sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kesän ensimmäinen telttaretki

...ja luultavasti viimeinen. Ei kuitenkaan siksi etteikö olisi ollut mukavaa, sitä se kyllä oli. Nyt on kuitenkin otettu se pieni rentoutumisen hetki tähän alkuun ja huomenna alkaa duunit raksalla. Näin se menee kunnes oma koti kullan kallis jossain vaiheessa valmistuu.

Tuli perjantaina ystävien käydessä Etelästäpäin kyläilemässä puheeksi autio laguuni, jossa olemme silloin tällöin käyneet. Nyt ei kyllä kahteen vuoteen. Niinpä lauantai aamuna päätimme ottaa hetken kesää vain meille ja pakkasimme teltan ynnä muut vermeet ja tietysti koirat autoon. Suuntana tuo laguuni, jossa hiekka on hienoa ja valkoista, vedessä saa kahlata pitkälle pitkälle ennen kuin on edes uintisyvyydessä, kaislat peittää mukavasti laguunia, joten sitä tuskin edes huomaa mikäli ohi veneitä lipuisi. Perille asti ei autolla pääse, vaan ennen piti suunnistaa metsän läpi. Nyt paikka oli bongattu ja hakkuitakin siellä tehty, rantaan oli pieni polku. Hyvä piilo menossa pilalle... No mutta saimme kuitenkin olla siellä ihan rauhassa, melkein koko ajan.

Pystytimme teltan metsän reunaan ja leiriydyimme. Illan kahlailimme rannassa ja uimme, koirat tietysti osallistui parhaansa mukaan. Hugo osoitti sukellusmestarin merkkejä; sukelteli pitkät tovit pienten uppotukkien ynnä muiden perään ja parit kävytkin nosti pohjasta. Olisi taas ollut videokamera paikallaan, kun herran elkeet alkoi lähinnä sukeltavaa sorsaa muistuttaa... :D Doris ja Deli ottivat kuntoetapin uiden lähes koko ajan Hugon kahlaillessa ja sukellellessa. Välillä juostiin koko sakki täysiä rantaan ja takaisin niin pitkälle veteen kuin jalat vain ylti juoksemaan. Se on muuten pitkälle se siinä rannassa.

Välillä maattiin vain viltillä taivasta tuijotellen, ja korkattiin tietysti viinipullo... Koirat söivät metsässä mustikoita ja pyörivät sydämensä kyllyydestä rantahiekassa. Ja tietenkin se pitää tulla juuri siihen viltin reunalle ravistelemaan vedet ja hiekat turkista :D Mie jätin puhelimenkin autoon ja Kallen puhelimen soidessa jäin vain kuuntelemaan soittoääntä (Vivaldi: neljä vuodenaikaa) vastaamatta ollenkaan, joka siinä tilanteessa oli jostain syystä todella rauhottavaa kuultavaa B)

Illalla tehtiin nuotio ja koiratkin tuli siihen ympärille makoilemaan ja nauttimaan makkaran jämistä. Enpä muista milloin olisin niin täysin rentoutunu, koko päivä tekemättä yhtään mitään. Jossain vaiheessa iltaa kömmittiin sitten telttaan, koirat pääsivät teltan eteiseen nukkumaan. Doris ja Deli rauhottui heti nukkumaan, Hugo herätteli pari kertaa, kun oli raukka juonut niin paljon vettä uidessaan, että piti päästä viiden minuutin "pikkupisuille"... Rauhallisin mielin saattoi käydä nukkumaan, kun tiesi ettei tasan kukaan pääse lähellekään telttaa ilman, että siitä tiedetään ;)

Aamuyöstä vahtipalvelu pääsikin tositoimiin. Vajaan kymmenen hengen nuori porukka eksyi yöjuoksuiltaan paikalle uimaan. Olivat vielä kaukana tulossa, kun heräsin haukkukuoroon. Heti ne oli bongattu ja tulosta ilmotettiin. Päästin Hugon vielä vapaaksi ja se säntäs ihan suoraan tulijoitapäin kovasti haukkuen. Toki kutsuin sen pois ennen kuin pääsi lähelle, mutta tulijoille taisi tulla kuitenkin selväksi pitää etäisyyttä. Aivan kuin Hugo olisi tehnyt perillä mitään muuta kuin heittäytyny porukan jalkoihin rapsutettavaksi... :D Illuusio "hurjasta vahtikoirasta" pidettiin kuitenkin yllä pitämällä Hugo "omalla alueella" ja vierailijat pitivätkin sopivan etäisyyden, kävivät uimassa aika meteliä pitäen ja lähtivät sitten. Myö oltiin jo takasin teltassa, sillä Hugo tarkkaili vieraiden jokaista liikettä teltan ovelta. Kyllä se oli taas niin itteensä tyytyväisen näkönen sitten kun kehuttiin hyvästä vahdista :D Deli nousi porukan tullessa katsomaan, mutta päätti sitten luottaa lauman vanhempien vahtitaitoihin ja heitti takaisin pitkäkseen ja jatkoi unia.

Yöllä tuli vettä jossain vaiheessa muttei se karvanaama -laumaa yhtään tuntunut haittaavan vaikka kova sade pitikin telttaa vasten aikaa kovaa ropinaa. Kaikki nukkui kasassa, kun jossain vaiheessa katsoin. Aamulla istuttiin taas nuotiolla ja uitiin koko porukka. Vielä hetki rentouduttiin ja Doris taisi toimia tulivahtina, kun liimautui notskin viereen makoilemaan.

Lopulta oli pakattava kamat ja lähdettävä kotia kohti. Hyvillä mielin lähdettiin ja täytyy sanoa, että oli tähän mennessä kesän paras viikonloppu ;) Tulipahan tässä myös testattua miten onnistuu telttailu koirien kanssa, kun on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan ottaen koirat mukaan. Hyvinhän nuo osasivat olla teltassakin, joten ehkäpä nuo suunnitelmat muuttuvat joskus todellisuudeksi... :)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Deli missikisoissa

Tulipa taas ajettua jokunen kilometri missikisojen takia, huoh. Kävimme siis eilen Helsingissä ryhmänäyttelyssä, jossa Deli nousi kehään. Barbetteja oli taas ikävä kyllä vain kaksi, mutta hienoa oli nähdä edes yksi kaveri! Terveisiä vaan Lilolle ja perheelle :) Perrot oli samassa kehässä aikaisemmin, eikä niitäkään itseasiassa kovinkaan paljoa ollut. Vain yhdeksän jos oikein muistan. Joukossa yksi tuttu sielläkin, ihana Salla-neiti. Hugo lähettää terveisiä ;)

Tuomarina toimi Hans Lehtinen ja tulos Delille oli junnuluokasta EH. Enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää ettenkö olisi pettynyt. Arvostelu oli todella hyvä, ei siinä mitään. Tuomari vain oli sitä mieltä, että Delin pitäisi vielä kasvaa korkeutta. Itse olen kyllä sitä mieltä ettei se siitä enää juurikaan kasva, eikä tarvitsekaan. Kyllä Deli ihan rotumääritelmän mukainen on korkeudeltaan jo nyt. Useat suomalaiset tuomarit vain tuntuvat tykkäävän korkeammista yksilöistä...

Samaan aikaan rodun alkuperämaassa kuulemma suunnitellaan rotumääritelmän säkäkorkeuden laskemista alapäästä sentillä ja yläpäästä useammalla sentillä. Eli askel lähemmäs alkuperäistä rotumääritelmää.

En ole koskaan ymmärtänyt, että jos rotumääritelmässä lukee esimerkiksi säkäkorkeus 35-40 cm ja koira on säkältään 35 cm, miten se voi olla liian pieni? Mikäli kaikki muu on suhteessa korkeuteen oikeissa mittakaavoissa, niin eikös esimerkin koira ole juuri oikean kokoinen? Noh, tämä nyt on vain tätä maallikon lässytystä. Sainpahan senkin sydämeltäni =D

Virallista säkämittaa miulla ei ole, enkä alkanut edes yrittämään millään taskumitalla kikkailemaan. Laitoin kuitenkin Doriksen ja Delin vierekkäin samalla lailla seisomaan ja vertasin siitä. Deli itseasiassa vaikutti ainakin näin jopa pikkasen korkeammalta kuin Doris, joka on mitattu olevan 53 cm. Pitää seuraavan tilaisuuden tullen mittauttaa se kunnolla.

No, kotimatka oli sen verran pitkä, että siinä kerkesi niellä pettymyksensä ja kääntää katseen kohti uusia koitoksia. Matkalla pysähdyttiin noukkimaan hoidossa olleet Hugo ja Doris kyytiin. Kaksikko olikin päässyt viettämään koiramaisen makeaa viikonloppua sienimetsässä ja uimassa käyden. Doris verotti myös osansa mansikkamaalta ja maistoipa vähän vadelmiakin. Kasvimaalta olisi varmaan kurkutkin uponnut, jos meiän kasvissyöjä olisi vauhtiin päässyt... Maalaistalon pihapiirissä vapaana käyskennellen olivat saaneet koko ajan olla ja siinä oli pysyttykin. Mitä nyt kissaa oli pitänyt vähän jahdata naapurin puolelle ;D Kiitokset vielä Marille ja Henkalle hyvästä hoidosta! Nähdään taas ensi kuussa!

Nyt alkoi sitten loma. Tosin ei se mitään makoilua ja ylimääräistä aikaa tarkoita tänäkään kesänä, päinvastoin. Jokusessa näyttelyssä ja kokeessa pyörähdetään, tietysti yritetään jonkun verran reenailla, mutta pääasiallisesti aika menee - missäs muuallakaan - kuin rakennustyömaalla. Fyysistä kuntoa aletaan siis taasen koetella ja koirille tämä tietää riemun päiviä; Hihnalenkit unohtuu tyystin ja tilalle astuu päivät vapaana pellolla juosten, yihaa ;D

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Hellettä ja treeniä

Jälleen kerran sain vihdoin pitkästä aikaa ajatuksen tasolle jääneen blogin päivityksen oikeasti työn alle =) Niin paljon on taas kerennyt tapahtua tässä välillä ettei tiedä mistä alottaisi...

Juhannuksen aikoihin kolmen kopla oli hoidossa ja lähdin reissuun pitkästä aikaa ilman yhtään karvanaamaa. On se vaan jännä miten tulee haikea tunne jo hoitolasta lähtiessä, vaikka kuinka tietää kaveriensa jäävän hyvään hoitoon. Sitä ajelee ykkönen silmässä aivan hissukseen pihatietä poispäin kurkistellen tarhalle niin kauan kuin vaan kykenee. Onneksi koirat sentään kirmaavat iloisena pihalla leikkien, muuten tulis varmasti tippa linssiin 8)

Kesäkuun lopulla saatiin jälleen ihanainen Vicky tyttö meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Tyttö tuli jo meille kuin kotiinsa ja paineli suoraan olkkariin lelu/luulaatikolle aarteita etsimään. Doriksenkaan ei tartte Vickyä enää käskyttää, Vicky tietää kyllä kuka tässä talossa on koiralauman pomo. Sen verran oli itseluottamusta tullut kuitenkin lisää, että isäpapalle pistettiin jo luu kurkkuun, kun tuli unien aikaan liian iholle ;)

Tuona viikonloppuna perjantaina treenattiin vepeä, ja myös Vicky pääsi kokeilemaan. Oikein hyvin reagoi minun käskyihin ja toimi rohkeasti uusien ihmisten ympäröimänä. Lauantaina vietettiin päivä Saimaalla saaressa. Kovin oli lämmintä ja koirat ei meinanneet tulla vedestä pois ollenkaan. Isän karhukoira kahlasi rannassa ja katteli haikeana ulapalle missä vesiäislauma polskutteli tuon tuostakin. Uimaan ei karhukoira uskaltanut, tosin isä oli siitä vaan tyytyväinen, saattaisi muuten lähteä saaresta uimalla riistan perään B)
Olihan se itekin käytävä kastautumassa ja arvatenkin sain heti kavereita veteen. Hugo ja Doris pysyivät käskystä rannalla, mutta Deliä ja vickyä ei pidätellyt mikään. Molemmat lähti pelastusreissulle miut vedessä nähtyään. Kun uivat lähelle käskin pois vierestä ja käsky tuotti kyllä tulosta. Siitä huolimatta molemmat jäivät noin kahden metrin päähän miusta paikallaan polkemaan ja seurailivat silmä tarkkana miun uimista. Vedestä nousivat vasta kun miekin nousin. Rantaan pääsy taattu vaikka taju lähtisi, kun vesiäiset kyttää millon se hukkuu :D

Sunnuntaina käytiin aksaamassa ja sielläkin oli myös Vicky hommissa. Vickyn kanssa oli helppo mennä treenikentälle ihmisten "sekaan", sillä tytöllä on minun mieleen loistava suhtautuminen vieraisiin; ei tarvetta mennä niiden luokse, mutta mikäli joku kutsuu, niin heti kyllä silloin menee. Aksatreenien jälkeen Vicky pääsikin sitten takaisin omaan kotiin.

Minä taasen jätin koirat kotia miekkosen hoitoon ja otin suunnan kohti Mynämäkeä tiedossa pari päivää lullutusta pentulassa ja vähän tietysti isojenkin koirien halailua ;) Kyllä se pentujen näkeminen on aina yhtä ihanaa, ja aina niillä on yhtä terävät naskalit millä tarttua pahaa aavistamattoman silittäjän varpaisiin 8D Eikä tule ihan niin kova ikävä omia koiruuksia, kun on "varakoiria" ympärillä yllin kyllin mitä halailla. Ikävähän se lähtiessä iski sitäkin laumaa...

Heti kotia tultua reenailtiin taas Hugen kanssa aksaa ja Doriksen ja Delin kanssa vepeä. Suurta ylpeyttä emännässä aiheutti, kun loppu viikosta käytiin metässä ja näytettiin Delille riistaa ensimmäisen kerran. Siinä oli pupu maassa ensin katsottavana ja kyllä sitä tarkasti haisteltiinkin päästä varpaisiin! Lopputuloksena vimmatusti heiluva häntä ja huuto päästä kanin luo! Sitten pienen jäljen veto ja Deli pääsi jäljen ajamaan. Itse jäljestys oli vielä aika hutiloivaa, kun vauhtia oli vähän liikaakin, mutta kaadolle päästyä tyttö katsoi minua ja nappasi pupun suuhunsa ja tarjosi suoraan käteen sen! Aivan loistava ensi kosketus riistaan, Delillä on selkeästi vahvempi luontainen vietti siihen kuin Doriksella. Autoon jouduttuaan se näki, että muut pääsee metsään ja alkoi kuulua kohtalaisen kovaa huutoa... Taisi tytölle jäädä hyvä "nälkä" päälle =))

Itseasiassa tuona samana päivänä oli Delin juhlapäivä, kun tytölle tuli vuosi täyteen! Pitihän se napata ipanasta kuva ja lähettää ulkomaille mamman luokse nähtäväksi millainen on tyttärestä kasvanut vuoden aikana. Harmi ettei ollu metässä kameraa mukana, olis saanu poseerauksen pupu suussa... Mutta tässä Deli 1-vee:



Valitettavasti tämän viikon taippareihin myö ei päästäkään lähtemään vaikka alunperin oli tarkoitus, mutta Deli lähtee mukaan sitten elokuun alussa Lapinjärvelle.

Eilen ja lauantaina vietettiin viikonloppua Pekko Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin toko-koulutuksessa. Käytäntö painotteiseen koulutukseen kuului myös pieni teoriaosuus, mutta suurimmaksi osaksi olimme koulutuskentällä käytännön harjoittelun pyörteissä. Oli kyllä ehdottomasti erittäin antoisa koulutus! Mikäli joskus tilaisuus tulee samojen kouluttajien koulutukseen mennä, niin olen ensimmäisenä jonossa :) Syttyi taas kova palo treenata tokoa, kun tietää taas vähän enemmän mitä ja miten kannattaa Hugon kanssa treenata. Kaiken lisäksi siinä on kuulemma paljon potentiaalia ;) Mutta kyllähän minä sen nyt olen aina tiennyt, että Hugo on ihan paras äijä! Eikä tässä mitään kotiapäin vedetä....:DDD