Luonnon valinta

Eilen pennut tulivat kahden viikon ikään. Kaksi tyttöä ja yksi poika ovat kasvaneet huimaa vauhtia ja voivat varsin pulleasti ikäisikseen. Silmät ovat auenneet ja kohta alkaa vähitellen maailman tutkiminen. Toistaiseksi toki mamman maitobaari ja lämmin pentulaatikko ovat pentujen elämän kohokohdat.

Valitettavasti kerrottavana on myös surullisia uutisia. Ruskea-valkoinen pieni poika, jolla epäiltiin keuhkokuumetta ei selvinnyt. Matka oli liian raskas ja vaikka eilen kaikki näytti vielä normaalilta - tai sanotaan niin normaalilta kuin tilanteessa voi - niin tänä aamuna poika löytyi paremmilta metsästysmailta. Luonnon valinta ja vaikkei se hyvältä tunnu, niin näin on varmasti parempi sille. Tällaiset asiat tapahtuu yleensä syystä.

Beige poika sensijaan sinnittelee vielä keskuudessamme. Paino nousee lisäruokinnan avulla, joskin tietysti hitaammin kuin muilla. Mitään uutta tilanteessa ei sinänsä ole, sillä vain aika on edelleen se joka näyttää miten käy.

Täällä arki jatkuu neljän pennun voimin ja pientä koiraenkeliä muistellen.

Julma elämä

Pennut ovat neljän päivän ikäisiä ja täällä eletään varovasti päivä kerrallaan. Yksi pojista, jolla oli syntyessään mennyt nestettä keuhkoihin taistelee elämästään. Valitettavasti ab ei alkanut tuottaa toivottua tulosta, vaan hyvältä vaikuttaneen alun jälkeen pennun kunto heikkeni. Eilen illalla sen lääkettä päätettiin vaihtaa, muuta ei oikein ole enää tehtävissä. Kokeilemme siis uudella lääkkeellä ja toivomme, että se alkaisi purra. Positiivisena puolena, että pentu kuitenkin syö ja paino nousee vaikkakin hitaammin kuin terveillä sisaruksillaan. Jonkinlaisesta keuhkokuumeesta pentu kärsii ja ikävä tosiasia on, että jos lääke ei tepsi niin mitään ei ole tehtävissä. Paitsi toivoa pientä ihmettä.

Lisäksi torstain ja perjantain välisenä yönä oli toinen poika jäänyt ilmeisesti emonsa alle. Aamulla kaveri oli jo kylmä ja veltto. Sain pientä elvytettyä ja se alkoi kun alkoikin syödä pullosta. Poika vain on jäänyt rytäkässä vaille ravintoa ja on näin sisaruksiaan huomattavasti pienempi ja heikompi. Tällä hetkellä hyvin painoa nostaneet pennut ovat kaksi kertaa suurempia. Näin pieni ei oikein jaksa, eikä pärjää nisillä, joten sitä lisäruokitaan pullosta. Painon nousu on todella vähäistä, mutta pentu on siihen nähden kyllä hyvin pirteä. Taistelija luonne.

Nyt ei voi muuta kuin tehdä parhaansa ruokinnan ja lääkinnän suhteen pojille ja toivoa parasta. Mitään ennustetta on vaikea sanoa, vain aika näyttää mikä näiden kahden pojan kohtalo on.

Molemmat tytöt ja yksi uros voivat varsin reippaasti ja pulleasti. Ne ovat kasvaneet reippaasti ja painon nousu on kaikilla kolmella hyvin tasaista toistaiseksi. Päivät ovat kuin julma ilon ja surun soppa hyvin pärjänneiden ja elämästään taistelevien pentujen kera.

Faktanurkka: Normaali pentukuolleisuus vaihtelee 10-35 prosentin välillä. Yleisin syy on nimenomaan emän alle jääminen. Tähän voi parhaiten vaikuttaa pentulaatikon rakenteella ja emän stressitasosta huolehtimalla. Valitettavasti se ei kuitenkaan aina riitä.

Vuoden aloitus: syntymän ihme

Eilen pitkän odotuksen jälkeen Vicky synnytti iltapäivästä iltaan ja tuloksena pentulaatikossa tuhisee viisi pientä perron alkua. Kolme urosta ja kaksi narttua. Illan yllätyksenä ruskeiden joukkoon putkahti myös yksi beige poika, mini-Hugo. Ukki ei tosin paljoa lapsen lapsistaan perusta, vaan vietti mielellään aikaa täysin toisaalla. Sen sijaan iki-emo Doris suorastaan itki, kun tajusi laatikossa olevan pentuja ja pääsy kielletty. Lohduttavaa sinänsä, että jos meillä joku emo ei syystä tai toisesta pentujaan hoitaisi niin sijaisemo löytyy omasta takaa. Doris on luontainen hoivaaja.

Neljän pennun synnyttyä kuvittelin jo homman olevan ohi. Vicky myös rauhoittui ja söi. Oltiin jo melkein pihalle ja pesulle lähdössä, kun tyttö alkoikin vielä kerran ponnistaa. Tuloksena katraan viides ipana, kolmas poika. Muut pennut voivat hyvin, mutta tällä viimeisellä on selvästi päässyt nesteitä "kitusiin". Niitä ei kaikkia saatu pois imettyä ja pienelle jouduttiin aloittamaan ab ja nesteytystä, koska sen syöminen on vielä kovin huonoa. Vain aika näyttää päästäänkö tästä paranemaan päin.

Kovin ovat uteliaita lauman muutkin jäsenet mitä se pentulan mystinen portti pitää takanaan, kun ääniä kuuluu tuon tuosta. Vielä saa kuitenkin muut odottaa uusia tuttavuuksia muutaman viikon ja tällä välin pentulaan on oikeus vain Vickyllä. Ja minulla :)