Pennelit neljän viikon iässä

Niin on ipanoiden ja sivussa muun elämän kanssa kiirettä pitänyt, että meinasi unohtua tämä postaaminen lupauksista huolimatta kokonaan. Eilen jo yritin, mutta palvelussa oli joku pugi kuvien kanssa enkä saanut kuvia ladattua blogiin. Otetaanpa nyt siis uusi yritys.

Eilen on siis saavutettu huimat neljä viikkoa ikää pentulaatikossa. Viikko sitten on aloitettu kiinteän ruoan syönti ja tällä hetkellä sitä uppoaa jo kolmena kertana päivässä. Pennelit ovat päässeet maistelemaan broilerin, naudan ja sian jauhelihaa sekä nappulaa, jota saavat mukaan uusiin koteihinsa. Lisäksi olen poikennut käytännöistä isojen koirien kanssa ja ruokamössöön on lisätty myös laktoositonta piimää. Varsin hyvällä ruokahalulla on uponnut, joskin raaka liha on selvästi suosikki ja se häviää käden käänteessä.
Minulta kysyttiin tässä eräs päivä, että oliko vaikeaa totuttaa pennut kiinteään ruokaan. Todellisuudessa vein niille lihalautasen, kastoin sormen pään siellä ja sitä käytin jokaisen pennelin kuonon edessä. Ei tarvinnut kahta sekuntia pidempään kenenkään miettiä mitä sille tehdään :D Joten, ei ollut vaikeaa, ei todellakaan. Kyllä lihansyönti oli ohjelmoitu jossain ihan muualla :D

Viimisen viikon aikana pennelit ovat asustaneet paljon pentuaitauksessa olohuoneessa pentuhuoneen sijaan. Siellä ne ovat aina kun olemme kotona; kuuluu telkkarin, keittiön ynnä muita elämän ääniä. Ja on isot koirat seurana. Varsinkin Deli on varsin innokas leikittämään penneleitä. Silloin tällöin ne ovatkin päässeet yksitellen Delin kanssa tuttavuutta tekemään. Olen varsin yllättynyt, että Deli thö Rämäpää osaa niin hienosti ja hellästi niiden kanssa leikkiä. Ja pennelit nauttii silmin nähden ;) Tänään taidan kääräistä pois ne vähät matot, jotka meillä on ja viedä pesulaan odottamaan aikaa pentujen jälkeen. Saavat pennelit siihen asti viilettää vapaana kämpässä isojen koirien kanssa.

Ulkoilu on myös aloitettu. Maanantaina oli niin hieno ilma, että pennelit vietti monta tuntia pihalla. Toki välissä syötiin ja nukuttiin, mutta mikäs sitä on raikkaassa lämpimässä ilmassa sikeitä vedellessä. Unien jälkeen aukesi portin ovet ja katras pääsi juoksemaan koko pihan mitalla isojen koirien kanssa. Varsin uteliaita ja itsenäisen oloisia ovat kakarat. Ei paljon itkua tule, vaikka mamma häviäisi minne. Päinvastoin, tilaisuus käytetään hyväksi ja lähdetään tutkimusretkelle, mielellään aidan toiselle puolen. Tässä vaiheessa, kun vajaan kahden kilon painoiset ipanat mahtuu vielä aidan silmistä läpi 8)

Ja tässä tulee vihdoin kysytyt yksilökuvat neljän viikon iän kunniaksi:

u. Alfa-Antonin
paino 1890 g

u. Amos-Agathon
paino 2024 g

n. Amélie-May
paino 1636 g

n. Alyssia-Aimée
paino 1560 g

n. Aya-Adeline
paino 1524 g

n. Aliénor-Amour
paino 1832 g

n. Aurélie-Rosee
paino 1624 g

Kyllä alkaa pentuhuoneessa olla jo sellaista säpinää ja sotkua, että töitä saa tehdä perässä pysyäkseen :D Nassikat painivat keskenään minkä kerkeävät ja kenties sieltä on jokunen pesun kestävä "noutajakin" tulossa; pentuhuoneessa olevat tarpeeksi köykäiset esineet kuten pienen pieni pyyhe joutuu poikkeuksetta jonkun suuhun ja ympäri huonetta kuljetettavaksi ;) Tänään aamulla näin myös ensimmäiset vetoleikit, kun pari ipanaa taisteli kyseisestä pyyhkeestä. Myös tapporavistukset onnistuvat varsin mallikkaasti.

Tässä tulee vielä hitusen lisää kuvasatoa kakaroiden edesottamuksista...

Ruskeat sisarukset liikenteessä...

Tuleva jälkikoira ;)

Seisova maitobaari

Sammakko-asento opittu jo pienenä

Painia, painia...

Hugo esittää ettei tykkää pennuista, mutta totuus taitaa olla toisenlainen...:D

Loistava tähystyspaikka

"Jaahas, mikäs paparazzi se siellä hiipii?"

"Mamma, anna mie suputan siulle yhen jutun..."

"Trait rait rallallaa..."

On tässä välissä keretty käydä myös muiden kanssa hitusen reenaamassa, Hugon kanssa tokokokeissa ja Vickyä käytetty Joensuun näytelmissä.

Delille vedin yksi päivä kesän ensimmäisen verijäljen, jonka likka jäljesti hitaasti, mutta varmasti. Pituutta jäljellä oli noin 100 metriä. Kaadolla otettiin aarre-sorkka suuhun, eikä muuta palkkaa taas tarvittukaan. Sorkka tuli kantaen autolle asti, jossa vielä hetki seisottiin ja pullisteltiin aarre suussa :D Pätevä likka!

Hugon kanssa startattiin tokossa avoin, ei niin loistavin tuloksin. Helatorstaina kesän ensimmäinen hellepäivä yllätti koepäivänä ja se näkyi monen koirakon tekemisessä. Meillä oli toiminta jälleen kiinni siitä samasta kuin aina ennenkin; minun jännityksestä. Hugon reagoi vahvasti miun jännitykseen ja vire laskee. Osa liikkeistä, kuten seuraaminen ja liikkeestä seisominen meni ihan nappiin ja erityisen ylpeä olen noudon kasista, kun sen kanssa on niin kovin painittu. Parin liikkeen nollaus aiheutti kuitenkin lopputulokseksi AVO3:sen.
Samainen toistui helatorstain jälkeisenä sunnuntaina, jolloin jälleen osa liikkeistä varsin nappiin, mutta jälleen samat liikkeet nollille - liikkeestä maahanmeno(!), joka on meillä aiemmin ollut se vahva - ja kaukot. Tuloksena jälleen AVO3. Mutta hyvää teki kyllä startata yli vuoden kisatauon jälkeen. Ehkä nyt on koiran treenaamisen ohella alettava treenata myös omaa "kisakuntoa".

Joensuun näyttelyssä pyörähdettiin Vickyn kanssa viime sunnuntaina. Tuloksena AVO-ERI. Ihan jees meni kehässä ja tyttö esiintyi hyvin. Kehän ulkopuolella olisi voinut olla asiat paremminkin. Otin nimittäin aamun harmauden vuoksi aurinkorasvan sijasta sateenvarjon mukaan ja lopputuloksena parin tunnin auringossa oleilun jälkeen palasin kotiin niska ja rinnus pahasti palaneena. Ei paljoa illalla naurattanut, kun nousi rakkulat ja nukkuminen oli varsin vaikeaa. Ei tarvinnut paitaa päälle laittaa ja rasvaa on kulunut eräskin purtilo parin päivän aikaan. Ehkäpä lisään vakiokalustoon lompakon, puhelimen ja avaimien vierelle aurinkorasvan...

Pennut pehmentää pään

Pennut kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia ja Doris voi myös varsin hyvin :)

Tällä hetkellä pennu painavat 750-900 grammaa ja huomenna tulee ikää kaksi viikkoa. Silmät ovat kaikilla jo auki; suurimmalla osalla aukesi 10 vuorokauden ikäisenä. Lauantaina on myös leikattu kynsiä ensimmäisen kerran vain 11 vuorokauden ikäisenä. Kynnet kun olivat jo kasvaneet varsin pitkiksi ja teräviksi. Luultavasti varsin epämukavat Doriksen mahaa vasten imettäessään. Niinpä pidimme pienen kynsien leikkuu -tuokion.

Meillä on muovinen laatikko, johon olen karvan päälle siirtänyt pennut pentulaatikon alustan vaihdon ajaksi. Otin kuvan pennuista laatikossa useita päiviä sitten niiden nukkuessa kasassa kaikessa rauhassa:

Eilen alustaa vaihtaessani otin samaisen laatikon käyttöön. Ipanat vain ovat jo niin kasvaneet ettei laatikosta ole kohta enää mitään hyötyä. Tyhjää tilaa ei enää juurikaan ole:

Vaikka se ei tietysti penneleitä haittaa, jotka nukkuvat kasassa päällekkäin joka tapauksessa, oli tilaa miten paljon tahansa :)

Päivittäisen punnituksen lomassa on jokainen pentu myös laskettu "kylmälle" lattialle. Vaikka sisäinen lämmönsäätely kyky on niillä vielä kehittymätön, saavat ne näin lämmönsäätelyä vaativia tilanteita ja niiden tasapainotuksesta saatavia palautteita. Se on kuulemma suotuisaa kehitykselle, koska tasaisen lämmin pentulaatikko on ärsykeympäristönä liian yksipuolinen kehittyville pennuille. Toki pitää järki olla päässä, eikä pennut vielä lattialla pääse tepastelemaan sen enempää kuin käynnin verran. Tässäkin vaiheessa vielä kuitenkin lähes 80% pennun ajasta menee nukkumiseen ja loput syömiseen. Ns. muuhun kuluu vain pari prosenttia.

Ja siitä huolimatta, että pennut vain nukkuvat suurimman osan ajasta, jaksaa niitä katsella vaikka miten. Joskus istun pentulaatikon äärellä imetyksen aikana, kun on niin huvittavan suloista miten syötyään pennut nukahtavat joko nisä suussa tai sitten vain "tipahtavat" nisältä ja nukahtavat niille sijoilleen. Toiset tykkäävät myös nukkua selälleen, ja silloinkos ne vasta syötävän sulosia ovatkin :-*

Ääniskaala pikkuipanoilla on melkoinen jo syntyessään. Murahtelusta, vinkumiseen ja kurnuttamiseen. Vinkuminen kuulostaa aivan samalta kuin treeneissä vinkulelujen vinguttaminen. Siitäkös Deli ja Hugo ovat pentuhuoneen toisella puolen ihmeissään: "ketään ei näy, mutta jollain siellä on vinkulelu. Varmasti on!" ilmeet naamallaan :D Toisten kurnuttaminen taas kuulostaa lähinnä sammakoilta...

Deli on muutenkin varsin kiinnostunut pennuista ja saattaa päivystää edelleen tuntitolkulla pentuhuoneen ovella istuen, vaikka ei pentuja näekään. Olisiko 2-vuotias ikuinen pentu sittenkin saanut vähän älliä päähän ja äidin vaistot heränneet? Vai odottaako se vain uusia leikkikavereita? Jos pitäisi vetoa lyödä, niin laittaisin rahani jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta ;D

Doris voi oikein hyvin, eikä siitä minun silmääni juurikaan huomaa muutosta normaaliin verrattuna. Ainoa mistä imetyksen huomaa on turvonneet nisät, jos niitä tulee katsoneeksi. Turkki on pysynyt varsin hyvänä ja ulkona löyyy entisenlaista vauhtia. Doris on aloittanut vähitellen lyhyehköt lenkit, lähinnä metsässä. Pääsee vähän tuulettumaan ja nuuskuttelemaan, kun päivä muuten kuluu pentuja hoitaessa.

Doriksen hyvästä kunnosta ja pentujen kehityksestä voisi päätellä ruokavalion olleen kohdallaan :) Toki muitakin vaikuttavia tekijöitä on, mutta tiineyden fyysisen rasituksen ja varsinkin imetysaikana reilusti nousevaan energiantarpeeseen on ruoalla suuri merkitys miten nartun elimistö sen kestää.

Mutta jottei nyt ihan liian putkeen mene, niin on se pää vähän pennuista pehmennyt: Perjantaina mentiin treenaamaan ja hallin pihassa laitoin auton ovet lukkoon takakonttia lukuunottamatta. Se oli auki, jotta voin helposti viedä koiran välillä tauolle, eikä kukaan kuitenkaan pääse autoon sisälle meidän hallissa ollessa. Puhelin, lompakko ja kotiavaimet olivat kuitenkin siellä. Auton avaimen laitoin treeniliivin taskuun. Treenin jälkeen laitoin ensimmäisenä mukana olleen Delin häkkiinsä takakonttiin. Sen jälkeen aloin lastata viereiseen tyhjään häkkiin treenikamoja ja siinä treenikaverin kanssa jutellessa otin myös treeniliivin pois päältä. Ja laitoin sinne samaiseen tyhjään häkkiin. Seuraavaksi loogisesti suljin häkkien ovet ja laitoin takakontin kiinni. Noh, kun ovet ovat lukittuna ja laitat takakontin kiinni, niin arvatkaa mitä tapahtuu?? Kyllä, myös takakontti menee lukkoon. Niinpä. Sen lisäksi, että autossa lukkojen takana oli lompakko, puhelin, kotiavaimet ja koira, siellä oli myös auton avaimet. Hip-hip-hurraa.

Tosin ei se ihan hukkaan tämäkään törttöily mennyt, sillä ainakin elinikä nousi jälleen parilla vuodella, kun meinasin kuolla nauruun homman huomatessani. Ei ehkä muuten minunlaistani tiettyjen tilanteiden tosikkoa olisi edes naurattanut, mutta kun kahtena aikaisempana päivänä lähdin treeneihin ilman minkäänlaista kaulapantaa koirille. Näinpä tuli otettua unohduksen seuraava askel ja soppa oli valmis :D

Autoon on toki vara-avain, joka oli kotona noin 40 kilometrin päässä. Ja kotiavaimet oli siellä autossa. Kalle oli tulossa työreissulta 100 kilometrin päässä kotoa. Sain sentään soitettua treenikaverin puhelimella. Niinpä istuimme mättäälle odottamaan, että Kalle ajaa 100 km kotiin, josta hakee auton avaimet ja ajaa 40 km takaisin treenihallille ne tuomaan.

Tulipahan käytyä treenaamassa...

Turkki tilitys

Eilen kävimme Vickyn kanssa Lieksan ryhmänäyttelyssä. Ilma ei suosinut ja meikeläisen vaatevalinta meni täysin pieleen, josta voin kiittää vain itseäni, kun en lukenut TAASKAAN näyttelystä tullutta infolappusta B) Josta olisi käynyt ilmi näyttelyn olevan ulkonäyttely. Näin tunnelma oli omalta osaltani vähintäänkin jäätävä =P Aika paljon oli jälleen perroja, 23. Ja paljon oli taas tehtyjä turkkejakin...

Vickyn saldo oli EH. Oikein hyvän arvostelun sai kaiken kaikkiaan. Tuomari oli varsin tiukalla ja hyvällä linjalla. Itseä olisi kiinnostanut kuulla minkälaisen arvion saivat turkistaan koirat, joiden turkki oli silmin nähden tekemällä tehty. Onhan se hienon näköinen, kun turkki on siistillä ja takkuamattomalla nyörillä/rastalla. Varmaan myös ns. kätevä käytössä. Joskin voi vain arvailla kuinka monta tuntia moiseen nyöritykseen kuluu aikaa... Toiset lenkkeilee illalla, toiset ehkä nyörittää?

Niin hienon näköistä kun se voi ollakin ja niin hienoa kun ne hyvät näyttelytulokset onkin, niin kuuluuko se rotuun?? Miten käsin nyöritetyn koiran karvanlaatua voi arvioida esimerkiksi jalostusta ajatellen? Miten sitä voi arvioida ylipäätään yhtään missään? Mikäli saat näyttelyssä erinomaisen maininnan koirasi turkista, niin voit mennä peilin eteen ja hymyillä; olet hyvä turkin puunaaja. Siinä se. Ei se ole koiran, eikä rodun ominaisuus, jos se on käsin tehty. Ja tässä kohtaa joku sanoo, että "tällaisia ne ovat Espanjassakin". Niin varmasti onkin. Mutta on siellä asteen tai pari erilainen ilmastokin. Ei talvea, kylmää, lunta ja loskaa tai alati muuttuvaa ilman lämpötilaa. Ainoastaan aurinkoa ja merivettä missä polskutella.

Toisaalta, onhan siellä myös se toinen ääripää ettei sitä turkkia hoideta ollenkaan. Kuvitellaan sen seikan ettei turkista lähde karvaa tarkoittavan yhtä kuin ettei sitä tarvitse millään tavalla hoitaa. Sieltä ne metsän antimet ja hiekat sitten löytyy joskus trimmatessa nahan ja karvan välistä. Että jos nyt jotain hyvää pitää tuosta turkin tekemisestä etsiä, niin ainakaan koira ei siitä kärsi kun turkki on tehty siistiksi. Toisin kuin hoitamattomuudesta. Yhtä kaikki en sitä hyväksy sen enempää.

No, oli niin tai näin, niin iso käsi niille jotka vievät perronsa näyttelyyn luonnollisessa turkissa. Kuten kuuluisi. Ja aina joukosta jokunen löytyy, jolla oikeasti on hieno luonnon rastaturkki :)

Kun näyttelystä selvittiin, käytiin vielä illalla Hugon kanssa treenaamassa. Muutamia kokonaisia liikkeitä; paikkamakuu piilossa, seuraaminen ja jätöt. Paikkamakuu ok, tehtiin vielä yliajalla treenikaverin tehdessä voittajan paikalla oloa. Seuraaminen on mitä on. Paikka pysyi hyvin ja käännökset oli tiukat, mutta kontakti on miun polvissa. Tämä vaatii paljon treeniä, mutta ehkä ajan kanssa saadaan sitä korjattua. Jätöt ihan ok muuten mitä nyt treenikaveri sanoi, että mikäli pilkkua viilataan, niin asteen nopeampi saisi olla. Uskon kun sanotaan. Pitäisi videokuvata joku kerta, niin sais itekin vähän parempaa kosketuspintaa noihin suorituksiin, joita ei itse näe suorittaessa.

Lisäksi otettiin luoksetulon pysäytystä. Tähän asti on ollut takapalkka heittämällä niillä vähillä kerroilla, kun sitä on tehty. Hugo on aika voimakkaasti niihin kädestä lentäviin palkkoihin kiinni jäävä, joten tällä kertaa kokeiltiin maassa olevaa takapalkkaa. Se toimi hyvin. Noudon kanssa otettiin malttitreeniä. Heitin ja hain pari ensimmäistä itse ja viimeisellä avustaja vei kapulan ja lähetin Hugon hakemaan. Siinä mielessä oli maltillinen, että ääntä ei ollut, ja pysyi hyvin paikallaan. Itse kapulalle juoksee niin täysillä, että nosto ei ole siisti. Palautus sivulle vaatii vielä erillisen käskyn ja pito sivulla lyhyenä. Tämäkin vaatii vielä paljon treeniä, suunta on kuitenkin hyvä.

Tälle viikolle onkin treeniaikaa varattu yllin kyllin. Kotona pentujen "paijaamista" ja ulkona treeniä ja treeniä ;)

Ihana, ihana eläintarha

Kissoja, jäniksiä ja mitä näitä nyt on... Pieniä "rotan" poikia sisällä ja muita pihalla. Eläimiä kaikkialla. Ihana, ihana eläintarha. Tai rakkaan aviopuolisoni sanoin "sirkus".

Tänään aamulla olin lähdössä Doriksen kanssa viereiselle metsäpalstalle, jotta neiti pääsee tarpeet tekemään ja vähän verryttelemään. Metsään mennessä Doris pongasi kissan! Ehdin jo hetken ajatella "VOI EI...", mutta naapurin kissa oli (kerrankin) viisas ja hävisi takavasemmalle hyvin hitaasti ja huomaamattomasti. Me jatkettiin Doriksen kanssa matkaa. Huoh. Ja Doris oli aivan onnesta soikeana metsässä. Se teki tarpeensa, jonka jälkeen se juoksi kuin haku-sik sakia kuono ylhäällä metsäilmaa sieraimiinsa imien. Näki miten se nautti. Niinpä me käveltiin metsässä jonkin aikaa ennen takaisin tuloa.

Doris on varsin realistinen mamma. Sitä ei tarvitse houkutella pentulaatikosta tarpeilleen, saatika raahata väkisin hihnassa. Kun pennut ovat syöneet mahansa täyteen ja käpertyvät kasaan nukkumaan, Doris tulee pentuhuoneen portille kuin sanoen "Voisin käydä tässä välissä pihalla". Tuolloin käydään pihalla ja syödään ja Doris käy yleensä myös Hugoa ja Deliä ohimennen morjestamassa. Kun pentulaatikosta kuuluu ensimmäinen pieni inahdus, Doris menee juoksujalkaa takaisin ja jatkaa mamman hommia :) Se laittaa myös välillä hienosti etutassut pyöreiksi "kulhon reunoiksi" ja kulhossa saa sitten kaikki pennut nukkua yhdessä kasassa ;) Tätä yritin tietysti kuvata, siinä onnistumatta :( Pentupesä on tumma, suorastaan musta, joten kuva ei onnistunut sitten ollenkaan. Pentulaatikossa on siis myös "katto", joten se on oikeastaan enemmän kuin pesä. Juuri sellainen minkä koira luonnossa ollessaan kaivaisi pennuilleen.
Varsinkin kun Doris on näitä pesäluolia itselleen kaivanut hiekkaan ja lumeen muutenkin, niin uskoin sen viihtyvän paremmin pesässä kuin avonaisessa laatikossa. Ja näin se olikin. Se menee aina pesän taa´immaisimpaan nurkkaan, johon ei mm. pentuhuoneen ulkopuolelta ole näköyhteyttä ollenkaan. Ei ole lajityypillinen käyttäytyminen mihinkään kadonnut vaikka miten on ihminen jalostanut. Ja hyvä homma niin!

Aamupäivästä kun aloin pentuja punnita mietin kuumeisesti miten sen toteuttaisi. Vekkulit kun ovat varsin kovia mönkimään vaa´alta pois. En nimittäin enää mistään sellaista kuppimaista vaakaa löytänyt, joten jouduin ostamaan litteän. Toisaalta mikään kokeilemani kuppikaan ei saanut pentuja pysymään paikallaan. Tällöin lukema heittelee ja oikeaa arvoa on varsin vaikea saada ylös. Mietin hetken pentulaatikossa nukkuvia ipanoita katsellen ja silloin lamppu syttyi! Leikkasin vaa´an päälle palan samantyyppisestä pehmeästä ja lämpimästä karvasta mitä pentulaatikossa on. Toimi kuin unelma!

Ensimmäinen ipana vaa´alle karvan päälle ja tämä oli lopputulos; pentu simahti niille sijoilleen. Kuten kuvasta näkyy.

Voisiko yhtään suloisempi pieni barbetin alku enää olla??

Aivan tismalleen sama kävi seuraavan ja sitä seuraavan jne. kanssa. Ei ole "mamman pehmoisen ja lämpimän turkin" voittanutta. Tosin kyseisen kuvassa olevan kohdalla vaa´an lukema oli sattuneesta syystä edelleen hiukan hankala lukea :D

Ja tässä vielä koko katras unillaan.

Niiden unien aikaan olikin pihalla ajojahti päällä. Lähdin Hugon ja Delin kanssa pitemmälle lenkille. Erään pellon laitaan tultuamme päästin ne irrottelemaan vapaaksi. Katsoin vielä ettei ainakaan äkkiseltään näy lintuja tai jäniksiä. Vaan totuus oli toinen. Siinä vaiheessa kun Hugo ja Deli oli pellon toisella laidalla - miun äänikantaman ulkopuolella - lähti kuin lähtikin jänis pellosta. No niin lähti koiratkin! Turha siinä oli huudella mitään, sinne meni ja vauhtiviiva vaan näkyi mennessään. Lähdin kävelemään perässä pellon toiselle laidalle. Lähettyvillä on talo, jossa pihalla tarhassa metsästyskoiria. Tiesin mihin suunnata, kun ne kuuluivat vauhkoontuvan ihan totaalisesti. Ja sinne asti päästessä ei ollut vaikea arvata mihin suuntaan oli pupu ja vesiäiset menneet, kun kaikki koirat tarhassa haukkuivat samaan suuntaan. Sinne menin minäkin. Vajaan vartin metsässä käveltyäni näkyi edessäpäin Hugo ravaavan minua kohti. Jalkaa linkaten. Kuinkas muutenkaan, sehän on Hugo. Laitoin sen hihnaan ja jatkoin matkaa hiukan eteenpäin, kunnes mäen päällä näkyi ruskea ympäriinsä kuikuileva hahmo. Taisi pupu hävitä, ähäkutti. Laitoin senkin hihnaan ja käännyin kannoillani.

Periaatteesta lähdettiin tasan sinne mistä tultiin, eikä pupun jälkiä eteenpäin. Lisäksi kunnon jäähdyttely hihnassa teki terää molemmille. Voitte kuvitella miten hapoilla ne oli jänisjahdin jälkeen. Harvoin sitä ihan niin elämän ja kuoleman vauhdilla mennään. Kokeilin, taivutin ja venytin vielä Hugon jalkaa, mutta mitään kipureaktiota ei tullut. Pahasti ei siis tällä kertaa käynyt. Johan tässä onkin tämän vuoden puolella säästytty Hugon kanssa eläinlääkärin vierailuilta. *kop kop* päähän ja ihan turhaan. Sinne se meidän tie vaan vie, aina ennemmin tai myöhemmin. Sellanen vauhti-kohelo-kone Hugo vaan on. Mutta tällä kertaa saimme ottaa suunnan kotia.

Nyt on olohuoneessa aika rauhallisia koiria. Ja kun Doris pitää huolen pienen kansan tyytyväisyydestä, niin minulla on täällä täysi hiljaisuus. Tämä vaatii jo totuttelua :D

Vappuvauvat

Niin se vain vappu meni valvoessa vaikka ei juhlissa mukana ollutkaan. Meillä oli täällä ihan omat juhlat! Doris synnytti yöllä seitsemän pennun pentueen; kaksi mustaa urosta ja viisi narttua, joista kolme mustia ja kaksi ruskeita.

Ensimmäinen pentu näki valon klo 00:02, vapun puolella siis ;) Seuraavat tulivat tasaiseen tahtiin kahden tunnin aikana ja viimeinen antoi odottaa itseään tunnin. Kaiken kaikkiaan synnytys oli muutamassa tunnissa ohi ja Doris hoiti sen oikein hienosti. Minun tarvitsi lähinnä vain katsella ja kannustaa, ja punnita pennut. Loppuyöstä käytin Doriksen ulkona tarpeilla ja sitten pesuilla. Minä vaihdoin pentulaatikkoon kuivaa ja puhdasta. Lopuksi vielä aamun tunneilla syötiin, minä sekä Doris. Molemmat hyvällä ruokahalulla. Ja kun kaikki oli valmista, mahat täynnä ja pentulaatikossa tyytyväisen hiljaista, kävimme nukkumaan muiden heräillessä vappuun.

Meillä oli varsin hieno ja onnellinen vappu ;)