Syystunnelmia...

Syksy on toden teolla pyörähtänyt käyntiin. En tiedä miten muualla, mutta täällä sataa vettä, sataa vettä ja sataa vettä. Eilen oli pitkästä aikaa sateeton päivä. Kyllä se vaan tuota lenkkeilyä kummasti vähentää vaikka ei sokerista tehty olekaan sen enempää kuin koiratkaan. Onhan se pihalla päivittäin käytävä, mutta kyllä pitkän pitkät metsälenkit ovat reservissä odottamassa parempia ilmoja. Sitäpaitsi Doris on niin hieno lady ettei se halua sateella ulos ollenkaan B) Kun sade sitten lakkaa ja lähdetään metsään, niin pulahdetaan päätä myöten ensimmäiseen kuraojaan mikä matkalta löytyy! Onko tämä nyt sitten koiran logiikkaa.....

Parin viikon aikana on pyörähdetty Savitaipaleella ryhmänäyttelyssä Vickyn kera. Tulos oli harmittava EH neidin kehäkäytöksen vuoksi. Vicky päätti kehässä ettei pysty jättämään mammaa pois valvovan silmän alta ja minun yrittäessä esittää sitä Vicky vänkäsi toiseen suuntaan hätäillen emäntäänsä etsien. No eihän siinä tuomari liikkeitä näe, josta minulle mainitsikin arvostelun hakiessani. Kaikki oli muuten erinomaista, mutta ne liikkeet ja se käytös... Parin päivän päästä maanantaina Vicky tulikin meille päivän ajaksi hoitoon ja samalla tytöltä lähti jo varsin pitkäksi kasvanut turkki, josta kuviakin tuonnempana.

Viikko sitten keskiviikkona koko kolmen kopla kävi rokotuksilla. Neidit ei edes rokotteiden laittoa huomanneet, mutta Hugo raukka on tapaturma-alttiutensa vuoksi rampannut siihen tahtiin lääkärin pöydällä, että vapisee kuin haavan lehti sinne joutuessaan. Päätä punkee mamman kainaloon ja mielellään tulisi syliin kokonaan. Verinäytettä ottaessa kerkesi vielä sen verran vetäistä tassua ettei homma kerralla onnistunut ja muistona etutassuun jäi todella iso mustelma, suoranainen veripussi kun oli sen verran turvoksissa. Huomasin sen vasta kotona Hugoa silitellessä ja kerkesi jo sydän hypätä kurkkuun, että mihin se on nyt ittensä satuttanu! Kunnes tajusin sen olevan sama jalka, josta näyte otettiin. Hugo kävi myös silmätarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa, kuten verinäytteestä otetut kilppariarvotkin.

Illalla lenkkeiltiin vesikoiraporukalla ja kurasäästä huolimatta paikalle saapuikin kiitettävät 10 vesikoiraa :) Oi sitä ihanuutta, kun matkalla oli koko tien levyisiä suuria kuralätäköitä. Kyllä vesi roiskui lauman kirmatessa lätäköissä! Paikalla oli Hugon lisäksi perrot Rudi, Rasta, Manu, Effi, Vicky ja vielä yksi ihanainen musta nuori ipana, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Porukan jatkeena vielä tietysti Doris ja Deli sekä nuori portugeesi poika, jonka nimeä en myöskään muista 8) Meikeläisen pitäisi kulkea Post It -laput ja kynä kaulassa, kun omaa näin pienen muistikapasiteetin...

Parin viikon aikaan on myös aksaamassa käyty sekä Hugon että Doriksen kanssa. Hugon kanssa tapetilla on kontaktien alastulo, keinu sekä ohjausharjoituksista valssi. Tosin yhdessä harjoituspätkässä vaikka valssi jotenkuten sujuikin, niin vikalla kierroksella minä tein vaiston varassa niin miten pääsin lujimpaan eteenpäin ja huomasin ratapätkän lopussa vaihteneeni valssit persjättöihin :D Ei siinä mitään, kyllähän ne Nugen kanssa toimii ja on huomattavasti helpompaa juosta täysiä persjättö kuin juosta täysiä valssi ;) Mutta siis, valssia harjoitellaan, valssia harjoitellaan... Huomasin myös, että Nuge omaan tyyliinsä poimii aika nopeasti asiat nuppiinsa, kuten mistä palkka tulee. Joten ohjausharjoituksissa pitää muistaa palkata hyyyyvin vaihtelevasti ettei se ala ennakoida palkan tuloa ja jätä kuuntelematta ohjausta.

Doriksen kanssa mentiin rataa ilman keinua ja keppejä. Aloin opettaa sille keppejä uudestaan ohjureilla. Se on aikanaan kädellä opetettu ja on siinä niin pirun kiinni, niin pirun kiinni. Ensin se oli ihan huuli pyöreenä, et "Wha??" ohjurit nähdessään, mutta tajutessaan palkan keppien päässä ja miten sen saa, alkoi homma edetä ja häntä heilua :) Keinua vahvistettiin vaan yksittäisenä esteenä ja kontakteja harjoiteltiin myös A:lla. Doris on niin ihana, kun siitä huomaa miten tulessa se on koko loppu päivän päästessään tekemään hommia edes hetkisen :>

Lauantaina suunnattiin Mikkeliin sukuloimaan ja sieltä illalla Lappeenrannan kautta pois. Reissu saikin ihan uusia odottamattomia käänteitä, kun Lappeesta lähti heräteostoksena mukaan asuntovaunu. Ei ollakaan ennen karavaanareiden suuressa joukossa oltu, mutta nyt on sitten yöpaikka viikonlopun kestävillä koe- ja näyttelyreissuillakin. Kuinka kätevää ;)

Eilen oli pakko jättää treenit väliin, kun pitkästä aikaa oli kuiva päivä. Ei muuten saada talveksi kattoa talon päälle, joten silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Tänään kuitenkin suunnistan Nugen kanssa BH-kurssille paikkamakuuta ja seuraamista treenaamaan.

Tässä vielä lopuksi kuvia parin viikon takaisesta Vickyn vierailusta trimmeineen. Alkuun Vicky ja ihan omat kivat puupalikan kanssa :)










Sitten Vicky vähän vähemmässä karvassa...


...Ja Vickyn ja Delin rallit trimmin päälle






Jossain välissä Doris yritti parhaansa mukaan osallistua paineihin...


...mutta nuorilla neideillä oli aivan omat kuvionsa, joihin ei muita kelpuutettu mukaan


Loppukähinöiden jälkeen esitettiin sivistyneitä ja hyvin käyttäytyviä yhdessä poseeraamalla... ...noin 10 sekuntia.

Turhauttava tekemättömyys

Talo on noussut harjakorkeuteensa, mutta se on vaatinut veronsa harrastamisesta. Turhautumista alkaa olla havaittavissa nelijalkaisten ystävien keskuudessa... Doris tietysti käyttäytyy edelleen arvovaltaisen johtajan elkein hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti. Paria kertaa lukuunottamatta, jolloin sillä on pipo kiristynyt kahden kakaran jatkuvaan nahisteluun. Siinä on sitten ollut ne harvat hetket, jolloin kaikki ovat olleet muina miehinä hiljaa ja rauhallisesti Doriksen ensin näytettyä häikäisevän valkoista purukalustoaan kovin äänitehosteiden saattelemana. Kun tämä irvistys välittömästi lamauttaa muun lauman toiminnan, voi Doris jatkaa rauhassa köllöttelyä omalla uudella muhkealla pedillään. Kuka sitä nyt riehumista jaksaa katsoa, jos itse yrittää ottaa kauneusunet?

Doriksen ollessa ainoa kunnolla käyttäytyvä, Hugo ja Deli ovatkin sitten aivan oma lukunsa........ Niissä treenin puute näkyy. Jatkuva nahistelu sisätiloissa alkaa ottaa jo pattiin minuakin. Ovat toistensa korvissa ja jaloissa hampain koko ajan tai vähintäänkin juoksevat ympäri kämppää lelut suussaan. Aluksi näytti, että Hugo on koko ajan ottavana osapuolena mutta silläkin on rajansa ja nyt antaa jo Delille takaisin. Deli taas ei kunnioita Hugoa pätkääkään, vaan menee repimään sitä korvista milloin ja miten huvittaa. Tokihan ne ovat nujunneet alusta alkaen jonkun verran, mutta on sitä osattu vastaavasti rauhoittuakin. Ainakin joskus. Nyt alkaa homma karata käsistä heti aamusta alkaen =P

No, syksyn tullessa alkaa taas treeni jos toinen... Pääsee Hugo ja Deli purkamaan energiansa oikeaan osoitteeseen ;) Hugon jatkaessa agin alkeita ilmoittauduin myös BH-kurssille. Katsotaan josko sitä pääsisi jossain vaiheessa paitsi tokoilemaan, myös suorittamaan BH-kokeen. PK-puoltahan me ei nyt olla sinänsä treenattu (aivan kuin jotain muuta oltaisi), mutta ei sitä koskaan tiedä jos joskus vielä mielii vaikka jäljelle kisaamaan...
Deliltä alkaa kesän vepetreenit olla ohi ja alamme keskittyä tokoon. Deli korkkaakin tokon salat syksyllä alkavalla tokokurssilla, sillä "ylläri pylläri" minä en ole sen kanssa mitään vielä asian suhteen tähän mennessä tehnyt. Tavoitteena on kuitenkin kisaaminen, joten reeniä reeniä ja vielä kerran reeniä. Delin harrastuneisuus tuleekin rajoittumaan talven ajan siihen, koska sillä ei kerta kaikkiaan tuota keskittymiskapasiteettia vielä paljoa ole. Otetaan siis ensin nyt tokon kautta sitä hallintaa ja malttia ja mietitään sitten tulevaisuudessa lajikirjoa uudestaan.

Doris taasen on aivan oma lukunsa. Kyllä se tekemistä selvästi kaipaa ja alkaa huokailla tylsistyneesti aina minun lähtiessä, kun tietää jo ettei pääse mukaan. Se kuitenkin malttaa mielensä, eikä tee asiasta sirkusta. Doris on päässyt kesällä jonkun verran vepeilemään, mutta nyt vepekauden ollessa kohta ohi, jatkoimme jälleen agia. Ettekä usko miten voi pieni barbet olla onnellinen agiradalla! Sunnuntaina vain Doris pääsi mukaan ja se oli jo siitä kovin ylpeä. Otettiin ensin rata pätkittäin ja lopulta kokonaisena. Doris veti kuin tuulispää ja oli niin ikionnellisen näköinen radan jälkeen! Ja tietysti mamman paras kaveri koko loppu illan ;)

Kyllä minulla on vahva tunne, että tämä hetkittäin kovinkin hektinen olotila laumassa tästä rauhoittuu, kun alkaa taas normaali rytmi palautua. On se vain niin eri asia olla tekemättä mitään, jos on tottunut säännöllisiin hommiin. Koirallakin. Rakennus toki jatkuu pitkälle syksyyn, mutta laitetaan aikataulut venymään treenien verran. Eikös sitä vuorokaudessa koirakalenterin mukaan ole ainakin 28 tuntia ja viikossa vähintään 8 päivää?? :D

Leonan luona leikkimässä

Torstai aamuna suunnattiin Rautjärvelle piskuisen Leonan perheen luokse ipanaa moikkaamaan. Hugo joutui jäämään tällä kerralla kotia ja Doris ja Deli lähti Leonaa leikittämään.

Vastassa olikin varsin pörröinen ja sähäkkä neitonen. Vaikka alkuun vähän kainosteltiinkin hurjia joka puolelle sinkoilevia barbet neitejä, niin pian uteliaisuus vei voiton ja Leona yritti parhaansa mukaan pysyä isompiensa perässä. Varsinkin kun neidit löysi sen lempipallon, jonka tietysti omivat itselleen. Pikku ipana juoksi minkä vaan jaloistaan pääsi, kun Deli kirmaili palloa vinguttaen karkuun.

Onnea koeteltiin myös Doriksen kanssa. Doriksen saadessa pallon se asettui makuulle sitä vinguttamaan. Rohkeasti Leona vaan tunki kuononsa palloa kohden ja sai tietysti vähän ärräpäitä osakseen. Ipana ei tästä kuitenkaan lannistunut, hädin tuskin muutaman kymmenen sentin matkan peruutti tarkkailupaikalle ja yritti kohta uudestaan 8D

Kyllä oli tyttö kolmikolla vauhtia ja lystiä nurmikolla kirmaillessa :) Samaiselle reissulle oli varattu myös trimmeri mukaan Leonaa varten. Odotettavissa oli siis ipanan ensimmäinen trimmi, joka sujui muuten todella mallikkaasti ;) Vähän piti alkuun päästä välillä mammaa kaulailemaan, mutta suurimmaksi osaksi Leona otti trimmauksen hyvin rauhallisesti vastaan. Trimmin jälkeiset hepulitkin puuttui tältä tytöltä tyystin, kun se lähti suurta maailmaa tutkimaan ihan yhtä reippaasti ilman turkkia kuin sen kanssa.

Aikamoinen pennun rääpäle sieltä pörröisen turkin alta paljastui ja meiän neidit katsoi jo vähän siihen malliin, et "mamma mikä ihme toi on??" Ja niin nopeasti menee aika kun seuraa karvakuonojen maailman menoa, että kotiin lähtökin tuli taas aivan liian pian... Onneksi Leona on sen verran lähellä kuitenkin, että aina sinne silloin tällöin tulee ajettua. Niinpä jäämme siis innolla odottamaan milloin nähdään taas piskuinen (ehkei se silloin niin piskuinen enää olekaan...), jos tuolloin vaikka Hugokin pääsisi jälleen mukaan.

Vielä muutamat kuvat tytöistä touhussaan, mutta ensin niin kovasti huomiota kaipaava Hugo ja "tyttöjen kauluri", joka alkuun tuntui häpeän aiheelle, mutta pian osottautuikin mielellään päälle puettavaksi. Olisikohan kaikkien säälivillä katseilla ja rapsutuksilla mitään tekemistä asian kanssa.....?


"Mää olen niin kipeä...."


"Katsokaa nyt, juuri ja juuri hengissä. Voisitko vähän rapsuttaa? Mielellään tuolta kainalosta kiitos."


Tytöt pallohippasilla


Leona uhkarohkeana uhmaa Doriksenkin sanaa


Delin ja Doriksen pakollinen poseeraus -kuva


Pieni ja (vielä) pörröinen


Pikakiituri puuhissaan


Ei enää ollenkaan niin pörröinen pikku likka ;D


"Täh? Miten niin minä rotan näköinen??"