torstai 26. elokuuta 2010

Ääripäästä toiseen

Nyt kun ne hullut helteet vihdoin loppuivat, niin mitäpä muutakaan tuli tilalle kuin kaatosade! Tuntuu, että lenkkeily jää ihan nollan tietämiin koko ajan =( Pitkään aikaan ei lenkkeilty, kun oli niin kuuma. Tai koirat olivat raksalla koko päivän.. Ja nyt ei lenkkeillä, kun sataa koko ajan. Blaah. Ei sillä että itsekään välttämättä riemusta kiljuen olisin tonne sateeseen lähdössä, mutta voisi sinne mennä kuitenkin. Kuten mettä-treeneissä aina viljellään; ei ole huonoa säätä, vain huonoja varusteita ;D Vaan eipä paljoa yksin huvita! Hugo nyt vielä saattaa sateeseen vähän lähteä himmaamaan, mutta Doris... Mikä diiva! Se ei todellakaan jalallaan ulos astu, kun avaa takapihan oven, ja antaa luvan mennä, jos vettä sataa. Kattoo vaan "et kai sä todella kuvittele et tonne menisin" -ilmeellä, ja kääntyy kannoillaan :D Mutta jos kuivalla säällä mettälenkillä ollaan, niin tokihan kuraojassa voi vaikka sukeltaa! Jotkut sanoo etteivät ymmärrä naisten logiikkaa, minä en ymmärrä koirien logiikkaa... ...enkä miesten ettei sen puoleen.

Doriksella on muutenkin iskenyt nyt ilmeisesti korkeamman tason murkkuikä. Se on ihan jäärä koko ajan. Aina kun jotain käskee, niin oikein näkee miten se tapittaa suoraan "entäs jos en teekkään", eikä mitään tapahdu. Kokeilee ihan ihme juttuja; sellaisia mitä ei koskaan ennen ole tarvinnut kieltää tms.
Ja Hugo sitten... Oikein naurattaa, ihan kun se mukamas tilanteesta jotain tajuaisi. Aina kun Doris näyttää keskisormea, Hugo liimaantuu jalkojen juuree sellanen "mutta minä olen hyvä, enkö olekin!" -ilme naamalla. Sitten esitetään kaikki mahdolliset temput, ja odotetaan että "mamma pyydä multa jotain, kun mää olen niin hyvä ja kiltti ja osaan ja ihana!" :DD Oikein mamman poika.
Nykyään kun Kalle simerkiksi kutsuu Hugoa luokse, ja sen pitäisi lähteä sinne minusta poispäin, se pysähtyy pari kertaa matkalla ja katsoo vielä taakse. Vähän kuin "entäs mamma??". Hugo on sellanen meiän perheen viihdyttäjä-poika. Jos sen puuhia seuratessa tulee tylsää, niin katsojassa on jotain vikaa :D

Paljoa ei ole nyt tullut treenattua, vähän tottista kotona. Doriksen kanssa vepeä, mutta siinäkin luovuttiin meiän vepekoepaikasta. Ennen varsin mallikkaasti toiminut koira, näyttää nyt sielläkin keskisormea.. Kaksissa viimeisimmissä treeneissä sitä on kiinnostanut rannan hajut enemmän kuin treeni(!). Koskaan ennen ei ole laiskasti lähtenyt veteen, mutta nyt kyllä. En tiedä onko jokin mennyt treenissä pieleen, vai onko tämä nyt tätä murkkuilua? Jokatapauksessa, koska kyse oli sovesta, en missään nimessä lähde kokeilemaan koiran ollessa epävarma toimimaan. Sehän on sovessa kaksi yritystä, ja jos ei läpi mene niin ko. koiran kisaura päättyy siihen. Sinne ei siis leikkimään mennä.
Nyt alkaa jo tämän kesän kokeetkin olla ohi, joten se sove jäänee meidän osalta kuitenkin tuonne ensi kesään. Vaan eipä tässä mihinkään kiire ole.

tiistai 24. elokuuta 2010

Menneeltä viikolta...

Kyllä on ollut kiireinen kesä. Viimeisen parin viikon aikana on kuitenkin päästy vähän muuallekin kuin rakennushommiin.

Mennyttä näyttelyviikonloppua seurasi viikonloppu hakuleirillä Maaningalla. Doris pääsi tositoimiin, ja Hugo turisteili mukana. Hakukoulutuksessa paneuduttiin lähinnä noutoon ja vesityöskentelyyn, mutta myös muuhun sai halutessaan vinkkejä. Kyse oli siis metsästyksessä käytettävien spanieleiden hausta. Eli koiria, jotka paitsi ovat metsästyksessä mukana, kilpailevat spanieleiden vesilintukokeissa.
Kouluttajat olivat erinomaisia, ja sainkin varsin kattavan kuvan lajista joka miulle itselle on hyvin uusi. Samalla pääsin myös siedättämään Dorista taippareista saadun riistapukki-kammon suhteen, ja loppu tulema olikin, että Doris haki jo vedestä varsin sujuvasti damia siivillä varustettuna! Yes!

Vesistö oli paikalla ihanteellista, vaikeampaa vesikasvustoa runsaasti omaavaa. Harvoin pääsee sellaisessa treenaamaan. Oli hienoa huomata, että Dorikselta löytyy työmoottoria siinä määrin, että työskentely oli varsin määrätietoista aivan uudenlaisesta ja vaikeasta vesistöstä huolimatta. Toki on paljon treenattavaa, mutta Doris on koira, joka ei luovuta heti vaikeuksien tullen tai tule apuja kyselemään.
Noudonkin suhteen sain taas vinkkejä, ja opin kanssatreenaajilta tavan, jolla Doriksen palautus alkoi sujumaan huomattavasti mallikkaammin. Olikin hienoa paitsi treenata koiran kanssa, tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä! Terveisiä vaan, jos joku sattuu eksymään blogia lukemaan!

Viikolla sitten tuli mutsi kylään rakennuksella auttamaan, ja oi voi Hugon riemua... Joku jota jallittaa päivät pitkät! Hugo vei taas mutsia niin 6-0... Se kyllä osaa kaikki maholliset temput millä kiltit uudet ihmiset saadaan taipumaan Hugon tahtoon asiassa kuin asiassa. Hugo nauttikin koko viikon ruhtinaallisen paljosta huomiosta. Doris kävi kyllä myös omansa hakemassa, mutta pääsääntöisesti pitäytyi katselemassa sivusta pitkin nenänvartta "itseriittoisen Hugon jatkuvaa syliin punkemista". Kaksikon touhut olivat varsin mielenkiintoisia seurata...

Nyt kun ilmatkin ovat viilentyneet, on menokin taas sen mukaista! Rakennuksella on hiekka ja pelto pöllynnyt, kun Hugo ja Doris ottaa mittaa toisistaan. Vauhti on varsin vesikoiramaista. Ei ole tarvinnut kuntouinneilla käydä... Viimeisillä helteillä vaihdettiin nimittäin läkähdyttävät lenkit lihaskuntotreeniin uiden. Uin itse noin 200 metrin matkaa aina muutaman kerran päivässä edestakaisin, niin että Hugo ja Doris ui rinnalla. Molemmille kertyi uintimatkaa päivittäin siis reilu kilometri. Ehkä yksi parhaista kuntoilumuodoista, paitsi ihmiselle, myös koiralle. Suorastaan harmi ettei talvella pääse tällä tavoin treenaamaan. Täälläpäin kun ei koirien kylpylää ole.

Jännitys alkaa tiivistyä, kun uuden tulokkaan kotiin saapuminen lähestyy. Perheemme barbet -vahvistus saapuu jo vajaan kolmen viikon päästä kotiin. Alkaa vähitellen matkakuume nousta...

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Tokoa ja vepeä

Viikonlopun jälkeen on palattu normiin päivärytmiin. Täällä Pohjois-Karjalassa on vihdoin ollut myös jokunen hiukan viileämpi päivä, ja ollaan päästy treenaamaankin pitkästä aikaa.

Eilen aamulla käytiin Hugon kanssa tokoa treenailemassa parin viikon tauon jälkeen. Hugo otti jonkun verran häiriötä täysin uudesta paikasta, mutta loppua kohden paransi suorittamista huomattavasti.
Mm. liikkeestä jättöjä otettiin. Uskomatonta miten se lakoaa maahan samointein, jos käsken liikkeestä maahan, ja katson koko ajan ihan suoraan eteenpäin itse. Sitten jos vahingossa yhtään käännän päätä käskyn sanoessani Hugoa päin, ei varmaan mene maahan. Pientä paineistusta? Ei sillä, suoraanhan miun on tarkoituskin kisassa katsoa, mutta on vaan niin ihmeellistä...8)
Paikkamakuuseen tuli erittäin hyvää reeniä, sillä kentän vierestä menee tie, jossa meni jos jonkin näköstä rekkaa ynnä muuta... Tällä kertaa saatiin kaksi minuuttinen täyteen ilman piippausta. Se on ehkä vähän ongelma meillä tällä hetkellä, kun mamman poika alkaa jostain syystä välillä piipata. Mutta reeniä, reeniä...

Illalla sain tarpeekseni, kun katsoin Doriksen jatkuvaa läähätystä. Ilma olikin iltaa kohden vain kuumennut, vaikka aamulla näyttikin kohtuu viileältä ja hyvältä sää. Oikein sääliksi kävi, kun Doris etsii koko ajan sitä viileintä kohtaa, ja läähättää... Niinpä otin trimmerin, ja sai Doriksen turkki kyytiä. Loppu vuodesta oltiin näyttelyyn menossa, mutta nyt sitten katsotaan miten turkki kerkeää kasvaa. Eipä huvittaisi itteäkään musta paksu turkis päällä olla, joten anti mennä vaan! Ja siihen loppui jatkuva läähätys ;) Neiti näyttää nyt lähinnä ransulta pitkine korva- ja partakarvoineen, muuten niin rottamaisessa lookissa. Mutta pääasia, että on hyvä olla!

Tänään aamusta suunnistimme rantaan, ja oli Doriksen vuoro näyttää kyntensä vepe-treeneissä. Meni oikeestaan erittäin hyvin treenit, otettiin veneestä hyppy, veneen nouto ja vienti. Vienti on se, joka vähän takkuaa, tai sanotaanko, jossa sitä hiomista todella tarvitaan. Tänään se kuitenkin meni paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin, ja lähetin jo Doriksen ihan kuivalta maalta, enkä lähtenyt "saattamaan" veteen.

Taasen sitä on suunnitelmat kääntynyt näiden harrastusten kanssa vähän päälaelleen. Tarkoitushan oli alunperin treenailla vepeä Hugon kanssa. Sillä vaan on vähän liiankin paljon viettiä veteen, eikä mikään ole oikein tuottanut pientäkään tulosta. Ei ole kivaa (tai edes järkevää?) lyödä päätään seinään, joten Hugon vepe-treenailut on jääneet vähemmälle... Sen sijaan Doris, joka osoitti luontaista lahjakkuutta lajissa, on ollut treeneissä nyt Hugon sijaan. Miksipä ei, kun neiti nauttii siitä silmin nähden!
Agility taas on jäänyt Doriksenkin kanssa. Kun ei sillä tavalla ole kisatavotteita, eikä aikomusta treenata kovin useasti, on ne vähätkin kerrat jääneet. Aika on ollut niin kortilla, niin se on käytetty sitten toisiin lajeihin.

Eipä sillä että niin väliä olisi mitä tehdään, kunhan jotain tehdään. Pääasia, että koirat nauttii, ja ehkä vähän ohjaajakin ;) Mutta niin ne vaan suunnitelmat muuttuu. Saa nähdä mihin sitä suunnataan aikanaan uuden tulokkaan kanssa...

Näyttelyviikonloppu

Viikonloppu vierähti Kuopiossa Sawo Shown merkeissä. Matkaan lähdettiin perjantai aamuna kahden naisen ja kolmen koiran voimin. Autoon sullottiin rinkkaa, reppua, näyttelyhäkkiä ja häkin kuljetuskärryä, retkituolia ynnä muuta. Vielä koirat konttiin, ja mitään muuta ei enää olisi mahtunutkaan :D

Matka sujui rupetellessa nopeasti, ja ennen kuin huomattiinkaan oltiin jo näyttelyalueella. Perjantaina kehässä olivat Hugo ja Totoro. Portugalilainen tuomari, ja molemmille luokistaan EH. Hetken vielä kehiä katsottiin, ja päivää paistateltiin kunnes pakattiin leiri kasaan, ja suunnitettiin majapaikkaamme Tahkovuoren lähistöön. Siellä sitten koirat pääsi vilvoittelemaan uimalla, ja hirsimökki piti meidät viileänä muutenkin jokseenkin tukalan päivän jälkeen.

Lauantaina lähdettiin taas aamulla liikenteeseen, ja tällä kertaa poikien lisäksi kehiin pääsi myös Doris. Tyttö aloittikin päivän loistavasti tuloksella NUO-ERI, NUK1, PN2, SERT, VARA-CACIB. Doris onkin kyllä varsinainen esiintyjä kehässä ;)
Tällä kerralla ei tarvinnut edes leiriä lähteä muuttamaan, kun perrot olivat samassa kehässä melkein heti barbettien jälkeen. Tällä kertaa pojatkin petrasivat; molemmille luokistaan ERI ja Hugo yllätti mamman ollen vielä PU4 ja sai ensimmäisen SERTinsä. Tänään jäätiin jo alueelle palloilemaan vähän pidemmäksi aikaa, syötiin, haettiin hianot pokaalit 8) ja kierreltiin kojuja. Näin jälkeenpäin ajateltuna, mihinhän oltaisi ostokset meinattua tunkea, jos jotain suurempaa olisi löytynyt...:D

Illalla Totoro pääsi taas uimaan, Hugon jäädessä mökille, kun herra kävi tarpeillaan ryteikössä ja palasi takaisin noin miljoona siementä turkissaan! Ei muuten paljoa naurattanu. Kyllä kävi mielessä monesti etten sitä sunnuntaina enää kehään vie, kun en jaksa uudestaan sitä nyppimis-ruljanssia. Hanna ja tätinsä taisivat lukea tämän miun naamasta, sillä kaikessa hiljaisuudessa miun murjottaessa auton kontissa, naiset alkoivat nyppiä Hugon turkkia säästä jutellen :D Noh, kyllä siitä meikeläisenkin kiukku laantui, ja illalla jo istuin mökin lattialla Hugon turkkia nyppien itsekin. Lopulta saatiin se siihen kuosiin, että kehään mennään myös sunnuntaina.

Sunnuntaina jälleen Doris aloitti, ja tällä kertaa kotiin tuli PN4 sijoituksella VARA-CACIB. Mainiota menoa Dorikselta! Hugo ja leikkikaveri Totoro saivat jälleen molemmat luokistaan arvosteluksi EH. Hyvä pojat!

Oikein tyytyväisin mielin lähdin näyttelystä. Varsinkin Hugon osalta serti oli enemmän kuin osattiin odottaa. Vaikka ainahan mie oon tienny, että Hugo on kaikista paras! Sille ei vaan mahda mitään, jos tuomarit ei sitä ymmärrä ;DDD
Hienoa oli myös nähdä ystäviä ja tuttavia paikan päällä! Mm. Doriksen isä Pave omistajineen, sekä Hugon sisko Myy oli kehissä myös.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut viikonloppu. Ehkä kolme päivää on loppujen lopuksi melkein liikaa, ainakin näyttelyissä. Ravirata paikkana - ainakin +30 säällä - tuo omat haasteensa, mutta hyvin kaikki sujui. Majapaikka veden äärellä oli aivan mahtava, kiitokset siitä vielä Arjalle! Ja ainahan hyvässä seurassa viihtyy paikassa kuin paikassa, kiitokset Hannalle reissusta! Ja loppu vuodesta uudestaan, vai miten se oli...


Hugo kehässä perjantaina


Leikkikamu Totoro poseeraa


Doris arvosteltavana lauantaina


Doriksen iskä Pave, ja tytär itse


Hugo ja siskonsa Myy

torstai 5. elokuuta 2010

Lenkkeilyä ja puunausta

Meidän lenkkeily on viime aikoina käsittänyt lähinnä raksalla/pellolla vapaana juoksemista, ja varsinaiset metsälenkit ovat jääneet vähemmälle. Tiistaina Hugo pääsi vielä kunnon metsälenkille ennen puunausta viikonlopun näyttelyyn, ja oi sitä riemua... Pitihän se heti ensimmäiseen mutaojaan mennä kierimään. Harmittaa ettei ollut kamera mukana, olisi nähty myös musta Hugo :D Oja oli todellakin kuin mustaa pullataikinaa, ei suinkaan mikään pikku rapakko. Matkan jatkuttua huomattiin, että "sopivasti" kaikki pienemmät ojat olivat kuivuneet eli ei paljon kuria saanut missään huuhdeltua...
Matkan varrella Hugo nautti elämästä, ja piehtaroi sammaleella, ruohossa, pellossa....... Ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Lopulta löytyi pikku lätäkkö, joskaan ei ihan puhdasta vettä, mutta kuitenkin. Siellä sitten uitiin ja metsästettiin lehtiä ynnä muuta veden pinnalta. Kotia tultaessa haju oli sanoinkuvaamaton, ja Hugo joutui suihkuun. Onko mitään surkeamman näköistä kuin suihkuun joutunut vesikoira? Kaikki kivat mutapaakut huuhtoutuu viemäristä alas...

Doris ei päässyt metsälenkille mukaan, kun sen turkki oli jo metsän antimista puhdistettu edellisenä iltana. Doris saikin maanantaina aamulla vielä toteuttaa itseään vepetreeneissä, ja sen jälkeen juoksennella metsässä. Joskin Doris on treeneissä kovin keskittynyt tekemiseen, ja rannasta oman vuoron jälkeen tullessa sitä on vaikea saada irtoamaan kontaktista edes vapaa -käskyllä. Kukaan ei myöskään tätä kontaktia ole siinä vaiheessa koskaan pyytänyt... Ilmeisesti vepe on nii-in kivaa, että Doris näyttää parastaan, jos vaikka pääsisi takaisin hommiin :D

Tiistai-iltana ja vähän keskiviikkonakin oli vuorossa operaatio Hugon turkin puhdistus. Kun poika oli suihkultaan kuivunut, meni seuraavat kolme tuntia nyppiessä sen turkista jos jonkinlaista silppua. Nostin Hugon trimmauspöydälle kyljelleen, josta se ensin loi katseen "onko ihan pakko??". Mutta ei tarvinnut kauaa turkkia nyppiä, niin Hugo rentoutui täysin ja esimerkiksi kainalosta nyppiessä oikein nosti jalan edestä pois. Voisin vaikka vannoa, että sen pään päällä oli ajatuskupla "seuraavalla kerralla pitää rypeä vielä vähän enemmän, niin saa olla tässäkin tuplasti pidempään"!
Lopettaessani maassa oli uskomaton kasa havuneulasia, ruohon korsia, siemeniä, sammalta, oksan pätkiä jne.! Mitä kaikkea se turkki itseensä imeekään 8D

Myös Doriksen turkki sai edellisenä päivänä saman käsittelyn. Se on kuitenkin tiheämpi, varsinkin juuresta, eikä sinne ihan siinä määrin mene sitä tavaraa kun Hugolla. Taisin selvitä melkein tunnissa Doriksen kanssa. Sekin osaa kyllä ottaa ilon irti tilanteesta, kun joku turkkia nyplää. Röhkii "todella neitimäisesti" kuin pieni possu ja kääntelee kylkeään!

Kyllä niitä tuli sen verran puunattua, että nyt mennäänkin sitten vain hihnalenkkejä ennen kauneuskilpailua. En todellakaan aio tuota savottaa nimittäin uusiksi ottaa! Ja ihan hyvää näyttää tekevän taas muistutella hihnakäyttäytymistä mieleen. Se kun tuppaa luonnonlapsilta välillä vähän unehtumaan...