Päivän pulinat

Ei ole vieläkään mitään vuodatettavaa. Olo alkaa vähitellen parantua, mutta saikku jatkuu vielä tämän viikon, kun jälkitautien riski on sen verran suuri. Ei siis vieläkään lenkkejä, treeniä tai mitään. Ei siis mitään kerrottavaa.

Paitsi että Deli on ahne kuin sika. Syö kaiken mikä eteen tipahtaa. Aamulla tippui käsistä vahingossa yksi D-vitamiini tabletti lattialle, ja ennen kuin kerkesin kissaa sanoa pienempi neiti D rouskutteli tyytyväisen näköisenä tabletin poskeensa. Joskus se myös nielee kokonaisia broilerin siipiä. Sitten kakoo ne ulos, ja pureskelee hiukan paremmin. Muistaa noin viikon, että niitä pitää vähän pureskella alas menon helpottamiseksi. Hyvin nopeasti ahneus saa vallan, Deli unohtaa, ja kokeilee taas josko kurkku olisi suurentunut tai broikut pienentynyt...=P No, tuskin tulee treenikentällä motivointi ongelmia...

Karkumatkalle meinasi koko kolmikko tänään lähteä, kun laskin kaikki pihalle ja tulin tietokoneella hommia tekemään. Tovin siinä istuttuani naapuri soittaa ja kysyy, että onko meillä pihan portti tarkoituksella auki? Portti oli auennut, ja kun menin ovelle katsomaan, niin koko kolmikko hiipi hiljaa peräkanaa jo metsän puolella ympärilleen pälyillen. Kyllä oli niin syyllisiä ilmeitä ettei ihan tosikaan. Arvelivat ilmeisesti lähteä lenkille keskenään, kun minusta ei mukaan ole. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun koko konkkaronkka juoksi sisälle ja vihelteli mennessään ettei tässä mitään oltu tekemässäkään...B)

Muutama kuva vielä. Tytöt olivat ulkona, joten kameraa testaillessa Hugo joutui koekaniiniksi. Kuvat kertovat kyllä kaiken.


"Jaahas, mitäs nyt tapahtuu? Valot päälle, valot pois, toiset valot päälle...*räps*..."


"Ei sitten voi edes luuta antaa rauhassa syödä. Huoh."


"Siis nyt riittää. Booooooring..."


Tältä näyttää pieni barbet kauneusunilla ;)

Delitystä kuvien kera

Kun sitä nyt joutuu täällä neljän seinän sisässä sairaspäiviä viettämään - ilmeisemmin vielä jonkun aikaa - niin kokosin voimia sen verran, että jaksan istua hetken tietokoneella. Kolmen kopla on kovin ihmeissään tästä asettelusta; mamma makaa sängyssä koko päivän, mitään ei tapahdu, ja eteisen makuupaikoilta kuuluukin säännöllisiä syviä huokauksia. Hugo käy myös tuijottelemassa makuuhuoneen portin takaa välillä, että eikö sieltä todellakaan olla tulossa mitään tekemään?? Ei olla =(

Positiivista on se, että juuri kun aloin ajatella ettei Delistä sisäsiistiä tulekaan, ei sisälle ole tullut minkäänlaisia tarpeita noin viikkoon. Joo, tiedetään. Normaalia ettei pentu välttämättä kuuden kuukauden ikäisenä ole sisäsiisti, mutta kun edellinen pentu (Doris) oli sisäsiisti suurinpiirtein heti kolmen kuukauden ikäisenä. Eli sitä tavallaan takaraivossa odotti niillä paikkeilla jotain tapahtuvaksi. Kun mitään ei alkanut tapahtua ja kakkaa ja pissiä vaan löytyi lattialta tuon tuostakin, alkoi tulla epätoivo... Eikö tämä lopu koskaan? Tuleeko tästä nyt sellanen vuoden ikäiseksi lattialle pissivä? Apuva.
No mutta, yhtäkkiä se sitten loppui lähes kuin seinään. Ja nyt on vietetty seesteisiä sisäsiistejä päiviä =) Pitäisikö tässä koputtaa puuta ennen kuin julkisesti mitään julistaa? Odottaa vielä minun säkällä pissit tuolla nurkan takana, kun tässä leveilen...

Ei tässä nyt paljoa viime päivistä sitten muuta kerrottavaa olekaan, kun olen vain sängyssä sairaana maannut ja koirat tehneet saman eteisessä. Lenkille pääsee aamulla ja illalla miehen lähtiessä ja tullessa töistä, sekä ihana ystävä naapurissa on ottanut omat koiransa ulkoiluttaessaan koko meidän laumankin mukaan. Siinäpä se sitten tämän viikon aktiviteetit on ollutkin. Paranemista odotellessa...

Jokatapauksessa viime aikoina on Hugon tokoilut ja Doriksen misseilyt olleet otsikoissa, joten tässä tulee kuvapläjäys Delistä.

P.S. Jos koirat tietäisi, että hommat jatkuu heti kunhan paranen, ne varmasti kantaisi teetä ja lääkettä minulle sänkyyn asti. Sellaiset on katseet portin takana, jota olen päivät pitkät tuijotellut.


Täältä tulee Deli!!


"Katsokaa kaikki miten suloinen pieni nalle olen"


Deli rakastaa halimista ;D


Ja lumessa pyörimistä!...


...ennen kaikkea lumessa pyörimistä!!


Ja on aina valmis tulemaan syliin huomioitavaksi =))

Doriksesta muotovalio

Pitihän se vielä ottaa "valioitumiskuva" Doriksesta, kun ei tullu näyttelyssä paikan päällä sitä otettua. Joten tässä siis uusi muotovalio Tooris ;)

Näyttelyitä ja laumajärjestystä

Pitkästä aikaa... Niin monesti olisi ollut asiaa kirjoittaa, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt =( Mutta nyt päivitetään sitten kuulumisia kotoa ja reissusta.

Sitten loppiaisen on käyty Kajaanin KV:ssä sekä eilen Ilomantsin ryhmänäyttelyssä.
Kajaanissa oli myös tänä vuonna mukavaa. Halli on hyvä, kun pysyy kohtuu lämpimänä, kulkukäytävät ovat tehty leveiksi ja tilat muutenkin hyvin toteutettu. Lämpimän ruoan mahdollisuus lämmittää myös kovasti pitkämatkalaisen kehoa ja mieltä ;) Ei tarvitse huoltsikalle pysähtyä syömään.
Doris esiintyi kehässä tavanomaiseen tapaansa hyvin, ja sai arvosteluksi erinomaisen. Mukava reissu oli, varsinkin kun oli hyvää matkaseuraa! Kiitos siis apuhandlerille Sonjalle ;) Barbetteja oli kehissäkin ilahduttavat kuusi kappaletta!

Eilen Ilomantsin näyttelyssä oli sitten Doriksen lisäksi kehissä Hugon tyttö Vicky, joka oli ensimmäistä kertaa kehissä. Hienosti Vicky jaksoi näyttelyn hälinässä ja kehässäkin esiintyi varsin mallikelpoisesti. Toki pientä puntuilua oli, mutta sehän kuuluu junnulla asiaan :) Sitäpaitsi kun mamma ei ollut kehässä, vaan minä handlasin, niin pitihän sitä nyt vähän kurkkia ettei vaan mamma ole kehän laidalta kadonnut! Vickyn tulos oli siis mahtava JUN-ERI, JUK1, SA, PN2 ja VASERT. Varsin loistavasti ipanan ekasta missikisasta, tytössä on selvästi ainesta ;)
Doris loisti myös ollen ROP ja saaden SERTin, jota on marraskuun 2-vuotis synttäreiden jälkeen odoteltu :D Neiti D siis valioitui reissulla! Nyt voi pakkasten hellittäessä vetää taas turkin alas, yippii :D

Ryhmäkehissä ei Doris sijoittunut, mikä nyt ei ollut minkäänlainen yllätys. Ko. tuomari kun ei ole aiemminkaan niissä ryhmäkehissä, joita olen hänen tuomaroiminaan nähnyt vesikoiria sijoittanut. Ja niin se meni tälläkin kertaa. Vaikka vesikoirat ja -spanielit oli hyvin edustettuina: barbet, portugeesi, perro, lagotto, irlanninvesispanieli, amerikanvesispanieli, olikohan siinä kaikki..., niin kaikki laitettiin suoraan RYP-kehästä ulos edes sen enempiä niitä katsomatta.
Tokihan se voisi olla ettei yksikään vesikoirista olisi rotunsa niin hyvä edustaja, että voisi sijoittaa ryhmäkehässä, mutta jos sama tuomari laittaa ne lähes aina pihalle, niin tuskin siitä on enää kyse. Mutta sellaista se näyttelymaailma on, kyllähän siellä tuomareiden henk.koht. mieltymykset näkyy. Tosin ei tässä yhtään pettynyt olo ole, kun tyttö valioitui reissulla! Enemmän harmitti vain se, että joutui venttailemaan ryhmäkehiä (ja 8-ryhmä tietysti viimeisenä) tietäen ettei siellä sijoitu kuitenkaan. Mutta kuten Päivi näyttelyssä totesi, parempi ottaa se vain rodun edustustehtävänä ;D
Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä päivä, ja mukava oli nähdä paljon tuttuja paikalla! Ja kiitokset vielä Tuijalle, kun lähti mukaan! Yksin olisikin ollu haastetta kahden koiran kanssa kehien ollessa lähes peräjälkeen...

Viime viikonloppuna käytiin myös vesikoiralenkillä, johon ilmaantui hienosti peräti kymmenisen vesikoiraa. Tällä kertaa oli myös rotuja enemmän edustettuna, kun paikalla oli perrojen lisäksi lagotto, portugeesi ja pari barbettia. Kyllä vauhtia taas riitti ryhmärämällä!

Kotona on sitten riehuttu omalla pihalla ja metsässä. Sään käydessä nollassa alkuviikosta koirat viihtyivät pihalla tuntitolkulla, eikä meinanneet sisälle tulla ollenkaan. Doris mm. kaivoi pihalla olleeseen jättimäiseen lumikasaan samanmoisen luolan, jonka teki kesällä raksalla hiekkaan. Siellä se sitten omassa lumiluolassaan tyytyväisenä söi luutansa ;D Doris on myös pitänyt huolta pihan vahdin hommista kovin äänekkäästi. Piha rajoittuu kyllä metsään, mutta mikäli siellä joku sattuu kulkemaan niin sen kyllä tietää paitsi myö, myös naapurit 8D

Delillä senkun vauhti kiihtyy, kun kokoa ja ikää tulee lisää. Neitillä alkaa otteet olla sen mukaisia, että hetkittäin olen jo miettinyt onko laumajärjestys muuttumassa kovapäisen pienen barbetin vuoksi... Yhtenä päivänä annoin kolme isoa luuta porukalle, kun pihalla olivat. Eli jokaiselle omansa. Pitkän tovin ne kovin keskittyneinä niitä söikin, kunnes jossain vaiheessa huomasin Hugon seisoskelevan oven takana sisään pääsyä odotellen. Päästin Hugon sisään ja tytöt jäivät pihalle. Jatkoin omia hommiani ja jossain vaiheessa keittiöön mennessäni katsoin ulos ohimennen, ja mitä siellä tapahtuikaan! Deli oli raahannut kaikki kolme isoa luuta (miten liene yhden Dorikselta saanut pois...) yhteen kasaan ja siinä se seisoi kasan vieressä, järsi yhtä, eikä päästänyt Dorista lähellekään! Doris istuskeli pihan nurkalla yksikseen ilman luuta, kun neiti kovanaama piti kolmen kasaa hallussaan! Hetken sai ihmetellä miten homma noin meni...

Meillä on yksi iso metallihäkki olkkarissa, joka on kolmikon pesähäkkinä. Siellä nukkuu milloin kukakin. Kerran häkin suulla oli luu, ja kun Doris meni luuta kohti hyökkäsi Deli sen päälle kuin yleinen syyttäjä konsanaan. Doris painui häkin perälle, eikä uskaltanut tulla sieltä pois, kun Deli piti vahtia luun luona! Uskomaton ipana...

Pentujen ollessa ihan pieniä toiveeni kuului: narttu, jolta löytyy temperamenttia, vauhtia ja kovuutta. Nyt kun Deliä seuraa, taisin saada kaiken minkä pyysin 8D Eikä sillä sinänsä ole väliä minulle mikä lauman järjestys on, kunhan sellainen on. Toisaalta mietin voisiko Delin pomotus mennä sen piikkiin, että se on vasta puolivuotinen, eikä Doris sen vuoksi antaisi täysillä takaisin... Toisaalta käsittääkseni isommat tekee yleensä heti alusta alkaen pennuillekin selväksi kuka on kuka. Mene ja tiedä. Kiehtova maailma koirien käytöksen takana kuitenkin piilee. Ja jo kolmen lauman puuhiakin jää seuraamaan kyllä mielenkiinnolla joskus vähän liiankin pitkiksi ajoiksi. Aika näyttää miten lauma järjestäytyy, kun Deli kasvaa isoksi. Luultavammin minä en siihen kuitenkaan puutu, uskon vakaasti että koirat selvittävät kyllä välinsä keskenään paremmin, kuin väliin sekaantuvan ihmisen kera.

Loppiaisen tokoilut

Uusi vuosi, uudet kujeet. Meillä aloitettiin koevuosi tänään tokokokeella, kun aamulla seitsemän aikaan otettiin suunta Pieksämäelle. Tämä reissu se ei ihan suunnitelmien mukaan mennytkään...

Meitä oli pakattu kolme naista ja kolme koiraa kaverin autoon, ja matka taittui rattoisasti Varkauteen asti. Siellä sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta auto sammui ajosta. Yritettiin mitä siinä voitiin, mutta matka päättyi siltä osin auton tien reunaan työntämiseen. Koirat kontissa, kaikkien kamat kyydissä seisoskeltiin pakkasessa ja mietittiin mitä tehdään. Kisoihin oli kuitenkin päästävä, joten tilattiin taksi, johon voi ottaa koiria ja loput 50 kilometriä taittui sillä. Harvemmin varmaan kisaajat saapuvat taksilla hallin pihaan :D

Koepaikalle kerettiin juuri ja juuri, eikä siinä muuta kerennyt kuin kisakirjan viedä, napata kilpailunumeronsa ja suunnata suurinpiirtein samantien paikkamakuuseen. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu ok, kympit tuli. Minä olin listalla toisena, joten pääsin yksilösuoritukseenkin aika ripeästi. Seuraamiset muuten ok, mutta pientä nuuhimista oli molemmissa. Liikkeestä maahanmeno ok, ja luoksetulo kympin arvoinen. Sitten kosahti. Hugon kanssa on viime aikoina liikkeestä seisomisen kanssa ollut päänvaivaa, syytä en osaa sanoa.. Treenissä se on kuitenkin tarvinnut taas käsiavun. Liikkeen aloittaessa mietin annanko suosiolla avun siinäkin, mutta jostain syystä päätin olla antamatta (idiootti). No eihän se mitään seisomaan jäänyt, enkä minä nähnyt ettei ekalla jäänyt, joten en antanut enää toista käskyä. Kun vihdoin oli seisahtanut, kävi istumaan ja liike nollille. Hypystä taisi ysi tulla ja kokonaisvaikutuksesta kasi. Seuraamisen numeroiden jäädessä seiskoihin, vei liikkeestä seisomisen nollaus melkein mahdollisuudet ykköseen. Lopputulos olikin harmittavat 156 pistettä ja II-tulos. Tuli muutenkin sellanen II-kierros, kun kaikki kolme otettiin II-tulokset luokistamme.

No, täytyy olla siinä mielessä tyytyväinen, että Hugo teki kuitenkin hyvin hommia. Treeneissä se ei nimittäin lumen vuoksi ole ottanut maa-käskyjä kuuleviin korviinsa karjumatta, joten lähdin paikkamakuuseen aikamoisella jännitysmomentilla... Siellä se toimi kuitenkin aivan normaalisti. Hallissa on kylmä muttei lunta. Toki vitutti silti kuin pientä oravaa, kun tavoite oli tietenkin ykkösessä. Mitä tässä nyt voi sanoa, reissu tuli kalliiksi ja huono tulos. Argh.

Kisoissa oli tuttuja täältä Pohjois-Karjalasta, joten kun tulomatkan auto joutui jokatapauksessa hinaukseen poispäin, niin hyppäsin toiseen kyytiin kotiapäin mentäessä. Hugo otti kaiken irti kun pääsi takapenkille mamman syliin nukkumaan ja rapsuteltavaksi koko matkan ajaksi. Varmaan mietti, että tätä ei kyllä tapahdu enää ikinä joten parempi nauttia nyt. Matka kotia taittui rattoisasti kisasuorituksia ynnä muuta analysoiden. Suuret kiitokset vielä Minnalle, että päästiin herra H:n kanssa kyytiin!

Kotona odotti miehen lisäksi kaksi kovin väsyneen oloista barbet tyttöä, joten Doris ja Deli lienee riehuneet raksalla koko päivän, jonne mies oli ne mukaansa ottanut. Illan projektina olisikin sitten Doriksen pesu ja siistiminen lauantain missikisoihin. Lähdetään vuorostaan Doriksen kanssa reissuun, ja suunnataan Kajaanin KV-näyttelyyn. Toivotaan, että siellä menee vähän tämänpäiväisiä tokokisoja paremmin...