Olipa kerran...

Pieni paholainen nimeltä Neri. Neri asuu suuressa ja ihmeellisessä maailmassa, mutta mikään siellä ei pelota Neriä. Neri-neiti työntää pienen nenänsä jokaiseen maailmansa kolkkaan, eikä välitä millainen mörkö vastaan tulee. Jos mörkö on pahana miettii Neri hetken, ottaa vauhtia ja on vielä pahempana. Nerin lempipuuhiin kuuluukin mörköjen karvoissa roikkuminen, hinnalla millä hyvänsä.

Neri nousee joka aamu uuteen ihanaan päivään suurella äänellä ja kovalla vauhdilla. Ehkä ainoa asia, jota Neri maailmassaan kunnioittaa on ruoka. Ja vaikka ruoka maistuukin, vesikupilla Nerin pienet pirun sarvet vain kasvavat. Pienen paholaisen paras peli on se, jossa hypätään vesikuppiin, käydään juoksemassa karkuun suurta jättiläistä, joka yrittää lopettaa pelin muttei saa pientä nopeaa ja ketterää paholaista kiinni. Näin Neri jallittaa jättiläisiä ja tilaisuuden tullen hyppää takaisin vesikuppiin.

Neri haluaisi laittaa maailman aivan uuteen uskoon. Kaikki tuntuu olevan täysin väärissä paikoissa pienen paholaisen käyttötarkoituksia ajatellen. Niinpä Neri mörköjä väistellen raahaa mörköhuopia, mörköaarteita ja ennen kaikkea kuolleiden nelijalka-jättiläisten luita ympäriinsä parempiin paikkoihin. Yleensä hampaisiin joutuu myös paholaisen omat pissaliinat, jotka tyhmä jättiläinen on sijoittanut täysin väärin.

Neri-neiti on myös kasvanut syömistään peikko-papanoista niin, että pääsee melkein jo hyppäämään pehmeälle vuorelle. Kun vain ottaa tarpeeksi vauhtia - jonka saa parhaiten ärsyttämällä mörköjä, jolloin joutuu juoksemaan lujaa karkuun - on jo puoliksi vuorella. Vielä ne jättiläiset örisevät oman reviirinsä merkiksi, mutta Neri on jo päättänyt kiipeävänsä joku päivä tuolle pehmeälle vuorelle. Seurauksista huolimatta. Jälleen kerran.

Kaiken kaikkiaan Nerin elämä on kauhistuttavan kivaa. Paholaisen huiska tekee hommia lähes tauotta. Ja kyllä Nerikin myöntää, että jopa möröt ja jättiläiset ovat super-ihania silloin, kun pykälässä ei ole pieni pirun vaihde ;D

Päivitystä pitkästä aikaa...

Apua, onko totta että olen käynyt täällä viimeksi heinäkuussa! Hui hui. Mitä kaikkea sen jälkeen onkaan kerennyt tapahtua! Ehkäpä tällä kertaa pikapäivitys pähkinänkuoressa...

Doris palautui loistavasti tiineydestä ja imetyksestä. Myös juoksut tulivat aivan normaalin kierron mukaan, tiineys ei niitä siirtänyt vaikka usein niin tapahtuu. Kävipä Doris elokuussa toisen kerran yrittämässä taippareitakin, mutta valitettavasti riistapukki-mörkö kahden vuoden takaa ei ole unohtunut :( Vaikka pukkia testattiin kuivalla maalla hetsaten ja neiti sen otti suuhun ja kanteli, niin veteen heitettäessä se on edelleen mörkö, joka kerran puri suuhun. Se jäi noutamatta ja taipparit jälleen hylätty. Todella harmin paikka. Katsotaan lähdetäänkö Dorista siitä siedättämään vai annanko olla. Tosin tällä kerralla jäljestys oli sen verran hidasta ettei sekään olisi läpi mennyt. Tuomari tosin mainitsi loppu palautteessa ettei ole niin tarkkaa jäljestystä ennen nähnyt, kun Doris paineli ruohonkorsia myöten jäljen perässä ;)

Syys-lokakuun vaihteessa heitettiinkin reissu Romaniaan ystävän kanssa, jossa Doris oli mukana. Näyttelyreissu siis. Eikä se mennyt hukkaan Doriksen ollessa toisena päivänä ROP saadeen siis CACIBin ja näin Romaniasta valioituen.
Itsellä meni vähän kehnommin kun matkalla iski bakteeritulehdus, joka vei kotiin päästyämme sairaalaan. No, siitä on selvitty ja vielä kun saadaan yleiskunto takaisin (kahden viikon sängyssä makuu teki tehtävänsä...), niin ollaan normaaleilla raiteilla. Ja reissusta jäi toki Doriksen valionarvon lisäksi käteen uusia ystäviä, joiden kanssa jo sovittiin treffit ensi syksylle Irlantiin :)

Hugen elämä on soljunut normaaliin tahtiin - eli sattunut ja tapahtunut on. Viimeisin keikaus oli, kun Hugo juoksi jokunen viikko sitten täysiä päin asuntovaunumme vetoaisaa. Pää siis osui siihen ja aukesi. Karmea vekki silmien välissä :( Tästäkin selvittiin kipupiikillä ja ensin pahalta näyttänyt pää parani luonnon konstein (luomuhunajalla ;) parissa viikossa niin ettei enää huomaa mitään edes sattuneen.

Käytiin Hugon kanssa myös katsomassa heinäkuussa sen jälkikasvua Uuraisilla. Siinä vasta toiminnan täyteinen pentue olikin!

Lokakuussa kävi vieraileva tähtemme Vicky luonnetestissä, jonka tulos vahvisti käsitystä Vickyn ominaisuuksista. Tulos siis pisteissä +125, laukausvarma. Vicky vietti myös hiljattain viikon meillä hoidossa oman perheensä lomaillessa. Tuolloin taas vauhtikaksikolla Vicky&Deli riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Delin kanssa ollaankin huomenna aloittamassa agin alkeiskurssi. Josko neiti pääsisi purkamaan tuota loputonta virtaansa myös sillä tavoin. Saa nähdä miten hajujen perään viime aikoina entistä vahvemmin herännyt Deli jaksaa keskittyä hallilla...

Syksyn aikana on pariin otteeseen ollut meikeläisen hermot koetuksella, kun on tien poskessa Deliä odoteltu puolesta tunnista eteenpäin riistan jäljille lähdettyään. Mutta en valita, että riistavietti nostaa päätään. Päinvastoin! Se on sitten minun ongelma, jos en osaa sitä oikein kanavoida 8D

Ja jos ei tässä nyt vielä ollut tapahtumaa tarpeeksi yhteen päivitykseen, niin mainittakoon vielä, että meillä asustaa tällä hetkellä myös pieni perron alku; Neri-tyttö. Tulevaisuuden toivo, jonka tulevaisuus on vielä mysteeri. Mutta siitä sitten lisää ensi kerralla... Ja lupaan, että ihan tämän kuun aikana ;D