Mitä isommat edellä...

Päivät ja viikot etenee niin ettei huomaakaan, ja hiljakseen uusi koti nousee. Taippari pettymyksestäkin on jo päästy yli (ainakin melkein), ja suunnattu katse uusiin koitoksiin. Jahka tuolta raksalta vielä joskus pääsee lähtemään...

Hugo ja Doris on seurannut niin kauan vierestä rakennuspuuhia, että päättivät alkaa jo hommiin itsekin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä ;D Kuumuuden (ja kenties myös tylsyyden...) ajamana Doris alkoi eräänä päivänä kaivaa omaa viileämpää yksiötä. Kauaa ei kuono tuhissut, kun kämppä olikin jo valmis. Kellarikerroksen vieressä olevaan soramättääseen oli ilmestynyt koiran mentävä luola. Saman kylän tuttu päivitteli, että kaikkea on tullut nähtyä, mutta ei vielä koskaan koiraa, joka kaivaa itselleen kuopan sijaan luolan :D Fiksu likka, sieltähän se maan alta viilein paikka löytyy! Yksiö olikin kovassa käytössä, ja pian Hugo alkoi majailla sen tuntumassa istuskellen, ja miettien. Ei aikaakaan, kun samanmoinen yksiö alkoi saada muotoaan ihan Doriksen vastaavan vierestä. Joskin Hugolta loppui usko kesken, eikä se koskaan päässyt aivan asumiskuntoon asti. Ja koska oma kesäasunto ei ihan valmistunut, niin Hugo pitikin herrasmiesmäisesti vahdin paikkaa Doriksen oleskellessa omassaan.

Siinä se sitten tunti tehokasta rakennusaikaa vierähti herra H:n ja neiti D:n puuhia sivusta huvittuneena seuratessa. Tauot ovatkin olleet paikallaan näillä +35 säillä... Onneksi oli myös kamera rakennusvaiheiden dokumentointia varten paikalla, joten myös karvanaamojen remonttipuuhat tallentui. Joten jos ei koiran luola ole tuttu juttu, niin tässäpä muutama kuva =)


Mikä tämä on? Barbet luolassaan tietysti!


Kun Doris (kyllä, siellä se on missä näkyy vain mustaa) oleili viileässä kämpässään, Hugo alkoi rakentaa omaa ihan naapuriin


Kärsivällisyyttä ei ihan ollut tarpeeksi rakennus puuhiin, mutta Doriksen kämpän vahdin hommat onnistui hienosti, ja Doris sai Hugon ansiosta nukkua kaikessa rauhassa turvallisesti


Toki välillä nautittiin myös ulkoilmasta


Ja käytiin näyttämässä mammalle jo niin tutuksi tullutta "ai hiekkaa missä muka" -lookia

Taippari pettymys

Eilen vietimme päivän Simpeleellä spanieleiden taippareissa, joissa mukana oli Doris. Tulos oli valitettavasti karvas pettymys.

Itseä jännitti ihan kauheasti, mutta siihen nähden Doris toimi hyvin. Haulla ja laukaisulla aloitettiin, Doris lähti hyvin hakuun, ja kuuli itseasiassa laukauksen tässä ensimmäistä kertaa. Ei reagoinut siihen mitenkään.
Jäljestys ei ollut priimaa, Doris meni hyvin hyvin hitaasti ja vaikutti muutenkin kovin epävarmalta. Meni kuitenkin jäljen, ja löysi kaadon. Tästäkin hyväksytty.
Vesityössä se sitten tökkäsi. Doris lähti normaalilla vauhdillaan uimaan, ja otti jo riistapukin suuhunkin, mutta säikähti sitten jotain ja pudotti riistapukin suustaan. Viiden minuutin houkuttelullakaan en saanut sitä enää pukkia hakemaan. Siinä meni siis mahdollisuus hyväksyttyyn. Kyllä ketutti ihan huolella.

Riistapukin sylkäisy näytti lähinnä siltä, että joku olisi tökännyt suuhun ikävästi, ja siksi esine piti saada suusta ulos. Nippusiteillähän siivet oli kiinni, ja kun ylimääräiset päät katkaistaan, niin se "nuppihan" siihen jää, mikä tietysti voi olla terävä... Tai sitten tämä on vain ohjaajan epätoivoista selittämistä. Säpsähdys kuitenkin viittasi jonkun osuneen, eikä meillä vielä tähän asti ole mikään veteen jäänyt. No, oli miten oli, tulos ei siitä enää muuksi muutu. Ei siis auta kuin yrittää uudelleen.

Jotenkin sitä tuli itselle taas vähän "miksi edes treenaan" -olo, kun vasta kävi tokokokeessakin miten kävi... Ei tuossa tilanteessa mitään ehkä olisi pystynyt tekemään sitä muuttaakseen, mutta omalta mokalta se tuntuu silti. Varsinkin kun niin pienestä jäi kiinni. Mutta ehkäpä yhden päivän itsesäälissä rypemisen jälkeen asian voi unohtaa, ja jatkaa eteenpäin uusiin koitoksiin...

Huge 2-vee

Tänään on juhlapäivä, meiän pieni mamman nalle mussukka Nugetti täyttää 2 vuotta!

Pidin paperihommien/juoksevien asioiden hoitopäivän, ja olin jo kyseiseen hommaan kovin tympääntynyt puolen päivän aikoihin. Niinpä päätin keksiä jotain kehittävämpää tekemistä, kuten taiteilla Nugelle kakun synttäreiden kunniaksi 8D Niin syntyi lihakakku kinkkuineen ja juustoineen, asianmukaisin kynttilän korvikkeiden kera tietenkin. Kaksi kakun syöjää saikin hajut sieraimiinsa jo ensi askeleilla, ja keittiössä istui kovin odottavan näköistä porukkaa kakkua tehdessä.
Pitihän se sitten vielä poseerauskuvakin ottaa sankarista! Ja kuvan jälkeen pääsi tietenkin myös Doris nauttimaan kakusta, eihän se kiva yksin ole juhlia. Tein kyllä kristillisen tasajaon, mutta silti syötiin samaa palaa kerralla... Vaan mitäpä tuosta, kun kerran siihen sulassa sovussa pystyvät. Yhteiskuvaa ei mamma yksinkertaisesti kerennyt ottamaan, kun ei valmiudessa tajunnut heti olla. Siksipä sen korvaa vain yksi täysin tärähtänyt kuva...

Onnittelut vielä koko Bonahónin H-pentueelle, siskoille ja veljille!


Synttärisankari ja asianmukainen kakku


"Siis mamma on aivan uskomaton, mää olen sentään päivänsankari, ja tähän se laittoi silti odottamaan... Huoh..."


Tässä tämä täysin tärähtänyt ainukainen otos, jossa kakku nautittiin sulassa sovussa nenät vastakkain

Raksalla ja kylässä

Päivät ollaan vietetty - missäpä muuallakaan kuin - raksalla. Helle saa jopa Hugon ja Doriksen aika ajoin rauhottumaan ja seuraamaan rakennustöitä suosiolla vierestä. Mielellään varjosta. Silloin tällöin pitää kuitenkin tulla tarkkailemaan lähempää.

Hugo mm. katsoi pitkään, kun rakennustelineet syntyivät, ja sitten niitä kierrettiin hyvin epäluuloisesti. Vaan kun kerran sinne uskalsi mennä, niin reteänä poikana siellä piti sitten käydä koko ajan. Telineet ovat siis kellarikerroksessa, eli kuopassa, telinetaso maanpinnan korkeudessa. Hugo ei siis kiipeä tikkaita. Paitsi, jos on ihan pakko. Hyppäsipä Herra H kellarikuoppaan (ja minä huusin kauhusta vieressä, kun en mitään ehtinyt asialle tehdä!) kerran, ja sitten siellä inisi kun ei pois päässyt. Noh, auttamassa ollut ystävämme meni tikkaita kuoppaan, ja tuli tikkaat ylös Hugolle pois pääsyn näyttääkseen. Terävänä poikana Hugo otti tästä onkeensa ja kiipesi muina miehinä tikkaita ylös. Onneksi on kuitenkin ymmärtänyt olla sinne enää menemättä!

Välillä otetaan sitten letkulla viilennystä kylmästä kaivovedestä. Vaikka kumpikaan ei vedestä päälle suihkutettuna niin perusta (tai ainakin niin kovasti esittävät), kyllä olo näyttää ennen kaikkea helpottuneelta, kun on suihkun saaneet. Doris tyytyy menemään varjoon makoilemaan hiukan fressimpänä, mutta Hugo sen sijaan... Hugo on oma itsensä, ja painaa ensimmäisenä lähimpään sorakasaan, jossa sitten pyörii perron antaumuksella. Sen jälkeen tullaan tietenkin näytille uudessa "hiukan" harmahtavassa lookissa.

Tänään pidettiin vapaapäivä raksalta, ja käytiin kylässä Vickyn luona. Pikku Vicky sai helpotusta kuumille keleille, kun turkki ajettiin uudestaan alas. Toimenpiteen jälkeen päästettiin sitten Hugo ja Doris Vickyn kanssa leikkimään. Meno olikin jokseenkin villiä! Tytär kun on kovin isäänsä tullut... Sainpa taas napattua jonkun kuvankin leikkituokiosta, ja ne tulee tässä:


Tytär ja isä vielä viattoman ja rauhallisen näköisinä


Sitten alkaa leikki: "Heh heh hih hih, älä kutita iskä"


"Leikitään lisää iskä!" "Oletpa tyttäreni mahdoton, aivan kuten minä"


"Annas kun iskä näyttää mallia..."


Sitten alkoi jo sivusta seurannuttta Doristakin kiinnostaa


"Ahaa, tämän ipanan minä muistankin"


Kunnes isän ja tyttären kovin samankaltainen maassa holtittomasti pyöriskely sai Doriksen katsomaan menoa vähintäänkin mulkoilevin silmin...


Niinpä Doris päätti jättää nämä kaistapäiset perrot riehumaan keskenään, ja vetäytyi varjon suojiin


Hugo sen sijaan vaikutti kovin tyytyväiseltä suoritukseensa, ja Vicky seurasi ihailevin silmin isänsä edesottamuksia

Iloisia uutisia!

Kuulimme iloisia uutisia Sveitsistä: barbet narttu Bahia De L'ile Romande synnytti keskiviikkona 7.7. yhdeksän pennun pentueen, kaksi urosta ja seitsemän narttua. Tämä vahvistaa sen, että minä lähden syksyllä Sveitsiin ja palaan kotia uuden perheenjäsenemme kera =) Olin kasvattajan kanssa tänään yhteydessä, ja nyt ei muuta kun seuraamaan silmä tarkkana pienien kasvua, ja odottamaan noin kymmenen viikon päästä tapahtuvaa luovutusta! =) =)

Yhdellä narttu pennulla ei ollut imemisrefleksi lähtenyt toimimaan ja sitä on jouduttu syöttämään. Pieni kuitenkin taistelee elämästään, joten pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että se jaksaa jatkaa! Emo ja loput kahdeksan pentua voivat hyvin.

Iloisia uutisia kantautui tänään myös toiselta puolen Suomea, kun Hugon sisko Iines synnytti kahdeksan ihanaa perropentua, kaksi urosta ja kuusi narttua. Nugetista tuli siis setä! Joukkoon olikin kuulemma mahtunut kaksi setänsä tavoin beigeä ipanaa.

Tokokoe tuotti päänvaivaa

Tänään oltiin tokokokeessa, jossa olin töissä ja otin samalla osaa Hugon kanssa. Vaan ei tullut toivottavaa tulosta =( Juuri kun treeneissä alkoi sujua sulavasti, ja pariin päänvaivaa tuottaneeseen ongelmaan löytyi hyvin yksinkertainen ratkaisu.

Hugo ei oikein tahtonut toimia liikkeistä jätöissä, ja sitä on pohdittu, että mikä vikana. Aina ollaan jotenkin päädytty kokeilemaan jotain pientä apua; käsi näyttää pienen avun, minä käännän päätä käskyssä vähän tms. Mikään ei oikein ole ottanut toimiakseen. Pari päivää ennen koetta tein liikkeestä jätön niin, että pidin pään koko ajan eteenpäin, enkä antanut mitään apua, vain käskyn maahan. Ja kuinkas kävi?! Hugo toimi kuin unelma! Tätä sitten kokeilemaan liikkeestä seisomiseen, ja otettiinpa seuraamistakin pää eteenpäin jäykkänä koko ajan. Olikin vähän vaikeaa, kun itsellä on selkeästi tullut huono tapa kääntää päätä sinne koiraan päin. Ja tällä opilla Hugo toimii. Se ei siis kerta kaikkiaan ilmeisesti kestä minkäänlaista painetta minun suunnalta. No, näinhän sen tokossa kuuluisikin olla ettei pää ohjaajalla pyöri kuin pöllöllä, joten hyvä näin =) Mutta on se vain uskomatonta miten pienestä se voi olla kiinni, ja miten idiootilta tuntuu kun ei tätä ole aikaisemmin itse tajunnut...

Mutta mutta siis... Tänään koepaikalle porotti aurinko suoraan, ja lämpöä mittarissa se +30. Lisäksi ukkonen painoi päälle, ja ilma oli vähintäänkin uuvuttava. Jo luoksepäästävyyden ja paikkamakuun aikana tuli ongelmia: Hugo ei kerta kaikkiaan halunnut istua! Ei tullut perusasentoon, eikä istunut edes "istu" -käskyllä. Niinpä jäin suosiolla paikkamakuusta pois, kun en saanut alkuasetteluakaan oikein.
Tässä vaiheessa päätin vielä mennä muut liikkeet, mutta ongelma ei "ylläri ylläri" poistunut. Seuraamisista ei pisteitä paljoa herunut, vaikkka itse seuraaminen oli tuomarin mielestä hyvää. Hugo vain ei tehnyt yhtään perusasentoa pysähdyksisssä, edes käskystä. Mietimme hetken, ja päädyimme siihen, että se ei istu, koska pallit luultavammin paistuu tulisessa hiekassa. Mitään muuta järkevää selitystä ei kai ole. Varsinkin kun Hugo normaalisti jopa ennakoi perusasentoja. Niinpä päätin keskeyttää meiän suorituksen, ja tuomarikin oli sitä mieltä että se on hyvä päätös tällaisessa tilanteessa.

Mitäpä sitä suotta olisi mennyt liikkeitä huonosti tekemään, kun jokainen liike alkaa ja päättyy siihen perusasentoon, jota sieltä ei tullut. Kehästä lähtiessä Hugo painuikin suoraan varjoon, ja läsähti maahan makaamaan. Olisi pitänyt tajuta olla ottamatta osaa ollenkaan moisessa säässä. Kuumuus kyllä näkyi monen koiran suorituksessa, ja moni muukin jätti istumatta.

Kyllä tässä nyt kieltämättä ketuttaa ihan oikeasti, kun tämä kisaaminen ei ota oikein tulta alleen... Toisaalta harmitusta hiukan lieventää se, että on selvää mistä tekemättömyys johtui. Luokassa ei todellakaan tuloksilla juhlittu muutenkaan. Nähtäväksi jää milloin otetaan herra H:n kanssa uusi yritys...

Raksavahti

Tänään kohosi elohopea mahtaviin +30 lukemiin, ja rakentaminen alkoi olla vähintäänkin hikistä hommaa. Kuumuus vei mehut myös koirista, tai no, Doriksesta. Hugolla oli selkeästi normaalia hitaammat liikkeet silläkin, mutta raksavahdin hommia ei voi jättää hoitamatta! Siinä missä Doris hakeutui piharakennuksen viileälle terassille, ja nautti elämästä turhia murehtimatta, Hugo seurasi silmä tarkkana mitä työmaalla tapahtuu. Auringossa on kuuma, mutta Hugo menee sinne minne muutkin oli varjoa tai ei. Ja jos työmaalta katoaa koiran voimin kannettavia laudan pätkiä tai muuta puutavaraa, on syyllinen lähes poikkeuksetta yksi lammasta muistuttava pojan koltiainen... Mikäs sen mukavampaa kuin pätkiä tarvittava määrä puuta mittaansa vain huomatakseen työn lopetettua, että jäljellä on kovin pieni kasa työn määrään nähden. Tästä on kuitenkin opittu, ja seuraamalla mihin kulkee herra H, löytyy myös puuttuvat palikat ;D

Ehkäpä minä joku kerta otan vapaapäivän rakennushommista, ja yritän valjastaa loputtoman kepin haun energian johonkin hyödylliseen; kuten polttopuiden tuomiseen grillille =)


Doris seuraa mielummin taka-alalta, kun Hugo hoitaa raksavahdin hommat


Tältä tarkkailijalta ei jää mikään huomaamatta


Vahtiva silmä


Mitä nyt välillä unohtuu haaveilemaan... Luultavasti kokonaisen puukasan kantamisesta kotia ;)

Kiireinen kesä

Vihdoin viimein on taas hetki aikaa, ja saa päivitettyä kuulumisia! Kesän ensimmäinen puolikas on mennyt tiiviisti raksalla, ja Hugo ja Doris on seurannut mukana. Raksakoirat vahtii kaikkien tulemiset ja menemiset, eikä varmasti kukaan pääse tontilla yllättämään, karvanaamakaksikon vahtihaukku kuuluu kyllä meluisammankin työn äänien yli.

Aina kuitenkin sen verran raksaltakin pystyy irtoamaan, että päästään muutaman kerran viikossa treenailemaan. Kesän kovat sanat ovat vepe, jälki ja haku. Toissa viikolta tuli kuvasatoakin, kun vepetreeneistä löytyi kameralla varustettu treenikaveri. Hugon ja Doriksen hukkuvan pelastus tallentui "filmille".
Ja niin haasteellista kun Hugon treenaaminen vepessä onkin B), niin hukkuva on jotain mikä saa Hugon liikkeelle! Huuto oli melkoinen, kun Hugo huomasi jonkun uimataidottoman raukan olevan veden varassa :D Ei enää kuplat vedessä kiinnostaneet, vaan kauhottiin niin paljon kun ikinä pikku vesiäisestä lähti, ja äkkiä raahattiin raukka rannalle. Kyllä se vaan sisäsyntyinen pelastusvietti taitaa olla melkoinen...

Doris suoritti myös hukkuvan pelastuksen samalla tavalla erittäin mallikkaasti. Joskin yhtälöstä saa Doriksen kohdalla vähentää kurkku suorana kiljumisen. Hyvin rauhallisesti Doris odottaa käskyä, mutta sen tultua mentiin eikä meinattu. Doris suoritti myös viennin onnistuneesti (jippii!), joskin olin itse veneessä vastaanottamassa. Noh, sehän nyt ei silloin varsinainen vienti ole, mutta ollaan päästy alkuun kuitenkin.

Kuvat touhun keskellä nappasi Irene Turunen. Kiitokset Irenelle!


Doris esineen viennissä


Ja sitten hukkuvaa pelastamaan




Raahataan hukkuva rannalle asti, ettei raukka uudestaan joudu veden varaan ;D


Hugon vuoro esittää pelastustaitonsa


Lentävä lähtö!


Vauhdilla hukkuvan luo


"Täältä mä tulen tän uimataidottoman kanssa!"