Joulun odotusta

Viikot tuntuu vierähtävän niin ettei edes huomaa. Marras-joulukuun tiimellykseen on kuulunut näytelmiä Jyväskylässä ja messarissa Doriksen kanssa sekä tietysti opiskelua Kajaanin päässä. Tässä tulee tällainen pikapäivitys kuulumisista.

Jyväskylän näyttelyssä pyörähdettiin Doriksen kanssa, matkaseurana Hanna ja Totoro. Oikein hyvin meni reissu ja hyvin kerettiin maailmaa parantaa kehissä pyörähtämisen lisäksi ;) Tulostakin tuli ihan kivasti; Doris oli VSP molempina päivinä ja sai CACIBIT isä Paven ollessa ROP.
Hiukan pyyhkeitä näyttelyn järjestäjille huonoista ulkoilutusmahdollisuuksista! Asfaltilla pelkkiä paaleja, joista ei yhtäkään oltu levitelty. Kyllä se uroksilla toimii kusipaikkana vallan mainiosti, mutta ei meiän koirilla oo tapana keskelle asfalttista kävelytietä (eikä edes hiekkatietä) kusta, joten Doris ei todellakaan sinne tarpeitaan tiristänyt. Kyllä luulisi jonkun muunkin asiasta maininneen... Paviljongin läheisyydessä kun ei ulkonakaan juurikaan ulkoilutusmahdollisuuksia ole.

Seuraavalla viikolla trimmauksessa kävi ihanainen Peppi barbet, jonka kanssa Deli pääsi trimmin jälkeen hetkiseksi pihalle spurttailemaan. Terveisiä vaan Liperin suunnalle! :) Samalla viikolla lenkkeiltiin myös Vickyn kanssa, mutta tällöinkin vain Deli pääsi mukaan. Vicky oli nimittäin aloittanut juoksunsa. Hugo ja Doris päästeli sillä aikaa hyöryjä raksalla.

Sunnuntaina lenkkeiltiin vielä suuremmassa vesikoiraporukassa vuoden viimeinen vesikoiralenkki. Joulukiireiden painaessa enemmän tai vähemmän kaikille, päätimme jättää lenkit joulun ajaksi tauolle ja palataan metsäpoluille taas tammikuussa.

Kaksi viikkoa Jyväskylän näyttelyn jälkeen oli jälleen aika pakata näyttely tarvikkeet kassiin ja suunnata Helsinkiin. Tällä kertaa Deli jäi isännän kanssa kotiin ja autoon pakattiin Hugo ja Doris. Tosin Hugo jäi matkan varrella hoitoon Leona perron luokse ja Doriksen ja minun matka jatkui Helsinkiinpäin. Matkalla poimittiin Hanna ja Totoro jälleen mukaan. Eihän näyttelyreissu ole mitään ilman hyvää seuraa!
Matkaan lähdettiin siis perjantaina ja majoituttiin Espooseen. Kiitoksia vaan Hannan sukulaistytölle hyvästä majapaikasta!

Lauantaina suunnattiin sitten ensimmäiseen koitokseen. Päivä oli mukava ja oli kiva, kun pystyi seuraamaan perro kehiäkin laidalta ilman kiireitä. Doriksen kehä kun oli vasta iltapäivällä, perrojen ollessa aamusta. Mutta kyllä kannatti odottaa iltapäivää, kun Doris nappasi potin ollen ROP. Ryhmäkehiä odotellessa menikin sitten koko ilta, ja perustyyliin siellä käytiin läpi juoksemassa :D Kyllä teki sauna poikaa illalla, kun kämpille päästiin!
Sunnuntaina uusintakierros, joka ei sitten mennyt ihan niin nappiin. Doris oli PN3 ja sai VARACACIBIN. Mukava oli kuitenkin olla messarissa ensimmäistä kertaa koiran kanssa ja todeta, että kyllä sinne voi mennä toistekin. Normi härdelli kuten kaikissa isoissa näyttelyissä muttei mitään mitä ei kestäisi :D Kiitos vielä Hannalla ja Totskille hyvästä matkaseurasta! Ensi vuonna uudestaan ;)

Messarin jälkeen palattiin sitten takaisin arkeen ja Kajaaniin opintojen pariin. Olipa Deli tyttö aloittanut juoksutkin reissussa ollessa ja viime viikonlopun aikana tyttö lähtikin Rautjärvelle Leonan luokse hoitoon sen vuoksi. Minä kun en tänne Kajaaniin voi juoksuista ottaa mukaan, kun koiria on täällä paljon muitakin kuin omat. Mutta Leona lie onnessaan leikkikaverista, kun oli Hugoakin tainnut vähän ikävä tulla viime reissun jälkeen...:)

Nyt siis vielä Kajaanissa Hugon ja Doriksen kanssa ja perjantaina otetaan suunta kotia Pohjois-Karjalaan. Vielä kuitenkin parin päivän rutistus anatomian, fysiologian ja latinan parissa :)

Oppimassa eläimistä

Täällä sitä ollaan Kajaanissa, opiskelut ovat alkaneet. Kolme sanaa: aivan mahtava paikka! Tähän asti kaikki on ollu niin jees kaikessa mielessä etten edes yritä alkaa kertoa vielä kaikkea, kun pitää lähteä ihan pikapuoliin syömään... Tulessa oltu koko viikko, koirat ja minä.

Huomenna suunnistan viikonlopuksi kotikonnuille koirineni ja yritän keretä kertomaan karvakuonojen (ja pakko kertoa vähän omiakin :D) kuulumiset täältä.

P.S. En varmaan voisi oikeammassa paikassa olla.

Sellainen tytär kuin isä

Onpa jälleen huvittavaa seurata Hugon ja Vickyn edesottamuksia päivien mittaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut monen asian suhteen :D

Aina lenkille lähtiessä, jos pihalla sattuu tulemaan useamman lapsen äänekäs ryhmä vastaan, niin neljästä karvaisesta kulkijasta kaksi on hiljaa ja kahdelta kuuluu "puf!". Isältä ja tyttäreltään tietenkin. Ulos lähtiessä vain kaksi neljästä ääntelee, arvatkaa ketkä? Samat kaksi muuten kulkevat myös parhaiten hihnassa ;) Ei sillä että tämä olisi periytyvä ominaisuus, jotain kunniaa koulutuksellekin. Kotona ollessa normaalin yhden tuijottavan silmäparin sijaan tällä viikolla minua on tuijottanut kaksi silmäparia. Ja sokerina pohjalla; siinä missä Hugo kauhoo selällään ilmaa ja tekee pakkoliikkeitä, tyttärensä tuijottaa tyhjää seinää ja siinä "näkyviä" juttuja...

On Vickylle jotain kyllä tullut emältäkin, mm. ulkonäköä :) Ja vahtivietti on kyllä sieltä peräisin. Se vahtii isäänsä huomattavasti enemmän. Mitä tulee muihin tapoihin, niin se on hauska kun pyytää kohteliaasti ulos jopa oksentamaan. Kyllä. Yleensä se pyytää ulos, jos on hätä, mutta eilen Vicky pyysi ovella ulos ja minä päästin, niin meni suoraan pihalle oksentamaan ruohopallon. Siisti tyttö :) Makaakin aina etutassut hienostuneesti ristissä kuin ylemmän luokan leidillä konsanaan :D

On siinä kyllä geenien siirtyminen melkeinpä käsin kosketeltavissa...

Eilen oli luunsyönti hetki, kun kaivoin pakkasesta kolme 50 senttistä putkiluuta nivelineen. Aivan valtavia, mutta sen parempia syötäviä. Niitä ei tosiaan ollut jostain kumman syystä kuin kolme, mutta moinen pikkuseikka ei nelikkoa haitannut. Isä ja tytär nimittäin jakoivat yhden luista sulassa sovussa. Doris ja Deli söi omiaan ja Hugo ja Vicky kalusi saman luun eri päitä. Sopu tilaa antaa ;)

Sain myös uutisia postitse, joiden tiimoilta tulen seuraavan reilun vuoden aikana viettämään silloin tällöin aikaa Kajaanissa. Mm. heti marraskuussa ja joulukuussa kaksi viikkoa. Rohkenin nimittäin vihdoin tehdä jotain sen pienen haaveen eteen, että saisin myös työskennellä eläinten parissa. Se kannatti, sillä Kajaanissa odottaa klinikkaeläintenhoitajan opinnot. Asuntolastakin on jo paikka varattu, minulle ja koirille tietenkin.
Opiskelusta suurin osa tulee tapahtumaan työssäoppimisena, joten Kajaaniin en siis ole muuttamassa. "Yllätys yllätys", kun talo nousee Onkamoon. Mutta ainakin aluksi on varmasti myös siinä määrin teoriaa, että aikaa siellä tulee vietettyä. Ja mikä hienointa sain juuri tiedon, että oppilaiden käytettävissä on kenttä toko-, PK- ja agilityesteineen treenaamiseen! Jälkimaastojakin kuulemma löytyy kiven heiton päästä! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta... Todellisuus valkenee marraskuun puolella. Sitä odotellessa... Sieltä käsin en tietenkään iltojani voi rakennuksella viettää, joten treenikentästä tullee toinen kotini noina aikoina... :))) Kajaani, here I come!

Treenipäivitystä

Laitetaanpa nämä pulinat nyt selvyyden vuoksi ihan omaan kirjoitukseensa, niin saa luonnetestin pureskelu olla omillaan.

Delin kanssa olen alkanut käydä tokokentällä sen parannuttua suolistotulehduksestaan. Onneksi todella pahalta näyttänyt tilanne lähti parantumaan lääkkeillä parissa päivässä ja neljän päivän päästä eläinlääkärikäynnistä Deli söi jo normaalisti. Nyt tyttö voi jälleen hyvin ja syö yhtä ahneesti kuin ennenkin :)

Sattui ikävästi oma agiryhmä tiistaille, jolloin on tokon kenttäkoulutus 18-20, mutta juuri ehtii kuudelta siellä käymään, jolloin on alkeisryhmä. Saa Delikin vähän siedätystä muullekin kuin sirkkelille ja kaivinkoneelle :D Tokon perusasioita ollaan alettu hiomaan. Deli on kovin kiinnostunut myös kentän muusta elämästä, mutta se on myös niin innokas tekemään ettei se haittaa. Osaa kyllä yllättävänkin hyvin keskittyä juuri sillä hetkellä tehtävään harjoitteeseen.

Kontaktia olen kovasti lähtenyt hiomaan ja enemmän jo perusasennossa kuin niinkään muina harjotteina. Joskin niitäkin tietysti sopivasti. Eilen oli tarkoitus alkaa vähitellen seuraamisen alkeita, eli lähinnä se yksi askel jne. Siinäpä se sitten ensimmäinen dilemma tulikin heti kärkeensä; Deliä ei voi opettaa imuttamalla, eikä houkuttelemalla (mitä en ehkä haluaisi tehdä muutenkaan), koska jos otat sen namin käteen, niin sillä heittää kuppi nurin samoin tein. Ei tule mitään. Eli palkat taskuun vaan ja muuta kokeilemaan. No, siinä se istuu perusasennossa ja pitää loistavaa kontaktia, annat käskyn ja lähdet ottamaan sitä yhtä askelta toivoen sen liikkuvan perässä, jotta pääsisit palkkaamaan kontaktista liikkeessä. Mitä Deli tekee? No se istuu tietysti kuin tatti paikallaan ja tuijottaa pistävästi. Huoh. Vaikka mitä teki, niin se ei kertakaikkiaan tajunnut liikkua miun mukana! Yksi keino olisi kai sheipata, mutta tuota... Ohjaaja on hiukan käsi, kun ei ole moista juurikaan harrastanut. No onneksi tässä on viikko aikaa pureskella asiaa.

Hugon aksatreenit jatkuvat edelleen. Viimeisimmissä treeneissä on harjoiteltu keppejä, keinua, kontaktin alastuloa, rengasta ja ohjauksia. Kepit ovat ihan hyvällä mallilla, ohjurit tietysti vielä kokonaisuudessaan kepeillä. Erilaisia keppikulmia ja kauempaa sinne lähetystä yritetään kovasti mahdollisuuden tullen harjoitella. Tein yhden hypyn kanssa, jolloin Hugo haki kepit hyvin, mutta hyppy oli ihan suoraan keppien linjassa eli kohtuullisen helppoa kuitenkin. Keinussa ollaan siedätetty vain äänelle, ja se sujuu hyvin, Hugo ei reagoi pamaukseen erityisemmin. Kontaktin alastulo onkin sitten kinkkisempi. Vaatisi minulta enemmän töitä kuin tällä hetkellä on aikaa. Hugo tarjosi viimeksi jo tosi hyvin etutassuja maahan, mutta ei kestänyt vielä miun etenemistä kauemmas. Eilen se sitten alkoi heittää kontaktille maahan! Joka kerta kun annoin käskyn se heitti lähes samoin tein maahan sen sijaan, että olisi tarjonnut vain etutassut maahan. Käääk. Toki sen etutassut ovat edelleen maassa kuten pitää, mutta se maahanmeno... ...ei niin toivottavaa. Olen varmaan huonouttani palkannut sen niin, että on ollut ainakin melkein maassa ja sieltä sitten poiminut nohevana herrana, että "ota" tarkoittaa maahanmenoa... Miksi pitää pienen ihmisen olla niin hidas?? Tulimme siis askeleen taaksepäin ja yritämmä päästä jälleen takaisin eteenpäin 8)

Ohjausharjoituksissa on tehty valssia ja eilen ensimmäistä kertaa takaakiertoa. Valssit meni viimeksi aika hyvin, mitä nyt oli nilkka aikaisemmin satutettuna vähän kipeä ja yhdessä välissä rataa oli täysi vauhti päällä ja astuin valssatessa sen huonon nilkan päälle kaiken painoni. Senhän nyt arvaa miten siinä kävi. Hyvin alkanut alkupätkä loppui siihen, että ohjaaja on selällään kentässä ja koira nuolee naamaa siinä päällä :D Loppuillan nilkkaa koskikin sitten asteen verran enemmän =P Vaan äkkiä se siitä unohtuu, kun tulee muuta ajateltavaa. Eilen siis takaakierto. Hugo haki sen aika hyvin, kuulemma jopa vaikka ohjasin hutiloiden. Kyllä musta vielä agiohjaaja tulee...B)

Kokeiltiin myös maxihyppyä, jota ei tähän asti ole tehty. Hugo ei oikein ensin halunnut moista hypätä. Meni ali, kierti, tuli läpi, jarrutti ja mitäs vielä? Lopulta sille piti näyttää kouluttajan toisella puolella lelua samalla kun minä käskytin hyppäämään ja vain sen hypyn. Sitten hyppäsi! Ja kun oli kerran hypännyt, niin alkoi loikkia ihan hyvin. Vähän taisi jänskättää tai sitten oli muuten vaan oudosti joku laittanut riman väärään kohtaan sen mielestä. Ehkäpä Hugo kaipaisi vähän enemmän treeniä myös korkeilla rimoilla ettei sille poraudu päähän ne matalat rimat...

Mitäs vielä... Doris pääsi tänään aamulla taas parin viikon tauon jälkeen agiradalle. Tooris menee kyllä hyvin. Se on jotenkin vaan niin tulessa ja niin hellyyttävä radalla kaikkine karvoineen. Liekö taas edes näki mihin meni, kun mamma unohti jälleen pompulan kotiin. Olen alkanut opettaa sille kepit uusiksi ohjureilla, koska kädellä opettaminen ei todellakaan toiminut Doriksen kohdalla. Hyvin se on lähtenyt menemään ja Doriksella ei ole enää tarvetta katsoa minuun keppejä suorittaessaan ohjureilla, joten se menee paljon kovempaa. Kontakteja hiotaan myös yksittäisinä, mutta sitten muuten otetaan ratapätkää.

Jatkossa voi ollakin, että Doris siirtyy joksikin aikaa toisen ohjaajan ohjattavaksi. Naapurissa odotellaan juoksuja, joista hänen kisakoiransa astutetaan, joten hän jää sitten joksikin aikaa ilman koiraa. Minulla kun ei kuitenkaan mitään sen ihmeempiä suunnitelmia tällä haavaa Dorikselle ole, enkä pääse sen kanssa edes joka viikko treenaamaan, niin luultavasti Doris pääsee sitten lainakoiraksi aksaamaan. Tänään jo pienen pätkän Sonja kokeili ja ainakin Doris lähtee hyvin vieraankin ohjaajan matkaan :)

Viime perjantaina hain Vickyn meille hoitoon viikoksi, kun emäntä perheineen lähti lomailemaan. Täällä on siis jo muutaman päivän ajan menty neljän koiran voimin. Hulinaa taasen riittää, sillä paitsi että pahnan nuorimmaiset nujuavat jälleen tauotta, niin myös Doris on taantunut teinin tasolle ja saanut kohtauksen jos toisen, jolloin vauhti kiihtyy vähintään muiden tasolle :D

Viikonloppu meni raksalla, joten koirat oli aamusta iltaan vapaana ja kyllä ne taas huolehti liikunnastaan omatoimisesti siinä määrin ettei tarvinnut lenkkiä edes ajatella. Hyvin rauhallisina nukkuivat yöt ja ruoka on maistunut tällä kertaa myös Vickylle todella hyvin. Raitis ilma tekee ihmeitä...;)

Niin, ja vielä se vähemmän hieno homma meidän kannalta. Tänään satoi ensimmäiset lumet, tai rännät paremminkin. Ei paljoa naurattanut ajatella, että on pakko alkaa pressuttaa taloa ja jatkaa muita hommia kuin kattoa, samalla ulkoiluttaen neljää täysin kuran peitossa olevaa koiraa. Voi rakas talvi, olisitpa tullut kylään vähän myöhemmin...

Hugo ja Doris luonnetestissä

Viikko sitten sunnuntaina suuntasin aamulla Pärnävaaralle luonnetestiin Hugo ja Doris kyydissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itsekään näin testin livenä, joten suurella mielenkiinnolla odotin päivää vaikka teoriassa tiesinkin mitä tapahtuu.

Ensimmäisenä vuorossa oli Hugo. Se suhtautui hyvin pitkälti sillä tavalla kuin odotinkin. Rämisevillä ja muilla sellaisilla uhkaavilla laitteilla sille jäi ehkä hiukan enemmän se "päälle" kuin olin ajatellut. Esimerkiksi yksi testin osa on, että ohjaaja seisoo hänelle merkityssä ympyrässä koira pitkällä hihnalla ja passiivisena. Pitkän matkan päästä alkaa äänekäs kelkka lähestyä, joka vähitellen lähestyy ohjaajan viereen asti (tosin oletan että mikäli koira menisi täysin lukkoon se jäisi pitemmälle). Tässä kohtaa jouduin houkuttelemaan Hugoa katsomaan kelkkaa, kun se sitten oli pysähtynyt. Samoin toisessa tilanteessa tynnyrillä. Sen eteen pompanneen haalarin se kävi itse katsomassa. Ei se nyt sinänsä mitenkään yli mennyt, että kun olin homman näyttänyt ja se oli sen katsonut, niin kaikki ok ja matka jatkuu. En vain odottanut sen tarvitsevan apuja siinä tilanteessa.

Pimeässä huoneessa, jossa ohjaaja on huoneen perällä ja matkalla on kaikenlaisia esteitä Hugo suoriutui varsin mainiosti. Taaplaili pimeässä rohkeasti edestakaisin esteitä ja matkan varrella olleita tuomareita nuuskien ja löysi helposti luokseni.

Laukauksiin Hugo reagoi hivenen, niin että laukasuspelottomuuteen tuli merkintä laukauskokematon. Kokonaisuudessaan Hugon tulos oli 155 pistettä. Laitan alle vielä osa-alueet:

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 (1) pieni
Taisteluhalu +2 (20) kohtuullinen
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton
Temperamentti +2 (30) kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 (8) hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus laukauskokematon

Seuraava vuorossa oli Doris, joka ei sekään tuonut yllätyksiä tullessaan. Doris oli oma tasainen itsensä, joka ei jää menneitä pahalla muistelemaan :) Kaikki uhkaavat esineet se meni itse katsomaan omatoimisesti, jonka jälkeen homma olikin siinä. Ihmisen hyökätessä sen "päälle" sillä vain häntä heilui iloisesti tyyliin "ei tässä maailmassa minulle kukaan mitään pahaa tee kuitenkaan".

Doriksen ainoa miinus oli taisteluhalu, joka on pieni. Tämä nyt ei yllätyksenä tullut, se on aina ollut niin. Naapuri tuossa heittikin hyvän kysymyksen, että miksi barbetilla, jonka käyttötarkoitus on vesilintujen metsästys pitäisi ollakaan taisteluhalua? Eli onko pieni taisteluhalu ko. rodulla kuitenkaan ns. huono puoli? Barbetille on tehty alkuperäisen käyttötarkoituksen ja rodunomaisen luonteen perusteella luonnetestin osa-alueiden arviointi, jonka voi käydä katsomassa kokonaisuudessaan täällä. Niinpä laitan alle paitsi Doriksen luonnetestin tuloksen, myös sen mihin kohdalle (toivottava, neutraali, ei toivottava) tulokset osuvat ko. arvioinnissa.

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen (toivottava)
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (toivottava)
Puolustushalu +1 (1) pieni (toivottava)
Taisteluhalu -1 (-10) pieni (neutraali)
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton (toivottava)
Temperamentti +3 (45) vilkas (toivottava)
Kovuus +3 (24) kohtuullisen kova (toivottava)
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (toivottava)
Laukauspelottomuus laukausvarma (toivottava)

Kokonaispisteet Doriksella 156. Kaikenkaikkiaan Doris on aika rodunomainen yksilö :) Siihen viittasi vahvasti jo MH-luonnekuvauksen tulokset ja tämä vain vahvisti käsitystä siitä.

Hugon ja Doriksen lopputulokset olivat siis aika tasaiset, mutta kuten tuomaritkin sanoivat, ne pienet erot joissain osa-alueissa (kovuus ja temperamentti) ovat varmasti osaltaan vaikuttajina siihen, että Doris on lauman pomo ;)

Olin päivään tosi tyytyväinen siinäkin mielessä, että minusta luonnetestissä näkyi enemmän koiran oikea käytös kuin MH-luonnekuvauksessa. Luonnetestissä kun koira on koko ajan kytkettynä (paitsi pimeä huone) vaikkakin löysällä hihnalla. Näin ei tule sitä "koulutusdilemmaa", joka Hugolla näkyi selvästi monessa kohdassa MH-luonnekuvauksessa. Eli siinä koira lasketaan vapaaksi joissain kohdissa, jolloin esimerkiksi Hugo - joka on koulutettu vahvasti siihen, että vaikka minulta hihna tippuisi tai sitä ei olisi, niin mihinkään ei ilman lupaa rynnätä - katsoi kyllä kauas, jossa tapahtui muttei lähtenyt minnekään, kun jäi odottamaan lupaa. Eli esimerkkinä saalisviettiä mittaava osio: kertooko se silloin koiran saalisvietistä vai koulutuksesta?

Toisaalta jos aletaan hiuksia halkomaan, niin luonnetestissä puolustushalua mittaava osio taas tuo mukanaan toisenlaista kyseenalaisuutta. Ainakin yhdeltä kantilta katsottuna. Nimittäin, jos sinä olet oikeasti laumasi pomo, niin miksi koirasi pitäisi kokea tarvetta puolustaa sinua? Eikö se ole päinvastoin. Jos se kokee olevansa kanssasi turvassa, niin maalaisjärjellä ajateltuna sillä ei pitäisi olla myöskään tarvetta hoitaa "sinun hommiasi". Vaikka toki puolustushalu -osiosssa kerroin on vain yksi, eli pisteet ovat miinus kolmesta plus kolmeen, jolloin vaikutus kokonaistulokseen on kohtuullisen pieni. Ja tietysti tämä nyt koskee vain niitä ketkä uskovat jonkinlaiseen johtajuuteen. Nimimerkillä kentän laidalla vaikka sun mitä teoriaa kuulleena :)

Ehkäpä yksi hyvä fakta on ottaa huomioon oli kyseessä MH-luonnekuvaus tai luonnetesti, niin ei niitä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa. Miusta vaan on niin hauskaa yrittää löytää tieteellisesti pätevä selitys joka asiaan, varsinkin maailman mystisiin juttuihin =DD

Mutta tällaisia siis luonnetestauksen rintamalla täällä. Ehkäpä ensi vuonna on sitten Delin vuoro...

Pikku Dee sairastaa

Tänään olikin sitten vähän ikävämpi aamu :(

Keskiviikko iltana Deli oksensi. Siinä vaiheessa en vielä asiaa sen enempää ihmetellyt, kyllähän koirat välillä oksentelee varsinkin jos on paljon ruohoa syöty. Yöllä kuitenkin heräsin pariin otteeseen Delin oksenteluun. Edelleen oksennus näytti ihan "normilta" ylöstulleelta tavaralta. Seurasin kuitenkin hetken tilannetta, mutta Deli jatkoi uniaan, joten niin tein minäkin.
Eilen tyttö ei halunnut enää edes ulos lähteä, vaan se piti käytännössä kantaa sinne ja kun kävelin korttelin ympäri, Deli lähinnä maarusti miun perässä hissukseen. Kun alkoi tarpeilleen oli tavara lähinnä ruskeaa vettä. Ajattelin, että nyt on saanut jonkun vatsapöpön. Koko eilinen meni sillä nukkuessa, eikä suostunut syömään. Vettä se onneksi vähän joi ihan itse.

Tänään aamulla tyttö vaikutti jo himpun pirteämmältä, kun avasin ulko-oven se tuli sen enempiä pyytelemättä pihalle. Hetken kerkesin jo iloita, kunnes se alkoi taas tarpeilleen ja takapuolesta suihkusi lähinnä verta! Siihen loppui ilo ja ei muuta kun eläinlääkärille.

Mietin matkalla, että onko se saanut ruoasta jotain, mutta Hugo ja Doris ovat syöneet täysin samaa ruokaa ja niillä on vatsat täysin kunnossa. Sitten mietin jotain tarttuvaa tautia lenkeiltä tms..., mutta edelleen Hugo ja Doris ovat täysin kunnossa. Viimeinen mikä tuli mieleen oli, että Deli on syönyt jonkun kepin palan, naulan tms. mitä ikinä on suuhunsa löytänyt. Delillähän on paha tapa syödä vähän kaikkea. Ja vaikka kuinka yritän rakennukseltakin korjata jo ihmistenkin turvallisuutta ajatellen maasta kaiken ylimääräisen, niin onhan se tosiasia ettei sieltä hiekasta välttämättä kaikkea aina näe.

Aika kauhun sekaiset tunteet oli eläinlääkärille ajaessa, kun mietin jos suolistossa on jotain poikittain... Lääkäri tunnusteli Delin läpikotaisin, eikä se reagoinut mitenkään. Antoi tosi nätisti paikallaan tarkastella ikeniä ja mahaa. Ei kuulemma jännittänyt vatsaakaan ollenkaan, joten sai hyvin tutkittua. Sitten verikokeet ja röntgeniin. Verikokeista selvisi sen verran, että sisäistä vuotoa tuskin on ja viittasivat suolistotulehdukseen. Luojan kiitos röntgenissä mahassa ei näkynyt mitään mikä olisi voinut repiä suolistoa tms. Ja Deli vielä käyttäytyi niin mahtavasti, että röntgenkuvat saatiin kaikki otettua ilman minkäänlaista rauhoitusta. Laitoin tytön tarvittavaan asentoon, jäin itse pitämään ja siinähän se pötkötteli ihan kiltisti. Ihanainen Delitys :) Kyllä sai kehuja ja rapsuja lääkäriltä ja hoitajalta. Lopulta voimakkaaseen tulehdukseen viittasi röntgenkin.

Ei ole hyvä juttu sekään, mutta helpotus se silti oli. Nyt Deli saa vatsaa rauhoittavaa lääkettä sekä antibioottia ja yritetään aloittaa ruokintaa pienillä annoksilla kaurapuuroa ja raejuustoa. Parissa päivässä pitäisi olon alkaa helpottamaan. Toivotaan vain, että ruoka pysyisi sisällä...

Liekö saanut jonkun bakteerin sitten ruoasta jota se jemmaa raksalla. Tosin niidenkin osalta myös Hugo ja Doris on päässyt osingoille... Deli on osoittautunut varsinaiseksi jyväjemmariksi! Se painelee välillä tontilta metsään ja käy kaivamassa siellä piilojaan ja kohta tulee possun sorkka tms. rusto suussaan takaisin. Mukavan kypsenneenä tietenkin. En ole koskaan nähnyt, että milloin se on sinne ruokaa vienyt, mutta nyt olen jo muutamaan otteeseen nähnyt sitä sieltä jemmasta haettavan. Toisaalta, Deli kyllä laittaa suuhunsa melkein mitä vain, että aika vaikea mennä arvailemaan mistä on pöpön saanut.

Hugo on ihan ihmeissään kun jokapäiväinen painikaveri ei roikukaan korvassa, saatika huomaa sitä ollenkaan. Niinpä Hugo ja Doris laittoivat keskenään painiksi aamullakin. Nyt otetaan viikonloppu ihan rauhallisesti ja yritetään parannella Delin vatsaa. Sunnuntaina sitten Hugo ja Doris lähtee luonnetestattaviksi.

Syystunnelmia...

Syksy on toden teolla pyörähtänyt käyntiin. En tiedä miten muualla, mutta täällä sataa vettä, sataa vettä ja sataa vettä. Eilen oli pitkästä aikaa sateeton päivä. Kyllä se vaan tuota lenkkeilyä kummasti vähentää vaikka ei sokerista tehty olekaan sen enempää kuin koiratkaan. Onhan se pihalla päivittäin käytävä, mutta kyllä pitkän pitkät metsälenkit ovat reservissä odottamassa parempia ilmoja. Sitäpaitsi Doris on niin hieno lady ettei se halua sateella ulos ollenkaan B) Kun sade sitten lakkaa ja lähdetään metsään, niin pulahdetaan päätä myöten ensimmäiseen kuraojaan mikä matkalta löytyy! Onko tämä nyt sitten koiran logiikkaa.....

Parin viikon aikana on pyörähdetty Savitaipaleella ryhmänäyttelyssä Vickyn kera. Tulos oli harmittava EH neidin kehäkäytöksen vuoksi. Vicky päätti kehässä ettei pysty jättämään mammaa pois valvovan silmän alta ja minun yrittäessä esittää sitä Vicky vänkäsi toiseen suuntaan hätäillen emäntäänsä etsien. No eihän siinä tuomari liikkeitä näe, josta minulle mainitsikin arvostelun hakiessani. Kaikki oli muuten erinomaista, mutta ne liikkeet ja se käytös... Parin päivän päästä maanantaina Vicky tulikin meille päivän ajaksi hoitoon ja samalla tytöltä lähti jo varsin pitkäksi kasvanut turkki, josta kuviakin tuonnempana.

Viikko sitten keskiviikkona koko kolmen kopla kävi rokotuksilla. Neidit ei edes rokotteiden laittoa huomanneet, mutta Hugo raukka on tapaturma-alttiutensa vuoksi rampannut siihen tahtiin lääkärin pöydällä, että vapisee kuin haavan lehti sinne joutuessaan. Päätä punkee mamman kainaloon ja mielellään tulisi syliin kokonaan. Verinäytettä ottaessa kerkesi vielä sen verran vetäistä tassua ettei homma kerralla onnistunut ja muistona etutassuun jäi todella iso mustelma, suoranainen veripussi kun oli sen verran turvoksissa. Huomasin sen vasta kotona Hugoa silitellessä ja kerkesi jo sydän hypätä kurkkuun, että mihin se on nyt ittensä satuttanu! Kunnes tajusin sen olevan sama jalka, josta näyte otettiin. Hugo kävi myös silmätarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa, kuten verinäytteestä otetut kilppariarvotkin.

Illalla lenkkeiltiin vesikoiraporukalla ja kurasäästä huolimatta paikalle saapuikin kiitettävät 10 vesikoiraa :) Oi sitä ihanuutta, kun matkalla oli koko tien levyisiä suuria kuralätäköitä. Kyllä vesi roiskui lauman kirmatessa lätäköissä! Paikalla oli Hugon lisäksi perrot Rudi, Rasta, Manu, Effi, Vicky ja vielä yksi ihanainen musta nuori ipana, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Porukan jatkeena vielä tietysti Doris ja Deli sekä nuori portugeesi poika, jonka nimeä en myöskään muista 8) Meikeläisen pitäisi kulkea Post It -laput ja kynä kaulassa, kun omaa näin pienen muistikapasiteetin...

Parin viikon aikaan on myös aksaamassa käyty sekä Hugon että Doriksen kanssa. Hugon kanssa tapetilla on kontaktien alastulo, keinu sekä ohjausharjoituksista valssi. Tosin yhdessä harjoituspätkässä vaikka valssi jotenkuten sujuikin, niin vikalla kierroksella minä tein vaiston varassa niin miten pääsin lujimpaan eteenpäin ja huomasin ratapätkän lopussa vaihteneeni valssit persjättöihin :D Ei siinä mitään, kyllähän ne Nugen kanssa toimii ja on huomattavasti helpompaa juosta täysiä persjättö kuin juosta täysiä valssi ;) Mutta siis, valssia harjoitellaan, valssia harjoitellaan... Huomasin myös, että Nuge omaan tyyliinsä poimii aika nopeasti asiat nuppiinsa, kuten mistä palkka tulee. Joten ohjausharjoituksissa pitää muistaa palkata hyyyyvin vaihtelevasti ettei se ala ennakoida palkan tuloa ja jätä kuuntelematta ohjausta.

Doriksen kanssa mentiin rataa ilman keinua ja keppejä. Aloin opettaa sille keppejä uudestaan ohjureilla. Se on aikanaan kädellä opetettu ja on siinä niin pirun kiinni, niin pirun kiinni. Ensin se oli ihan huuli pyöreenä, et "Wha??" ohjurit nähdessään, mutta tajutessaan palkan keppien päässä ja miten sen saa, alkoi homma edetä ja häntä heilua :) Keinua vahvistettiin vaan yksittäisenä esteenä ja kontakteja harjoiteltiin myös A:lla. Doris on niin ihana, kun siitä huomaa miten tulessa se on koko loppu päivän päästessään tekemään hommia edes hetkisen :>

Lauantaina suunnattiin Mikkeliin sukuloimaan ja sieltä illalla Lappeenrannan kautta pois. Reissu saikin ihan uusia odottamattomia käänteitä, kun Lappeesta lähti heräteostoksena mukaan asuntovaunu. Ei ollakaan ennen karavaanareiden suuressa joukossa oltu, mutta nyt on sitten yöpaikka viikonlopun kestävillä koe- ja näyttelyreissuillakin. Kuinka kätevää ;)

Eilen oli pakko jättää treenit väliin, kun pitkästä aikaa oli kuiva päivä. Ei muuten saada talveksi kattoa talon päälle, joten silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Tänään kuitenkin suunnistan Nugen kanssa BH-kurssille paikkamakuuta ja seuraamista treenaamaan.

Tässä vielä lopuksi kuvia parin viikon takaisesta Vickyn vierailusta trimmeineen. Alkuun Vicky ja ihan omat kivat puupalikan kanssa :)










Sitten Vicky vähän vähemmässä karvassa...


...Ja Vickyn ja Delin rallit trimmin päälle






Jossain välissä Doris yritti parhaansa mukaan osallistua paineihin...


...mutta nuorilla neideillä oli aivan omat kuvionsa, joihin ei muita kelpuutettu mukaan


Loppukähinöiden jälkeen esitettiin sivistyneitä ja hyvin käyttäytyviä yhdessä poseeraamalla... ...noin 10 sekuntia.

Turhauttava tekemättömyys

Talo on noussut harjakorkeuteensa, mutta se on vaatinut veronsa harrastamisesta. Turhautumista alkaa olla havaittavissa nelijalkaisten ystävien keskuudessa... Doris tietysti käyttäytyy edelleen arvovaltaisen johtajan elkein hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti. Paria kertaa lukuunottamatta, jolloin sillä on pipo kiristynyt kahden kakaran jatkuvaan nahisteluun. Siinä on sitten ollut ne harvat hetket, jolloin kaikki ovat olleet muina miehinä hiljaa ja rauhallisesti Doriksen ensin näytettyä häikäisevän valkoista purukalustoaan kovin äänitehosteiden saattelemana. Kun tämä irvistys välittömästi lamauttaa muun lauman toiminnan, voi Doris jatkaa rauhassa köllöttelyä omalla uudella muhkealla pedillään. Kuka sitä nyt riehumista jaksaa katsoa, jos itse yrittää ottaa kauneusunet?

Doriksen ollessa ainoa kunnolla käyttäytyvä, Hugo ja Deli ovatkin sitten aivan oma lukunsa........ Niissä treenin puute näkyy. Jatkuva nahistelu sisätiloissa alkaa ottaa jo pattiin minuakin. Ovat toistensa korvissa ja jaloissa hampain koko ajan tai vähintäänkin juoksevat ympäri kämppää lelut suussaan. Aluksi näytti, että Hugo on koko ajan ottavana osapuolena mutta silläkin on rajansa ja nyt antaa jo Delille takaisin. Deli taas ei kunnioita Hugoa pätkääkään, vaan menee repimään sitä korvista milloin ja miten huvittaa. Tokihan ne ovat nujunneet alusta alkaen jonkun verran, mutta on sitä osattu vastaavasti rauhoittuakin. Ainakin joskus. Nyt alkaa homma karata käsistä heti aamusta alkaen =P

No, syksyn tullessa alkaa taas treeni jos toinen... Pääsee Hugo ja Deli purkamaan energiansa oikeaan osoitteeseen ;) Hugon jatkaessa agin alkeita ilmoittauduin myös BH-kurssille. Katsotaan josko sitä pääsisi jossain vaiheessa paitsi tokoilemaan, myös suorittamaan BH-kokeen. PK-puoltahan me ei nyt olla sinänsä treenattu (aivan kuin jotain muuta oltaisi), mutta ei sitä koskaan tiedä jos joskus vielä mielii vaikka jäljelle kisaamaan...
Deliltä alkaa kesän vepetreenit olla ohi ja alamme keskittyä tokoon. Deli korkkaakin tokon salat syksyllä alkavalla tokokurssilla, sillä "ylläri pylläri" minä en ole sen kanssa mitään vielä asian suhteen tähän mennessä tehnyt. Tavoitteena on kuitenkin kisaaminen, joten reeniä reeniä ja vielä kerran reeniä. Delin harrastuneisuus tuleekin rajoittumaan talven ajan siihen, koska sillä ei kerta kaikkiaan tuota keskittymiskapasiteettia vielä paljoa ole. Otetaan siis ensin nyt tokon kautta sitä hallintaa ja malttia ja mietitään sitten tulevaisuudessa lajikirjoa uudestaan.

Doris taasen on aivan oma lukunsa. Kyllä se tekemistä selvästi kaipaa ja alkaa huokailla tylsistyneesti aina minun lähtiessä, kun tietää jo ettei pääse mukaan. Se kuitenkin malttaa mielensä, eikä tee asiasta sirkusta. Doris on päässyt kesällä jonkun verran vepeilemään, mutta nyt vepekauden ollessa kohta ohi, jatkoimme jälleen agia. Ettekä usko miten voi pieni barbet olla onnellinen agiradalla! Sunnuntaina vain Doris pääsi mukaan ja se oli jo siitä kovin ylpeä. Otettiin ensin rata pätkittäin ja lopulta kokonaisena. Doris veti kuin tuulispää ja oli niin ikionnellisen näköinen radan jälkeen! Ja tietysti mamman paras kaveri koko loppu illan ;)

Kyllä minulla on vahva tunne, että tämä hetkittäin kovinkin hektinen olotila laumassa tästä rauhoittuu, kun alkaa taas normaali rytmi palautua. On se vain niin eri asia olla tekemättä mitään, jos on tottunut säännöllisiin hommiin. Koirallakin. Rakennus toki jatkuu pitkälle syksyyn, mutta laitetaan aikataulut venymään treenien verran. Eikös sitä vuorokaudessa koirakalenterin mukaan ole ainakin 28 tuntia ja viikossa vähintään 8 päivää?? :D

Leonan luona leikkimässä

Torstai aamuna suunnattiin Rautjärvelle piskuisen Leonan perheen luokse ipanaa moikkaamaan. Hugo joutui jäämään tällä kerralla kotia ja Doris ja Deli lähti Leonaa leikittämään.

Vastassa olikin varsin pörröinen ja sähäkkä neitonen. Vaikka alkuun vähän kainosteltiinkin hurjia joka puolelle sinkoilevia barbet neitejä, niin pian uteliaisuus vei voiton ja Leona yritti parhaansa mukaan pysyä isompiensa perässä. Varsinkin kun neidit löysi sen lempipallon, jonka tietysti omivat itselleen. Pikku ipana juoksi minkä vaan jaloistaan pääsi, kun Deli kirmaili palloa vinguttaen karkuun.

Onnea koeteltiin myös Doriksen kanssa. Doriksen saadessa pallon se asettui makuulle sitä vinguttamaan. Rohkeasti Leona vaan tunki kuononsa palloa kohden ja sai tietysti vähän ärräpäitä osakseen. Ipana ei tästä kuitenkaan lannistunut, hädin tuskin muutaman kymmenen sentin matkan peruutti tarkkailupaikalle ja yritti kohta uudestaan 8D

Kyllä oli tyttö kolmikolla vauhtia ja lystiä nurmikolla kirmaillessa :) Samaiselle reissulle oli varattu myös trimmeri mukaan Leonaa varten. Odotettavissa oli siis ipanan ensimmäinen trimmi, joka sujui muuten todella mallikkaasti ;) Vähän piti alkuun päästä välillä mammaa kaulailemaan, mutta suurimmaksi osaksi Leona otti trimmauksen hyvin rauhallisesti vastaan. Trimmin jälkeiset hepulitkin puuttui tältä tytöltä tyystin, kun se lähti suurta maailmaa tutkimaan ihan yhtä reippaasti ilman turkkia kuin sen kanssa.

Aikamoinen pennun rääpäle sieltä pörröisen turkin alta paljastui ja meiän neidit katsoi jo vähän siihen malliin, et "mamma mikä ihme toi on??" Ja niin nopeasti menee aika kun seuraa karvakuonojen maailman menoa, että kotiin lähtökin tuli taas aivan liian pian... Onneksi Leona on sen verran lähellä kuitenkin, että aina sinne silloin tällöin tulee ajettua. Niinpä jäämme siis innolla odottamaan milloin nähdään taas piskuinen (ehkei se silloin niin piskuinen enää olekaan...), jos tuolloin vaikka Hugokin pääsisi jälleen mukaan.

Vielä muutamat kuvat tytöistä touhussaan, mutta ensin niin kovasti huomiota kaipaava Hugo ja "tyttöjen kauluri", joka alkuun tuntui häpeän aiheelle, mutta pian osottautuikin mielellään päälle puettavaksi. Olisikohan kaikkien säälivillä katseilla ja rapsutuksilla mitään tekemistä asian kanssa.....?


"Mää olen niin kipeä...."


"Katsokaa nyt, juuri ja juuri hengissä. Voisitko vähän rapsuttaa? Mielellään tuolta kainalosta kiitos."


Tytöt pallohippasilla


Leona uhkarohkeana uhmaa Doriksenkin sanaa


Delin ja Doriksen pakollinen poseeraus -kuva


Pieni ja (vielä) pörröinen


Pikakiituri puuhissaan


Ei enää ollenkaan niin pörröinen pikku likka ;D


"Täh? Miten niin minä rotan näköinen??"

Hyviä uutisia!

Pakko se on uskoa, että kesä on ohi. Nyt sen viimein tajusi, kun eilen istuin teemuki kädessä sohvalla ulos katsellen ja lehtiä tippui tasaiseen tahtiin pihakoivusta maan kamaralle. Syksy tekee tuloaan ja niin runollista kuin se olisi ollutkin, niin ei ollut aikaa jäädä sitä enempää ihmettelemään. Kuppi kuumaa kitusiin ja koulutuskentälle mars!

Illan kalenterissa oli yhdistyksen möllitoko, jossa toimin liikkeenohjaajana. Tarkoitus oli mölleistä mahdollisesti keretä vielä Hugon kanssa aksaamaan, mutta toisin kävi. Sateisesta säästä huolimatta osallistujia saapui mölliin varsin mukavasti paikalle ja ilta venyi sen verran, että aksatreenit sai jäädä. Aksatreeneistä päästääkin niihin hyviin uutisiin, sillä olin yhteydessä Hugoa sen selän kipuilun johdosta 2009 hoitaneeseen eläinlääkäriin ja saimme luvan täysipainoiseen harrastamiseen! Tähän asti en ole Hugoa hyppyyttänyt ja lähinnä miettinyt, että voinko alkaa hyppyyttämäänkään... Se ei ole puoleentoista vuoteen oireillut, mutta halusin pelata varman päälle enkä riskeerata koiran vointia millään tavalla. Eläinlääkärin mielipide oli kuitenkin, että selkä on mitä todennäköisemmin kunnossa noinkin pitkän oireettoman jakson jälkeen. Varsinkin kun Hugo ei tosiaankaan ole puoltatoista vuotta mitään hiljaiseloa elellyt...:DD Niinpä siis pääsemme jatkamaan hyvin mielin hiljattain alkanutta agiuraa, ja katsotaan josko ohjaaja kehittyisi joskus siihen pisteeseen, että päästäisi ihan kilparadoille asti!

Lisää hyviä uutisia toi viime viikolla tulleet Vickyn PRA- ja kilpparitestit. Tyttö osottautui varsin terveeksi paketiksi, kun kilpparit oli ok, TGAA negatiivinen ja PRA-status A eli terve. Tämä oli oikein loistava uutinen :) Nyt sitten odotellaankin Vickyn osalta parin viikon päästä olevaa Savitaipaleen ryhmänäyttelyä, jossa tyttö nousee kehiin ensimmäisen kerran avoimessa luokassa.

Ryhmistä ennen pääsemme kuitenkin huomenna moikkaamaan ihanaista Leona-perroa Rautjärvelle. Koko päivä on vapaata, joten suuntaan ainakin tyttöjen kanssa pientä ipanaa moikkaamaan. Hugon mukaantulo on vielä vähän kyseenalaista, sillä kun vähän korva kenkkuilee...

Vasta vähän aikaa sitten herra satutti sen koipensa, joka muutama päivä jälkeenpäin tulehtui pahasti. Toisesta etujalasta jouduttiin poistamaan kannuskynsi kokonaan ja Hugo sai kaulurin päähänsä. Tassu vielä parani kohtalaisen nopeasti ihan lunnon keinoilla; hunajalla ja omatekoisella yrttivoiteella ;) Ja juuri kun ajattelin, että päästiin ilman ikäviä antibiootteja eteenpäin iski toiseen korvaan jonkin sortin tulehdus. Ja sitkeä tulehdus on ollutkin, sillä useamman päivän antibiootit ja putsaaminen eivät juurikaan auttaneet. Lopulta herra H piti rauhoittaa vielä kuurin alkamisen jälkeenkin, että korva saatiin tutkittua. Nyt on sitten lääkitys päällä ja putsaillaan korvaa ja hoidetaan lisäksi lääkeliuoksella. Sai se siinä rytäkässä kortisoni-piikinkin. Toivotaan, että pian hellittäisi...

Inhottaa syöttää antibiootteja ynnä muita mömmöjä. Tiedän, joskus niitä vain on pakko ottaa mutta itsellenikin ottaisin vain pakon edessä. Olen huomannut, että moni asia mihin antibiootteja herkästi määrätään, menee ohi ilmankin. Kyllä ne loppujen lopuksi "myrkkyä" elimistölle on kuitenkin, koska ne ovat aineita joita siellä ei luontaisesti ole. Siihen vielä kaikki lisä- ja säilöntäaineet päälle sekä ikävä totuus, että antibiootit tappaa myös kaikki hyvät bakteerit, niin a'vot! Ei niitä varsinaisesti tee mieli antaa edes koirille. Mutta kuten sanottu, joskus on pakko =(

Nyt kun on viiden viikon jälkeen huilinut raksalta muutaman päivän oli aikaa lähteä kunnon metsälenkillekin. Onhan karvanaamarit tietysti saaneet huidella raksalla metsässä ja pellossa koko kesän, mutta varsinaisia lenkkejä ei kyllä ole 14 tunnin työpäivien päätteeksi tehty. Tosin harvemmin siinä kolmen koplakaan on illalla enää muuta tehnyt kuin käyneet suoraan omille paikoilleen nukkumaan... Nyt sitä kai syksyn tultua taas elämä palaa vähän rauhallisempaan rytmiin. Tosin olen jo niin tottunut tähän hallittuun kaaokseen, että tämä alkaa tuntua kuin kodilta 8D

Trimmiä, taipparia, näyttelyä ynnä muuta

Niin paljon on taas tapahtunut siitä huolimatta, että on karsinut menoja yhteen kolmannekseen normaalista ettei tiedä mistä alottaisi...

Deliltä lähti turkki kaikkine päineen häntineen Helsingin ryhmiksen jälkeen. Kyllähän tuo vähän sapetti siinä mielessä ajaa, että olin useampaan näyttelyyn sen kerennyt ilmottaa. Kuitenkin kun muut juosta hihhuloi ja Deli lähinnä makoili ja läähätti, en kerta kaikkiaan tohtinut pitää sitä turkkia enää. Otin trimmerin käteen ja hetken kuluttua turkki löytyi lattialta =) Rahaa ne näyttelymaksut vain on, ja täytyy sanoa että oli ehdottomasti koko rahan arvoista nähdä Deli hihhuloimassa helpottuneena muiden kanssa! Että vieläkö niitä löytyy ketkä väittää paksun pitkän turkin eristävän lämmöltä samoin kuin kylmältä??

Muutoin ollaan vietetty paljon aikaa raksalla, mutta otin kuitenkin aikaa myös käydä Delin kanssa taippareissa Lapinjärvellä. Suureksi harmiksi tulos oli SPA0. Delin vesityöskentely on moitteetonta, jäljen meni myös hienosti ja erityisen ylpeä olen tytön suorituksesta kantaa kaadolla ollut kani autolle asti, jossa luovutti sen miulle käteen. Matkaa oli varmaan kilometri! Haku oli vähän suppeaa, mutta laukaus oli kuitenkin se, johon homma kaatui. Laukausta Deli silmin nähden säpsähti, eikä enää jatkanut hakuaan sen jälkeen, jolloin suoritus on hylätty. Se on kyllä laukauksen kuullut ennenkin, etten oikein osaa sanoa miksi se reagoi niin voimakkaasti kuin reagoi... Toisaalta nuori, kokematon koira, joten näin se vaan voi mennä. Olihan se älytön pettymys, mutta eipä sitä voi jäädä märehtimään sen enempiä.

Taipparireissulla oli turisteina mukana sekä Hugo että Vicky, joka saatiin viikoksi meille hoitoon isäntäväen lomaillessa. Oma isäntä oli siis kotona Doriksen kanssa kahden. Doris olikin katsonut tilaisuutensa koittaneen ja tehnyt poikkeuksen sääntöön, kun meiltä ei olkkarin pöydältä ole sapuskaa ennen hävinnyt. Kalle oli laittanut suurehkon (ja tulisen!) pizzan pöydälle ja mennyt vessassa käymään. Kuinka ollakkaan vessasta tultuaan oli pizza tehnyt Houdinit! Kas näin, kuten olen joskus maininnut Doris todella syö mitä vaan. Tässä meni nyt kuitenkin raja sen mahan sietokyvyllä ja ensimmäistä kertaa leidin pakki meni sekaisin. Ei kovin yllättävää sen maustemäärän jälkeen... Seuraavana päivänä herätessäni haistoin ikävän hajun... Lopun arvaattekin. 8P

Hugo kävi heinäkuun lopulla MH-luonnekuvauksessa, josta en nyt kuitenkaan ala romaania kirjoittaa sillä tulokset ilmestyvät aikanaan KoiraNettiin kumminkin. Mukaan mahtui useita yllätyksiä siihen nähden miten oletin Hugon reagoivan, mutta onneksi vain positiivisia sellaisia :) Miulla on myös kuvamateriaalia, jonka yritän mitä pikimmiten lisätä tänne.

Hugon kanssa aloitettiin myös agin alkeis-jatkokurssi. Jatkettiin siis siitä mihin alkeiskurssilla jäätiin ja tiistaina alotettiin treenaamaan takaaleikkausta ja persjättöä. Hugo kesti hyvin takaaleikkauksen, eikä siitä millään tavalla häiriintynyt. Ehkä ongelma oli enemmänkin miun pysyminen sen perässä...8D Persjättökin meni tosi hyvin, kun vain kerkesin oikeaan paikkaan. Hugo on niin saatanana nopee, kun se vetää ihan sata lasissa koko ajan... Tartteisin yhden lisäjalan. Kellään myynnissä?? Mutta kuten yksi kouluttaja sanoi, ei me todellakaan haluta siltä vauhtia pois, päinvastoin. Pitää vaan opetella hallitsemaan sitä ;) Ihanaa miten jotkut saa sen kuulostamaan niin helpolta!

Tänään raksalla Hugo oli satuttanut jalkansa. Ei kovin pahasti. Kuitenkin kun sinne menin, se tuli miun luokse ja nosti kipeetä jalkaa ja tapitti silmiin aivan kuin sanoen "mamma tuli pipi tähän". Oikein hyvin se pystyy kävelemään, mutta säännöllisin väliajoin tuli luokse ja heti kun siihen päin katsoi, kipeä jalka nousi ilmaan ja tuijotus. Mikä ketku! Tietää kyllä miten kerjätä säälipisteitä. Sitten ollaan niin itteensä tyytyväisen näkösiä, kun joku menee halpaan ja paijailee kipeää koipea. Välillä tuntuu, et sillä on ihmisen mieli kun se noita temppujaan esittelee, sen verran on ovela :D

Päivällä olinkin poissa raksalta Joensuussa KV-näyttelyn pyörteissä. Vickyn kanssa kiipesin kehään ja kyllähän tyttö muuten osasi todella käyttäytyä! Ja paitsi että olin kovin tyytyväinen meidän yhteistyöhön, niin tuloskin oli aivan mahtava: ROP, SERT, CACIB. Hyvin on alkanut Vickyn "näyttelyura". Vähän siinä harmitti kun piti jäädä sitten pitkäksi päiväksi RYP-kehiä odottelemaan, mutta odotus palkittiin, kun ryhmäkehissä sijoituttiin toiseksi! Ei ollenkaan huono saavutus, varsinkaan perrolta! Näyttelyn jälkeen Vicky lähtikin sitten taas omaan kotiinsa ja meitä jäi VAIN kolme koiraa meiän lisäksi. Kyllä se vaan Delin ja Vickyn jokapäiväisen riehunnan jälkeen kuulostaa kämppä aika hiljaselta B)

Kuvia ei oo paljoa valitettavasti kerennyt näpsiä, mutta jokunen taitaa kamerassa olla. Yritän lisäillä ne myöhemmin. Tässä vielä tännekin tuuletuksien kera kuva Vickystä tämän päiväisen saaliin kanssa tietenkin =)

Kesän ensimmäinen telttaretki

...ja luultavasti viimeinen. Ei kuitenkaan siksi etteikö olisi ollut mukavaa, sitä se kyllä oli. Nyt on kuitenkin otettu se pieni rentoutumisen hetki tähän alkuun ja huomenna alkaa duunit raksalla. Näin se menee kunnes oma koti kullan kallis jossain vaiheessa valmistuu.

Tuli perjantaina ystävien käydessä Etelästäpäin kyläilemässä puheeksi autio laguuni, jossa olemme silloin tällöin käyneet. Nyt ei kyllä kahteen vuoteen. Niinpä lauantai aamuna päätimme ottaa hetken kesää vain meille ja pakkasimme teltan ynnä muut vermeet ja tietysti koirat autoon. Suuntana tuo laguuni, jossa hiekka on hienoa ja valkoista, vedessä saa kahlata pitkälle pitkälle ennen kuin on edes uintisyvyydessä, kaislat peittää mukavasti laguunia, joten sitä tuskin edes huomaa mikäli ohi veneitä lipuisi. Perille asti ei autolla pääse, vaan ennen piti suunnistaa metsän läpi. Nyt paikka oli bongattu ja hakkuitakin siellä tehty, rantaan oli pieni polku. Hyvä piilo menossa pilalle... No mutta saimme kuitenkin olla siellä ihan rauhassa, melkein koko ajan.

Pystytimme teltan metsän reunaan ja leiriydyimme. Illan kahlailimme rannassa ja uimme, koirat tietysti osallistui parhaansa mukaan. Hugo osoitti sukellusmestarin merkkejä; sukelteli pitkät tovit pienten uppotukkien ynnä muiden perään ja parit kävytkin nosti pohjasta. Olisi taas ollut videokamera paikallaan, kun herran elkeet alkoi lähinnä sukeltavaa sorsaa muistuttaa... :D Doris ja Deli ottivat kuntoetapin uiden lähes koko ajan Hugon kahlaillessa ja sukellellessa. Välillä juostiin koko sakki täysiä rantaan ja takaisin niin pitkälle veteen kuin jalat vain ylti juoksemaan. Se on muuten pitkälle se siinä rannassa.

Välillä maattiin vain viltillä taivasta tuijotellen, ja korkattiin tietysti viinipullo... Koirat söivät metsässä mustikoita ja pyörivät sydämensä kyllyydestä rantahiekassa. Ja tietenkin se pitää tulla juuri siihen viltin reunalle ravistelemaan vedet ja hiekat turkista :D Mie jätin puhelimenkin autoon ja Kallen puhelimen soidessa jäin vain kuuntelemaan soittoääntä (Vivaldi: neljä vuodenaikaa) vastaamatta ollenkaan, joka siinä tilanteessa oli jostain syystä todella rauhottavaa kuultavaa B)

Illalla tehtiin nuotio ja koiratkin tuli siihen ympärille makoilemaan ja nauttimaan makkaran jämistä. Enpä muista milloin olisin niin täysin rentoutunu, koko päivä tekemättä yhtään mitään. Jossain vaiheessa iltaa kömmittiin sitten telttaan, koirat pääsivät teltan eteiseen nukkumaan. Doris ja Deli rauhottui heti nukkumaan, Hugo herätteli pari kertaa, kun oli raukka juonut niin paljon vettä uidessaan, että piti päästä viiden minuutin "pikkupisuille"... Rauhallisin mielin saattoi käydä nukkumaan, kun tiesi ettei tasan kukaan pääse lähellekään telttaa ilman, että siitä tiedetään ;)

Aamuyöstä vahtipalvelu pääsikin tositoimiin. Vajaan kymmenen hengen nuori porukka eksyi yöjuoksuiltaan paikalle uimaan. Olivat vielä kaukana tulossa, kun heräsin haukkukuoroon. Heti ne oli bongattu ja tulosta ilmotettiin. Päästin Hugon vielä vapaaksi ja se säntäs ihan suoraan tulijoitapäin kovasti haukkuen. Toki kutsuin sen pois ennen kuin pääsi lähelle, mutta tulijoille taisi tulla kuitenkin selväksi pitää etäisyyttä. Aivan kuin Hugo olisi tehnyt perillä mitään muuta kuin heittäytyny porukan jalkoihin rapsutettavaksi... :D Illuusio "hurjasta vahtikoirasta" pidettiin kuitenkin yllä pitämällä Hugo "omalla alueella" ja vierailijat pitivätkin sopivan etäisyyden, kävivät uimassa aika meteliä pitäen ja lähtivät sitten. Myö oltiin jo takasin teltassa, sillä Hugo tarkkaili vieraiden jokaista liikettä teltan ovelta. Kyllä se oli taas niin itteensä tyytyväisen näkönen sitten kun kehuttiin hyvästä vahdista :D Deli nousi porukan tullessa katsomaan, mutta päätti sitten luottaa lauman vanhempien vahtitaitoihin ja heitti takaisin pitkäkseen ja jatkoi unia.

Yöllä tuli vettä jossain vaiheessa muttei se karvanaama -laumaa yhtään tuntunut haittaavan vaikka kova sade pitikin telttaa vasten aikaa kovaa ropinaa. Kaikki nukkui kasassa, kun jossain vaiheessa katsoin. Aamulla istuttiin taas nuotiolla ja uitiin koko porukka. Vielä hetki rentouduttiin ja Doris taisi toimia tulivahtina, kun liimautui notskin viereen makoilemaan.

Lopulta oli pakattava kamat ja lähdettävä kotia kohti. Hyvillä mielin lähdettiin ja täytyy sanoa, että oli tähän mennessä kesän paras viikonloppu ;) Tulipahan tässä myös testattua miten onnistuu telttailu koirien kanssa, kun on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan ottaen koirat mukaan. Hyvinhän nuo osasivat olla teltassakin, joten ehkäpä nuo suunnitelmat muuttuvat joskus todellisuudeksi... :)

Deli missikisoissa

Tulipa taas ajettua jokunen kilometri missikisojen takia, huoh. Kävimme siis eilen Helsingissä ryhmänäyttelyssä, jossa Deli nousi kehään. Barbetteja oli taas ikävä kyllä vain kaksi, mutta hienoa oli nähdä edes yksi kaveri! Terveisiä vaan Lilolle ja perheelle :) Perrot oli samassa kehässä aikaisemmin, eikä niitäkään itseasiassa kovinkaan paljoa ollut. Vain yhdeksän jos oikein muistan. Joukossa yksi tuttu sielläkin, ihana Salla-neiti. Hugo lähettää terveisiä ;)

Tuomarina toimi Hans Lehtinen ja tulos Delille oli junnuluokasta EH. Enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää ettenkö olisi pettynyt. Arvostelu oli todella hyvä, ei siinä mitään. Tuomari vain oli sitä mieltä, että Delin pitäisi vielä kasvaa korkeutta. Itse olen kyllä sitä mieltä ettei se siitä enää juurikaan kasva, eikä tarvitsekaan. Kyllä Deli ihan rotumääritelmän mukainen on korkeudeltaan jo nyt. Useat suomalaiset tuomarit vain tuntuvat tykkäävän korkeammista yksilöistä...

Samaan aikaan rodun alkuperämaassa kuulemma suunnitellaan rotumääritelmän säkäkorkeuden laskemista alapäästä sentillä ja yläpäästä useammalla sentillä. Eli askel lähemmäs alkuperäistä rotumääritelmää.

En ole koskaan ymmärtänyt, että jos rotumääritelmässä lukee esimerkiksi säkäkorkeus 35-40 cm ja koira on säkältään 35 cm, miten se voi olla liian pieni? Mikäli kaikki muu on suhteessa korkeuteen oikeissa mittakaavoissa, niin eikös esimerkin koira ole juuri oikean kokoinen? Noh, tämä nyt on vain tätä maallikon lässytystä. Sainpahan senkin sydämeltäni =D

Virallista säkämittaa miulla ei ole, enkä alkanut edes yrittämään millään taskumitalla kikkailemaan. Laitoin kuitenkin Doriksen ja Delin vierekkäin samalla lailla seisomaan ja vertasin siitä. Deli itseasiassa vaikutti ainakin näin jopa pikkasen korkeammalta kuin Doris, joka on mitattu olevan 53 cm. Pitää seuraavan tilaisuuden tullen mittauttaa se kunnolla.

No, kotimatka oli sen verran pitkä, että siinä kerkesi niellä pettymyksensä ja kääntää katseen kohti uusia koitoksia. Matkalla pysähdyttiin noukkimaan hoidossa olleet Hugo ja Doris kyytiin. Kaksikko olikin päässyt viettämään koiramaisen makeaa viikonloppua sienimetsässä ja uimassa käyden. Doris verotti myös osansa mansikkamaalta ja maistoipa vähän vadelmiakin. Kasvimaalta olisi varmaan kurkutkin uponnut, jos meiän kasvissyöjä olisi vauhtiin päässyt... Maalaistalon pihapiirissä vapaana käyskennellen olivat saaneet koko ajan olla ja siinä oli pysyttykin. Mitä nyt kissaa oli pitänyt vähän jahdata naapurin puolelle ;D Kiitokset vielä Marille ja Henkalle hyvästä hoidosta! Nähdään taas ensi kuussa!

Nyt alkoi sitten loma. Tosin ei se mitään makoilua ja ylimääräistä aikaa tarkoita tänäkään kesänä, päinvastoin. Jokusessa näyttelyssä ja kokeessa pyörähdetään, tietysti yritetään jonkun verran reenailla, mutta pääasiallisesti aika menee - missäs muuallakaan - kuin rakennustyömaalla. Fyysistä kuntoa aletaan siis taasen koetella ja koirille tämä tietää riemun päiviä; Hihnalenkit unohtuu tyystin ja tilalle astuu päivät vapaana pellolla juosten, yihaa ;D

Hellettä ja treeniä

Jälleen kerran sain vihdoin pitkästä aikaa ajatuksen tasolle jääneen blogin päivityksen oikeasti työn alle =) Niin paljon on taas kerennyt tapahtua tässä välillä ettei tiedä mistä alottaisi...

Juhannuksen aikoihin kolmen kopla oli hoidossa ja lähdin reissuun pitkästä aikaa ilman yhtään karvanaamaa. On se vaan jännä miten tulee haikea tunne jo hoitolasta lähtiessä, vaikka kuinka tietää kaveriensa jäävän hyvään hoitoon. Sitä ajelee ykkönen silmässä aivan hissukseen pihatietä poispäin kurkistellen tarhalle niin kauan kuin vaan kykenee. Onneksi koirat sentään kirmaavat iloisena pihalla leikkien, muuten tulis varmasti tippa linssiin 8)

Kesäkuun lopulla saatiin jälleen ihanainen Vicky tyttö meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Tyttö tuli jo meille kuin kotiinsa ja paineli suoraan olkkariin lelu/luulaatikolle aarteita etsimään. Doriksenkaan ei tartte Vickyä enää käskyttää, Vicky tietää kyllä kuka tässä talossa on koiralauman pomo. Sen verran oli itseluottamusta tullut kuitenkin lisää, että isäpapalle pistettiin jo luu kurkkuun, kun tuli unien aikaan liian iholle ;)

Tuona viikonloppuna perjantaina treenattiin vepeä, ja myös Vicky pääsi kokeilemaan. Oikein hyvin reagoi minun käskyihin ja toimi rohkeasti uusien ihmisten ympäröimänä. Lauantaina vietettiin päivä Saimaalla saaressa. Kovin oli lämmintä ja koirat ei meinanneet tulla vedestä pois ollenkaan. Isän karhukoira kahlasi rannassa ja katteli haikeana ulapalle missä vesiäislauma polskutteli tuon tuostakin. Uimaan ei karhukoira uskaltanut, tosin isä oli siitä vaan tyytyväinen, saattaisi muuten lähteä saaresta uimalla riistan perään B)
Olihan se itekin käytävä kastautumassa ja arvatenkin sain heti kavereita veteen. Hugo ja Doris pysyivät käskystä rannalla, mutta Deliä ja vickyä ei pidätellyt mikään. Molemmat lähti pelastusreissulle miut vedessä nähtyään. Kun uivat lähelle käskin pois vierestä ja käsky tuotti kyllä tulosta. Siitä huolimatta molemmat jäivät noin kahden metrin päähän miusta paikallaan polkemaan ja seurailivat silmä tarkkana miun uimista. Vedestä nousivat vasta kun miekin nousin. Rantaan pääsy taattu vaikka taju lähtisi, kun vesiäiset kyttää millon se hukkuu :D

Sunnuntaina käytiin aksaamassa ja sielläkin oli myös Vicky hommissa. Vickyn kanssa oli helppo mennä treenikentälle ihmisten "sekaan", sillä tytöllä on minun mieleen loistava suhtautuminen vieraisiin; ei tarvetta mennä niiden luokse, mutta mikäli joku kutsuu, niin heti kyllä silloin menee. Aksatreenien jälkeen Vicky pääsikin sitten takaisin omaan kotiin.

Minä taasen jätin koirat kotia miekkosen hoitoon ja otin suunnan kohti Mynämäkeä tiedossa pari päivää lullutusta pentulassa ja vähän tietysti isojenkin koirien halailua ;) Kyllä se pentujen näkeminen on aina yhtä ihanaa, ja aina niillä on yhtä terävät naskalit millä tarttua pahaa aavistamattoman silittäjän varpaisiin 8D Eikä tule ihan niin kova ikävä omia koiruuksia, kun on "varakoiria" ympärillä yllin kyllin mitä halailla. Ikävähän se lähtiessä iski sitäkin laumaa...

Heti kotia tultua reenailtiin taas Hugen kanssa aksaa ja Doriksen ja Delin kanssa vepeä. Suurta ylpeyttä emännässä aiheutti, kun loppu viikosta käytiin metässä ja näytettiin Delille riistaa ensimmäisen kerran. Siinä oli pupu maassa ensin katsottavana ja kyllä sitä tarkasti haisteltiinkin päästä varpaisiin! Lopputuloksena vimmatusti heiluva häntä ja huuto päästä kanin luo! Sitten pienen jäljen veto ja Deli pääsi jäljen ajamaan. Itse jäljestys oli vielä aika hutiloivaa, kun vauhtia oli vähän liikaakin, mutta kaadolle päästyä tyttö katsoi minua ja nappasi pupun suuhunsa ja tarjosi suoraan käteen sen! Aivan loistava ensi kosketus riistaan, Delillä on selkeästi vahvempi luontainen vietti siihen kuin Doriksella. Autoon jouduttuaan se näki, että muut pääsee metsään ja alkoi kuulua kohtalaisen kovaa huutoa... Taisi tytölle jäädä hyvä "nälkä" päälle =))

Itseasiassa tuona samana päivänä oli Delin juhlapäivä, kun tytölle tuli vuosi täyteen! Pitihän se napata ipanasta kuva ja lähettää ulkomaille mamman luokse nähtäväksi millainen on tyttärestä kasvanut vuoden aikana. Harmi ettei ollu metässä kameraa mukana, olis saanu poseerauksen pupu suussa... Mutta tässä Deli 1-vee:



Valitettavasti tämän viikon taippareihin myö ei päästäkään lähtemään vaikka alunperin oli tarkoitus, mutta Deli lähtee mukaan sitten elokuun alussa Lapinjärvelle.

Eilen ja lauantaina vietettiin viikonloppua Pekko Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin toko-koulutuksessa. Käytäntö painotteiseen koulutukseen kuului myös pieni teoriaosuus, mutta suurimmaksi osaksi olimme koulutuskentällä käytännön harjoittelun pyörteissä. Oli kyllä ehdottomasti erittäin antoisa koulutus! Mikäli joskus tilaisuus tulee samojen kouluttajien koulutukseen mennä, niin olen ensimmäisenä jonossa :) Syttyi taas kova palo treenata tokoa, kun tietää taas vähän enemmän mitä ja miten kannattaa Hugon kanssa treenata. Kaiken lisäksi siinä on kuulemma paljon potentiaalia ;) Mutta kyllähän minä sen nyt olen aina tiennyt, että Hugo on ihan paras äijä! Eikä tässä mitään kotiapäin vedetä....:DDD

Hugon ja tyttöjen viikonloppu hurvittelut

Viikonloppuna raksa painoi päälle ja kaiken lisäksi oli todella kuuma, joten treenit jäi tällä kertaa perjantain ja sunnuntain osalta väliin. Sen sijaan kolmen kopla sai keskittyä koiramaisiin hurvitteluihin ihmisväen painaessa duunia.

Hugo mm. osallistui kylvämiseen. Appiukon kylväessä peltoa, Hugo katsoi parhaaksi tarkistaa työn tulevan oikein tehdyksi ja jolkotteli traktorin vieressä onnellisen näköisenä osallisuudestaan peltotöihin. Hugon onkin hyvä olla ulkosalla vaikka iltamyöhällä, kun sitä ei itikat juurikaan kiusaa. Uskomatonta miten ne imeytyvät tummaan muttei vaaleaan. Doris-raukka saa kymmenien itikoiden lauman viereensä heti ulos mentyään, eikä Deli kovin paljoa toiseksi jää. Hugo sen sijaan ei itikoita kiinnosta. Jokin niitä verta imeviä pikku pirulaisia tummassa vetää puoleensa. Tosin tytöillä on kyllä sen verran turkkia ettei niitä onneksi pääse mokomat puremaan vaikkei yritystä puutukaan.

Nyt aikuiseksi naiseksi kasvettuaan Deli on alkanut merkkailla suuren nartun elkein reviiriään. Ollaan aina naurettu Doriksen tavalle merkata; se kun käy kyllä nartun "pissimisasentoon", mutta siitä huolimatta nostaa jalkaansa samaan aikaan kuin uros 8) Oletin tämän olevan joku Doriksen oma juttu, mutta se oletus osottautui vääräksi. Nyt se on Delinkin juttu. Ensin neiti alkoi merkata ja tällä viikolla se alkoi nostaa Doriksen tavoin jalkaansa B) Huvittavan näköistä touhua...

Eräänä päivänä hihnalenkillä ollessa Deli löysi "kepin" maasta ja kantoi sitä ylpeän näköisenä. Huomasin kyllä sen ottaneen jotain ja katsoessani se näytti aivan kepiltä. Niinpä minä kehuin kovasti pentua kepin kantamisesta ja pitämisestä. Kyllä se oli niin polleaa, niin polleaa tyttöä! Jonkun matkaa jo käveltyäni ja useaan otteeseen neitiä kehuttuani aloin sitten katsoa tätä "keppiä" vähän tarkemmin. Hieno "keppi" osottautuikin pitkulaiseksi eläimen raadoksi =o Älkää kysykö mikä eläin, sitä ei löyhkästä erottanut. Ha ha, ja minä olin kehunut toiselle koko matkan miten hyvä, kun kantelee sitä... No, tällaiset kantoharjoitukset meillä tällä kertaa.

Doris on tunnetusti aina pitänyt hauva vauvoista ja nyt se osoitti pitävänsä kaikista vauvoista. Naapuri tuli perjantaina neljäkuisen poikansa kanssa pihalle ja Doris sekosi. Raukka tuijotti poikaa aidan läpi herkeämättä ja häntä heilui niin, että meinasi irrota! Kovasti olisi halunnut naapurin Atsoa vähän pestäkin. Liekö iso D:llä vauvakuume :D

Hugo taas näytti parasta osaamistaan, kun auttoi lauantaina vesiputken korjuu hommissa. Perheen pää oli kaivuu hommissa pellolla ja väärin merkitty vesiputki pamahti kaivurin kauhasta rikki. No sen nyt saattaa arvata kuinka paljon kerkesi vettä tulla pellolle kaivettuun kuoppaan ennen kuin sinne ketään korjaajia saapui. Jossain vaiheessa ne kuitenkin paikalle tuli ja menin pellolle Hugon kanssa projektin etenemistä katsomaan. Hugo oli onnesta soikeana, kun sai tarkastaa korjausmiesten kanssa korjatun putken. Häntä heilui niin vimmatusti ja vaalea kiharapilvi seurasi korjausmiehiä mihin ne menikin. Heidän lähdettyä kuoppa oli tietysti hetken auki ennen kuin sitä alettiin täyttämään. Pelto, multaa, mutaa, vettä = liejuallas = Hugon märkäuni. Niinpä. Sinnehän se poika sukelti multaan ja mutaveteen pää edellä. Ja se ilme. Maailman onnellisin pikku koira, kun löysi ihanan mutaisen märän kuopan, jossa uida ja kaivaa ja pyöriä ja kieriä. Pientä perro poikaa ei meinannut kuopasta saada pois ollenkaan... Ja kun vihdoin sai, lopputulos oli tämän näköinen, joskin tässä on jo enimmät mudat ravisteltu pois(!):


"Mamma, et usko, tuolla on iiiihana mutakuoppa TÄYNNÄ VETTÄ ja......."

Koska huolimatta Hugon loputtomasta halusta uida ja lotrata missään kävelymatkan päässä ei tällä kertaa ollut puhdasta vettä, jossa käydä uintipesulla, joutui Hugo vähemmän rakastamaansa suihkuun. Eikä meinannut millään kävellä suihkuun omin jaloin.


"Apuaaa, soittakaa eläinsuojeluvirastoon! Ettekö näe miten täällä rääkätään pientä perro poikaa??"


"Blaah, ei auttanu huuto ei."


"Siis tää on kyllä niin törkeetä... Huoh."


"En kyllä ikinä anna tätä anteeksi..."


"No okei mamma, olihan toi pesu ihan hyvä juttu, nyt on tosi hyvä fiilis. ...Varsinkin jos annat sen makkaran siitä kädestäs."

Vepekausi avattu!

Vaikka talviturkit heitettiinkin jo aiemmin, niin eilen avattiin virallisesti vepekausi kesän ensimmäisillä treeneillä. Ensin kuitenkin tiistain aksailun kuulumisia.

Tiistaina illasta lähdimme taas urhein mielin kohti agikenttää. Tällä kertaa luvassa oli jälleen keppien alkeita, kiinni tulemista, sheippausta (hyvää suomenkieltä, äikän opettajat kiittää) kontakteja varten ja pientä ohjaus- sekä hyppytekniikkaharjoitusta.
Kuuden kepin pätkä verkoilla on Hugolle aika selvä. Tosin se innostuu niin pirusti, että pitää todella näyttää se "alkureikä" mistä mennään sisään. Muuten se juoksee hulluna keppien ympäri ja huutaa, kun tahtois mennä, eikä tiedä mistä 8D Kun se sisään kepeille menee, niin hyvin pitää matalan asennon ja pääsee pujottelemaan tosi nopeasti.
Luin juuri uusimmasta Caniksesta sheippauksen käytöstä keppien opetuksessa, ja sekin vaikutti varsin pätevältä metodilta. Siinä saisi ehkä herkemmin sen oikean sisäänmenoaukon koiran päähän, kuin ohjureilla... No, en tiedä varmaksi, kun ei ole tuttua tämä aksan ihmeellisen maailman opettaminen. Sheippaus kuitenkin on siitä hyvä ettei jää niitä häivytettäviä apuja, ja koira oivaltaa ehkä paremmin mitä siltä odotetaan, kun se keskittyy toiminnan tarjoamiseen makupalan tms. muun seuraamisen sijaan. No mutta nyt meinaa karata juna sivuraiteille... ...eli jospa kuitenkin takaisin siihen agitreeniin.

Kiinni tulemisen harjoituksessa katottiin miten sitä kannattaa lähteä opettamaan, ja nyt pitäisi sitten vähän kotona aina pikku pätkiä treenailla. Saatiin muutenkin koko joukkio pyyhkeitä, että on oltu laiskoja treenaajia kotona. Myönnettäköön, että ainakin minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Aika on todella kortilla ja myöhäisillan treenin sijaan olen valinnut osoitteeksi makuuhuoneen univelkojeni karistamiseksi. Varmasti ihan fiksu valinta, eihän kukaan jaksa nukkumatta, eikä ole tarkoituskaan. Silti ehkä vähän harmittaa ettei ole tullut tehtyä tarpeeksi ja nyt yritetään repiä päivästä se pieni hetki vaikka töiden jälkeen ja tehdään pohjia aksalle. Nyt kyllä parin päivän ajan vähän jarruttaa se fakta, että sain vepetreenissä parit vekit toiseen käteen vierasta koiraa lelulla palkatessani ja kädellä ei tällä hetkellä juurikaan mitään tehdä. Mutta eiköhän tästä parissa päivässä tokene, kun vaan tulehduksen saa pidettyä poissa.

Eilen illalla oli sitten kesän ekat vepetreenit ja mukaan lähti sekä iso että pikku D. Dorikselle otin ensimmäisenä mieleenmuistutteluna veneestä hypyn kuiviltaan. Ei siis käyty järvessä ensin. Matka oli normaalia alokasluokan matkaa (50 m) paljon lyhyempi, ehkä puolet, mutta ajattelin nyt näin muistin virkistykseksi sen riittävän. Doris hyppäsi veneestä hyvin välittömästi käskystä ja ui suoraviivaisesti rantaan miun luokse. Se meni niin hyvin, että jätin siihen.
Delin kanssa tutustuttiin ensin veneeseen ja muihin ihmisiin ja lähdettiin veneajelulle. Erikoista kyllä Deli vierasti jonkun verran tuolloin veneessä ollutta avustajaa. En oikeastaan tiedä mistä se johtui, mutta veikkaisin joko täysin uuden veneen voimakasta kumin hajua tai sitten sitä, että ko. avustaja on navetalla töissä, joten tietysti navetankin haju on aika voimakas ja voi olla uutena hajuna kenties arveluttava... Jokatapauksessa mentiin veneeseen ja lähdettiin soutelemaan, siinä samalla syötin Delille makkaraa ja hyvinhän se meni. Rannassa jätin Delin veneeseen ja kutsuin veneestä luokse rannalla. Ensimmäinen kierros jätettiin tähän.

Ensimmäisen kierroksen nopea poistuminen teki tehtävänsä ja rantaanpäin Doriksen kanssa toiselle kierrokselle kävellessä se piippasi ja vetokoirakin olisi lie jäänyt toiseksi, kun neiti yritti puskea itseään veden äärelle! Tällaista paloa sinne nimenomaan haetaankin ;) Doris pääsi hakemaan venettä. Lähtö veneelle oli vähän kankea, mutta se taisi johtua aivan suoraan silmiin paistavasta auringosta. Annoin käskyn, mutta Doris ei tuntunut tajuavan mitä lähteä hakemaan. Parilla kehotuksella ja veneeseenpäin näytöllä sitten lähti. Sama jutu toisella kerralla. Molemmilla kuitenkin erittäin hyvin toi veneen köydestä rantaan asti ja päästi irti köydestä vasta kuivalla maalla. Erinomaista :)
Delin kanssa otettiin samaista veneestä hyppyä vielä toisellakin kierroksella. Tämähän oli Delin eka vepetreeni, joten hitaasti edetään. Tällä kertaa laitoin Delin veneeseen, nyt uuden soutajan kanssa ja työnsin veneen vesille jääden itse rantaan. Reilusta viidestä metristä kutsuin Deliä ja se hiukan arpoi veteen hyppäämistä ja tarvitsi kannustusta, lopulta kuitenkin rohkeasti hyppäsi ja ui suoraan miun luokse. Otettiin vielä toisto, jolloin vene soudettiin kauemmas, noin 10 metrin päähän. Deli oli veneessä ilman kiinnipitäjää ja pysyi loistavasti paikoillaan vaikka veneen pysähdyttyä vedätin kutsua aika pitkälti. Tällä kertaa se hyppäsi heti kutsusta empimättä veteen ja ui taas reippaasti miun luo. Kehut ja palkka oli tietysti yber-suuret :))

Näin oli treenikausi avattu myös vepen suhteen ja hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti. Vähän tietysti harmitti treenien alussa käynyt haaveri, jossa vieras koira jonka kanssa lelulla revitin nakkasi vahingossa hampaansa minun käteen. Pari sormea aukesi, jotka sitten sain treenin ajaksi kursittua laastareilla. Kotona pääsin puhdistamaan haavat paremmin ja huomasin niiden olevan aika ammottavat. Tosin kyllähän ne siellä rannassa vuotikin ihan kiitettävästi. Puhdistin ja paketoin haavat, mutta sen verran käsi kipeytyi ja turposi ettei yöllä tarvinnut nukkua, enkä pariin päivään töihin nyt mene. Pitää vain toivoa ettei lähde tulehtumaan, nämä helteet ne on tietysti pahimmat mahdolliset haavojen parantumisen kannalta. Uskoisin kuitenkin, että ilman komplikaatioita viimeistään viikonlopun jälkeen käsi on taas ihan käyttökunnossa :)

Aksaa, jälkeä ja talviturkin heitto

Viime viikolla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kolmen koplan arjessa. Treenin lisäksi viikkoon mahtui kesän ensimmäinen pulahdus, kusiaisen puremia, aktivointilelulla leikkimistä ja ah, niin ihanaa pellolla juoksemista ;)

Maanantai mentiin vielä rauhallisissa merkeissä, mutta tiistaina alettiin tositoimiin; aloitettiin ensin pienellä tokotreenillä, paikkamakuu ja pieniä pätkiä seuraamista. Pari jättöä ja se saikin riittää sillä erää, kun nokka otettiin kohti aksa-treenejä. Ilmoittauduin siis alunperin Delin kanssa agipäivään ja siitä alkeiskurssille, mutta tyttö kun otti ja alkoi juosta, niin Hugo pääsi valloittamaan agikentän. Tarkoitus oli tai on vaihtaa Deli kehiin, mutta kun tässä nyt alle kymmenen kerran kurssista pari kertaa menee jo Hugon kanssa, niin saa nähdä käynkö kuitenkin kurssin sen kanssa loppuun asti.

Hugo on luonnonlahjakkuus agikentällä :) Ei se paljon kysele tai jää matelemaan, kun jotain tehdään, niin sitten mennään sata lasissa. Tosi atomeistahan sitä hommaa lähdetään rakentamaan (hyvä niin!), mutta ne pikku osaset on sujunut tosi hyvin. Kun kokeiltiin hypyn (rima alhaalla) ja putken omatoimista hakemista shaping -periaatteella siinä vähän näkyi vahva tokotausta, kun Hugo haki paikkaa koko ajan miun vasemmalle ja otti kontaktia kuin kysyen "mitä tehdään?". Hyvin pienellä omalla liikkeellä estettä kohti se kuitenkin homman tajusi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi pariin otteeseen palkkaamaan.
Lisäksi alettiin katsoa hyppytekniikkaa, eteenlähetystä ja keppejä. Ihan pieniä harjoituksia, mutta siitä sitä pohjaa lähdetään tekemään. Kepit (kuuden pätkä) otettiin verkoilla ja niitä Hugo lähti menemään tosi lujasti heti alkuun, kun tajusi mitä siinä haetaan. Hirmunen into ois jo mennä takasin treenaamaan :D

Keskiviikkoiltana kävin tekemässä Hannelen avustuksella verijäljen, jolla oli tarkotus testata Hugon jäljestystä. Sillä on aikaisemmin tehty jälkeä muttei käytännössä verijälkeä ollenkaan, vaan PK-jälkeä ja laahausjälkeä. Kohtuu mittainen muutaman sadan metrin jälki kahdella 90 kulmalla makauksineen helpossa maastossa.
Seuraavana aamuna kävin sitten ajamassa jäljen ennen Doriksen agitreeniä. Ei mennyt hyvin =( Makaukset Hugo merkkasi hyvin, mutta itse jäljestys oli epävarmaa ja haparoivaa. Ikinä en ole siltä moista nähnyt. Kyseli vähän kuin apuja miulta kaiken aikaa... Jälkeenpäin mietin, että vaikuttiko jälkipaikan päällä jyrissyt ukkonen suoritukseen. Minähän pelkään ukkosta edelleen ja saatoin vähän paskajäykkänä kävellä Hugon perässä BP Sehän tunnestusti "ei juurikaan" reagoi meikeläisen mielialoihin ja tunnetiloihin...... Tai sitten vain verijälki oli sen verran outo tuttavuus, että jännitti. Pitää vielä käydä tällä viikolla pienet pätkät tekemässä; lähteä homma alusta Hugon kanssa, jotta saa paremman varmuuden mistä torstainen johtui ja mitä tehdään jatkossa ja muistutella vähitellen Dorikselle homma mieleen.

Torstai päivä jatkui jäljestyksen jälkeen Doriksen agitreeneillä, joissa harkattiin ennakoivaa valssia ja juoksua! Jiihaa. Doris onkin oiva opettaja. Siis kentälle mentäessä Doris on se, joka opettaa ja minä opiskelen ;) Sillä on karmaisevan hyvä kyky lukea kroppaa, joten väärin en hommia pysty sen kanssa oppimaan. Kouluttaja sanoikin, että hyvä koira opetella ohjausta, kun ei anna virheitä yhtään anteeksi. Ei pääse puoli huomaamatta oppimaan itse väärin.
Kontaktit myö jätettiin nyt radasta kokonaan pois ja otettiin niitä vain yksittäisinä harjotteina. Turha niitä on nyt rataan yhdistää, kun pitää ensin treenata ne oikeasti kuntoon. Juoksusuorilla loppupäätelmä oli sama kuin ennenkin: juokse kovempaa =D

Aamupäivän agitreenin jälkeen otettiin suunta kohti Torniota, kun perheen isäntä päätti lähteä kaivinkonetta ostamaan. Laskeskeltiin, että juuri keretään aamuksi takaisin ja töihin. Hullua? Kyllä. No, sinne sitä jokatapauksessa lähdettiin ajelemaan ja koirat tuli tietysti kyytiin. Matkalla nähtiin poroja tököttämässä tien varressa, oli se ihmettä näiden leveysasteiden pelkkiä hirviä nähneille :D Määränpäässä olikin sitten kaivinkoneen lisäksi hyvä uimapaikka joen penkalla, joten koirat heittivät porukalla talviturkin jontkaan. Ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa ja miun suureksi riemuksi Deli osoitti vallan innokasta uimahalukkuutta hyppäämällä veteen ensimmäistä kertaa ja vielä ensimmäisenä! Kiva pikku mahalentohan siitä kehkeytyi muttei se vauhtia haitannut pätkääkään. Paluumatkalle lähtiessä autossa haisi tuttu ja turvallinen märän koiran aromi. Kotona oltiin paria tuntia ennen töihin lähtöä, joten ei muuta kun koirien kanssa aamulenkille ja duunarin arkeen. Myönnettäköön, että olo oli jokseenkin sekava perjantai päivän.

Perjantaina tarjosin jokaiselle kokeiltavaksi aktivointipelin, jossa namipalat piilotetaan palikoiden alle. Treenikaveri oli siivoillut koiratarvikekaappiaan ja peli oli pelastettava roskiksen kidalta. Niinpä otin sen mukaani lähinnä Deliä varten. Homman nimi siis, että koira tajuaisi nostaa palikat laudalta ja saisi namit niiden alta.
Deli ja Doris toimivat kovin samoin strategioin; peliä kierrellen ja haistellen sekä kuonolla tökkien. Doris yritti myös tassu-taktiikkaa, joskin sillä ei pitkälle pötkitty. Molemmat tarvitsivat vähän rohkaisua ja kannustusta ennen kuin kunnolla lähtivät kokeilemaan ja tajusivat jujun. Hugo sai kokeilla viimeisenä ja oishan se pitäny arvata kuinka siinä käy. Herra H käveli pelin viereen, nuuhkaisi, otti ensimmäisen palikan suuhunsa, siirti sen syrjään ja söi sen alta paljastuneen makupalan. Fuskua; kuka kävi opettamassa pelin Hugolle etukäteen, häh?? Kiitokset Miimille pelistä :)

Viikonloppuna suunnistettiin mihinpä muuallekaan kuin raksalle. Karvagööri sai päivän juosta pihamaalla ja riehua pellossa. Sunnuntaina olikin aika rauhallista porukkaa kotona lattiat täynnä... Tarttui se tällä kerralla kamerakin sentään mukaan ja saatiin ikuistettua kolmen kopla mielipuuhassaan :)


Villit ja vapaat. Noh, villit ainakin.


Porukalla tuodaan keppikin ettei vaan kukaan pääse sitä omimaan.


Hugo juoksemassa viittä vaille v**** kovaa BD


"Jiihaa, täältä tullaan mamma!"


Jänis vai barbet?


No ihana pieni barbet tietenkin ;)


Hugokin malttoi pysähtyä pariksi sekunniksi perinteiseen pose-kuvaan


Lopuksi Doriksen taidonnäyte miten hypätään vaikka kaksimetrisen äijän korkeudelle :D

Pitihän se Hugon vielä peltoriehunnan lisäksi tehdä kesän perinteiset ja maata kusiaispesän välittömässä läheisyydessä. Lopputuloksen varmaan saattaa arvata. Tosin en minäkään sitä olisi huomannut ellei jätkä olisi selällään nukkunut. Ohi kävellessäni pisti silmään joku punainen mahassa ja aloin tarkastella asiaa lähemmin. Mitäpä sieltä löytyikään; laskin vähintäänkin tusinan verran puremia, joista osa juuri niissä herkimmissä paikoissa. Onnekseen Hugo taitaa kuitenkin olla tunnoton joko mahastaan tai päästään (kuka tietää?), mutta mitenkään puremat eivät sitä näyttäneet haittaavan. Ei rapsutusta, nuolemista, ei mitään. Armoton meno jatkukoon siis tälläkin viikolla ;D