Niin se vain aika rientää eteenpäin, ja välillä tuntuu että joku saisi lisätä tunteja vuorokauteen kaiken tarpeellisen ehtiäkseen... Täälläpäin Suomea pakkasmittari näyttää vaihtelevasti -25 ja -30 asteen välisiä lukemia. Treenailu on jokseenkin tauolla parin viikon ajan, mitä nyt sisällä pieniä tokoiluja.
Hugon kanssa oli tarkoitus käydä 18. päivä tokokokeessa, mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Käytiin edellisenä iltana syömässä ulkona, ja siitä huolimatta ettei oltu myöhään teki muutama viinilasillinen tehtävänsä. Aamulla viiden aikaan, kun olisi pitänyt nousta ja laittautua lähtökuntoon, tuli sellanen hedari ettei valoja voinut päälle laittaa 8( Eipä siitä sitten mihinkään kisaamaan lähdetty. Mutta tammikuussa uusi yritys. Toivottavasti pakkaset hellittäisi siiheksi jonkun verran, aika ikävä tehdä paikkamakuuta -25 asteessa...
Doriksen kanssa käytiin pari viikkoa sitten agia treenaamassa, ja sen jälkeen ei muuta ole tehtykään. Normaalin ulkona riehumisen lisäksi siis. Ratapätkä oli tuolloin suunniteltu vekkauksen harjoitteluun, ja olikin erinomainen aihe, kun ei sitä ole tullut treenattua. Yllättävän helposti sisäistin itse homman, ja kun itse toimi oikein niin Dorishan toimi kuin unelma =) Hienoa oli huomata miten helposti saa ohjattua "ansojenkin" ohi vekkaamalla. Onhan siinä vielä tekemistä, että muistaa itse ajatella kaikkea mahdollista samaan aikaan, mutta tällaiset yksittäiset oivallukset on niin ihania, kun näin alussa ollaan.
Doriksellakin on nyt agitaukoa ollut jonkin verran, ja se oli aivan tulessa kun pääsi tekemään!
Yhtenä aamuna tokoilun jälkeen päätin kokeilla Nugen kanssa vähän agi hauskuutusta. Nuge ei ole agia sillä tavalla tehnyt, joten otin ensin ihan putkea huvi mielessä, ja ei kääääk... Se menee NIIN täysiä, että mie oon vielä putken alkupäässä, kun Nuge jo kurvaa korvat hulmuten ulos putkesta! Saatika sitten, että herra kuumui noin kolmessa minuutissa lajiin, ja alkoi järetön äänen käyttö 8D Siinä vielä keppejä, puomia ja minihyppyjä otettiin pari kertaa, ja vauhti oli ihan järkyttävä. En tiedä kumpi ajatus oli vahvempana päässä; harmitus ettei Hugon kanssa voi agia kunnolla harrastaa, vai ajatus, että jos voisi niin en ikinä ois kestäny sen perässä :D Siinä ois haastetta ollu kerrakseen... Mutta ainahan myö voidaan sillon tällön hullutella selän sallimissa rajoissa ;D
Deli kasvaa edelleen kokoa, aivojen kehityksestä en ole ihan varma... Se on kyllä niin järetön kakara välillä ettei voi muuta kun suu auki menoa seurata. Vauhtia sata lasissa koko ajan, jarruista ei tietoakaan. Ahne kun mikä, yrittää edelleen syödä myös muitten ruokia, mutta oppii kyllä ruoalla nopeasti. Innolla odotan tammikuuta ja reenien kunnollista aloitusta Delin kanssa. Saa nähdä mennäänkö helpolla vai kantapään kautta. Malttamisen suhteen on kyllä töitä tiedossa...
Mutta nyt odotellaan huomista ja joulupukkia saapuvaksi. Karvaisille ystävillekin on kontissa paketit ;D Ei muuta kun kinkun kimppuun, ja sulatellaan sitten ensi viikolla. Kaikille joulun taikaa ja onnen hetkiä uudelle vuodelle toivottaen!
torstai 23. joulukuuta 2010
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Tapahtuipa viime päivinä
Viime viikon torstai oli historiallinen päivä, ei ollut mitään tekemistä. Olin jo useamman päivän ajan arponut trimmatako Hugo vai ei, ja tuo päivä ratkaisi asian. Ei ollut mitään muuta tekemistä, joten trimmasin Hugon :D
Nuge on aina ollut helppo trimmattava; nosta pöydälle, aloita trimmaus, odota samalla että nukahtaa, jonka jälkeen voit käännellä miten haluat. Vaikka ei se erityisen iloiselta näytä trimmauspöydän nähdessään. Niin myös tällä kertaa. Joku oli kuitenkin toisin. Normaalisti Nuge seisoo ensin ja siitä vähitellen istuu ja vaipuu uneen ja kellahtaa kyljelleen. Tällä kertaa nostin sen pöydälle, laitoin seisomaan hyvään asentoon, ja siinä se pysyi kuin patsas koko trimmauksen ajan(!). Trimmaus oli jopa vielä helpompaa kuin ennen, kun ei tarvinnut käännellä asentoa tai mitään. Senkun trimmasi, ja Hugo leikki vain patsasta. Outoa. Se oli niin hienosti, niin paikallaan, että piti ihan välillä päästää alas pöydältä huilaamaan. Rankkaa pienen vauhdikkaan otuksen seisoa paikallaan hievahtamatta pitkän aikaa, joten olihan se välillä palkittava ;)
Kun päästiin päähän ja kaulaan, Hugo pääsi vielä yllättämään. Otin trimmerin ja aloitin kuonon alta alaspäin rintaan trimmaten. Mitä tekee Hugo? No nostaa pään ylös itse tietenkin ja sulkee silmät ja oikein painaa trimmeriä vasten. Sama juttu pään ja varsinkin korvien ympäryksen kanssa. Jätkä kääntää pään itse kovin otolliseen asentoon ja silmät kiinni (ilmeisesti suuresti nauttien) painaa päätä trimmeriä vasten, kun alan ajella. Voisiko pienen vesiäisen trimmaus enää yhtään helpompaa olla?? Vaikka karva puhdasta olikin, niin ilmeisesti paksu turkki jo hiukan kutitti, kun ei varmaan ilma niin enää päässyt läpi. Tai näin ounastelen tästä hassun hauskasta käytöksestä.
Tassuihin päästessäni kellautin jätkän kuitenkin kyljelleen, niin oli tassut helpompi siistiä. Tässä kohtaa Nuge vähän katsoi, että onko ihan pakko? Mutta pian kyljellään olleessaan tajusi miten ihanaa, kun joku näplää koko ajan, eikä mennyt kauaa kun silmät oli jo kiinni. Kyllä hymyilytti kun välillä vilkasin "potilasta" ja mietin tilannetta. Tässä sitä vaan trimmaillaan toisen tassuja, ja se vetelee sikeitä äänekkäästi tuhisten.
Trimmin jälkeen tytöt oli ihan tohkeissaan "mikäs tämä komea sorja nuorukainen oikein on...", eikä Nuge raukka saanut hetkeäkään hengähtää. Koko ajan oli kaksi karvaista naamaa kiinni etu- tai takapuolessa. Joskin pienenmmän karvanaaman on huomattavsti vaikeampi enää roikkua Nugen olemattomassa parrassa.
Pienempi pörriäinen eli Deli pääsi myös ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta pentudamin kanssa. Tehtiin metsässä kaverin flätille hakuruutu, ja kun repusta sattui löytymään myös pentudami, niin hain lopuksi Delin pihalle. Tyttö ei montaa näyttöä/maata vasten leikitystä tarvinnut kun heitettäessä sinkosi suoraan perään ja nappasi heti tukevalla otteella damin suuhunsa. Tähän on tähdätykin, kun olen haukan lailla valvonut ettei kukaan vaan mene ottamaan Deliltä mitään sen kantamaa suusta. Anoppikin sai luennon, että omapahan on mokasi, jos jätät jotain lattialle sen otettavaksi, mutta siltä et enää pois sitä suusta ota. Kyllä kannatti.
Tällä kertaa Deliltä ei vielä damia suusta otettu ollenkaan, vaan kutsuttiin vaan luokse ja kehuttiin kun se joka kerta tuli dami suussaan, eikä sitä pudottanut. Taisi itseasiassa rallata se suussaan yhteen soittoon melkein viisi minuuttia. Vaikka välissä kutsuttiin luo, siliteltiin ja kehuttiin, niin dami pysyi suussa. Olipa ilo katsoa miten loppujen lopuksi pienellä työllä on saatu niin paljon paremmat pohjat ja lähtökohdat noudon opettamiselle. Kyllä, matka on vielä pitkä. Mutta alku on lupaava.
Delin ahneudella ei kyllä ole mieltä eikä määrää. Pitää miettiä tarkasti kuinka paljon lähtee makupaloja koulutuksessa käyttämään ettei se jää niihin liialti kiinni. Tuntuu että menisi vaikka puolikas sika, jos annettaisi. Ruoka-aikaan olen viime päivinä joutunut kytistelemään vieressä lauman syödessä, kun muuten Deli syö ensin omansa ja menee sitten Hugon kupille! Doriksella on jotain auktoriteettia sentään, mutta Hugo... Pari viikkoa sitten Deli sai vielä lähdöt sen kupilta, mutta entäs nyt? Todistin omin silmin, kun Deli omat syötyään kylmän rauhallisesti käveli Hugon kupille, jossa se söi vielä, työnsi kuononsa kuppiin ja alkoi auttaa Hugoa kupin tyhjentämisessä. Ja mitä tekee Hugo? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Nössö =P Noh, nyt sitten ruokaillaan mamman valvovan silmän alla.
Muuten voisi kokeilla taktiikkaa 'pidä puoliasi tai ole nälässä', mutta tuon ikäsen kasvavan pennun ruoan olisi kuitenkin niin tärkeää olla sisällöltään ja määrältään oikeaa etten halua alkaa leikkimään. Lopputuloksena olisi kuitenkin huonolla säkällä vain vähän laihtunut Hugo ja ylipainoinen pentu. Hugo saa opetella pitämään puoliaan ruokailussa myöhemmin, nyt minä varmistan oikean ruoan oikeaan osoitteeseen menemisen ja sillä sipuli.
Doris on päässyt taas nauttimaan erioikeuksista, kun Kalle on toistuvasti kelpuuttanut vain sen mukaansa rakennustyömaalle. Ja tyttö ottaa kuulemma kaiken ilon irti mm. makoilemalla rapsutettavana uunin edessä pihamökkiä lämmitettäessä. Nyt Doris on jälleen alkanut myös hoivata Deliä uudestaan. Jossain vaiheessa tätä ei näkynyt oikein ollenkaan, mutta yhtenä iltana sohvalla istuessa huomasin, että tyttö pesi ipanaa oikein urakalla sen maatessa rentona Doriksen etutassujen välissä. Ehkä Doris katsoi ettei riehuva idiootti-ipana osaa pitää itseään puhtaana :D Deli on säännöllisin väliajoin koetellut kaikkien hermoja kokeilemalla komentaa kaikkia niitä - ikään tai lajiin katsomatta - ketkä eivät tajua sen kanssa leikkiä. Tätä sivusta seuranneena voin vain miettiä mitä on tulossa murkkuiässä.......
Siinä sitä jo viime päivien kuulumisia tulikin. Loppuun vielä kuvareportaasi trimmihetkestä.
"O ou, mitäs sillä mammalla nyt on mielessä??"
Poika leijonamieli
"Yes, se oli siinä! Eikö ollukin? Ai ei vai??"
"Voi jeesus miten hidasta toimintaa, tännehän nukahtaaaaa......"
"Ja kun yhdestä rääkistä pääsee, niin joutuu näitten hullujen joukkoon!"
Nuge on aina ollut helppo trimmattava; nosta pöydälle, aloita trimmaus, odota samalla että nukahtaa, jonka jälkeen voit käännellä miten haluat. Vaikka ei se erityisen iloiselta näytä trimmauspöydän nähdessään. Niin myös tällä kertaa. Joku oli kuitenkin toisin. Normaalisti Nuge seisoo ensin ja siitä vähitellen istuu ja vaipuu uneen ja kellahtaa kyljelleen. Tällä kertaa nostin sen pöydälle, laitoin seisomaan hyvään asentoon, ja siinä se pysyi kuin patsas koko trimmauksen ajan(!). Trimmaus oli jopa vielä helpompaa kuin ennen, kun ei tarvinnut käännellä asentoa tai mitään. Senkun trimmasi, ja Hugo leikki vain patsasta. Outoa. Se oli niin hienosti, niin paikallaan, että piti ihan välillä päästää alas pöydältä huilaamaan. Rankkaa pienen vauhdikkaan otuksen seisoa paikallaan hievahtamatta pitkän aikaa, joten olihan se välillä palkittava ;)
Kun päästiin päähän ja kaulaan, Hugo pääsi vielä yllättämään. Otin trimmerin ja aloitin kuonon alta alaspäin rintaan trimmaten. Mitä tekee Hugo? No nostaa pään ylös itse tietenkin ja sulkee silmät ja oikein painaa trimmeriä vasten. Sama juttu pään ja varsinkin korvien ympäryksen kanssa. Jätkä kääntää pään itse kovin otolliseen asentoon ja silmät kiinni (ilmeisesti suuresti nauttien) painaa päätä trimmeriä vasten, kun alan ajella. Voisiko pienen vesiäisen trimmaus enää yhtään helpompaa olla?? Vaikka karva puhdasta olikin, niin ilmeisesti paksu turkki jo hiukan kutitti, kun ei varmaan ilma niin enää päässyt läpi. Tai näin ounastelen tästä hassun hauskasta käytöksestä.
Tassuihin päästessäni kellautin jätkän kuitenkin kyljelleen, niin oli tassut helpompi siistiä. Tässä kohtaa Nuge vähän katsoi, että onko ihan pakko? Mutta pian kyljellään olleessaan tajusi miten ihanaa, kun joku näplää koko ajan, eikä mennyt kauaa kun silmät oli jo kiinni. Kyllä hymyilytti kun välillä vilkasin "potilasta" ja mietin tilannetta. Tässä sitä vaan trimmaillaan toisen tassuja, ja se vetelee sikeitä äänekkäästi tuhisten.
Trimmin jälkeen tytöt oli ihan tohkeissaan "mikäs tämä komea sorja nuorukainen oikein on...", eikä Nuge raukka saanut hetkeäkään hengähtää. Koko ajan oli kaksi karvaista naamaa kiinni etu- tai takapuolessa. Joskin pienenmmän karvanaaman on huomattavsti vaikeampi enää roikkua Nugen olemattomassa parrassa.
Pienempi pörriäinen eli Deli pääsi myös ensimmäistä kertaa tekemään tuttavuutta pentudamin kanssa. Tehtiin metsässä kaverin flätille hakuruutu, ja kun repusta sattui löytymään myös pentudami, niin hain lopuksi Delin pihalle. Tyttö ei montaa näyttöä/maata vasten leikitystä tarvinnut kun heitettäessä sinkosi suoraan perään ja nappasi heti tukevalla otteella damin suuhunsa. Tähän on tähdätykin, kun olen haukan lailla valvonut ettei kukaan vaan mene ottamaan Deliltä mitään sen kantamaa suusta. Anoppikin sai luennon, että omapahan on mokasi, jos jätät jotain lattialle sen otettavaksi, mutta siltä et enää pois sitä suusta ota. Kyllä kannatti.
Tällä kertaa Deliltä ei vielä damia suusta otettu ollenkaan, vaan kutsuttiin vaan luokse ja kehuttiin kun se joka kerta tuli dami suussaan, eikä sitä pudottanut. Taisi itseasiassa rallata se suussaan yhteen soittoon melkein viisi minuuttia. Vaikka välissä kutsuttiin luo, siliteltiin ja kehuttiin, niin dami pysyi suussa. Olipa ilo katsoa miten loppujen lopuksi pienellä työllä on saatu niin paljon paremmat pohjat ja lähtökohdat noudon opettamiselle. Kyllä, matka on vielä pitkä. Mutta alku on lupaava.
Delin ahneudella ei kyllä ole mieltä eikä määrää. Pitää miettiä tarkasti kuinka paljon lähtee makupaloja koulutuksessa käyttämään ettei se jää niihin liialti kiinni. Tuntuu että menisi vaikka puolikas sika, jos annettaisi. Ruoka-aikaan olen viime päivinä joutunut kytistelemään vieressä lauman syödessä, kun muuten Deli syö ensin omansa ja menee sitten Hugon kupille! Doriksella on jotain auktoriteettia sentään, mutta Hugo... Pari viikkoa sitten Deli sai vielä lähdöt sen kupilta, mutta entäs nyt? Todistin omin silmin, kun Deli omat syötyään kylmän rauhallisesti käveli Hugon kupille, jossa se söi vielä, työnsi kuononsa kuppiin ja alkoi auttaa Hugoa kupin tyhjentämisessä. Ja mitä tekee Hugo? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Nössö =P Noh, nyt sitten ruokaillaan mamman valvovan silmän alla.
Muuten voisi kokeilla taktiikkaa 'pidä puoliasi tai ole nälässä', mutta tuon ikäsen kasvavan pennun ruoan olisi kuitenkin niin tärkeää olla sisällöltään ja määrältään oikeaa etten halua alkaa leikkimään. Lopputuloksena olisi kuitenkin huonolla säkällä vain vähän laihtunut Hugo ja ylipainoinen pentu. Hugo saa opetella pitämään puoliaan ruokailussa myöhemmin, nyt minä varmistan oikean ruoan oikeaan osoitteeseen menemisen ja sillä sipuli.
Doris on päässyt taas nauttimaan erioikeuksista, kun Kalle on toistuvasti kelpuuttanut vain sen mukaansa rakennustyömaalle. Ja tyttö ottaa kuulemma kaiken ilon irti mm. makoilemalla rapsutettavana uunin edessä pihamökkiä lämmitettäessä. Nyt Doris on jälleen alkanut myös hoivata Deliä uudestaan. Jossain vaiheessa tätä ei näkynyt oikein ollenkaan, mutta yhtenä iltana sohvalla istuessa huomasin, että tyttö pesi ipanaa oikein urakalla sen maatessa rentona Doriksen etutassujen välissä. Ehkä Doris katsoi ettei riehuva idiootti-ipana osaa pitää itseään puhtaana :D Deli on säännöllisin väliajoin koetellut kaikkien hermoja kokeilemalla komentaa kaikkia niitä - ikään tai lajiin katsomatta - ketkä eivät tajua sen kanssa leikkiä. Tätä sivusta seuranneena voin vain miettiä mitä on tulossa murkkuiässä.......
Siinä sitä jo viime päivien kuulumisia tulikin. Loppuun vielä kuvareportaasi trimmihetkestä.
"O ou, mitäs sillä mammalla nyt on mielessä??"
Poika leijonamieli
"Yes, se oli siinä! Eikö ollukin? Ai ei vai??"
"Voi jeesus miten hidasta toimintaa, tännehän nukahtaaaaa......"
"Ja kun yhdestä rääkistä pääsee, niin joutuu näitten hullujen joukkoon!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)