perjantai 29. huhtikuuta 2011

Agikoulutuksessa

Maanantaita vietettiin Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Doriksen kanssa. Mukaan lähdettiin tietysti hakemaan uusia vinkkejä ja vähän katsomaan tarkemmin kuinka kivinen tie meillä on edessä mikäli kisoihin mielii :D Tällä kerralla minulla on liittää myös ratapiirros tähän, johon jouduin vähän muuttelemaan numeroiden paikkaa kun olivat toisten radan mukaan numeroitu. Älkää siis valkoisista läikistä välittäkö ;)

Meidän ryhmän alkaessa rata muokattiin 20 esteen radaksi. Ilmoitin minut ja Doriksen aloittelijoiksi, jota me todella ollaankin. Meidän vuorolla aloitettiin siis pilkkomalla rata kahtia, ensin ekat kymmenen ja sitten vikat kymmenen estettä. Rataan tutustuttaessa vaikutti aika haasteelliselle, kun on vain muutaman radan eläessään mennyt. Kokeilemaan lähdettiin kuitenkin avoimin mielin.

Ykkösestä kymppiin ohjaus meni itsellä yllättävän hyvin ja Doris kääntyy tosi napakasti pienessäkin tilassa. Siitä jatkui kepeille, joille tuli kyllä pirun kiire, kun pituudelta ohjaa putkeen ja Doris todellakin irtoaa sinne samantien. Sai niinkun juosta ihan oikeasti. Kepit on meillä vielä epävarmat, joten ne mentiin rauhassa. Tulokulma kepeille tuntui kanssa itestä aika vaikealle. Tosin en minä mitään agista tiedä, joten saattaa se vanhalle tekijälle olla helppokin. Siitä jatkettiin sitten esteet 12-20. A:n jälkeinen hyppy osottautui haastavaksi, koska Dorista ei ole opetettu pysähtymään kokonaan kontaktilla. Minä viisaana näin halusin 8D Kiirehän se tuli siinäkin. Loppuosa meni kuitenkin hyvin, joten Sari lisäsi vielä esteet 21-26. Eli otettiin uudestaan alusta ja muurin jälkeen pussiin vaan ja siitä eteenpäin. Siinäkin taas pirun pitkä suora, että jalat alle vaan! Pussin jälkeisen hypyn jälkeen takaleikkauksella putkeen ja sitten oli taas elämä helpompaa :)

Kaiken kakkiaan palaute meille oli, että ohjaukseni on selkeää (tämän todisteeksi haluaisin kyllä videopätkää, se ei nimittäin aina siltä tuntunut kun jalat oli ainakin kolmella solmulla) ja Doris kuuntelee hyvin. Sillä on myös vauhtia ja se irtoaa, joka aiheuttaakin meikeläiselle aina silloin tällöin pieniä probleemia :D Jokatapauksessa lopputulema oli, että kepit ja kontaktit kuntoon, niin ollaan kuulemma kisavalmiita! Tai siis koira on. Joku voisi viedä sen sitten kisoihin? Anyone?? Ohjaaja tarttee vielä henkistä, fyysistä, psyykkistä ja vaikka mitä valmennusta. Kauhea ajatus, että ensimmäisiin kisoihin pitäisi jossain vaiheessa mennä. Apua. No, sitä ei vielä murehdita vaan lähdetään heti sunnuntai aamuna treenaamaan kontakteja lisää ;)

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Agia ja grillikauden avajaiset

Eilen suunnistimme aamulla varhain agikentälle. Koko lauma oli mukana vaikka tositoimiin olikin menossa vain iso D. Treenissä oli kaksi lyhyempää ratapätkää, ja aika tiiviitä sellaisia. Oli sitten talvella aurattu lumet keskelle agikenttää vaikka muuta lääniä ympärillä olisi ollut useampi tuhat neliötä. Että kiitosta vaan kivat auramiehet. Niinpä kentän jakoi kahtia vielä lumivalli, joten tehtiin radat vallin molemmin puolin, missä kenttä oli jo kuiva.

Treeni meni hyvin nyt, kun parin aikaisemman ratatreenin siivittämänä olen tajunnut, että Doris kyllä osaa ja lukee ohjausta erittäin hyvin. Taisin itse jumahtaa jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että minulla on aloitteleva koira, joka ei vielä osaa paljon mitään. Aivan kuin treenissä ei mitään olisi koskaan tehty. Sitten vielä tauko päälle ja tuntui, että ollaan aloitusruudussa sekä Doris että minä. Kun sitten lähdettiin talvitauon jälkeen treenaamaan oli lopputulos aika yllättävä, ja sen seurauksena minäkin tajusin ruveta luottamaan koiraani ja keskittymään ohjaamiseen.

Muutama viikko sitten mentiin siis Doriksen kanssa ensimmäisen kerran kunnon kisarataa. Se meni aika hyvin siihen nähden, että takana oli melkein muutaman kuukauden agitauko. Oli medi2 rata, ihanneaikana 47s. Doriksen kanssa suoritettiin se 55s. ja yksi virhe kepeillä. Tosin aikaa lisäsi minun idiotismi kuten; puomin alastulolla aloin varmistella ja huusin sitten "seis" B) mitä en ikinä normaalisti agissa edes käytä. Noh, Doris kuuntelee radalla. Eli toisinsanoen se veti liinat kiinni puomilla ja pysähtyi kun seinään katsoen minuun ilmeellä "Mitäs tää nyt on? Miksi tänne piti pysähtyä?". Että "hyvä hyvä" minä! Tuossa varmaan muutama sekunti tuhraantui.. Mutta maaliin päästiin kunnialla ja ehjin nahoin.

Heti putkeen saatiin parin viikon päästäkin ratatreeniä, jossa harjoiteltiin mm. pakkovalssia, niistoa, niistosokkaria ja mitä näitä hienoja nimityksiä nyt on. Itse aivan pihalla. Tuntuu että edelleen näistä ohjaus-kuvioista puhuttaessa itse seilaa jossain ulapalla onnellisen tietämättömänä mistä muut puhuu... Mutta kai se siitä ajan kanssa radanluku taitokin kasvaa ja tehdessä jää ohjaus-kuvioiden nimet mieleen. Toivottavasti. Hienoa kuitenkin huomata miten nämä ohjaukset toimivat ja että koira kyllä menee kun vain ohjaaja kunnolla ohjaa.

Eilen otin myös Delin kerran kentälle, kun oli aikaa. Mentiin vain hyppyä, rimat maassa tietenkin ja siinä vähän ohjausta. Samalla jätin sen pari kertaa, kävin kiertelemässä kenttää ja palkkasin paikoillaan pysymisestä. Ei ollutkaan alkuun kovin helppo homma. Jätin Delin esteen taakse, niin se alkaa pomppia siellä paikoillaan kuin superpallo. Kerran jos toisen sain käydä sen käskyttämässä uudestaan istumaan. Joku jo kysyi kentän laidalta, että tartteeko tulla pitämään :D Mutta minähän en moiseen pelleilyyn ala. Korjaan sen vaikka kymmenen kertaa, mutta sen on opittava istumaan siinä mihin sen jätän kunnes toisin käsken. Joku opettaa näin, joku toisin. Minä tykkään, että voin treenissä kuin treenissä jättää koiran istumaan tai maahan ja siinä se pysyy kunnes olen valmis. Ei pääse koira turhaan haahuilemaan treenikentällä ja oppii rauhoittumaan paikoilleen. Itse pystyy esim. käymään treenin rauhassa apuohjaajan kanssa läpi, jos on tarvetta jne.

Näin kentällä myös Hugon tyttöä Vickyä, joka aloitti agilityn alkeet. Isäpappa ei tällä kerralla päässyt treeniin mukaan, vaan Hugolle on viikon aikana muuta puuhaa luvassa.

Illalla avattiin kesän grillikausi ja auringon paistaessa lämpimästi grillailtiin pienessä kaveriporukassa. Kauden avajaiset erosivat normaaleista, sillä porukka oli pieni ja bileet sen verran rauhalliset, että myös karvainen lauma pääsi mukaan. Koirat juoksentelivat pihalla ja lopulta rauhottuivat meidän kanssa grillin ympärille. Makkaran tuoksulla oli varmaan tämän kanssa jotain tekemistä...;D Hugo tosin vasta klaniksi ajettuna ei arvostanut maa-paikkaa ja kun auto oli lähellä kontti auki, niin herra halusi omaan pehmeään petiin makoilemaan. Siellä se sitten häkissään lepäili hyvin tyytyväisen ja rauhallisen näköisenä, kun kaikki olivat aivan vieressä sen vahtivan silmän alla. Doris ja Deli sen sijaan mielummin kurottelivat kaulaansa grilliinpäin sieraimet kovasti tuhisten. Kaveri käski jossain vaiheessa Doriksen maahan ja antoi sille makkarapalan. Tyttö ei ihan tyhmä ole, ja kierti myös muut ja meni aina kohdalla maahan häntä kovasti viuhtoen ja silmiin tapittaen :D Että "ikinä en ole ruokaa saanut, joten voisitko vähän..."

Tänään alkoi lomaviikko ja päivällä suuntaamme jälleen agikoulutukseen. Katsotaan mitä uusia vinkkejä saamme matkaevääksi.

Lopuksi vielä muutama kuva Hugon trimmaus-operaatiosta parin viikon takaa, jota seuraamassa oli myös Deli.


Hugo ennen trimmiä. Voin melkein nähdä ajatuskuplan sen pään päällä: "Voisikohan tästä hypätä tuonne lattialle..."


Ja Hugo 45 minuuttia myöhemmin.


Deli pyöri ikävästi jaloissa, joten se pääsi seuraamaan tapahtumaa tuolilta vierestä. Ja tarkasti se seurasikin :)

Ja vielä Hugo triplana:


Hugo ennen pesua


Hugo pesun jälkeen


Ja Hugo trimmin jälkeen


Deli ja uusi kaveri :D