Lauantaina starttasimme Hugon kanssa Pieksämäellä tokokokeissa. Vähän alkoi edellisinä päivinä mietityttämään koko osallistuminen, kun mittari näytti -35 lukemia. Vaikka koe hallissa olikin eli lunta ei ollut, niin kylmä halli kuitenkin. Koeaamuna lukemat olivat kuitenkin laskeneet -28 ja startti oli vasta päivällä, joten matkaan lähdettiin.
Kisaamaan mukaan lähti myös treenikaveri Eija lapinkoira Vipin kera. Vielä käytiin matkalla noukkimassa turistiksi mukaan Vicky, ja kotoa lähti Hugon lisäksi Deli. Niin käännettiin keula kohti Pieksämäkeä auto koiria täynnä :) Doris pääsi päiväksi Kallen mukaan nauttimaan yksin kaikesta huomiosta ;)
Deli lähti mukaan opettelemaan malttamista ja siedättymään autossa odotteluun. Kisapaikoilla kun joutuu aina jonnin verran odottelemaan, ja niitä olisi Delille tulevaisuudessa luvassa... Toivottavasti. Vicky lähti mukaan, kun kotimatkalla oli tarkoitus tavata kasvattaja, joten pääsisi hän pitkästä aikaa tyttöä näkemään. Hugo ja Vippi oli tietysti kisakehiin menossa.
Ihan mukavasti laski pakkanen matkalla, ja perillä oli enää -23, kun saavuttiin. Autollekin löytyi paikka auringosta, ja vielä lisälämmitin päälle tuhisemaan, niin hyvin tarkeni karvaiset ystävämme siellä. Pakkanen oli verottanut jonkun verran osanottajia, ja päästiin aika nopeasti suorituksiin.
Kaikista ylpein olen Hugon paikkamakuusta. Ei Hugon viereinen, mutta seuraava koira nimittäin lähti kesken paikkamakuun ja paineli Hugon luokse sitä nuuskimaan. Hugo katsoi vierasta koiraa kerran ja sen jälkeen makasi kuin sfinksi konsanaan siinä mihin sen olin jättänyt. Kun ohjaaja kytki kyseisen koiran, lähti kohta se Hugon viereinen koira taaplailemaan. Se ei sentään luokse mennyt, mutta vieressä himmasi koko loppu ajan. Tähänkään Hugo ei kiinnittänyt huomiota. Aivan loistava suoritus Hugolta! Ei todellakaan noin kovassa häiriössä olla paikkamakuuta treenattu, ja kyllä tuollaisessa tilanteessa treenistä huolimatta monella on mennyt pieleen. Kyllä oli hyvä mieli, kun liikkuri käski palata koirien luo :)
Vähän meillä oli liikaa virtaa, ja Hugo innostui kehään menosta niin kovin, että seuraamisissa se pikkasen edisti. Juoksuosuudella tuli jokunen hypähdys myös. 8 ja 8,5 oli arvosanat. Liikkeestä maahanmenosta 9. Pinna putosi jälleen siitä edistämisestä seuraamisessa. Luoksetulossa tapahtui jotain mystistä; Hugo on opetettu tulemaan suoraan sivulle ja nyt se tuli pienen mutkan kautta eteen. Liikkuri tietysti käskytti siinä vaiheessa vielä "käsky" ja otin sen siitä sivulle. 9 tuli, kun oli vinossa edessä. Liikkeestä seisomisessa annoin käsimerkin suullisen lisäksi ja kaksoiskäskystä kaksi pinnaa pois, arvosanaksi siis 8. Estehyppy meni nappiin, siitä kymppi ja kokonaisvaikutuksesta 8. Päivän tulos ALO1 pistein 178 ja luokan toinen. Tämä tiesi plakkariin myös TK1 koulutustunnuksen.
Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meiän tekemiseen. Pystyin jopa psyykkaamaan itseni sellaiseen tilaan etten juurikaan jännittänyt, ja tämä näkyi suorituksessa. Niin kun kykenisi tekemään joka ikinen kerta! On vaan opeteltava kisaamaan myös henkisesti. Lisäksi kaveri sanoi Hugon hännän heiluneen hullun lailla koko suorituksen ajan. Mikä sen hienompaa kuin tietää, että koira oikeasti tykkää siitä tekemisestä, eikä se ole väkisin vääntämistä. Tokosta sitä tuntuu joskus helposti tulevan...
Päivän plussat siis Hugon paikkamakuu, oma kisa mielentila ja sitä myötä Hugon iloinen tekeminen. Lisäksi myös Eija ja Vippi teki hienon ykköstuloksen, joten reissu meni putkeen :)) Nyt odotellaan pakkasia lauhtuviksi inhimillisempiin lukemiin, niin päästään treenaamaan kunnolla avoimen liikeitä. Tässä voisi ottaakin tämän vuoden tavoitteeksi TK2:sen.
