Deli näki siis lunta ensimmäistä kertaa, ja voi pojat... Sillä pissireissulla jäi pissit tekemättä. Neiti käveli kovin hämillään ensin takapihalle, ja yhtäkkiä lamppu syttyi, ja siitä se sitten lähti. Deli juoksi varmaan satasta (ainakin) ympäri pihaa, kieri lumessa ja tunki kuonoaan lumen alle. Tätä riehumista jatkui niin kauan kunnes miusta kuulosti ettei ipanalla enää henki kulje kunnolla. Yritin kuvata ko. tapahtumaa, mutta kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi. Yhtälailla innoissaan talven alusta oli myös Hugo ja Doris. Saatiin sisälle tuntia myöhemmin ensimmäiset lumikoirat, ja kahdeksan litraa vettä lattioille. Koirat oli onnesta soikeena, minä muuten vaan, ja aviomieheltä meinasi huumori loppua kesken. Kyllä noilla miehillä on sitten huonot hermot B)

Kiva on ollut metsässäkin käydä, kun tuo lumessa pyöriminen puhdistaa koirat ihan itsestään. Puhumattakaan siitä ettei hiekkaa enää kantaudu sisälle. Tosin tänään metsälenkillä alkoi jo maa näkyä, joten taidan sittenkin saada sen toivomani haravointi tilaisuuden.

Tässä kuvat lumiukoista perjantailta.


Delistä alkaa tulla jo iso tyttö, tässä ikää reilut 14 viikkoa, ja painoa 8,6 kg


Näettekö ajatuskuplan kaksikon pään päällä: "Ah, ihana talvi"

Ei mennyt kisat putkeen ei

Hugo oli tänään tokokisoissa. Kaikkien suureksi harmiksi mukana samassa paikassa olin myös minä.

Aamu alkoi normaalisti ja seiskan aikoihin otettiin suunta Parikkalaan. Fiilis kisapaikalla oli hyvä, vaikka jännittikin. Hugo vaikutti minusta oudon vaisulta, ja minä tein siitä omat johtopäätökseni. Siitä se alamäki sitten alkoi.

Ensin oli tietysti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näissä ei ihmeitä ollut, mitä nyt paikkamakuu putosi kympistä kasiin Hugon levottomuuden vuoksi. Haisteli maata molemmilta puoliltaan.
Noh, tuosta se kisa jatkui ja lähdettiin odottamaan omaa yksilö suoritusvuoroa. Viidentenä startattiin, joten ei tarvinnut pitkään odotella. Liian pitkään kuitenkin, kun kerkesin tehdä kohtalokkaan virheen; hetsasin Hugoa oikein kunnolla, että se ottaisi sen virtaa suonissain -vaihteen päälle. Arvatkaa vaan pari kertaa kannattiko? Ei tod. Herra H kuumui niin yli ettei mielellä määrää. Blaaaah =P

Seuraamisissa se kulki tyyliin oman mittansa miun edellä, ja näykkäsi jopa reidestä! Liikkeestä jätöissä maahanmeno oli ainoa liike, joka onnistui kympin arvoisesti. Seisominen nollaantui. Minä turhauduin Hugon riehumiseen (jonka itse aiheutin B), ja murjaisin liian terävästi "ODOTA" ja Hugo istui. Luoksetulossa jäi lopun perusasento tekemättä ja hypyssä Hugo haisteli maata, ja ennakoi perusasennon. Hohhoijaa. Pelkkiä seiskoja heilui tuomarin taulussa yhden nollan ja kympin lisäksi. Tuloksena III-tulos. Eli aivan sama vaikka ei ois saanu tulosta ollenkaan >(

Mitä HEL****** mie oikein ajattelin?? Hetsata koiraa, joka käy kuumana jo muutenkin! Idiootti.

Kyllä kiukutti taas niin maan pirusti oma idiotismi, että olis tehny mieli hakata päätä seinään, ja nostaa kytkintä samantien! Silmissäni näin jo miten Volvon perävalot vilkkui kilpakentän risteyksessä ja kivet lenteli ruovituksesta. Kokosin kuitenkin itseni (vaivoin), ja jäin seuraamaan muiden suorituksia.

Se siitä, ja seuraavalla kerralla lissää...

Vicky vierailulla

Hugon ipanan Vickyn perhe lähti karistamaan syksyn sateet harteiltaan etelän lämpöön, joten Vicky tuli eilen meille lauman jatkoksi. Vicky hyväksyttiin laumaan heti kun Doris oli saanut oman aikansa pullistella, ja kertoa olevansa pomo talossa. Heti ihmisten jälkeen. Vauhtia tällä neljän koiran seurueella onkin riittänyt päätä huimaavan paljon siitä lähtien.

Hetken jo mietin korjaanko viimeisetkin esineet olohuoneesta pois, kun kaikki neljä rallatti eilen koko aamupäivän ympäri kämppää. Pian kuitenkin joukon pienimmäinen, eli Deli väsyi, ja kun Deli nukahti, rauhottui muukin porukka hetkeksi. Paitsi Vicky. Neidillä taisi uusi paikka nostattaa vähän kierroksia, ja tietysti kotonaan ainoana koirana talossa olleena oli lauman säännöt uusi asia Vickylle. Tuntui olevan vähän hukassa. Vaan mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin laumassa eläminen. Hyvin nopeasti varsinkin Doris ojentaa, jos neiti yrittää tehdä omia ratkaisujaan esimerkiksi ruokakuppien tai petipaikkojen suhteen.

Illalla lähdettiin sitten vesikoiralenkille koko kööri. Paikalle saapui myös perrot Rudi ja Torsti, lagotto Kalle, portugeesi Rodi sekä barbet Linus. Meidän kööri mukaan laskettuna siis yhteensä kahdeksan vesiäistä. Ja mukavasti neljä eri rotua edustettuna. Delin lisäksi Linus on niin pieni, että tämä kaksikko sai alkuun tutustua muihin ja kävellä pienen pätkän, kunnes pääsivät autoihin lepäilemään, ja isompien kanssa jatkettiin metsään.
Mukava lenkki oli vaikka pimeä pääsikin jo yllättämään. Nyt on aika siirtää lenkit viikonlopulle, jotta päästään valoisaan aikaan liikkeelle. Seuraavan kerran marraskuussa siis.

Tänään aloitin aamun ottamalla Nuudelin kanssa paniikkitreenit taas ennen lauantain kisaa. Toivottavasti menee hyvin! Ja meneehän se, niin kauan kuin muistan ajatella mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Minusta se on kiinni, koira osaa kyllä. On varsinainen haaste treenata Nuudelia, joka reagoi omiin pieniinkin kropan liikkeisiin tai äänenpainon muutoksiin. Mutta hyvä kouluhan se on pohjalle muita koiria varten, sitä ei käy kiistäminen.
Samalla reissulla oli mukana myös Vicky, jonka kanssa treenattiin vähän näyttelykäytöstä. Tarkoituksena olisi kenties startata Vickyn kanssa näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, joten tässä minulla on loistava mahdollisuus rakentaa meiän yhteistyötä.

Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille kolmen isomman kanssa. Deli sai tyytyä ulkoiluun ja leikkiin takapihalla. Vielä ei tirppanaa rasiteta turhan paljon. Lenkillä puidun pellon yli kävellessämme ja auringon paistaessa harmittelin kun ei sattunut kameraa mukaan. Niinpä palasin vielä läheiselle pellolle, myös Deli ja kamera mukanani, ja nappasin pari kuvaa leikkisästä nelikosta. Tässä tuoreet kuvat.


Vieraileva tähti Vicky tarkkana


Vauhdin huumassa Vicky ja Doris


sekä Deli ja Hugo


Välillä kaikki keskittyivät yhdessä koossa etsimään pellosta myyriä tai mitä lie


Ja tietenkin Delin piti tehdä perinteiset Hugon korvassa roikkumiset

Loppuun vielä perinteiset poseeraukset isommista


Doris - thö uljas


Hugo - aina valmis poseeraamaan


Ja tyttärensä Vicky

Mahtava treeni

Tänään tokoiltiin taasen Nuudelin kanssa. Kävin ensin kouluttamassa alkeisryhmää tunnin verran, jonka jälkeen otin Nuudelin kentälle, ja mentiin nouto -oppiin. Sari vetikin aivan mahtavan treenin! Niin kuin aina.

Aloteltiin lämppäämällä koiria erilaisin pienin seuraamis/luoksetulo -treenein, joiden oli tarkoitus paitsi lämmitellä koirat tekemisen moodiin, palvella noutoa. Hugo oli aivan sikasärmänä. Se piti seuraamisissa sellaista kontaktia, että olin suorastaan hämilläni. Aivan loistavaa! Huomasi, että vieläkin vaikutti tuo reilun viikon tekemättömyys -tauko. Hugo sinkoili ja näytti paikallaan ollessaankin liikkuvalta! 8D Se on niin maailman naurettavin näky, kun sillä menee hermo, jos ei tapahdu tarpeeksi: polkee kirjaimellisesti etutasssuilla maata vuorotellen sikanopeasti kuin suuttunut pikku tyttö, ja inisee samalla. Mitä siinä voi muuta kun nauraa?? Toki yritämme erilaisia rauhoittumis harjotteita tällaisissa tilanteissa, mutta noin ensireaktiona...

Lämmittelyiden jälkeen alotettiin noutoa ihan kantamisharjoituksella. Eli seuratessa vauhdissa kapula suuhun, ja siitä pysähdys ja luovutus. Meillä ei vielä paikallaan kapula pysy suussa, joten tein helpotetusti niin, että myös otin kapulan liikkeessä Hugon kantaessa sitä. Ilahdutti nähdä, että se kantoi sitä selvästi mielellään.
Sitten katsottiin noudon tasoa jättämällä koira perusasennosta paikalleen, vein kapulan kävellen pienen matkan päähän, palasin Nugen luo, ja annoin hae -käskyn. Nuge lähtee vauhdikkaasti, nostaa kapulan hyvin, mutta lukitsi sitten rivistä tutun koirakon ja singahti siihen suuntaan. Miun välittömästi luoksetulo -käskystä se kuitenkin tuli luokse ja kapula pysyi suussa kokok ajan. Yes! Vielä tehtiin niin, että edelleen koira jätettiin, mutta tällä kertaa ohjaaja käveli koirasta pois päin, ja matkalla jätti kapulan maahan. Sitten kutsu 20 metrin päästä. Otin Hugolle yksinkertaisesti hae -käskyn, koska luoksetulo -käskyllä se olisi luultavasti sujuvasti tullut luokse ja kapula jäänyt maahan. Hae -käskyllä tuli taas nopeasti ja hyvin nosti kapulan matkalla.

Luovutus, tai lähinnä kapulan suussa pito paikalla on meille se vaikein tässä. Mutta muuten se meni todella hyvin. Olin jotenkin varautunut suurempiin ongelmiin, koska noudon suhteen olen Hugon kanssa tehnyt sen pentuaikana emämokan, ja se näkyi ihan konkreettisesti siinä, että kaikki noutoon liittyvä oli aivan päin peetä. Tämän vuoden olen sitten korjaillut omaa mokaani. Toisin sanoen tuli opeteltua noudon opetus kantapään kautta B)
Nyt oli kuitenkin huippua huomata miten paljon ollaan tultu eteenpäin. Paljon on vielä hiomista, mutta niin on aikaakin!

Kotona jatkuu sama rumba: Deli roikkuu systemaattisesti Hugon korvissa, ja Hugo vähät välittää. Doriskin saa maistaa omaa lääkettään, kun Deli harjoittaa tätä mieli puuhaansa myös sen korvissa roikkuen. Dorishan tekee sitä aina Hugolle pihalla riehuessaan. Kolmikko on kuin paita, perse ja vyö ;D

Delin kanssa ollaan alotettu kontaktiharjoitukset, joita yritän muistaa tehä joka päivä. Tietysti luoksetulosta saa myös aina palkkaa. Nämä kuitenkin pysynee vielä pitkän aikaa ainoina juttuina mitä Deli harjoittelee toden teolla. Muun ajan se saa keskittyä olemaan pikku riiviö :D

Tokoa, agia ja aurinkoisia syyspäiviä

Vihdoin viimein ne ovat täällä, ihanat aurinkoiset syyspäivät! Kuvittelin viettäväni näitä päiviä raksalla, kun on tullut sateiden vuoksi jonkun verran taukoa, mutta toisin kävi. Auton haku -reissun jälkeinen lukko jäi päälle, ja niska/selkä ovat siinä kunnossa, että rakennustöistä voi vain haaveilla. Niinpä nautin aurinkoisista syyspäivistä koirien kanssa treenaillen. Nakkia koirille, kipulääkkeitä minulle 8)

Hugo pääsi vihdoin portin toiselle puolelle muiden joukkoon. Pallissa on vielä kunnon rupi, mutta en enää raaski pitää sitä eristettynä. Se syö muuten seinät. Laitan vain yöksi Hugon omaan huoneeseensa ja kaulurin päähän. Muuten meno alkaa olla aika normaalia.

Perjantaina lähdettiin aamulla tokoilemaan Hugen kanssa. Voi veljet. Vituiksi meni. Hugo on verrattavissa jousella varustettuun ikiliikkujaan, ja kierroksia oli tosi vaikea saada alas. Kaikki muu tuntui vetävän puoleensa vetovoiman lailla. Seuraaminen saatiin kuosiin lyhyillä yhden askeleen lämmittelyillä ja paljoilla kääntymisillä. Mitä enemmän teki, sen paremmin meni. Ongelmana on kuitenkin edelleen Hugon herkkyys häiriötekijöille. Liikkeestäjätöissä menee hyvin niin kauan kuin seuraaminen on hyvää käsky -kohdassa. Kisoissa siitä voi muodostua ongelma, jos sen keskittymiinen herpaantuu ja seuraa käskyn kohdalla tyyliin nenä maassa. Tätä tuntuu olevan todella vaikea kitkeä pois.

Toisaalta mietin, että onko haistelu sijaistoiminto, joka seuraa liiasta paineistumisesta? Kokeeko Hugo, että minulta tulee liikaa painetta? Vai onko vieraat ympäristöt kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta sitten taas, jossain vaiheessa niihinkin on lähdettävä treenaamaan ja siedättämään. Tuntuu niin typerältä treenata vain omalla parkkiksella, kun siellä homma toimii. En tiedä.

No, jotain sentään opittiin. Liikkeestä seisominen tuli kokeiltua lelupalkalla, ja se toimii paaljon paremmin kuin namipalkka. Namilla se ei malta pysähtyä kerrasta, kun jää hamuamaan miun kättä. Taakse lentävä lelu sai aikaan toivotun äkkipysähdyksen. Mutta perusasentoja se on kahden kisan jälkeen alkanut taas ennakoida. Pitää vaan taas pysyä siinä ettei tee yhtään niitä treeneissä.

Sunnuntaina oli sitten Doriksen vuoro, ja suunnattiin agikentälle. Deli pääsi mukaan tutustumaan, ja tekipä se ensimmäiset "agitreeninsäkin".
Doriksen kanssa tehtiin paria lyhyttä ratapätkää, jossa tarkoituksena oli treenata valssia ja persjättöjä. Doris oli aivan intopiukeena, ja siitä tuli esille ihan uusi piirre. Toisella pätkällä oli hyppy, putki, ja kuusi hyppyä. Sillä tavalla "siksakilla", että jokaisen jälkeen tuli valssi tai persjättö. Kumpaa siinä nyt sitten otti. Noh, Dorishan toimi kyllä, mutta kun minä... Niin hidas, niin hidas. Toiseksi viimeisellä esteellä yksinkertasesti loppui oma fysiikka, kun Doris on niin nopea. Siinä vaiheessa meni aina jalat solmuun ja vauhti hidastui. Tässä tuli sitten esiin Doriksesta uusia ulottuvuuksia: se alkoi komentaa ja äyskiä miulle, kun en osannu ohjata! Meiän Doris! Alkoi ihan konkreettisesti räksyttää minuun päin siinä vaiheessa, kun ohjaus meni päin prinkkalaa. Tiiän kyllä monen koiran näin tekevän, mutta Doriksesta en oo tällasta aikaisemmin nähnyt. Olin ihan silmät pyöreenä, et mitä hittoa?! Eli juoksu/kääntymistreeniä Niinalle. Ilman koiraa.

Otettiin myös keppejä ja rengasta ihan yksittäisinä esteinä. Doris on tauolla hiffannut keppien tarkoituksen, mutta tarttee vielä sen miun vartaloavun siihen. Eli taas ollaan pisteessä, koira osaa ja menee, jos ohjaaja osaisi ja menisi. No, onneksi tätä olen harjotellut, joten se sujuu jo. Vaikka täytyy sanoa, että agikentällä tunnen vielä olevani kuin kala kuivalla maalla. Sitä ei yksinkertasesti ole tullut niin paljoa treenattua, joten välillä meinaa turhautua omaan osaamattomuuteensa. Mutta kaikkihan tietää, että hosumalla tulee vain *piip* lapsia. Eli aikaa ja lisää treeniä. Kyllä se siitä! Jollain vuosikymmenellä...:D

Deli pääsi seuraamaan muiden treenaamista, ja menemään putken itse. Ensin se oli kentälle tultaessa jopa vähän säpsähtelevän oloinen. Ylläyin tästä, mutta aikansa kentän laidalla katseltuaan se rentoutui ja oli jo lähdössä häntä heiluen mukaan. Niinpä laitettiin putki suoraksi ja lyhyeksi, ja Deli teki ekan "treeninsä". Ensin ei millään meinannut hiffata mistä pitää mennä, mutta sitten kun sen hokasi, tuli juoksujalkaa putken läpi. Päässä odotti tietysti mamma nakkeineeen ja kehuineen. Tyttöhän vallan riehaantui, ja pidennettiin putkea jonkun verran, ja Deli tuli putken läpi innoissaan joka kerralla. Myös muutama keppi pujoteltiin nakin avulla. Siitä se lähtee.

Treeniporukassa sattuu olemaan myös pari muuta pentua, joten lopuksi pennut pääsi painimaan keskenään vähän kauemmaksi treenikentästä. Deli taitaa olla niin tottunut kurmuuttamaan isompiaan ettei se ensin oikein lähteny muiden leikkiin mukaan. Katseli vain sivusta puuhaten omiaan, ja sitten sinkosi aikuisen (haukkuvan!) kultsun luo. Olisi pitänyt sen kanssa päästä leikkimään. Lopulta leikki alkoi kuitenkin sujua myös omanikäisten ja -kokoisten kanssa. Tässä olikin tirppanalle toimintaa kerrakseen yhdelle päivälle.

Agitreeneistä suunnistimme tutun luokse luita hakemaan. Hirvijahti on parhaimmillaan, ja saimmekin pussillisen vasan luita kotiin viemisiksi. Tänään koko poppoo viettikin pari tuntia takapihalla tuoreisiin luihinsa keskittyen. Joskin Hugo on joutunut olemaan vähän liian kauan tekemättä mitään, eikä se oikein malttanut edes luihin keskittyä. Doris ja Deli sen sijaan järsivät antaumuksella kaikesta ympärillä tapahtuvasta tuon taivaallista piittaamatta. Pikku tirppana on ihanan kiinnostunut luista, eikä ole vielä maistanut tähän mennessä mitään kiellettyjä aineita, kuten tuolin jalkaa tai muuta vastaavaa. Ainoa huono puoli on, että itse meinaa kompastua tuon tuosta luihin, joita lojuu kämpässä ihan joka puolella. On se silti pieni hinta siitä, että kämpän seiniä ei korista hampaanjäljet ;D

Pikaista paranemista ja pentu pulinaa

Viikonloppu vierähti rauhallisissa merkeissä. Tai no, niin rauhallisissa kun täällä nyt voi. Hugo viettää edelleen päivänsä muista portilla eristettynä, ja hihnassa lenkkeillen. Tytöt riehuvat ja nukkuvat kahdestaan.

Lauantaina tuli nopea lähtö pitemmälle ajomatkalle uutta autoa elokuussa kolaroidun tilalle hakemaan. Reissu tiesi yli neljän tunnin ajomatkaa molempiin suuntiin. Hetken mietin jääkö koirat kotia, mutta keskenään oloa olisi tullut lähes kellon ympäri, joten otin kaikki mukaan. Alle tunnin varoitusajalla kun on vähän heikoilla kantimilla hoitopaikan löytyminen. Niinpä pakattiin koirat ja kaikki tarpeellinen mukaan, ja lähdettiin matkaan.

Deli käyttäytyy jo aivan kuin olisi matkustanut autossa aina. Sille varattiin vain sekä päivän että illan ateriat mukaan. Reilusti vettä ja tietysti hihnat kaikille. Yhteen suuntaan pysähdyttiin pari kertaa, Deli sai syödä ja käytiin kävelemässä, samoin Hugo ja Doris pääsi jaloittelemaan.
Deli olisi jossain vaiheessa intoutunut leikkimään autossa, mutta tiukka Doris täti on sitä mieltä, että autossa ei riehuta. Se komensi Delin tiukasti rauhoittumaan, ja pentu teki työtä käskettyä. Hiukan loukkaantuneen näköisenä, kun täti aina aiemmin on lähtenyt leikkiin mukaan. Loppumatkasta alkoikin kyllä jo hiukan kuulua huokailua auton takaa...

Perillä meni hetkinen, ja minä käytin isommat muutaman korttelin ympäri kävelemässä, ja Deli sai taas syödäkseen. Takaisin matka jatkui kahdella autolla. Hugo pääsi itsekseen uuden auton tilavaan konttiin kaulureineen, ja kun levitin täkin sille sinne se kävikin autuaan näköisenä pitkäkseen. Ottaa kai vähän pattiin, kun ei pysty muiden leikkeihin osallistumaan kaulurin takia. Doris ja Deli jäivät omaan isoon yksiöönsä pakettiauto farkkuun, ja matka suuntautui takaisin kotiapäin. Taas tehtiin muutama pysähdys, ja tuntuu että minä tarvitsin niitä enemmän kuin yksikään koirista. Kellon ympäri autossa istuminen sai aika väsyneeksi. Puhumattakaan siitä, että niska sanoi sopimuksen irti reissun vuoksi, ja pamahti täyteen lukkoon =P Kotia päästiin kuitenkin kunnialla, ja Deli sai oikein aimo annoksen auto-siedätystä. Vaikka ei se tunnu sitä erityisesti tarvitsevan. Yrittää jo itse kiivetä autoonkin, ei vaan ihan vielä ponnistusvoima riitä.
Nyt on sitten toivomani tilava auto koirien kuskailuun. Mitä kaikkea sitä koiriensa vuoksi tekeekään...8D

Sitten palli-uutisia. Hugon palli on parantunut oikein hyvää tahtia. On sitä pesty ja salvalla hölvättykin! Mutta Hugo on löytänyt asiasta jotain positiivista. Ennen se ei millään meinannut tulla kylppäriin pyydettäessä, ei halua suihkuun katsokaas. Nyt kun suihkussa on käyty joka päivä ainoastaan huuhtomassa pallit, ei koko koiraa, niin ei tarvitse edes kahdesti pyytää. Hugo tulee heti. Liekö syynä se ettei joudu suihkuun vai tuntuuko viileä vesi vain hyvältä kipeässä pallissa?? Jokatapauksessa hoitotoimenpiteet on helppo tehdä.
Nyt haava näyttää jo niin hyvältä, että uskoisin Hugon pääsevän parin päivän päästä eroon kaulurista ja karanteenista. Toivottavasti ainakin! On se sen verran surkeana, kun yksikseen joutuu olemaan.

Eilen Doriksen ja Delin ollessa pihalla, otin Hugon kanssa sisällä pikkasen kaukoja. Sai ukko edes jotain tekemistä. Olikin Hugo kuin kauko-ohjattava pingispallo! Ei tarttenu kahta kertaa käskeä, kun toiminnot tuli heti eikä melkein. Liikkumistakaan ei tullu kuin puolen koiran mittaa, enkä käynyt siinä enempää hinkkaamaan. Hugo oli ihanan tyytyväisen näkönen, kun pääsi edes vähän mamman kanssa tekemään =) Nyt vain sitten paranemista odotellessa, että pääse enempi treenaamaan.

Tänään kävimme aamulla metsälenkillä naapurin koirien kanssa, ja ensimmäistä kertaa moneen päivään mukaan pääsi myös Hugo. Hihnassa tosin. Kuitenkin kun saavuttiin lyhyeksi puidulle peltoaukealle en voinut olla päästämättä myös Nugea kirmailemaan vapaana. Ja sitä juoksun määrää... Kamera olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana! Mutta seuraavalla kerralla sitten.

Loppuun vielä tuoreet kuvat tältä päivältä koko porukasta.


Hugo parka sisällä kaulureineen. Mieheni sanoin: vastaanottamassa signaaleita ulkoavaruudesta...


Doris luonnonlapsi


Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä pikku viikari Deli...


...joka on löytynyt myös kukkapenkeille parempaa käyttöä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Deli on viime päivinä pitänyt huolen ettei vauhtia ja vaarallisia tilanteita tästä huushollista puutu! Hyvä että on hengitys kerennyt Hugon palli -onnettomuuden takia tasaantua, niin uutta katastrofin poikasta pukkaa... Eilen Deli pääsi yksin mukaan auto ajelulle kaupunkiin. Hienosti se taas käyttäytyi, niin autossa odottaessa kuin kaupungissakin. Kotia päästyämme avasin auton oven, ja tyttö putosi suoraan maahan autosta! Ei tullut mieleenkään, että se siihen oveen nojailisi, ja kaverin autossa (jolla oltiin liikenteessä) on tummat takalasit, joten en sitä tietenkään nähnytkään. Alkoi korvia viiltävä huuto, ja Deli käveli kolmella jalalla!

Pulssi oli tässä vaiheessa noin 150. Otin Delin syliin, ja aloin kokeilla tassua. Venytin varovasti eteen, taakse, kokeilin niveliä, painelin tassua, ei huutoa. Pulssi tasaantui hieman. Laitoin tytön maahan, ja huuto alkoi taas! Siinä vaiheessa soitin lääkärille, että ollaan jo tulossa sinnepäin.
Ilmeisesti Deli kuitenkin ainoastaan säikähti yhtä paljon kuin minäkin, ja tassu on vain saanut kolhun. Mustelma siinä kai olisi, jos karvoilta näkisi. Luojan kiitos selvittiin vain säikähdyksellä! Otin sitten samalla Delille rokotuksen, kun aika olisi ollut ensi viikolla kuitenkin. Kotona tyttö käveli jo normaalisti, ja illalla riehui Doriksen kanssa siihen malliin, ettei jalka todellakaan voi olla kipeä. Huh.

Tänä aamuna olisin saanut nukkua pitempään, mutta heräsin siihen samaiseen huutoon, jonka vasta eilen kuulin. Nousin sängystä varmaan nanosekunnissa, ja riensin huudon suuntaan. Kukapa muukaan kuin Deli! Hugo on pallinsa vuoksi portin takana toisessa tilassa. Deli oli yrittänyt niin kovasti päästä Hugon luokse, että oli tunkenut päänsä kahden portin pinnan välistä, eikä saanut sitä pois! Hätääntynyt huuto oli seurausta siitä, kun aviosiippa yritti varovasti irrottaa neidin pään pinnojen välistä. En tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut... Pää saatiin kuitenkin irti, ja se ei paljoa vauhtia hidastanut.
En saanut enää edes unta, kun kuulin koko ajan leikin ääniä ja mietin mitähän seuraavaksi?

Deli on kyllä kauhukakara isolla K:lla. Uskomaton vauhti ja ihan yhtä tyhmän rohkea kuin Doriskin :D Kyllä varmasti kerkeää vielä sattua ja tapahtua ennen kuin iän karttuminen tuo edes vähän järkeä päähän, mutta toisaalta näen kyllä hirveästi potentiaalia harrastuksiin, jos vain löydän oikeat konstit valjastaa ne.

Sillä aikaa kun Doris ja Deli riehuu portin toisella puolen, Hugo ottaa rennosti omalla puolellaan. Lähinnä makoilee suurimman osan ajasta. Mitäpä muuta se voisikaan. Tosiasia kuitenkin on, että kun koira treenaa enemmän tai vähemmän joka päivä, ja pääsee metsälenkille, niin useampi päivä tekemättä mitään... Noh, jokainen varmasti osaa laskea tuloksen =P
Toki Hugo käy lenkillä edelleen joka päivä, mutta hihnalenkki ei ole metsälenkki. Ei sillä hyväkuntoista koiraa väsytä kukaan, vaikka se miten saisi haistella ja maistella. Hugo onkin ihan kuin pingispallo! Ei tartte kuin kuiskata sen nimi, ja se on kärppänä jaloissa "Mitä tehdään?" "Mitä tehdään?? "Tehdään jotain!" "Ihan mitä vain!!" En kuitenkaan ole juuri mitään sen kanssa tehnyt, kun ei siltä saa tuossa tilassa kierroksia alas (ainakaan tekemällä jotain kivaa :D), ja noilla kierroksilla se riski haavan aueta on vähän liian iso. Lepäilemme siis vielä muutaman päivän. Vaikka se niin sydäntä särkevää onkin pitää toista erillään. Puhumattakaan siitä pikku uikutuksesta, joka vähitellen alkaa parin päivän jälkeen kuulua =I

Josko ensi viikolla päästäisi jatkamaan normaalia elämää. Sillä välin pitäisi varmaan sulkea Doris johonkin turvaan, kun se on porukan ainoa jolle ei ole vielä mitään sattunut. Tällä flaksilla (ja kokoonpanolla) jotain on varmasti tulossa... B)

Balls on fire

Hurjastelu jatkuu blogin otsikon muuttumisesta huolimatta. Tällä kertaa tulilinjalla Hugon pallit! Nimittäin eilen raksalla Hugon ja Delin yhteinen leikki päättyi vinkaisuun, jonka johdosta aloin tarkastella hieman oudosti liikkuvaa Hugoa. Sieltä se syy äkkiä selvisi; Delin hampaat olivat osuneet suoraan Hugon palleihin! Raukalla repsotti toisesta pallista kunnon palkeen kieli. Soitin tietysti heti päivystävälle eläinlääkärille, mutta hän ei nähnyt tarvetta tulla heti näytille, koska huolimatta reiästä pallissa se ei vuotanut erityisen paljon. Niinpä kiikutin Nugen kotia, ja suihkutin vedellä sekä putsasin haavan, ja laitoin kaulurin kaulaan. Hugo nukkui yön yli muista turrikoista erillään työhuoneessa, ja aamulla suunnistimme eläinlääkärille.

Lekuri määräsi pojalle antibioottikuurin, ja saatiin myös salvaa palleihin. Myös kauluria täytyy Hugon harmiksi pitää niin kauan kunnes iho on mennyt umpeen. Hugo oli taas urhea ja antoi lääkärin tutkia kiltisti, vaikka tärräsi pöydällä minkä kerkesi. Lekuri sanoikin, että tällaiset haavat noin herkällä alueella voivat olla todella kipeitä. Monet urokset eivät kuulemma välttämättä suostu edes kävelemään. Luojan kiitos Hugo liikkuu kyllä hyvin, eikä haava sinänsä näytä sitä haittaavan. Ainoa mikä selvästi ärsyttää on kauluri =P Tosin onneksi sitäkään Hugo ei yritä pois saada. Kipulääkettä en erikseen ole antanut, joskin myös sitä varuilta on. Häntä kuitenkin heiluu ja ruoka ja herkut maistuu sekä liikkuminen on täysin normaalia (kaulurin seiniin törmäilyä lukuunottamatta), joten kipuja Hugolla tuskin on. Nyt vain huuhtelua, salvaa ja antibioottia kunnes palli paranee.

Lokakuun tokokoettakaan ei tarvitse käydä perumaan, jos haava normaalisti paranee, sillä lääkekuurin varoaika on vain seitsemän päivää. Treeni täytyy nyt kyllä ainakin viikoksi jättää ettei se vaan aukea uudestaan. Nugella kuitenkin vauhtia on, ja pysähdyksisssä ynnä muissa voisi hyvin kuvitella haavan helposti avautuvan, jos kontaktia maahan sattuisi. Niinpä Nuge-nalle saa vapaata ja hali-hoitoa ;D

Voi vesileikki!

Täällä vietetään pennun täyteisiä päiviä. Tirppana kerkeää joka paikkaan, ja on oikea riiviö! Yes! Omistaja kenties vähän sekaisin... Deli leikkii, kiinnosti muita tai ei. Deli juoksee, kiinnosti muita tai ei. Ja ennen kaikkea Deliä ei kiinnosta kiinnostaako muita vai ei, se sisällyttää ne leikkiinsä jokatapauksessa! Sen touhuja seuratessa huomaa asioita paitsi siitä, myös Hugosta ja Doriksesta.

Hugo leikkii Delin kanssa mielellään, silloin kun Doris ei leiki. Muussa tapauksessa se jättäytyy vähän taka-alalle. Ja vaikka niin tiedän jo, että herra H:lla on pääkoppa kunnossa, se on silti aina yhtä hienoa huomata uudestaan. Eilen Deli ja Hugo leikki, kunnes Hugoa ei enää huvittanut. Se yritti mennä sivummalle ja kävi istumaan sohvan viereen. Mitä tekee Deli? Ottaa vauhtia, ja yrittää hypätä Hugon päälle, kiipeää kirjaimellisesti sen selkään, puree korvaa ja vetää siitä, ottaa parrasta kiinni ja kiskoo siitä ja ärisee huvittavalla pentumurinallaan. No mitä Hugo sitten tekee? Ei yhtään mitään. Välillä vähän yrittää nykästä takaisin, mutta muutoin istuu, antaa tirppanan riehua ja katsoo minua vähän kuin kysyen "tällanen oli sitten pakko tänne saada??". Silti se ei ole lapanen, aamulla Hugon vielä nukkuessa Deli yritti samaa, ja silloin tuli jämäkkä murahdus, ja Deli keksi muuta tekemistä. Nukkuminen on se, jonka Hugokin pyhittää itselleen kaikessa rauhassa. En tiedä olisiko meille koskaan toista perro urosta tulossakaan, mutta jotenkin tuntuu siltä etten koskaan tulisi mitään samanlaista saamaankaan kuin Hugo... Se on vain niin... ...Hugo.

Nyt Deli keksi sen, minkä kaikki vesikoirat joskus keksivät. No ok, ei kaikki. Mutta melkein. Että vesikupissa voi uida, tai ainakin yrittää! Etutassut kuppiin vaan, ja *loisk* *loisk*. Ihana nähdä että vesi on kivaa, mutta kyllä oli murahdettava ei siinä vaiheessa kun kuppi oli tyhjennetty lattialle noin kuudetta kertaa peräjälkeen =P Enää ei tarvitse ihmetellä mistä ne kaikki märät tassunjäljet lattialle ilmestyivät vaikka ulkona oli ihan kuivaa.
Deli huomasi myös, että asuntomme ainoan viherkasvin juurella on kivoja pieniä kiviä mitä voi pureskella. Niin riisuttu kuin asuntomme jo onkin, niin myös kukka pääsi turvaan työhuoneeseen portin taakse. Jotain positiivista kuitenkin, sillä ainakin toistaiseksi systemaattisesti joka paikkaan jättämäni luut ovat pitäneet mielenkiinnon loitolla huonekaluista ja listoista.

Kaiken häslingin keskellä Doris on ilolla leikittänyt ja hoitanut Deliä, mutta juuri muuta se ei ole tokotreenien lisäksi päässytkään tekemään. Tänään suuntasimme agikentälle kokeilemaan onko mitään vielä muistissa. Doris oli aivan haltioissaan! Kentän muut hajut veivät kyllä mennessään, ja istumaan sai käskeä yleensä useampaan otteeseen, mutta kun mentiin esteitä, ei neidille ollut epäselvää mitä tehdään. Hyppy, okseri, putki, puomi ja kepit kuuluivat tänään rataan. Tosin puomi ja kepit mentiin erillään. Kepit tulee jo aika hyvin ja nopeammin kuin muistelen sen tulleen viimeksi treenatessa (josta on aikaa reilusti). Varmaan tulisi vielä nopeammin, jos olisin itse nopeampi. Hypyt haki radalla tosi hyvin, vaikka minä idiootti taas annoin käskyt liian myöhään, ja suhasin muutenkin. Mitään sen enempiä ei tehty, mutta kyllä kannattaisi varmasti vähän useammin neiti radalla käyttää... Meno on "piskuisen" toisennäköistä, kun tokokentällä ja häntä ei juurikaan paikallaan pysy =)

Lisätäänpä vielä pari kuvaa. Kameran kanssa on kyllä heiluttu enemmänkin, mutta riehuvasta kolmen koplasta on varsin haastavaa saada hyviä kuvia. Ja yrityksen tasolle se todella on tähän asti jäänyt. Tässä kuitenkin pari vähemmän onnistunutta.

Toinen ykkönen

Tänään otimme Hugon kanssa toisen startin viikon aikana tokon alokasluokassa. Tulos oli toivottu, eli toinen ykköstulos tuli ja itseasiassa täysin samoilla pisteillä 171/200 kuin sunnuntaina.

Tällä kertaa työskentely oli tasaisempaa, mitään ei nollattu, ja tuomarin taulussa vilahti pääasiassa kaseja sekä muutama kymppi. Perusasennot oli jostain syystä Hugolla hakusessa. Mm. irti seuraamisessa se jätti kaksi viimeistä perusasentoa tekemättä. Katsoi vaan minuun, että mitäs nyt? Sama luoksetulossa. Vauhdikas luoksetulo, ja oikean paikan haki, mutta perse ei mennyt maahan! Wtf?! Hugo, joka yleensä istuu vaikka sille sanoisi orava. En tiedä. Ehkä miun jännitys sai taas yliotteen, ja tein ohjaustyperyyksiä, joita ei siinä tilassa itse huomaa. Onneksi tuttu oli saanut koko suorituksen videolle, joten siihen palataan vielä 8D

Noh, tulos oli kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaan, joten en minä tämän enempää itke. Lokakuun kokeesta lähdetään siis metsästämään kolmatta ykköstä ja koularia. Vielä kerkee vähän suorituksia hiomaan siiheksi. Toivottavasti.

Myös Deli oli matkassa mukana. Käytiin tutustumassa ihmisiin, ja uuteen paikkaan. Tosin olen ehkä paskapäisin pennun omistaja ikinä, jos monilta kysytään. En nimittäin anna Deliä vielä paljoa rapsutella, jos ollenkaan. Se käy nyt vaan uusissa paikoissa minun kanssa, ja vain miulta saa huomiota siellä. Tähtäämme siihen, että kisapaikoilla ja treenikentillä ei tulevaisuudessa Delin mielestä olisi mitään muuta mielenkiintoista kuin ohjaaja, eli minä. Vain luvalla saa mennä muita moikkaamaan. Noh, ymmärrän että tämä saattaa "kotikoiran" omistajasta kuulostaa hiukan utopistiselta... Mutta minulla on jo kaksi kappaletta höyryturpia (joiden sosiaalistamisen taisin hoitaa vähän liiankin tehokkaasti =P), jotka pitää erikseen laittaa käskyn alle, jos meinaa ettei kaikki vieraat ihmiset vedä puoleensa. En halua enää yhtään enempää moisia, joten näin se menee.
Eihän se nyt sinällään huono ominaisuus ole, varsinkaan perrolla, mutta itse en vaan näe syytä miksi oman koiran pitäisi kiinnostua täysin vieraista ihmisistä. Siitä on oikeasti esim. kisapaikalla vain haittaa. Toki vieraita täytyy sietää, ja luokse päästää, mutta ei ole pakko olla yber-innoissaan. Ei meillä.

Deli otti kisapaikalla tosi rauhallisesti, käveli ja katseli kaikessa rauhassa kaikkea. Hetken päästä alkoi jo riehumiskohtaustakin pukata, vaan ilkeä mamma oli kytkenyt mokomaan narun pätkään, joten matka loppui lyhyeen.
Autossakin tyttö odotteli ihan rauhassa, kun käytiin Nugen kanssa oma suoritus tekemässä. Nyt voi sitten hyvin mielin alkaa viettämään syntymäpäivää, joka allekirjoittaneella tänään on =)

Kolmen kopla

Viikonlopun saldona pennun hakureissu Sveitsiin ja tokostartti Hugon kanssa.

Aloitetaan reissusta. Matkat meni oikein hyvin molempiin suuntiin, unohdin jopa jännittää koneessa yksin ensi kertaa lentäessäni. Oli kai pentu niin vahvasti ajatuksissa ;) Perillä vastaanotto oli erittäin sydämellinen! Oli hienoa huomata, että aikaa siinä viettäessämme tulimme loistavasti toimeen kasvattajan kanssa ja ajatusmaailmamme ovat kovin samankaltaiset. Varsinkin koirien suhteen.
Vietin aikaa siellä yhdeksän pennun ja neljän aikuisen seassa eli hulinaa riitti! Siinä sai seurata vähän pidemmän aikaa myös muiden sisarusten edesottamuksia ja luonteita. Se mitä pennulta toivoin on liene pikku ipanasta ollut hyvin huomattavissa, sillä narttuja seuratessani luulen, että oma valintani olisi osunut samaan pentuun. Toki sitä on vähän jäävi tässä vaiheessa sanomaan, kun on siihen niin rakastunut ;D mutta kyllä se sieltä joukosta omaan silmään pisti heti alkumetreillä.

Lauantaina aamulla koitti sitten lähdön aika. Kasvattaja jäi kyynel silmässään vilkuttamaan, kun kurvasimme Delin kanssa pihasta pois. - Niin, esitelläänpä ipana tässä välissä, eli Darcy de l'ile Romande, kotoisammin Deli - otti varsin hienosti uudet haasteet vastaan, eikä lentokoneessa inahtanutkaan. Automatka Helsingistä kotia meni myös rauhallisesti. Lauantaina oltiin myöhään illalla kotona, ja Deli astui ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa.

Hugo ja Doris olisi tottakai tehnyt lähempää tuttavuutta heti samantien, vaan Deli oli toista mieltä. Se kävi kurkkimassa kämpän läpi, ja istahti keskellä olohuoneen lattiaa, jolloin Hugo ja Doris tuli sen luokse ja alkoivat tunkea kuonojaan lähemmäs. Deli haukahti tosi napakasti, melkeinpä ärähti, ja Doris hyppäsi puolisen metriä taaksepäin. Ei tainnut odottaa moista temperamenttia pikku möykyltä :D Sitten katsoi kysyvästi minuun "mamma, mikä toi on?!?". Kuitenkin jo puolen tunnin päästä kaikki olivat kavereita keskenään, ja leikit saattoivat alkaa.

Nukkumaan mennessä Deli alkoi komentaa napakalla haukulla, kun huomasi ettei pääse makuuhuoneeseen, johon me menimme. Yllättävän kauan se jaksoi pitää ääntä. Jossain vaiheessa tietysti väsähti, mutta aamuyöstä huuto alkoi uudestaan. Tätä kesti kuitenkin onneksi vain kaksi yötä, ja nyt käydään jo illalla kiltisti nukkumaan portin taakse Hugon ja Doriksen kanssa. Ovat huvittava näky aamulla; kaikki kolme samassa kasassa sikeitä vetämässä.

Leikit ovat todella rajuja jo, varsinkin Delillä ja Doriksella! Hugo leikkii välillä Delin kanssa, ja Delillä on myös aivan oma leikkinsä, jossa se ottaa vauhtia ja yrittää hypätä Hugon selkään :D Hugo antaa herrasmiesmäiseen tyyliinsä ipanan pitää hauskaa kaikessa rauhassa. Ainoastaan jos se on nukkumassa, ja Deli menee härnäämään kuuluu murinaa, joka saa Delin jättämään Hugon rauhaan.
Doriksen kanssa leikitäänkin sitten koko ajan, välillä Hugo näyttää kovin ulkopuoliselta makoillessaan kaikessa rauhassa itsekseen ja seuraillessaan naisien leikkejä. Tosin eilisen rallin aikaan Hugo näytti lähinnä siltä, että sen mielestä naiset ovat sekopäisintä porukkaa maan päällä :D Doris ja Deli juoksevat kämppää ympäri reikä päässä, ja kolinaa kuuluu! Tulinkin siihen tulokseen, että Doris taitaa olla edelleen ihan samalla tasolla Delin kanssa vaikka olevinaan aikuinen jo onkin... Se myös pesee ja kirputtaa Deliä aina silloin tällöin, taisi adoptoida sen itselleen.

Kaiken kaikkiaan alkutaival on sujunut todella hyvin. Deli on niin rohkea pentu, että otin sen jo eilen ja toissapäivänä myös autoon mukaan. Tyttö suhtautui autokyytiin aivan kuten isommatkin matkalaiset, eli kävi kaikessa rauhassa nukkumaan. Suuressa takakontissa on Delille vielä oma pieni kevythäkki, johon se voi halutessaan mennä. Ja siellä tyttö nukkuikin. Kävimme myös naapurin kultsua ja flättiä tapaamassa. Deli kävi rohkeasti moikkaamassa molemmat, ja kävi sitten keskelle keittiön lattiaa nukkumaan. Ipanalla ei siis ainakaan hermoissa ole vikaa :D

Reissun jälkeen sunnuntaina starttasimme Hugon kanssa tokokisoissa ALO-luokassa. Kisat meni oikein nappiin! Olin itse vastaavana koetoimitsijana, joten unohdin siinä tekemisen tohinassa kai jänniittää, kun mokailut jäivät suuremmilta osin kehänauhojen ulkopuolelle. Hugo teki loistavasti hommia, ja suoritti useamman liikkeen kympin arvoisesti. Liikkeestä maahanmeno nollautui ikävästi, minun omasta mokastani tietenkin. Mutta onneksi kokonaissuoritus oli sen verran priimaa, että 1-tulos saatiin plakkariin pisteillä 171/200.
Varmaan yritetään tämän vuoden puolella lähteä koularia hakemaan alokkaasta, koska vaikka nyt on oikeus siirtyä avoimeen, ei sen liikkeitä olla juurikaan hiottu. Eli ensimmäinen avo-luokan startti jäänee ensi vuodelle johonkin.

Viikonloppu meni siis aivan nappiin tällä kertaa, ja viikkokin on alkanut leppoisissa merkeissä. Eilen käytiin treenikentällä, ja molemmat isommat apinat oli mukana. Doris teki tokoa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, tai jotain... Olin ihan varma, että lähtöruudussa ollaan, mutta tyttö yllätti minut positiivisesti! Otettiin paikkamakuuta, liikkeestä jättöjä ja luoksetuloa vähän, ja yllättävän hyvin meni. Doris on ehkä jopa tietyllä tapaa kuuliaisempi kuin Hugo, kun sen jättää johkin, se pysyy siinä vaikka maailman tappiin. Mutta siinä on myös pientä epävarmuutta, sillä välillä käskyn saadessaankin se tuntuu miettivän saako tästä aivan varmasti lähteä, ja toiminta on tietyin osin siksi hidasta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen sen tekemiseen, sillä palkkalelulla repimällä sain sen siihen moodin, että häntä heilui tokokentällä! Ja sitä ei Doriksesta ole kovin helppo ulos saada. Toko ei missään nimessä ole Dorikselle se ykkönen, eikä edes kakkonen. Sen vuoksi en Doriksen kanssa tokoa teekkään kuin aniharvoin. Ei kaikista tarvitse tulla tokokoiria, Doris rakastaa aivan muita töitä ;)

Hugo itseasiassa yllätti myös, sillä meiän hieanohelema jätkä ei paljoa märällä maalla istumisesta perusta. Vettä tuli, kun Huge pääsi kentälle, ja siitä huolimatta takapuoli meni maahan. Njoo, ei se ehkä ihan niin sikanopeaa ollut kuin normaalisti mutta teki kuitenkin! En viittinyt sitten kiusata lasta enempää, vaan muutamien hyvin menneiden seuraamisien ja perusasento -harjoitusten jälkeen vein jätkän autoon. Rajansa kaikella (lue: ohjaajaa vitutti seisoa reenikentällä kledjut märkinä).

Enemmän kuvia uudesta tulokkaasta tulossa piakkoin! Tässä kuitenkin näin alkuun: Deli ja Doris

Odottavan aika on pitkä...

Jännitys tiivistyy, ja mitä lähemmäksi pennun haku tulee - vannon - että sitä hitaammin kello kulkee. Kaikki on valmista, ja enää ihanainen napero puuttuu ;) Tosi hienoa nähdä samalla reissulla emää sekä mummua myös! Ja ehkä vähän maistella ah, niin ihania Sveitsiläisiä juustoja ;D

Tänään käytiin vielä vesikoiralenkillä. Viimeiset riehumiset ilman naperoa. Kohta se meno varmaan päätä huimaavaa vasta onkin... Tällä kertaa oltiin pienemmällä porukalla liikenteessä; viisi vesiäistä. kaikki muut poikia paitsi Doris. Doris saikin muista uroista vankan ihailijajoukon itselleen! Kovin säyseästi neiti kuitenkin homman handlasi, vaikka vieraat pojat kuolasi selän ihan märäksi. Juoksivat siis vierellä ja yrittivät selkää nuolemalla liehitellä neitoa :D Välillä jos meno äityi liian kovaksi, ja Doris ärähti hiukan, niin Hugo riensi apuun, ja yritti ajaa pojat kauemmas.
Hugo poika se vaan on niin kiltti ja säyseä ettei kukaan sitä tosissaan ota. Uusi tuttavuus, 10 kuinen lagotto poika suorastaan roikkui Hugon korvissa, ja yritti muutenkin kaikin keinoin pomottaa, niin Hugo vain antoi pikku iikan temmeltää. Välillä vähän pientä alistusyritystä, mutta kyllä se taisi tajuta kyseessä olevan "pentu", kun niin rennosti antoi toisen korvissa hampaillaan roikkua... Hugolla on pääkoppa paikallaan, ei se turhista ärise ;D

Nyt täällä sitten vaan aletaan laskea tunteja, ja nukutaan huonot yöunet ja pakkaillaan tavaroita. Reilun vuorokauden päästä käännän auton keulan kohti Helsinkiä, ja perjantai aamuna kahdeksalta ollaan jo ilmassa. Seuraavan kerran kirjotetaankin sitten kolmen koplan kuulumisia!

Sadepäivien hiljaiseloa

Syksy ja sateet ovat todella saapuneet. Jos laskee pari viikkoa taaksepäin, ei sateettomia päiviä löydy edes yhden käden sormille. Mitään ei oikein tapahdu... Onneksi viime päivinä sade on kuitenkin ollut normaalia kaatosateisiin verrattuna, ja metsään ollaan suunnistettu säästä huolimatta. Jopa hieno-helma-Doris rakastaa metsässä samoilua sateesta huolimatta ;D

Viikko sitten aloitin kokeilun siirtää karvanaamat yhdelle aterialle päivässä. Tähän asti ovat syöneet kaksi kertaa päivässä. Etunsa molemmissa. Yhtä ateriaa lähdin kokeilemaan, koska se helpottaa kummasti päivinä, jolloin on iltamenoja/treenejä, ja tietysti matkoilla. Toisaalta Hugo on myös alkanut "valikoida" ruokaansa, eli kasvislihamössö ei uppoa ihan niin helpolla kuin vaikka broilerin siivet. Kyllä se syö, mutta silloin tällöin kokeilee, että tulisiko jotain muuta. Ja yleensä mössöstä jää pieni osa kuppiin.
Yksi ruokailu päivässä sopiikin mm. nirsoille koirille kahta paremmin (jos on kyse perusterveestä koirasta). Silloin nälkä on kovempi, ja tarjottu ruoka uppoaa luultavasti tehokkaammin. Oli koira nirso tai ei, niin toisena etuna ruoan parempi sulavuus. Vatsa on täysin tyhjä vuorokauden jälkeen, joten se on saanut rauhoittua, ja koiran syödessä yhden ateriansa ruoan ravinteet sulaa ja tulee käytetyksi vielä tehokkaammin.
En kuitenkaan usko, että kahta ja yhtä ruokailua päivässä vertaillessa jompi kumpi olisi yleisesti se parempi vaihtoehto. Kummassakin on etunsa. Suurempi merkitys lienee yksilöillä, toisille koirille sopii toinen, toisille toinen. Meillä ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia haittavaikutuksia nähtävissä. Mahat ovat pysyneet normaali kunnossa, ja Hugo ja Doris ovat olleet ehkä jopa hiukan energisempiä (kyllä, se on mahdollista :D) päivän mittaan, kun koko annos on tullut aamulla. Ihan odotetusti on mennyt. Pienestä pitäen barfia syöneenä H:n ja D:n vatsat eivät ole herkkiä, enkä uskonutkaan tämän aiheuttavan mitään ongelmia.

Aika on vierähtänyt nopeasti, ja enää viikko perheemme uuden tulokkaan saapumiseen. Pantoja, petejä ynnä muita kyllä kämpästä löytyy jo ennestään, mutta pitihän se muutama uusi lelu käydä ipanalle ostamassa =) Eihän meillä ole mitään ehjiä leluja, tai sitten ne on jättikokoisia. Harvemmin tulee enää vanhemmille rämäpäille ostettua, kun kaikki hajoaa päivässä. Pikkuisen lelut ovatkin pysyneet visusti piilossa Hugolta ja Dorikselta.
Houkutus oli kuitenkin kaupassa suuri, ja lähtihän sieltä yksi iso Kong Wubba mukaan Hugolle ja Doriksellekin. Se onkin ollut kovassa huudossa siitä lähtien! Toissapäivänä imuroin, ja sen vuoksi keräsin kaikki lelut ja luut lelukoriin tieltä. Kun olin lopettanut, ja istuin illalla sohvalla Hugo meni lelukorille. Huvittuneena seurasin miten se kärsivällisesti nosteli ja siirteli leluja ja luita yksi kerrallaan vähän sivumpaan, kunnes projektin tarkoitus selvisi: Uusi Kongi oli joutunut korin pohjimmaiseksi, ja sitähän se sieltä kaivoi. Sen saatuaan työnsi lelukoria päällään sivumpaan, ja alkoi riehua yksikseen Konginsa kanssa! Niin Hugomaista, niin Hugomaista...:DD

Dorista ei ole viime aikoina sisällä suuremmin huomioitu, johtuen siitä murkkuiän kukkoilusta. Ei mitään jääkautta tietenkään, mutta ei suurempaa huomiotakaan. Saanut kukkoilla ihan itsekseen. Tämä on tuottanut tulosta, sillä neiti on selvästi ihmeissään siitä ettei kukaan katso sitä "irvistelyä". Hyvin nopeasti on alkanut tavat muistua mieleen, ja käytös on jopa mielistelevää. Ja kyllä se on nyt kehuja ja rapsutuksia saanutkin, kun on totellut ja käyttäytynyt.
Eilen otin sen jopa sohvalle viereen nukkumaan (meillä ei siis koirat sohvalle pääse kuin aniharvoin), kun siinä itse olin. Ja Doris osasi kyllä ottaa kaiken irti hetkestä! Punki itsensä sohvan selkänojan ja miun väliin, kävi sinne selälleen ja örisi tyytyväisenä :D Vaikka Kalle tuli jossain vaiheessa kotia, ei neiti edes päätään nostanut, kun ovi kävi, ja vahtihaukutkin unohtui tyystin. Doriksella oli parempaa tekemistä ;)

Nyt odotetaan sitten ensi viikkoa, ja varsinkin perjantaita, jolloin otan suunnan kohti Zürichiä ja pääsen näkemään uuden tulokkaamme =)


Hugo huomaa harjan, jolla aioin harjata Dorikselta vähät pitkät karvat, jotka sillä tällä hetkellä on...


...ja oli toista mieltä harjan käytöstä :D


Pose nalle tekee näin, kun näkee kameran


Karvakorva Doris aamuisella metsälenkillä


Ja molemmat valmiina vaikka uudelle lenkille heti perään ;D


Ja tässä ensimmäistä kertaa esittelyssä tuleva vahvistuksemme Darcy de l'ile Romande kotipihallaan Sveitsissä 8 viikon ikäisenä