Sellainen tytär kuin isä

Onpa jälleen huvittavaa seurata Hugon ja Vickyn edesottamuksia päivien mittaan. Ei ole omena kauas puusta pudonnut monen asian suhteen :D

Aina lenkille lähtiessä, jos pihalla sattuu tulemaan useamman lapsen äänekäs ryhmä vastaan, niin neljästä karvaisesta kulkijasta kaksi on hiljaa ja kahdelta kuuluu "puf!". Isältä ja tyttäreltään tietenkin. Ulos lähtiessä vain kaksi neljästä ääntelee, arvatkaa ketkä? Samat kaksi muuten kulkevat myös parhaiten hihnassa ;) Ei sillä että tämä olisi periytyvä ominaisuus, jotain kunniaa koulutuksellekin. Kotona ollessa normaalin yhden tuijottavan silmäparin sijaan tällä viikolla minua on tuijottanut kaksi silmäparia. Ja sokerina pohjalla; siinä missä Hugo kauhoo selällään ilmaa ja tekee pakkoliikkeitä, tyttärensä tuijottaa tyhjää seinää ja siinä "näkyviä" juttuja...

On Vickylle jotain kyllä tullut emältäkin, mm. ulkonäköä :) Ja vahtivietti on kyllä sieltä peräisin. Se vahtii isäänsä huomattavasti enemmän. Mitä tulee muihin tapoihin, niin se on hauska kun pyytää kohteliaasti ulos jopa oksentamaan. Kyllä. Yleensä se pyytää ulos, jos on hätä, mutta eilen Vicky pyysi ovella ulos ja minä päästin, niin meni suoraan pihalle oksentamaan ruohopallon. Siisti tyttö :) Makaakin aina etutassut hienostuneesti ristissä kuin ylemmän luokan leidillä konsanaan :D

On siinä kyllä geenien siirtyminen melkeinpä käsin kosketeltavissa...

Eilen oli luunsyönti hetki, kun kaivoin pakkasesta kolme 50 senttistä putkiluuta nivelineen. Aivan valtavia, mutta sen parempia syötäviä. Niitä ei tosiaan ollut jostain kumman syystä kuin kolme, mutta moinen pikkuseikka ei nelikkoa haitannut. Isä ja tytär nimittäin jakoivat yhden luista sulassa sovussa. Doris ja Deli söi omiaan ja Hugo ja Vicky kalusi saman luun eri päitä. Sopu tilaa antaa ;)

Sain myös uutisia postitse, joiden tiimoilta tulen seuraavan reilun vuoden aikana viettämään silloin tällöin aikaa Kajaanissa. Mm. heti marraskuussa ja joulukuussa kaksi viikkoa. Rohkenin nimittäin vihdoin tehdä jotain sen pienen haaveen eteen, että saisin myös työskennellä eläinten parissa. Se kannatti, sillä Kajaanissa odottaa klinikkaeläintenhoitajan opinnot. Asuntolastakin on jo paikka varattu, minulle ja koirille tietenkin.
Opiskelusta suurin osa tulee tapahtumaan työssäoppimisena, joten Kajaaniin en siis ole muuttamassa. "Yllätys yllätys", kun talo nousee Onkamoon. Mutta ainakin aluksi on varmasti myös siinä määrin teoriaa, että aikaa siellä tulee vietettyä. Ja mikä hienointa sain juuri tiedon, että oppilaiden käytettävissä on kenttä toko-, PK- ja agilityesteineen treenaamiseen! Jälkimaastojakin kuulemma löytyy kiven heiton päästä! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta... Todellisuus valkenee marraskuun puolella. Sitä odotellessa... Sieltä käsin en tietenkään iltojani voi rakennuksella viettää, joten treenikentästä tullee toinen kotini noina aikoina... :))) Kajaani, here I come!

Treenipäivitystä

Laitetaanpa nämä pulinat nyt selvyyden vuoksi ihan omaan kirjoitukseensa, niin saa luonnetestin pureskelu olla omillaan.

Delin kanssa olen alkanut käydä tokokentällä sen parannuttua suolistotulehduksestaan. Onneksi todella pahalta näyttänyt tilanne lähti parantumaan lääkkeillä parissa päivässä ja neljän päivän päästä eläinlääkärikäynnistä Deli söi jo normaalisti. Nyt tyttö voi jälleen hyvin ja syö yhtä ahneesti kuin ennenkin :)

Sattui ikävästi oma agiryhmä tiistaille, jolloin on tokon kenttäkoulutus 18-20, mutta juuri ehtii kuudelta siellä käymään, jolloin on alkeisryhmä. Saa Delikin vähän siedätystä muullekin kuin sirkkelille ja kaivinkoneelle :D Tokon perusasioita ollaan alettu hiomaan. Deli on kovin kiinnostunut myös kentän muusta elämästä, mutta se on myös niin innokas tekemään ettei se haittaa. Osaa kyllä yllättävänkin hyvin keskittyä juuri sillä hetkellä tehtävään harjoitteeseen.

Kontaktia olen kovasti lähtenyt hiomaan ja enemmän jo perusasennossa kuin niinkään muina harjotteina. Joskin niitäkin tietysti sopivasti. Eilen oli tarkoitus alkaa vähitellen seuraamisen alkeita, eli lähinnä se yksi askel jne. Siinäpä se sitten ensimmäinen dilemma tulikin heti kärkeensä; Deliä ei voi opettaa imuttamalla, eikä houkuttelemalla (mitä en ehkä haluaisi tehdä muutenkaan), koska jos otat sen namin käteen, niin sillä heittää kuppi nurin samoin tein. Ei tule mitään. Eli palkat taskuun vaan ja muuta kokeilemaan. No, siinä se istuu perusasennossa ja pitää loistavaa kontaktia, annat käskyn ja lähdet ottamaan sitä yhtä askelta toivoen sen liikkuvan perässä, jotta pääsisit palkkaamaan kontaktista liikkeessä. Mitä Deli tekee? No se istuu tietysti kuin tatti paikallaan ja tuijottaa pistävästi. Huoh. Vaikka mitä teki, niin se ei kertakaikkiaan tajunnut liikkua miun mukana! Yksi keino olisi kai sheipata, mutta tuota... Ohjaaja on hiukan käsi, kun ei ole moista juurikaan harrastanut. No onneksi tässä on viikko aikaa pureskella asiaa.

Hugon aksatreenit jatkuvat edelleen. Viimeisimmissä treeneissä on harjoiteltu keppejä, keinua, kontaktin alastuloa, rengasta ja ohjauksia. Kepit ovat ihan hyvällä mallilla, ohjurit tietysti vielä kokonaisuudessaan kepeillä. Erilaisia keppikulmia ja kauempaa sinne lähetystä yritetään kovasti mahdollisuuden tullen harjoitella. Tein yhden hypyn kanssa, jolloin Hugo haki kepit hyvin, mutta hyppy oli ihan suoraan keppien linjassa eli kohtuullisen helppoa kuitenkin. Keinussa ollaan siedätetty vain äänelle, ja se sujuu hyvin, Hugo ei reagoi pamaukseen erityisemmin. Kontaktin alastulo onkin sitten kinkkisempi. Vaatisi minulta enemmän töitä kuin tällä hetkellä on aikaa. Hugo tarjosi viimeksi jo tosi hyvin etutassuja maahan, mutta ei kestänyt vielä miun etenemistä kauemmas. Eilen se sitten alkoi heittää kontaktille maahan! Joka kerta kun annoin käskyn se heitti lähes samoin tein maahan sen sijaan, että olisi tarjonnut vain etutassut maahan. Käääk. Toki sen etutassut ovat edelleen maassa kuten pitää, mutta se maahanmeno... ...ei niin toivottavaa. Olen varmaan huonouttani palkannut sen niin, että on ollut ainakin melkein maassa ja sieltä sitten poiminut nohevana herrana, että "ota" tarkoittaa maahanmenoa... Miksi pitää pienen ihmisen olla niin hidas?? Tulimme siis askeleen taaksepäin ja yritämmä päästä jälleen takaisin eteenpäin 8)

Ohjausharjoituksissa on tehty valssia ja eilen ensimmäistä kertaa takaakiertoa. Valssit meni viimeksi aika hyvin, mitä nyt oli nilkka aikaisemmin satutettuna vähän kipeä ja yhdessä välissä rataa oli täysi vauhti päällä ja astuin valssatessa sen huonon nilkan päälle kaiken painoni. Senhän nyt arvaa miten siinä kävi. Hyvin alkanut alkupätkä loppui siihen, että ohjaaja on selällään kentässä ja koira nuolee naamaa siinä päällä :D Loppuillan nilkkaa koskikin sitten asteen verran enemmän =P Vaan äkkiä se siitä unohtuu, kun tulee muuta ajateltavaa. Eilen siis takaakierto. Hugo haki sen aika hyvin, kuulemma jopa vaikka ohjasin hutiloiden. Kyllä musta vielä agiohjaaja tulee...B)

Kokeiltiin myös maxihyppyä, jota ei tähän asti ole tehty. Hugo ei oikein ensin halunnut moista hypätä. Meni ali, kierti, tuli läpi, jarrutti ja mitäs vielä? Lopulta sille piti näyttää kouluttajan toisella puolella lelua samalla kun minä käskytin hyppäämään ja vain sen hypyn. Sitten hyppäsi! Ja kun oli kerran hypännyt, niin alkoi loikkia ihan hyvin. Vähän taisi jänskättää tai sitten oli muuten vaan oudosti joku laittanut riman väärään kohtaan sen mielestä. Ehkäpä Hugo kaipaisi vähän enemmän treeniä myös korkeilla rimoilla ettei sille poraudu päähän ne matalat rimat...

Mitäs vielä... Doris pääsi tänään aamulla taas parin viikon tauon jälkeen agiradalle. Tooris menee kyllä hyvin. Se on jotenkin vaan niin tulessa ja niin hellyyttävä radalla kaikkine karvoineen. Liekö taas edes näki mihin meni, kun mamma unohti jälleen pompulan kotiin. Olen alkanut opettaa sille kepit uusiksi ohjureilla, koska kädellä opettaminen ei todellakaan toiminut Doriksen kohdalla. Hyvin se on lähtenyt menemään ja Doriksella ei ole enää tarvetta katsoa minuun keppejä suorittaessaan ohjureilla, joten se menee paljon kovempaa. Kontakteja hiotaan myös yksittäisinä, mutta sitten muuten otetaan ratapätkää.

Jatkossa voi ollakin, että Doris siirtyy joksikin aikaa toisen ohjaajan ohjattavaksi. Naapurissa odotellaan juoksuja, joista hänen kisakoiransa astutetaan, joten hän jää sitten joksikin aikaa ilman koiraa. Minulla kun ei kuitenkaan mitään sen ihmeempiä suunnitelmia tällä haavaa Dorikselle ole, enkä pääse sen kanssa edes joka viikko treenaamaan, niin luultavasti Doris pääsee sitten lainakoiraksi aksaamaan. Tänään jo pienen pätkän Sonja kokeili ja ainakin Doris lähtee hyvin vieraankin ohjaajan matkaan :)

Viime perjantaina hain Vickyn meille hoitoon viikoksi, kun emäntä perheineen lähti lomailemaan. Täällä on siis jo muutaman päivän ajan menty neljän koiran voimin. Hulinaa taasen riittää, sillä paitsi että pahnan nuorimmaiset nujuavat jälleen tauotta, niin myös Doris on taantunut teinin tasolle ja saanut kohtauksen jos toisen, jolloin vauhti kiihtyy vähintään muiden tasolle :D

Viikonloppu meni raksalla, joten koirat oli aamusta iltaan vapaana ja kyllä ne taas huolehti liikunnastaan omatoimisesti siinä määrin ettei tarvinnut lenkkiä edes ajatella. Hyvin rauhallisina nukkuivat yöt ja ruoka on maistunut tällä kertaa myös Vickylle todella hyvin. Raitis ilma tekee ihmeitä...;)

Niin, ja vielä se vähemmän hieno homma meidän kannalta. Tänään satoi ensimmäiset lumet, tai rännät paremminkin. Ei paljoa naurattanut ajatella, että on pakko alkaa pressuttaa taloa ja jatkaa muita hommia kuin kattoa, samalla ulkoiluttaen neljää täysin kuran peitossa olevaa koiraa. Voi rakas talvi, olisitpa tullut kylään vähän myöhemmin...

Hugo ja Doris luonnetestissä

Viikko sitten sunnuntaina suuntasin aamulla Pärnävaaralle luonnetestiin Hugo ja Doris kyydissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itsekään näin testin livenä, joten suurella mielenkiinnolla odotin päivää vaikka teoriassa tiesinkin mitä tapahtuu.

Ensimmäisenä vuorossa oli Hugo. Se suhtautui hyvin pitkälti sillä tavalla kuin odotinkin. Rämisevillä ja muilla sellaisilla uhkaavilla laitteilla sille jäi ehkä hiukan enemmän se "päälle" kuin olin ajatellut. Esimerkiksi yksi testin osa on, että ohjaaja seisoo hänelle merkityssä ympyrässä koira pitkällä hihnalla ja passiivisena. Pitkän matkan päästä alkaa äänekäs kelkka lähestyä, joka vähitellen lähestyy ohjaajan viereen asti (tosin oletan että mikäli koira menisi täysin lukkoon se jäisi pitemmälle). Tässä kohtaa jouduin houkuttelemaan Hugoa katsomaan kelkkaa, kun se sitten oli pysähtynyt. Samoin toisessa tilanteessa tynnyrillä. Sen eteen pompanneen haalarin se kävi itse katsomassa. Ei se nyt sinänsä mitenkään yli mennyt, että kun olin homman näyttänyt ja se oli sen katsonut, niin kaikki ok ja matka jatkuu. En vain odottanut sen tarvitsevan apuja siinä tilanteessa.

Pimeässä huoneessa, jossa ohjaaja on huoneen perällä ja matkalla on kaikenlaisia esteitä Hugo suoriutui varsin mainiosti. Taaplaili pimeässä rohkeasti edestakaisin esteitä ja matkan varrella olleita tuomareita nuuskien ja löysi helposti luokseni.

Laukauksiin Hugo reagoi hivenen, niin että laukasuspelottomuuteen tuli merkintä laukauskokematon. Kokonaisuudessaan Hugon tulos oli 155 pistettä. Laitan alle vielä osa-alueet:

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 (1) pieni
Taisteluhalu +2 (20) kohtuullinen
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton
Temperamentti +2 (30) kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 (8) hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus laukauskokematon

Seuraava vuorossa oli Doris, joka ei sekään tuonut yllätyksiä tullessaan. Doris oli oma tasainen itsensä, joka ei jää menneitä pahalla muistelemaan :) Kaikki uhkaavat esineet se meni itse katsomaan omatoimisesti, jonka jälkeen homma olikin siinä. Ihmisen hyökätessä sen "päälle" sillä vain häntä heilui iloisesti tyyliin "ei tässä maailmassa minulle kukaan mitään pahaa tee kuitenkaan".

Doriksen ainoa miinus oli taisteluhalu, joka on pieni. Tämä nyt ei yllätyksenä tullut, se on aina ollut niin. Naapuri tuossa heittikin hyvän kysymyksen, että miksi barbetilla, jonka käyttötarkoitus on vesilintujen metsästys pitäisi ollakaan taisteluhalua? Eli onko pieni taisteluhalu ko. rodulla kuitenkaan ns. huono puoli? Barbetille on tehty alkuperäisen käyttötarkoituksen ja rodunomaisen luonteen perusteella luonnetestin osa-alueiden arviointi, jonka voi käydä katsomassa kokonaisuudessaan täällä. Niinpä laitan alle paitsi Doriksen luonnetestin tuloksen, myös sen mihin kohdalle (toivottava, neutraali, ei toivottava) tulokset osuvat ko. arvioinnissa.

Toimintakyky +1 (15) kohtuullinen (toivottava)
Terävyys +1 (1) pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (toivottava)
Puolustushalu +1 (1) pieni (toivottava)
Taisteluhalu -1 (-10) pieni (neutraali)
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton (toivottava)
Temperamentti +3 (45) vilkas (toivottava)
Kovuus +3 (24) kohtuullisen kova (toivottava)
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (toivottava)
Laukauspelottomuus laukausvarma (toivottava)

Kokonaispisteet Doriksella 156. Kaikenkaikkiaan Doris on aika rodunomainen yksilö :) Siihen viittasi vahvasti jo MH-luonnekuvauksen tulokset ja tämä vain vahvisti käsitystä siitä.

Hugon ja Doriksen lopputulokset olivat siis aika tasaiset, mutta kuten tuomaritkin sanoivat, ne pienet erot joissain osa-alueissa (kovuus ja temperamentti) ovat varmasti osaltaan vaikuttajina siihen, että Doris on lauman pomo ;)

Olin päivään tosi tyytyväinen siinäkin mielessä, että minusta luonnetestissä näkyi enemmän koiran oikea käytös kuin MH-luonnekuvauksessa. Luonnetestissä kun koira on koko ajan kytkettynä (paitsi pimeä huone) vaikkakin löysällä hihnalla. Näin ei tule sitä "koulutusdilemmaa", joka Hugolla näkyi selvästi monessa kohdassa MH-luonnekuvauksessa. Eli siinä koira lasketaan vapaaksi joissain kohdissa, jolloin esimerkiksi Hugo - joka on koulutettu vahvasti siihen, että vaikka minulta hihna tippuisi tai sitä ei olisi, niin mihinkään ei ilman lupaa rynnätä - katsoi kyllä kauas, jossa tapahtui muttei lähtenyt minnekään, kun jäi odottamaan lupaa. Eli esimerkkinä saalisviettiä mittaava osio: kertooko se silloin koiran saalisvietistä vai koulutuksesta?

Toisaalta jos aletaan hiuksia halkomaan, niin luonnetestissä puolustushalua mittaava osio taas tuo mukanaan toisenlaista kyseenalaisuutta. Ainakin yhdeltä kantilta katsottuna. Nimittäin, jos sinä olet oikeasti laumasi pomo, niin miksi koirasi pitäisi kokea tarvetta puolustaa sinua? Eikö se ole päinvastoin. Jos se kokee olevansa kanssasi turvassa, niin maalaisjärjellä ajateltuna sillä ei pitäisi olla myöskään tarvetta hoitaa "sinun hommiasi". Vaikka toki puolustushalu -osiosssa kerroin on vain yksi, eli pisteet ovat miinus kolmesta plus kolmeen, jolloin vaikutus kokonaistulokseen on kohtuullisen pieni. Ja tietysti tämä nyt koskee vain niitä ketkä uskovat jonkinlaiseen johtajuuteen. Nimimerkillä kentän laidalla vaikka sun mitä teoriaa kuulleena :)

Ehkäpä yksi hyvä fakta on ottaa huomioon oli kyseessä MH-luonnekuvaus tai luonnetesti, niin ei niitä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa. Miusta vaan on niin hauskaa yrittää löytää tieteellisesti pätevä selitys joka asiaan, varsinkin maailman mystisiin juttuihin =DD

Mutta tällaisia siis luonnetestauksen rintamalla täällä. Ehkäpä ensi vuonna on sitten Delin vuoro...

Pikku Dee sairastaa

Tänään olikin sitten vähän ikävämpi aamu :(

Keskiviikko iltana Deli oksensi. Siinä vaiheessa en vielä asiaa sen enempää ihmetellyt, kyllähän koirat välillä oksentelee varsinkin jos on paljon ruohoa syöty. Yöllä kuitenkin heräsin pariin otteeseen Delin oksenteluun. Edelleen oksennus näytti ihan "normilta" ylöstulleelta tavaralta. Seurasin kuitenkin hetken tilannetta, mutta Deli jatkoi uniaan, joten niin tein minäkin.
Eilen tyttö ei halunnut enää edes ulos lähteä, vaan se piti käytännössä kantaa sinne ja kun kävelin korttelin ympäri, Deli lähinnä maarusti miun perässä hissukseen. Kun alkoi tarpeilleen oli tavara lähinnä ruskeaa vettä. Ajattelin, että nyt on saanut jonkun vatsapöpön. Koko eilinen meni sillä nukkuessa, eikä suostunut syömään. Vettä se onneksi vähän joi ihan itse.

Tänään aamulla tyttö vaikutti jo himpun pirteämmältä, kun avasin ulko-oven se tuli sen enempiä pyytelemättä pihalle. Hetken kerkesin jo iloita, kunnes se alkoi taas tarpeilleen ja takapuolesta suihkusi lähinnä verta! Siihen loppui ilo ja ei muuta kun eläinlääkärille.

Mietin matkalla, että onko se saanut ruoasta jotain, mutta Hugo ja Doris ovat syöneet täysin samaa ruokaa ja niillä on vatsat täysin kunnossa. Sitten mietin jotain tarttuvaa tautia lenkeiltä tms..., mutta edelleen Hugo ja Doris ovat täysin kunnossa. Viimeinen mikä tuli mieleen oli, että Deli on syönyt jonkun kepin palan, naulan tms. mitä ikinä on suuhunsa löytänyt. Delillähän on paha tapa syödä vähän kaikkea. Ja vaikka kuinka yritän rakennukseltakin korjata jo ihmistenkin turvallisuutta ajatellen maasta kaiken ylimääräisen, niin onhan se tosiasia ettei sieltä hiekasta välttämättä kaikkea aina näe.

Aika kauhun sekaiset tunteet oli eläinlääkärille ajaessa, kun mietin jos suolistossa on jotain poikittain... Lääkäri tunnusteli Delin läpikotaisin, eikä se reagoinut mitenkään. Antoi tosi nätisti paikallaan tarkastella ikeniä ja mahaa. Ei kuulemma jännittänyt vatsaakaan ollenkaan, joten sai hyvin tutkittua. Sitten verikokeet ja röntgeniin. Verikokeista selvisi sen verran, että sisäistä vuotoa tuskin on ja viittasivat suolistotulehdukseen. Luojan kiitos röntgenissä mahassa ei näkynyt mitään mikä olisi voinut repiä suolistoa tms. Ja Deli vielä käyttäytyi niin mahtavasti, että röntgenkuvat saatiin kaikki otettua ilman minkäänlaista rauhoitusta. Laitoin tytön tarvittavaan asentoon, jäin itse pitämään ja siinähän se pötkötteli ihan kiltisti. Ihanainen Delitys :) Kyllä sai kehuja ja rapsuja lääkäriltä ja hoitajalta. Lopulta voimakkaaseen tulehdukseen viittasi röntgenkin.

Ei ole hyvä juttu sekään, mutta helpotus se silti oli. Nyt Deli saa vatsaa rauhoittavaa lääkettä sekä antibioottia ja yritetään aloittaa ruokintaa pienillä annoksilla kaurapuuroa ja raejuustoa. Parissa päivässä pitäisi olon alkaa helpottamaan. Toivotaan vain, että ruoka pysyisi sisällä...

Liekö saanut jonkun bakteerin sitten ruoasta jota se jemmaa raksalla. Tosin niidenkin osalta myös Hugo ja Doris on päässyt osingoille... Deli on osoittautunut varsinaiseksi jyväjemmariksi! Se painelee välillä tontilta metsään ja käy kaivamassa siellä piilojaan ja kohta tulee possun sorkka tms. rusto suussaan takaisin. Mukavan kypsenneenä tietenkin. En ole koskaan nähnyt, että milloin se on sinne ruokaa vienyt, mutta nyt olen jo muutamaan otteeseen nähnyt sitä sieltä jemmasta haettavan. Toisaalta, Deli kyllä laittaa suuhunsa melkein mitä vain, että aika vaikea mennä arvailemaan mistä on pöpön saanut.

Hugo on ihan ihmeissään kun jokapäiväinen painikaveri ei roikukaan korvassa, saatika huomaa sitä ollenkaan. Niinpä Hugo ja Doris laittoivat keskenään painiksi aamullakin. Nyt otetaan viikonloppu ihan rauhallisesti ja yritetään parannella Delin vatsaa. Sunnuntaina sitten Hugo ja Doris lähtee luonnetestattaviksi.

Syystunnelmia...

Syksy on toden teolla pyörähtänyt käyntiin. En tiedä miten muualla, mutta täällä sataa vettä, sataa vettä ja sataa vettä. Eilen oli pitkästä aikaa sateeton päivä. Kyllä se vaan tuota lenkkeilyä kummasti vähentää vaikka ei sokerista tehty olekaan sen enempää kuin koiratkaan. Onhan se pihalla päivittäin käytävä, mutta kyllä pitkän pitkät metsälenkit ovat reservissä odottamassa parempia ilmoja. Sitäpaitsi Doris on niin hieno lady ettei se halua sateella ulos ollenkaan B) Kun sade sitten lakkaa ja lähdetään metsään, niin pulahdetaan päätä myöten ensimmäiseen kuraojaan mikä matkalta löytyy! Onko tämä nyt sitten koiran logiikkaa.....

Parin viikon aikana on pyörähdetty Savitaipaleella ryhmänäyttelyssä Vickyn kera. Tulos oli harmittava EH neidin kehäkäytöksen vuoksi. Vicky päätti kehässä ettei pysty jättämään mammaa pois valvovan silmän alta ja minun yrittäessä esittää sitä Vicky vänkäsi toiseen suuntaan hätäillen emäntäänsä etsien. No eihän siinä tuomari liikkeitä näe, josta minulle mainitsikin arvostelun hakiessani. Kaikki oli muuten erinomaista, mutta ne liikkeet ja se käytös... Parin päivän päästä maanantaina Vicky tulikin meille päivän ajaksi hoitoon ja samalla tytöltä lähti jo varsin pitkäksi kasvanut turkki, josta kuviakin tuonnempana.

Viikko sitten keskiviikkona koko kolmen kopla kävi rokotuksilla. Neidit ei edes rokotteiden laittoa huomanneet, mutta Hugo raukka on tapaturma-alttiutensa vuoksi rampannut siihen tahtiin lääkärin pöydällä, että vapisee kuin haavan lehti sinne joutuessaan. Päätä punkee mamman kainaloon ja mielellään tulisi syliin kokonaan. Verinäytettä ottaessa kerkesi vielä sen verran vetäistä tassua ettei homma kerralla onnistunut ja muistona etutassuun jäi todella iso mustelma, suoranainen veripussi kun oli sen verran turvoksissa. Huomasin sen vasta kotona Hugoa silitellessä ja kerkesi jo sydän hypätä kurkkuun, että mihin se on nyt ittensä satuttanu! Kunnes tajusin sen olevan sama jalka, josta näyte otettiin. Hugo kävi myös silmätarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa, kuten verinäytteestä otetut kilppariarvotkin.

Illalla lenkkeiltiin vesikoiraporukalla ja kurasäästä huolimatta paikalle saapuikin kiitettävät 10 vesikoiraa :) Oi sitä ihanuutta, kun matkalla oli koko tien levyisiä suuria kuralätäköitä. Kyllä vesi roiskui lauman kirmatessa lätäköissä! Paikalla oli Hugon lisäksi perrot Rudi, Rasta, Manu, Effi, Vicky ja vielä yksi ihanainen musta nuori ipana, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Porukan jatkeena vielä tietysti Doris ja Deli sekä nuori portugeesi poika, jonka nimeä en myöskään muista 8) Meikeläisen pitäisi kulkea Post It -laput ja kynä kaulassa, kun omaa näin pienen muistikapasiteetin...

Parin viikon aikaan on myös aksaamassa käyty sekä Hugon että Doriksen kanssa. Hugon kanssa tapetilla on kontaktien alastulo, keinu sekä ohjausharjoituksista valssi. Tosin yhdessä harjoituspätkässä vaikka valssi jotenkuten sujuikin, niin vikalla kierroksella minä tein vaiston varassa niin miten pääsin lujimpaan eteenpäin ja huomasin ratapätkän lopussa vaihteneeni valssit persjättöihin :D Ei siinä mitään, kyllähän ne Nugen kanssa toimii ja on huomattavasti helpompaa juosta täysiä persjättö kuin juosta täysiä valssi ;) Mutta siis, valssia harjoitellaan, valssia harjoitellaan... Huomasin myös, että Nuge omaan tyyliinsä poimii aika nopeasti asiat nuppiinsa, kuten mistä palkka tulee. Joten ohjausharjoituksissa pitää muistaa palkata hyyyyvin vaihtelevasti ettei se ala ennakoida palkan tuloa ja jätä kuuntelematta ohjausta.

Doriksen kanssa mentiin rataa ilman keinua ja keppejä. Aloin opettaa sille keppejä uudestaan ohjureilla. Se on aikanaan kädellä opetettu ja on siinä niin pirun kiinni, niin pirun kiinni. Ensin se oli ihan huuli pyöreenä, et "Wha??" ohjurit nähdessään, mutta tajutessaan palkan keppien päässä ja miten sen saa, alkoi homma edetä ja häntä heilua :) Keinua vahvistettiin vaan yksittäisenä esteenä ja kontakteja harjoiteltiin myös A:lla. Doris on niin ihana, kun siitä huomaa miten tulessa se on koko loppu päivän päästessään tekemään hommia edes hetkisen :>

Lauantaina suunnattiin Mikkeliin sukuloimaan ja sieltä illalla Lappeenrannan kautta pois. Reissu saikin ihan uusia odottamattomia käänteitä, kun Lappeesta lähti heräteostoksena mukaan asuntovaunu. Ei ollakaan ennen karavaanareiden suuressa joukossa oltu, mutta nyt on sitten yöpaikka viikonlopun kestävillä koe- ja näyttelyreissuillakin. Kuinka kätevää ;)

Eilen oli pakko jättää treenit väliin, kun pitkästä aikaa oli kuiva päivä. Ei muuten saada talveksi kattoa talon päälle, joten silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Tänään kuitenkin suunnistan Nugen kanssa BH-kurssille paikkamakuuta ja seuraamista treenaamaan.

Tässä vielä lopuksi kuvia parin viikon takaisesta Vickyn vierailusta trimmeineen. Alkuun Vicky ja ihan omat kivat puupalikan kanssa :)










Sitten Vicky vähän vähemmässä karvassa...


...Ja Vickyn ja Delin rallit trimmin päälle






Jossain välissä Doris yritti parhaansa mukaan osallistua paineihin...


...mutta nuorilla neideillä oli aivan omat kuvionsa, joihin ei muita kelpuutettu mukaan


Loppukähinöiden jälkeen esitettiin sivistyneitä ja hyvin käyttäytyviä yhdessä poseeraamalla... ...noin 10 sekuntia.

Turhauttava tekemättömyys

Talo on noussut harjakorkeuteensa, mutta se on vaatinut veronsa harrastamisesta. Turhautumista alkaa olla havaittavissa nelijalkaisten ystävien keskuudessa... Doris tietysti käyttäytyy edelleen arvovaltaisen johtajan elkein hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti. Paria kertaa lukuunottamatta, jolloin sillä on pipo kiristynyt kahden kakaran jatkuvaan nahisteluun. Siinä on sitten ollut ne harvat hetket, jolloin kaikki ovat olleet muina miehinä hiljaa ja rauhallisesti Doriksen ensin näytettyä häikäisevän valkoista purukalustoaan kovin äänitehosteiden saattelemana. Kun tämä irvistys välittömästi lamauttaa muun lauman toiminnan, voi Doris jatkaa rauhassa köllöttelyä omalla uudella muhkealla pedillään. Kuka sitä nyt riehumista jaksaa katsoa, jos itse yrittää ottaa kauneusunet?

Doriksen ollessa ainoa kunnolla käyttäytyvä, Hugo ja Deli ovatkin sitten aivan oma lukunsa........ Niissä treenin puute näkyy. Jatkuva nahistelu sisätiloissa alkaa ottaa jo pattiin minuakin. Ovat toistensa korvissa ja jaloissa hampain koko ajan tai vähintäänkin juoksevat ympäri kämppää lelut suussaan. Aluksi näytti, että Hugo on koko ajan ottavana osapuolena mutta silläkin on rajansa ja nyt antaa jo Delille takaisin. Deli taas ei kunnioita Hugoa pätkääkään, vaan menee repimään sitä korvista milloin ja miten huvittaa. Tokihan ne ovat nujunneet alusta alkaen jonkun verran, mutta on sitä osattu vastaavasti rauhoittuakin. Ainakin joskus. Nyt alkaa homma karata käsistä heti aamusta alkaen =P

No, syksyn tullessa alkaa taas treeni jos toinen... Pääsee Hugo ja Deli purkamaan energiansa oikeaan osoitteeseen ;) Hugon jatkaessa agin alkeita ilmoittauduin myös BH-kurssille. Katsotaan josko sitä pääsisi jossain vaiheessa paitsi tokoilemaan, myös suorittamaan BH-kokeen. PK-puoltahan me ei nyt olla sinänsä treenattu (aivan kuin jotain muuta oltaisi), mutta ei sitä koskaan tiedä jos joskus vielä mielii vaikka jäljelle kisaamaan...
Deliltä alkaa kesän vepetreenit olla ohi ja alamme keskittyä tokoon. Deli korkkaakin tokon salat syksyllä alkavalla tokokurssilla, sillä "ylläri pylläri" minä en ole sen kanssa mitään vielä asian suhteen tähän mennessä tehnyt. Tavoitteena on kuitenkin kisaaminen, joten reeniä reeniä ja vielä kerran reeniä. Delin harrastuneisuus tuleekin rajoittumaan talven ajan siihen, koska sillä ei kerta kaikkiaan tuota keskittymiskapasiteettia vielä paljoa ole. Otetaan siis ensin nyt tokon kautta sitä hallintaa ja malttia ja mietitään sitten tulevaisuudessa lajikirjoa uudestaan.

Doris taasen on aivan oma lukunsa. Kyllä se tekemistä selvästi kaipaa ja alkaa huokailla tylsistyneesti aina minun lähtiessä, kun tietää jo ettei pääse mukaan. Se kuitenkin malttaa mielensä, eikä tee asiasta sirkusta. Doris on päässyt kesällä jonkun verran vepeilemään, mutta nyt vepekauden ollessa kohta ohi, jatkoimme jälleen agia. Ettekä usko miten voi pieni barbet olla onnellinen agiradalla! Sunnuntaina vain Doris pääsi mukaan ja se oli jo siitä kovin ylpeä. Otettiin ensin rata pätkittäin ja lopulta kokonaisena. Doris veti kuin tuulispää ja oli niin ikionnellisen näköinen radan jälkeen! Ja tietysti mamman paras kaveri koko loppu illan ;)

Kyllä minulla on vahva tunne, että tämä hetkittäin kovinkin hektinen olotila laumassa tästä rauhoittuu, kun alkaa taas normaali rytmi palautua. On se vain niin eri asia olla tekemättä mitään, jos on tottunut säännöllisiin hommiin. Koirallakin. Rakennus toki jatkuu pitkälle syksyyn, mutta laitetaan aikataulut venymään treenien verran. Eikös sitä vuorokaudessa koirakalenterin mukaan ole ainakin 28 tuntia ja viikossa vähintään 8 päivää?? :D

Leonan luona leikkimässä

Torstai aamuna suunnattiin Rautjärvelle piskuisen Leonan perheen luokse ipanaa moikkaamaan. Hugo joutui jäämään tällä kerralla kotia ja Doris ja Deli lähti Leonaa leikittämään.

Vastassa olikin varsin pörröinen ja sähäkkä neitonen. Vaikka alkuun vähän kainosteltiinkin hurjia joka puolelle sinkoilevia barbet neitejä, niin pian uteliaisuus vei voiton ja Leona yritti parhaansa mukaan pysyä isompiensa perässä. Varsinkin kun neidit löysi sen lempipallon, jonka tietysti omivat itselleen. Pikku ipana juoksi minkä vaan jaloistaan pääsi, kun Deli kirmaili palloa vinguttaen karkuun.

Onnea koeteltiin myös Doriksen kanssa. Doriksen saadessa pallon se asettui makuulle sitä vinguttamaan. Rohkeasti Leona vaan tunki kuononsa palloa kohden ja sai tietysti vähän ärräpäitä osakseen. Ipana ei tästä kuitenkaan lannistunut, hädin tuskin muutaman kymmenen sentin matkan peruutti tarkkailupaikalle ja yritti kohta uudestaan 8D

Kyllä oli tyttö kolmikolla vauhtia ja lystiä nurmikolla kirmaillessa :) Samaiselle reissulle oli varattu myös trimmeri mukaan Leonaa varten. Odotettavissa oli siis ipanan ensimmäinen trimmi, joka sujui muuten todella mallikkaasti ;) Vähän piti alkuun päästä välillä mammaa kaulailemaan, mutta suurimmaksi osaksi Leona otti trimmauksen hyvin rauhallisesti vastaan. Trimmin jälkeiset hepulitkin puuttui tältä tytöltä tyystin, kun se lähti suurta maailmaa tutkimaan ihan yhtä reippaasti ilman turkkia kuin sen kanssa.

Aikamoinen pennun rääpäle sieltä pörröisen turkin alta paljastui ja meiän neidit katsoi jo vähän siihen malliin, et "mamma mikä ihme toi on??" Ja niin nopeasti menee aika kun seuraa karvakuonojen maailman menoa, että kotiin lähtökin tuli taas aivan liian pian... Onneksi Leona on sen verran lähellä kuitenkin, että aina sinne silloin tällöin tulee ajettua. Niinpä jäämme siis innolla odottamaan milloin nähdään taas piskuinen (ehkei se silloin niin piskuinen enää olekaan...), jos tuolloin vaikka Hugokin pääsisi jälleen mukaan.

Vielä muutamat kuvat tytöistä touhussaan, mutta ensin niin kovasti huomiota kaipaava Hugo ja "tyttöjen kauluri", joka alkuun tuntui häpeän aiheelle, mutta pian osottautuikin mielellään päälle puettavaksi. Olisikohan kaikkien säälivillä katseilla ja rapsutuksilla mitään tekemistä asian kanssa.....?


"Mää olen niin kipeä...."


"Katsokaa nyt, juuri ja juuri hengissä. Voisitko vähän rapsuttaa? Mielellään tuolta kainalosta kiitos."


Tytöt pallohippasilla


Leona uhkarohkeana uhmaa Doriksenkin sanaa


Delin ja Doriksen pakollinen poseeraus -kuva


Pieni ja (vielä) pörröinen


Pikakiituri puuhissaan


Ei enää ollenkaan niin pörröinen pikku likka ;D


"Täh? Miten niin minä rotan näköinen??"