Eilen heitettiin tämän vuoden viimeinen vesikoiralenkki. Paikalle saapui tällä kertaa kovin vähän väkeä, mutta sehän ei koirien menoa haitannut pätkääkään. Tyyni ja kirkas aamu, hiljaista lumisadetta ja kauniit vaaramaisemat, aivan ihana paikka lenkkeillä! Se saattoikin olla Hugon viimeinen revityslenkki viikkoon...
Lenkin jälkeen Hugo nimittäin joutui pesulle, sillä ollaanhan menossa viikonloppuna kaksiin missikisoihin. Tätä ennen luuttusin kämpän lattiat. Hetken jo luulin, että meidän lattioista lähti musta vesi... ...kunnes pesin Hugon B) Ei siinä matikan tohtorin tutkintoa tarvita tietääkseen lopputuloksen, jos koira möyrii päivittäin joko metsässä, rakennustyömaalla tai pellolla, eikä sitä luonnollisesti päivittäin kuitenkaan pestä. Päinvastoin, olen yrittänyt välttää pesua niin paljon kuin mahdollista. Ei se vaan ihmisten keksimät shampoot hyvää tee turkille, joka ei moiseen ole suunniteltu. Vesipesua kyllä joskus, mutta... Toki nämä hetkittäiset lumet ja niissä pyöriminen saa aina kummasti pojan vaalentumaan. Joka tapauksessa nyt tuli pakko eteen pesunkin suhteen, eihän sinne kaunistelemaan kehtaa ihan sontasena lähteä. Vai kehtaako? Njääh, ei sentään, pesu on jo tehty.
Hetken kyllä mietin liekö saan herran kaikkia paikkoja edes puhtaaksi, ja kun pesi yhden kohdan, sain kauhistella rajaa mikä puhtaan ja vielä likaisen välille syntyi. Pesusta kuoriutui niin vaalea perropörrö ettei meinannut omakseen tuntea. Sitä sitten ihasteltiin ja hypisteltiin koko ilta. Hugo tietysti otti kaiken irti tilanteesta, ja esitti minkä kerkesi :D Vielä kun jaksaisi selvittää takut, jotka Deli on ystävällisesti aikaansaanut Nuudelin korvien taakse siellä säännöllisesti joka päivä hampaillaan roikkuen. Ja nyt tietysti toivotaan pikku pakkasen ja lumen pysyvän, ettei Nuudeli joudu pelkkään hihnalenkitykseen. Jos kurakeli tulee, se niin ei pääse mettään revittelemään tai voin noin nanosekunnissa unohtaa koskaan sitä edes pesseeni...
Doris ei vielä joutunut puunaukseen, sillä eilen illalla käytiin agiliitämässä maneesilla. Sen kanssa ei muutenkaan ole niin kiire, kun se turkki ei sillä tavalla pehmene ja mene luonnottoman tuntuiseksi pesusta. Itseasiassa Doris pääsi juuri pitkän päivän Nuudelin kanssa kahdestaan oltuaan Kallen mukaan raksalle. Huom. vain Doris pääsi. Se on kuulemma ainoa joka osaa siellä tarvittaessa käyttäytyä. Hei... ...hetkinen, siis minähän olisin mennyt myös, jos... Jaahas. Tästä muuten keskustellaan vielä!
Hugo ja Doris olivat siis tänään päivän kahdestaan kotona, Deli oli miun mukana. Pissaliisaa ei vielä kehtaa täyspitkäksi työpäiväksi kotia jättää (kun ei ole mikään pakko), ihan ei nimittäin tuota pidätys kapasiteettia vielä kahdeksalle tunnille riitä (se muuten ottaa ajottain vähän pattiin, kun Doris oli tässä vaiheessa jo melkeinpä täysin sisäsiisti). Niinpä Delitys lähti mukaan päiväksi. Välillä se otti unta palloon autossa, välillä tuli safkaa ja käytiinpä metsässäkin pariin otteeseen. Oma yksiö autossa oli täytetty lelulla, parilla luulla, vesikupilla ja omalla karvataljalla, ja siellä tuntui neiti viihtyvän. Joskin Delistä on aina yber-hienoa palata kotiin, ja mitäs sitä muuta ensimmäiseksi tekisi kuin ottaisi kunnon otteen Hugon korvasta!
Delin ja Hugon keskinäisistä räsynukke -leikeistä huolimatta niistä on tainnut tulla bestikset. Doris katsoo ilmeisesti tytön kasvaneen siihen ikään ettei sitä tartte enää koko ajan vahtia, saatika pestä tai huoltaa. Niinpä Doruska viettää sisällä aikaa itselleen uskollisella tyylillä, ottaen rennosti koko ajan (paitsi jos sattuu haiskahtamaan yhtään ruoalle) mielipaikallaan maaten. Sisätilojen sirkuksesta vastaa siis Hugo ja Deli. Eivätkä muuten huonosti vastaakaan. Kyllä lattia kolisee, patterit rämisee ja lelut saa kyytiä, kun kaksikko painattaa menemään! Ja jos ei Deli ole heti aamusta Nuudelin nuttuutusta aloittanut, menee Nuudla itse Deliä tassuilla tökkimään. Hullu. Välillä leikitään kuti kuti massuun -leikkiä, jolloin Deli makaa selällään lattialla ja Nuudla kirputtaa sen mahaa onnessaan. Tämän hetken favorit on ehkä kuitenkin se, että Hugo makaa lattialla ja Deli menee makaamaan sen päälle. Yleensä niin, että koko pää peittyy, eikä henki varmasti kulje. Tässä asennossa on sitten kiva jäystää Hugon päätä, korvia tai mitä ikinä ja pitää mitä omituisempia ääniä. Hugosta tämä on ilmeisen hauskaa myös (!?), sillä se vähät välittää vaan osallistuu leikkiin parhaansa mukaan. Kunnon aivot narikkaan -meininki.
Hanki "kolmosten" viihdepaketti ja huomaat televisiosi olevan turhuuden tyyssija. Ok, joskus ajoittain saattaa kyllä tuntua, että paketista jäi aivot puuttumaan. Siitä huolimatta miulla on repliikit valmiina, jos tv-lupatarkastaja sattuu oven taakse (anteeksi kielenkäyttöni): "Vittuako me televisiolla tehtäs, täällä asuu kolme vesikoiraa" ;DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti