Reeniä, reeniä...

Viikko on taas vierähtänyt ja kaikenmoista tullut tehtyä. Maanantaina ja tiistaina oltiin Hugon kanssa Piritta Pärssisen opissa tokon ohella ja tiistai-ilta tiesi töitä yhdistyksen tottelevaisuuskokeessa. Tarkoitus oli Hugon kanssa myös osallistua, mutta maahanmeno liikkeestä ja vähän muutenkin tökki niin suuresti reeneissä, että jätin osallistumatta. Varsinkin kun mietittiin myös sitä mahdollisuutta, että selkä voisi oireilla, ja maahanmeno tuntua ikävältä.

Keskiviikkona käytiin sitten uusintakäynti Jyväskylässä Matts Holmströmin vastaanotolla. Ja ei se ihan kunnossa vielä hänen mukaansa tuolloin ollut. Nyt on kaksi käyntiä takana, ja kaikki hyvin. Seuraava mahdollinen ylläpitokäynti aikaisintaan syksyllä. Maahanmenokin sujuu. En tiedä olisiko vika sitten ollut siinä... Vai jännitinkö itse jo edellisenä päivänä niin paljon, että se tarttui koiraan?!
Illalla Hugo oli vepetreeneissä, ja hyppäsi veneestä oikein mallikkaasti. Haasteena edelleen se suoraan rantaan uinti, kun vedessä olisi paljon kivempaa. Jouduin jonkun verran houkuttelemaan. Nouto ei suju. Hugo ei nyt jostain syystä hae vedestä mitään muuta kuin keppejä. =P Lelut, köydet ym. kiinnostaa ei yhtään. Harjoittelemma siis köyden noutoa kuivilla ensin.

Eilen Hugo pääsi jälleen lempihommaansa, eli jäljelle. Hugo yhdistää jo jälkivaljaat varsin voimakkaasti työntekoon, ja suorastaan hellyyttävää miten etujalat alkaa tampata, nenä nuuskuttaa ja häntä heilua hullunlailla, kun valjaat puetaan päälle.
Tällä kertaa jälki oli jo pienillä askeleilla, noin 70 askelta ja makkaraa joka toisella askeleella suurinpiirtein. Jälki myös kaartoi aika alusta voimakkaasti oikealle. Hugo lähti innokkaasti hommiin, ja vaikka ei mennyt ihan koko matkaa jäljen päällä, teki hienosti koko ajan töitä ja ratkaisi jäljen itse apuja yhtään pyytämättä. Jäljeltä kuljettiin sitten autolle hyvin rauhallisesti, kun työ oli tehty. Pitää alkaa vähitellen opettaa Hugolle keppejä, poissa jäljeltä tietenkin ensin.

Tänään vuorossa vepetreenit toisen ryhmän kanssa. Koska Hugolla on ollut jo kahtena aikaisempana päivänä toimintaa, päätin jättää sen lepäämään ja kokeilla Doriksen kanssa vepeä ensimmäistä kertaa. Ja kuinkas kävikään! Neiti hyppäsi veneestä käskystä kuin kauemminkin treenannut koira ja ui suoraan rannalle miun luokse maalikeppien välistä. Vau! Toinen kerta aivan samanlainen, yhtään ei odottele tai katsele, vaan käskystä jättiloikalla veneestä veteen ja luokse.
Lisäksi otettiin veneen noudon alkeita. Ensin pari kertaa köyden pätkän haku, ja Doris toi sen suoraan käteen (vaikka sitähän ei vepessä vaadita). Kerran haetutin koko pitkän veneen köyden, ja sama juttu. Sitten vielä pitkän köyden haku vesillä olevasta veneestä (ei vielä veneen vetoa). Kaikki meni niin nappiin, että oikein ihmetytti... Doris tuntui todella nauttivan lajista! Sille jäi kunnon palo päälle, ja olisi lähtenyt vielä rantaan hommiin. Niinpä veinkin sen autoon, ja homma jätettiin tähän.

Toimintaa on tällä viikolla riittänyt, ja viikonloppu yritetäänkin rentoutua vähän, sen verran kuin raksaamiselta pystyy.

Vepeilyä aamun alkajaisiksi

Tänään suunnattiin veden äärelle heti kahdeksan jälkeen aamulla, vuorossa vepeä siis. Hugolla on yksi kerta alla, joka meni... Noh... Meni miten meni.

Hugo menee kyllä veteen, enemmän kuin mielellään, siinä ei ole minkäänlaista ongelmaa. Myös veneestä hyppy sujuu kyllä, mutta se vesi... Siis Hugo rakastaa vettä siinä määrin, että kun se sinne pääsee, se ei juuri muuta enää huomaakaan! Namit kelpaa kyllä, ja leluilla taistellaan rannalla, mutta kun pääsee veteen, ei kumpikaan enää kiinnosta. Vedessä on kerta kaikkiaan NII-IN KIVAA ettei siinä muuta kaipaa! Hugo mm. pyydystää pyörteitä ja kuplia veden pinnalta tai sitten kroolailee vaikka ympyrää. Hienoa, että se ui mielellään, mutta kun on kyse vepe-treeneistä, niin revi tuosta nyt sitten huumoria 8D

Veneestä hypätessä se lähtee kyllä uimaan rannalle minua kohti, tosin joudun yleensä muutamaan otteeseen kutsumaan uudestaan ettei veden kivat laineet vie keskittymistä mennessään.
Veneen hakua aloitettiin tietenkin pelkällä pienen köyden pätkän haulla, tässä ne ongelmat sitten alkoikin. Herra H hakee kyllä noin yleensä vedestä mitä vaan, mutta nyt ei köyden pätkä saatika vinkulelut kiinnostanu tuon taivaallista. Kepillä saatiin sitten jotain toimintaa aikaseksi. Pitänee jättää nyt kepin heitto veteen kokonaan, ja alkaa heittää köysileluja. Luulen, että ne alkaa kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa kun Doris lähtee niitä hakemaan ;D

Hugo on vesikoira isolla V:llä (tai kahdella...), ja nauttii uimisesta sen mukaisesti. Haasteita on siis luvassa, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Jälkitreeni pitää tänään jättää väliin, kun raksahommat kutsuu jälleen.

P.S. Siinäpä vasta olisikin palkka tokoilulle: treeni rannassa, ja nappisuorituksesta palkkana veteen pääsy :D