Tänään otettiin osaa Hugon kanssa möllitokoon. Vähän treeniä ensi viikon kisaa ajatellen. Mölleistä irtosi ykkönen, muttta karu totuus kuitenkin on ettei kisasta samaisella suorituksella olisi ykköstä saanut =( Hugolla oli taas pikkasen liikaa virtaa, ja meno oli sen mukaista. Pitäis osata niin tarkasti lukea sen vireystilaa, ja vielä kyetä säätämään sitä oikeaan suuntaan. Ollaan sellanen on/off -koirakko. Joko menee tosi hyvin, tai sitten ihan perseelleen. Tasaisesti hyviin suorituksiin on vielä piiitkä matka.
Vielähän tuota kerkee ensi viikolla parit paniikkitreenit ottaa, ja sitten vaan vedetään syvään henkeä, rentoudutaan ja yritetään lauantaina venyä viimeiseen alokkaan ykköseen.
Tänään olisi Doriksen kanssa ollu mahdollisuus aloittelijoiden ohjattuun agitreeniin osaavissa käsissä, mutta selkä pirulainen sanoi sopimuksen eilen illalla irti. Aamuyöllä piti ensiavusta apua hakea, ja kyllä sinne piikit laitettiinkin, mutta agiradalle ei ollut mitään menemistä juoksemaan ja kroppaa kääntelemään. Niinpä seurasin koulutusta haikeana katsomon puolelta =( Joku toinen kerta sitten.
Delitys se vaan kasvaa ja voimistuu. Koko ajan jaksaa riekkua vähän pidempään, ja vähän pidempään :D Muutama päivä sitten oli painoa 10,2kg, mikä on kilo enemmän mitä Doris painoi saman ikäisenä. Tytöstä tosin ennustetaankin vähän Dorista korkeampaa ja näin isokokoisempaa. Sisäsiisteys alkaa olla joten kuten hanskassa, mitä nyt yksinolojen aikana vahinkoja sattuu. Ne tulee onneksi paperille mikäli sitä on laitettu tarpeeksi. Eihän sitä nyt hieno tyttö voi jo kerran käytetylle likaiselle lehdelle uudestaan tehdä 8)
lauantai 30. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
Lenkillä tapahtunutta
Viikkoakaan ei ensimmäiset lumet kestäneet, nyt maa on taas aivan paljas. Ikävää, minä kun olisin niin mielelläni jättänyt rapakelit kokonaan väliin ja siirtynyt suoraan talveen ;) Lumen vielä maassa ollessa pihalle oltiin menossa koko porukan voimin koko ajan. Nyt hieno helma Doriskin näyttää suorastaan pettyneeltä, kun takapihan oven avatessa vastassa on vain vesisade. Neiti kääntyykin vain kannoillaan ulos edes menemättä, ja huokailee äänekkäästi paikaltaan.
Metsässä ollaan kyllä ahkerasti käyty, vaikka sitä seuraakin aina inhottava pesuruljanssi. Deli on vielä toistaiseksi joutunut jäämään vaihtopenkille näiden lenkkien ajaksi. Mutta toki takapihalta päästään metsään, ja myös siellä ollaan käyty pieni pisulenkki heittämässä, niin että pikku tirppanakin pääsee metsän tuoksuja nuuskuttelemaan. Kovasti se yrittää myös pysyä isompien vauhdissa mukana, mikä tuottaa välillä vähän vaarallisia tilanteita...
Kun tänään aikaisin aamulla lähdettiin metsään, oli kolmikolla tietysti virtaa yöunien jälkeen. Pieni matka mentiin, ja käännyttiin takaisinpäin. Hugo ja Doris olivat elementissään loikkiessaan jäniksien lailla metsässä. Vauhtia ei siis puuttunut. Takaisinpäin kävellessä Deli sai tuntue sen nahoissaan. Se oli mennyt porukan edelle muiden jäädessä haistelemaan jotain mätästä. Huomatessaan tämän Hugo ja Doris tietysti kiihdytti täyteen vauhtiin ja ei kun eteenpäin. Kukapa muukaan se siellä jalkoihin sitten jäi kuin Deli. Tyttö mätkähti maahan ja alkoi huutaa niin korvia särkevästi, että sydän hyppäsi kurkkuun. Deli ryömi polulta metsän puolelle ja uikutti edelleen tosi kovalla äänellä, se mitä sitten tapahtui oli minulle pieni yllätys. Hugo ja Doris menivät maassa ryömivän ja huutavan Delin luokse, ja alkoivat molemmat nuolla sitä! Olisiko ollut kyse jonkinlaisesta hoivaamisesta tai rauhoittelusta... Dorikselta tällaista olisi voinut vielä odottaa, mutta yllätti että myös Hugo yhtyi tähän.
Delin luo kerettyäni (olin siis itse vähän matkan päässä tämän tapahduttua) nostin sen ylös ja painelin ja kokeilin läpi. Enää ei huutoa kuulunut tai aristusta näkynyt. Hetken silittelyiden ja rohkaisuiden jälkeen tyttö lähti taapertamaan itse eteenpäin, eikä näyttänyt mitään merkkejä sattuneesta. Taisi säikähtää enemmän kuin mitään muuta. Loppu matkan se jo leikki ja telmi yhtä iloisesti kuin aiemmin. Selvisimme siis onneksi pelkällä säikähdyksellä.
Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen Hugon ja Doriksen hiukan yllättävä reaktio. Mutta voihan se olla ihan normaalia laumakäytöstä, en ole niin tarkasti tähän ko. asiaan paneutunut. Tai ehkä Hugo ja Doris ovat adoptoineet Delin, nyt huolehtivat siitä kuin omastaan konsanaan 8D
Metsässä ollaan kyllä ahkerasti käyty, vaikka sitä seuraakin aina inhottava pesuruljanssi. Deli on vielä toistaiseksi joutunut jäämään vaihtopenkille näiden lenkkien ajaksi. Mutta toki takapihalta päästään metsään, ja myös siellä ollaan käyty pieni pisulenkki heittämässä, niin että pikku tirppanakin pääsee metsän tuoksuja nuuskuttelemaan. Kovasti se yrittää myös pysyä isompien vauhdissa mukana, mikä tuottaa välillä vähän vaarallisia tilanteita...
Kun tänään aikaisin aamulla lähdettiin metsään, oli kolmikolla tietysti virtaa yöunien jälkeen. Pieni matka mentiin, ja käännyttiin takaisinpäin. Hugo ja Doris olivat elementissään loikkiessaan jäniksien lailla metsässä. Vauhtia ei siis puuttunut. Takaisinpäin kävellessä Deli sai tuntue sen nahoissaan. Se oli mennyt porukan edelle muiden jäädessä haistelemaan jotain mätästä. Huomatessaan tämän Hugo ja Doris tietysti kiihdytti täyteen vauhtiin ja ei kun eteenpäin. Kukapa muukaan se siellä jalkoihin sitten jäi kuin Deli. Tyttö mätkähti maahan ja alkoi huutaa niin korvia särkevästi, että sydän hyppäsi kurkkuun. Deli ryömi polulta metsän puolelle ja uikutti edelleen tosi kovalla äänellä, se mitä sitten tapahtui oli minulle pieni yllätys. Hugo ja Doris menivät maassa ryömivän ja huutavan Delin luokse, ja alkoivat molemmat nuolla sitä! Olisiko ollut kyse jonkinlaisesta hoivaamisesta tai rauhoittelusta... Dorikselta tällaista olisi voinut vielä odottaa, mutta yllätti että myös Hugo yhtyi tähän.
Delin luo kerettyäni (olin siis itse vähän matkan päässä tämän tapahduttua) nostin sen ylös ja painelin ja kokeilin läpi. Enää ei huutoa kuulunut tai aristusta näkynyt. Hetken silittelyiden ja rohkaisuiden jälkeen tyttö lähti taapertamaan itse eteenpäin, eikä näyttänyt mitään merkkejä sattuneesta. Taisi säikähtää enemmän kuin mitään muuta. Loppu matkan se jo leikki ja telmi yhtä iloisesti kuin aiemmin. Selvisimme siis onneksi pelkällä säikähdyksellä.
Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen Hugon ja Doriksen hiukan yllättävä reaktio. Mutta voihan se olla ihan normaalia laumakäytöstä, en ole niin tarkasti tähän ko. asiaan paneutunut. Tai ehkä Hugo ja Doris ovat adoptoineet Delin, nyt huolehtivat siitä kuin omastaan konsanaan 8D
maanantai 18. lokakuuta 2010
Aikaista talven riemua
Melkein tasan viikko sitten Vicky lähti meiltä takaisin kotiin. Vaikka omatkin karvanaamat riehuvat keskenään, niin oudosti silti tuntui että talo hiljeni.
Hyvin Vicky kerkesi sopeutua meidän talon sääntöihin, vaikka ne olivat vähän erilaiset kuin kotona. Ei sillä että olisi ollu vaihtoehtojakaan. Huomasin nyt käytännössä sen minkä jo teoriassa tiesin, että laumassa on lähes mahdoton antaa yhden käyttäytyä poikkeavasti. Ainakin kun puhutaan pahnan pohjimmaisesta, sitähän Vicky oli uuteen laumaan tullessaan. Doris teki sen sille selväksi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
Eniten viikon aikana keskenään telmivät vielä kovin samalla tasolla olevat Deli ja Vicky. Vaikka olen kyllä aika vakuuttunut, että Doriksella on toinen persoona, joka kuuluu tuohon samaan joukkoon. Välillä se sitten esittää aikuista.
Vickyssä on nähtävissä paljon isänsä piirteitä, yhtä vilkas ja viekkaasti dominoiva. Tyttö kyllä osasi isänsä tavoin ottaa sen "minä olen pieni hellyyttävä nalle, huomioithan vain minut etkä muita" -vaihteen päälle. Mutta kuten isänsä, sai Vickykin huomata ettei moinen peli tässä talossa tepsi. Sitten sitä huomiota lähdettiin hakemaan muilta nelijalkaisilta.
Oli kovin hellyyttävä näky, kun isä ja tytär nukkuivat välillä vierekkäin haliotteessa. Harmittaa ihan pirusti ettei ollut kamera likellä. Aina kun oli ihania yhteishetkiä, kamera oli väärässä huoneessa. Ja tietysti hetki loppui siihen, jos minä yritin liikkua sitä hakemaan =(
Sai Hugo välillä tyttärestään tarpeeksikin, kun Vicky repi onnellisena iskää toisesta korvasta, ja Deli toisesta. Välillä Hugo murahti yrittäen saada tämän muista niin hauskan leikin loppumaan, mutta sen uskottavuus taisi olla hännän samalla yltiöpäisesti heiluessa nollassa, kun mihinkään nämä murahtelut eivät johtaneet. Edelleen oli kaksi ruskeaa palloa korvissa roikkumassa.
Pari päivää Vickyn lähdön jälkeen oli tyttö kasvanut naiseksi, kun ensimmäiset juoksut alkoivat.
Perjantaina tuli sitten se jymy-ylläri, kun ensilumi satoi maahan! Noh, kyllähän ne siitä säätiedotuksessa kertoi, mutta silti. Viime vuonna lumi oli kuitenkin ilmestynyt joulukuun puolessa välissä meidän ollessa reissussa. Olihan tämä lokakuun puoliväli vähän eri asia. En kerennyt edes haravoimaan piruvie. Pois sulamista odotellessa...
Deli näki siis lunta ensimmäistä kertaa, ja voi pojat... Sillä pissireissulla jäi pissit tekemättä. Neiti käveli kovin hämillään ensin takapihalle, ja yhtäkkiä lamppu syttyi, ja siitä se sitten lähti. Deli juoksi varmaan satasta (ainakin) ympäri pihaa, kieri lumessa ja tunki kuonoaan lumen alle. Tätä riehumista jatkui niin kauan kunnes miusta kuulosti ettei ipanalla enää henki kulje kunnolla. Yritin kuvata ko. tapahtumaa, mutta kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi. Yhtälailla innoissaan talven alusta oli myös Hugo ja Doris. Saatiin sisälle tuntia myöhemmin ensimmäiset lumikoirat, ja kahdeksan litraa vettä lattioille. Koirat oli onnesta soikeena, minä muuten vaan, ja aviomieheltä meinasi huumori loppua kesken. Kyllä noilla miehillä on sitten huonot hermot B)
Kiva on ollut metsässäkin käydä, kun tuo lumessa pyöriminen puhdistaa koirat ihan itsestään. Puhumattakaan siitä ettei hiekkaa enää kantaudu sisälle. Tosin tänään metsälenkillä alkoi jo maa näkyä, joten taidan sittenkin saada sen toivomani haravointi tilaisuuden.
Tässä kuvat lumiukoista perjantailta.
Delistä alkaa tulla jo iso tyttö, tässä ikää reilut 14 viikkoa, ja painoa 8,6 kg
Näettekö ajatuskuplan kaksikon pään päällä: "Ah, ihana talvi"
Hyvin Vicky kerkesi sopeutua meidän talon sääntöihin, vaikka ne olivat vähän erilaiset kuin kotona. Ei sillä että olisi ollu vaihtoehtojakaan. Huomasin nyt käytännössä sen minkä jo teoriassa tiesin, että laumassa on lähes mahdoton antaa yhden käyttäytyä poikkeavasti. Ainakin kun puhutaan pahnan pohjimmaisesta, sitähän Vicky oli uuteen laumaan tullessaan. Doris teki sen sille selväksi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
Eniten viikon aikana keskenään telmivät vielä kovin samalla tasolla olevat Deli ja Vicky. Vaikka olen kyllä aika vakuuttunut, että Doriksella on toinen persoona, joka kuuluu tuohon samaan joukkoon. Välillä se sitten esittää aikuista.
Vickyssä on nähtävissä paljon isänsä piirteitä, yhtä vilkas ja viekkaasti dominoiva. Tyttö kyllä osasi isänsä tavoin ottaa sen "minä olen pieni hellyyttävä nalle, huomioithan vain minut etkä muita" -vaihteen päälle. Mutta kuten isänsä, sai Vickykin huomata ettei moinen peli tässä talossa tepsi. Sitten sitä huomiota lähdettiin hakemaan muilta nelijalkaisilta.
Oli kovin hellyyttävä näky, kun isä ja tytär nukkuivat välillä vierekkäin haliotteessa. Harmittaa ihan pirusti ettei ollut kamera likellä. Aina kun oli ihania yhteishetkiä, kamera oli väärässä huoneessa. Ja tietysti hetki loppui siihen, jos minä yritin liikkua sitä hakemaan =(
Sai Hugo välillä tyttärestään tarpeeksikin, kun Vicky repi onnellisena iskää toisesta korvasta, ja Deli toisesta. Välillä Hugo murahti yrittäen saada tämän muista niin hauskan leikin loppumaan, mutta sen uskottavuus taisi olla hännän samalla yltiöpäisesti heiluessa nollassa, kun mihinkään nämä murahtelut eivät johtaneet. Edelleen oli kaksi ruskeaa palloa korvissa roikkumassa.
Pari päivää Vickyn lähdön jälkeen oli tyttö kasvanut naiseksi, kun ensimmäiset juoksut alkoivat.
Perjantaina tuli sitten se jymy-ylläri, kun ensilumi satoi maahan! Noh, kyllähän ne siitä säätiedotuksessa kertoi, mutta silti. Viime vuonna lumi oli kuitenkin ilmestynyt joulukuun puolessa välissä meidän ollessa reissussa. Olihan tämä lokakuun puoliväli vähän eri asia. En kerennyt edes haravoimaan piruvie. Pois sulamista odotellessa...
Deli näki siis lunta ensimmäistä kertaa, ja voi pojat... Sillä pissireissulla jäi pissit tekemättä. Neiti käveli kovin hämillään ensin takapihalle, ja yhtäkkiä lamppu syttyi, ja siitä se sitten lähti. Deli juoksi varmaan satasta (ainakin) ympäri pihaa, kieri lumessa ja tunki kuonoaan lumen alle. Tätä riehumista jatkui niin kauan kunnes miusta kuulosti ettei ipanalla enää henki kulje kunnolla. Yritin kuvata ko. tapahtumaa, mutta kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi. Yhtälailla innoissaan talven alusta oli myös Hugo ja Doris. Saatiin sisälle tuntia myöhemmin ensimmäiset lumikoirat, ja kahdeksan litraa vettä lattioille. Koirat oli onnesta soikeena, minä muuten vaan, ja aviomieheltä meinasi huumori loppua kesken. Kyllä noilla miehillä on sitten huonot hermot B)
Kiva on ollut metsässäkin käydä, kun tuo lumessa pyöriminen puhdistaa koirat ihan itsestään. Puhumattakaan siitä ettei hiekkaa enää kantaudu sisälle. Tosin tänään metsälenkillä alkoi jo maa näkyä, joten taidan sittenkin saada sen toivomani haravointi tilaisuuden.
Tässä kuvat lumiukoista perjantailta.
Delistä alkaa tulla jo iso tyttö, tässä ikää reilut 14 viikkoa, ja painoa 8,6 kg
Näettekö ajatuskuplan kaksikon pään päällä: "Ah, ihana talvi"
lauantai 9. lokakuuta 2010
Ei mennyt kisat putkeen ei
Hugo oli tänään tokokisoissa. Kaikkien suureksi harmiksi mukana samassa paikassa olin myös minä.
Aamu alkoi normaalisti ja seiskan aikoihin otettiin suunta Parikkalaan. Fiilis kisapaikalla oli hyvä, vaikka jännittikin. Hugo vaikutti minusta oudon vaisulta, ja minä tein siitä omat johtopäätökseni. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Ensin oli tietysti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näissä ei ihmeitä ollut, mitä nyt paikkamakuu putosi kympistä kasiin Hugon levottomuuden vuoksi. Haisteli maata molemmilta puoliltaan.
Noh, tuosta se kisa jatkui ja lähdettiin odottamaan omaa yksilö suoritusvuoroa. Viidentenä startattiin, joten ei tarvinnut pitkään odotella. Liian pitkään kuitenkin, kun kerkesin tehdä kohtalokkaan virheen; hetsasin Hugoa oikein kunnolla, että se ottaisi sen virtaa suonissain -vaihteen päälle. Arvatkaa vaan pari kertaa kannattiko? Ei tod. Herra H kuumui niin yli ettei mielellä määrää. Blaaaah =P
Seuraamisissa se kulki tyyliin oman mittansa miun edellä, ja näykkäsi jopa reidestä! Liikkeestä jätöissä maahanmeno oli ainoa liike, joka onnistui kympin arvoisesti. Seisominen nollaantui. Minä turhauduin Hugon riehumiseen (jonka itse aiheutin B), ja murjaisin liian terävästi "ODOTA" ja Hugo istui. Luoksetulossa jäi lopun perusasento tekemättä ja hypyssä Hugo haisteli maata, ja ennakoi perusasennon. Hohhoijaa. Pelkkiä seiskoja heilui tuomarin taulussa yhden nollan ja kympin lisäksi. Tuloksena III-tulos. Eli aivan sama vaikka ei ois saanu tulosta ollenkaan >(
Mitä HEL****** mie oikein ajattelin?? Hetsata koiraa, joka käy kuumana jo muutenkin! Idiootti.
Kyllä kiukutti taas niin maan pirusti oma idiotismi, että olis tehny mieli hakata päätä seinään, ja nostaa kytkintä samantien! Silmissäni näin jo miten Volvon perävalot vilkkui kilpakentän risteyksessä ja kivet lenteli ruovituksesta. Kokosin kuitenkin itseni (vaivoin), ja jäin seuraamaan muiden suorituksia.
Se siitä, ja seuraavalla kerralla lissää...
Aamu alkoi normaalisti ja seiskan aikoihin otettiin suunta Parikkalaan. Fiilis kisapaikalla oli hyvä, vaikka jännittikin. Hugo vaikutti minusta oudon vaisulta, ja minä tein siitä omat johtopäätökseni. Siitä se alamäki sitten alkoi.
Ensin oli tietysti luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Näissä ei ihmeitä ollut, mitä nyt paikkamakuu putosi kympistä kasiin Hugon levottomuuden vuoksi. Haisteli maata molemmilta puoliltaan.
Noh, tuosta se kisa jatkui ja lähdettiin odottamaan omaa yksilö suoritusvuoroa. Viidentenä startattiin, joten ei tarvinnut pitkään odotella. Liian pitkään kuitenkin, kun kerkesin tehdä kohtalokkaan virheen; hetsasin Hugoa oikein kunnolla, että se ottaisi sen virtaa suonissain -vaihteen päälle. Arvatkaa vaan pari kertaa kannattiko? Ei tod. Herra H kuumui niin yli ettei mielellä määrää. Blaaaah =P
Seuraamisissa se kulki tyyliin oman mittansa miun edellä, ja näykkäsi jopa reidestä! Liikkeestä jätöissä maahanmeno oli ainoa liike, joka onnistui kympin arvoisesti. Seisominen nollaantui. Minä turhauduin Hugon riehumiseen (jonka itse aiheutin B), ja murjaisin liian terävästi "ODOTA" ja Hugo istui. Luoksetulossa jäi lopun perusasento tekemättä ja hypyssä Hugo haisteli maata, ja ennakoi perusasennon. Hohhoijaa. Pelkkiä seiskoja heilui tuomarin taulussa yhden nollan ja kympin lisäksi. Tuloksena III-tulos. Eli aivan sama vaikka ei ois saanu tulosta ollenkaan >(
Mitä HEL****** mie oikein ajattelin?? Hetsata koiraa, joka käy kuumana jo muutenkin! Idiootti.
Kyllä kiukutti taas niin maan pirusti oma idiotismi, että olis tehny mieli hakata päätä seinään, ja nostaa kytkintä samantien! Silmissäni näin jo miten Volvon perävalot vilkkui kilpakentän risteyksessä ja kivet lenteli ruovituksesta. Kokosin kuitenkin itseni (vaivoin), ja jäin seuraamaan muiden suorituksia.
Se siitä, ja seuraavalla kerralla lissää...
torstai 7. lokakuuta 2010
Vicky vierailulla
Hugon ipanan Vickyn perhe lähti karistamaan syksyn sateet harteiltaan etelän lämpöön, joten Vicky tuli eilen meille lauman jatkoksi. Vicky hyväksyttiin laumaan heti kun Doris oli saanut oman aikansa pullistella, ja kertoa olevansa pomo talossa. Heti ihmisten jälkeen. Vauhtia tällä neljän koiran seurueella onkin riittänyt päätä huimaavan paljon siitä lähtien.
Hetken jo mietin korjaanko viimeisetkin esineet olohuoneesta pois, kun kaikki neljä rallatti eilen koko aamupäivän ympäri kämppää. Pian kuitenkin joukon pienimmäinen, eli Deli väsyi, ja kun Deli nukahti, rauhottui muukin porukka hetkeksi. Paitsi Vicky. Neidillä taisi uusi paikka nostattaa vähän kierroksia, ja tietysti kotonaan ainoana koirana talossa olleena oli lauman säännöt uusi asia Vickylle. Tuntui olevan vähän hukassa. Vaan mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin laumassa eläminen. Hyvin nopeasti varsinkin Doris ojentaa, jos neiti yrittää tehdä omia ratkaisujaan esimerkiksi ruokakuppien tai petipaikkojen suhteen.
Illalla lähdettiin sitten vesikoiralenkille koko kööri. Paikalle saapui myös perrot Rudi ja Torsti, lagotto Kalle, portugeesi Rodi sekä barbet Linus. Meidän kööri mukaan laskettuna siis yhteensä kahdeksan vesiäistä. Ja mukavasti neljä eri rotua edustettuna. Delin lisäksi Linus on niin pieni, että tämä kaksikko sai alkuun tutustua muihin ja kävellä pienen pätkän, kunnes pääsivät autoihin lepäilemään, ja isompien kanssa jatkettiin metsään.
Mukava lenkki oli vaikka pimeä pääsikin jo yllättämään. Nyt on aika siirtää lenkit viikonlopulle, jotta päästään valoisaan aikaan liikkeelle. Seuraavan kerran marraskuussa siis.
Tänään aloitin aamun ottamalla Nuudelin kanssa paniikkitreenit taas ennen lauantain kisaa. Toivottavasti menee hyvin! Ja meneehän se, niin kauan kuin muistan ajatella mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Minusta se on kiinni, koira osaa kyllä. On varsinainen haaste treenata Nuudelia, joka reagoi omiin pieniinkin kropan liikkeisiin tai äänenpainon muutoksiin. Mutta hyvä kouluhan se on pohjalle muita koiria varten, sitä ei käy kiistäminen.
Samalla reissulla oli mukana myös Vicky, jonka kanssa treenattiin vähän näyttelykäytöstä. Tarkoituksena olisi kenties startata Vickyn kanssa näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, joten tässä minulla on loistava mahdollisuus rakentaa meiän yhteistyötä.
Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille kolmen isomman kanssa. Deli sai tyytyä ulkoiluun ja leikkiin takapihalla. Vielä ei tirppanaa rasiteta turhan paljon. Lenkillä puidun pellon yli kävellessämme ja auringon paistaessa harmittelin kun ei sattunut kameraa mukaan. Niinpä palasin vielä läheiselle pellolle, myös Deli ja kamera mukanani, ja nappasin pari kuvaa leikkisästä nelikosta. Tässä tuoreet kuvat.
Vieraileva tähti Vicky tarkkana
Vauhdin huumassa Vicky ja Doris
sekä Deli ja Hugo
Välillä kaikki keskittyivät yhdessä koossa etsimään pellosta myyriä tai mitä lie
Ja tietenkin Delin piti tehdä perinteiset Hugon korvassa roikkumiset
Loppuun vielä perinteiset poseeraukset isommista
Doris - thö uljas
Hugo - aina valmis poseeraamaan
Ja tyttärensä Vicky
Hetken jo mietin korjaanko viimeisetkin esineet olohuoneesta pois, kun kaikki neljä rallatti eilen koko aamupäivän ympäri kämppää. Pian kuitenkin joukon pienimmäinen, eli Deli väsyi, ja kun Deli nukahti, rauhottui muukin porukka hetkeksi. Paitsi Vicky. Neidillä taisi uusi paikka nostattaa vähän kierroksia, ja tietysti kotonaan ainoana koirana talossa olleena oli lauman säännöt uusi asia Vickylle. Tuntui olevan vähän hukassa. Vaan mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin laumassa eläminen. Hyvin nopeasti varsinkin Doris ojentaa, jos neiti yrittää tehdä omia ratkaisujaan esimerkiksi ruokakuppien tai petipaikkojen suhteen.
Illalla lähdettiin sitten vesikoiralenkille koko kööri. Paikalle saapui myös perrot Rudi ja Torsti, lagotto Kalle, portugeesi Rodi sekä barbet Linus. Meidän kööri mukaan laskettuna siis yhteensä kahdeksan vesiäistä. Ja mukavasti neljä eri rotua edustettuna. Delin lisäksi Linus on niin pieni, että tämä kaksikko sai alkuun tutustua muihin ja kävellä pienen pätkän, kunnes pääsivät autoihin lepäilemään, ja isompien kanssa jatkettiin metsään.
Mukava lenkki oli vaikka pimeä pääsikin jo yllättämään. Nyt on aika siirtää lenkit viikonlopulle, jotta päästään valoisaan aikaan liikkeelle. Seuraavan kerran marraskuussa siis.
Tänään aloitin aamun ottamalla Nuudelin kanssa paniikkitreenit taas ennen lauantain kisaa. Toivottavasti menee hyvin! Ja meneehän se, niin kauan kuin muistan ajatella mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Minusta se on kiinni, koira osaa kyllä. On varsinainen haaste treenata Nuudelia, joka reagoi omiin pieniinkin kropan liikkeisiin tai äänenpainon muutoksiin. Mutta hyvä kouluhan se on pohjalle muita koiria varten, sitä ei käy kiistäminen.
Samalla reissulla oli mukana myös Vicky, jonka kanssa treenattiin vähän näyttelykäytöstä. Tarkoituksena olisi kenties startata Vickyn kanssa näyttelyyn vielä tämän vuoden puolella, joten tässä minulla on loistava mahdollisuus rakentaa meiän yhteistyötä.
Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille kolmen isomman kanssa. Deli sai tyytyä ulkoiluun ja leikkiin takapihalla. Vielä ei tirppanaa rasiteta turhan paljon. Lenkillä puidun pellon yli kävellessämme ja auringon paistaessa harmittelin kun ei sattunut kameraa mukaan. Niinpä palasin vielä läheiselle pellolle, myös Deli ja kamera mukanani, ja nappasin pari kuvaa leikkisästä nelikosta. Tässä tuoreet kuvat.
Vieraileva tähti Vicky tarkkana
Vauhdin huumassa Vicky ja Doris
sekä Deli ja Hugo
Välillä kaikki keskittyivät yhdessä koossa etsimään pellosta myyriä tai mitä lie
Ja tietenkin Delin piti tehdä perinteiset Hugon korvassa roikkumiset
Loppuun vielä perinteiset poseeraukset isommista
Doris - thö uljas
Hugo - aina valmis poseeraamaan
Ja tyttärensä Vicky
tiistai 5. lokakuuta 2010
Mahtava treeni
Tänään tokoiltiin taasen Nuudelin kanssa. Kävin ensin kouluttamassa alkeisryhmää tunnin verran, jonka jälkeen otin Nuudelin kentälle, ja mentiin nouto -oppiin. Sari vetikin aivan mahtavan treenin! Niin kuin aina.
Aloteltiin lämppäämällä koiria erilaisin pienin seuraamis/luoksetulo -treenein, joiden oli tarkoitus paitsi lämmitellä koirat tekemisen moodiin, palvella noutoa. Hugo oli aivan sikasärmänä. Se piti seuraamisissa sellaista kontaktia, että olin suorastaan hämilläni. Aivan loistavaa! Huomasi, että vieläkin vaikutti tuo reilun viikon tekemättömyys -tauko. Hugo sinkoili ja näytti paikallaan ollessaankin liikkuvalta! 8D Se on niin maailman naurettavin näky, kun sillä menee hermo, jos ei tapahdu tarpeeksi: polkee kirjaimellisesti etutasssuilla maata vuorotellen sikanopeasti kuin suuttunut pikku tyttö, ja inisee samalla. Mitä siinä voi muuta kun nauraa?? Toki yritämme erilaisia rauhoittumis harjotteita tällaisissa tilanteissa, mutta noin ensireaktiona...
Lämmittelyiden jälkeen alotettiin noutoa ihan kantamisharjoituksella. Eli seuratessa vauhdissa kapula suuhun, ja siitä pysähdys ja luovutus. Meillä ei vielä paikallaan kapula pysy suussa, joten tein helpotetusti niin, että myös otin kapulan liikkeessä Hugon kantaessa sitä. Ilahdutti nähdä, että se kantoi sitä selvästi mielellään.
Sitten katsottiin noudon tasoa jättämällä koira perusasennosta paikalleen, vein kapulan kävellen pienen matkan päähän, palasin Nugen luo, ja annoin hae -käskyn. Nuge lähtee vauhdikkaasti, nostaa kapulan hyvin, mutta lukitsi sitten rivistä tutun koirakon ja singahti siihen suuntaan. Miun välittömästi luoksetulo -käskystä se kuitenkin tuli luokse ja kapula pysyi suussa kokok ajan. Yes! Vielä tehtiin niin, että edelleen koira jätettiin, mutta tällä kertaa ohjaaja käveli koirasta pois päin, ja matkalla jätti kapulan maahan. Sitten kutsu 20 metrin päästä. Otin Hugolle yksinkertaisesti hae -käskyn, koska luoksetulo -käskyllä se olisi luultavasti sujuvasti tullut luokse ja kapula jäänyt maahan. Hae -käskyllä tuli taas nopeasti ja hyvin nosti kapulan matkalla.
Luovutus, tai lähinnä kapulan suussa pito paikalla on meille se vaikein tässä. Mutta muuten se meni todella hyvin. Olin jotenkin varautunut suurempiin ongelmiin, koska noudon suhteen olen Hugon kanssa tehnyt sen pentuaikana emämokan, ja se näkyi ihan konkreettisesti siinä, että kaikki noutoon liittyvä oli aivan päin peetä. Tämän vuoden olen sitten korjaillut omaa mokaani. Toisin sanoen tuli opeteltua noudon opetus kantapään kautta B)
Nyt oli kuitenkin huippua huomata miten paljon ollaan tultu eteenpäin. Paljon on vielä hiomista, mutta niin on aikaakin!
Kotona jatkuu sama rumba: Deli roikkuu systemaattisesti Hugon korvissa, ja Hugo vähät välittää. Doriskin saa maistaa omaa lääkettään, kun Deli harjoittaa tätä mieli puuhaansa myös sen korvissa roikkuen. Dorishan tekee sitä aina Hugolle pihalla riehuessaan. Kolmikko on kuin paita, perse ja vyö ;D
Delin kanssa ollaan alotettu kontaktiharjoitukset, joita yritän muistaa tehä joka päivä. Tietysti luoksetulosta saa myös aina palkkaa. Nämä kuitenkin pysynee vielä pitkän aikaa ainoina juttuina mitä Deli harjoittelee toden teolla. Muun ajan se saa keskittyä olemaan pikku riiviö :D
Aloteltiin lämppäämällä koiria erilaisin pienin seuraamis/luoksetulo -treenein, joiden oli tarkoitus paitsi lämmitellä koirat tekemisen moodiin, palvella noutoa. Hugo oli aivan sikasärmänä. Se piti seuraamisissa sellaista kontaktia, että olin suorastaan hämilläni. Aivan loistavaa! Huomasi, että vieläkin vaikutti tuo reilun viikon tekemättömyys -tauko. Hugo sinkoili ja näytti paikallaan ollessaankin liikkuvalta! 8D Se on niin maailman naurettavin näky, kun sillä menee hermo, jos ei tapahdu tarpeeksi: polkee kirjaimellisesti etutasssuilla maata vuorotellen sikanopeasti kuin suuttunut pikku tyttö, ja inisee samalla. Mitä siinä voi muuta kun nauraa?? Toki yritämme erilaisia rauhoittumis harjotteita tällaisissa tilanteissa, mutta noin ensireaktiona...
Lämmittelyiden jälkeen alotettiin noutoa ihan kantamisharjoituksella. Eli seuratessa vauhdissa kapula suuhun, ja siitä pysähdys ja luovutus. Meillä ei vielä paikallaan kapula pysy suussa, joten tein helpotetusti niin, että myös otin kapulan liikkeessä Hugon kantaessa sitä. Ilahdutti nähdä, että se kantoi sitä selvästi mielellään.
Sitten katsottiin noudon tasoa jättämällä koira perusasennosta paikalleen, vein kapulan kävellen pienen matkan päähän, palasin Nugen luo, ja annoin hae -käskyn. Nuge lähtee vauhdikkaasti, nostaa kapulan hyvin, mutta lukitsi sitten rivistä tutun koirakon ja singahti siihen suuntaan. Miun välittömästi luoksetulo -käskystä se kuitenkin tuli luokse ja kapula pysyi suussa kokok ajan. Yes! Vielä tehtiin niin, että edelleen koira jätettiin, mutta tällä kertaa ohjaaja käveli koirasta pois päin, ja matkalla jätti kapulan maahan. Sitten kutsu 20 metrin päästä. Otin Hugolle yksinkertaisesti hae -käskyn, koska luoksetulo -käskyllä se olisi luultavasti sujuvasti tullut luokse ja kapula jäänyt maahan. Hae -käskyllä tuli taas nopeasti ja hyvin nosti kapulan matkalla.
Luovutus, tai lähinnä kapulan suussa pito paikalla on meille se vaikein tässä. Mutta muuten se meni todella hyvin. Olin jotenkin varautunut suurempiin ongelmiin, koska noudon suhteen olen Hugon kanssa tehnyt sen pentuaikana emämokan, ja se näkyi ihan konkreettisesti siinä, että kaikki noutoon liittyvä oli aivan päin peetä. Tämän vuoden olen sitten korjaillut omaa mokaani. Toisin sanoen tuli opeteltua noudon opetus kantapään kautta B)
Nyt oli kuitenkin huippua huomata miten paljon ollaan tultu eteenpäin. Paljon on vielä hiomista, mutta niin on aikaakin!
Kotona jatkuu sama rumba: Deli roikkuu systemaattisesti Hugon korvissa, ja Hugo vähät välittää. Doriskin saa maistaa omaa lääkettään, kun Deli harjoittaa tätä mieli puuhaansa myös sen korvissa roikkuen. Dorishan tekee sitä aina Hugolle pihalla riehuessaan. Kolmikko on kuin paita, perse ja vyö ;D
Delin kanssa ollaan alotettu kontaktiharjoitukset, joita yritän muistaa tehä joka päivä. Tietysti luoksetulosta saa myös aina palkkaa. Nämä kuitenkin pysynee vielä pitkän aikaa ainoina juttuina mitä Deli harjoittelee toden teolla. Muun ajan se saa keskittyä olemaan pikku riiviö :D
maanantai 4. lokakuuta 2010
Tokoa, agia ja aurinkoisia syyspäiviä
Vihdoin viimein ne ovat täällä, ihanat aurinkoiset syyspäivät! Kuvittelin viettäväni näitä päiviä raksalla, kun on tullut sateiden vuoksi jonkun verran taukoa, mutta toisin kävi. Auton haku -reissun jälkeinen lukko jäi päälle, ja niska/selkä ovat siinä kunnossa, että rakennustöistä voi vain haaveilla. Niinpä nautin aurinkoisista syyspäivistä koirien kanssa treenaillen. Nakkia koirille, kipulääkkeitä minulle 8)
Hugo pääsi vihdoin portin toiselle puolelle muiden joukkoon. Pallissa on vielä kunnon rupi, mutta en enää raaski pitää sitä eristettynä. Se syö muuten seinät. Laitan vain yöksi Hugon omaan huoneeseensa ja kaulurin päähän. Muuten meno alkaa olla aika normaalia.
Perjantaina lähdettiin aamulla tokoilemaan Hugen kanssa. Voi veljet. Vituiksi meni. Hugo on verrattavissa jousella varustettuun ikiliikkujaan, ja kierroksia oli tosi vaikea saada alas. Kaikki muu tuntui vetävän puoleensa vetovoiman lailla. Seuraaminen saatiin kuosiin lyhyillä yhden askeleen lämmittelyillä ja paljoilla kääntymisillä. Mitä enemmän teki, sen paremmin meni. Ongelmana on kuitenkin edelleen Hugon herkkyys häiriötekijöille. Liikkeestäjätöissä menee hyvin niin kauan kuin seuraaminen on hyvää käsky -kohdassa. Kisoissa siitä voi muodostua ongelma, jos sen keskittymiinen herpaantuu ja seuraa käskyn kohdalla tyyliin nenä maassa. Tätä tuntuu olevan todella vaikea kitkeä pois.
Toisaalta mietin, että onko haistelu sijaistoiminto, joka seuraa liiasta paineistumisesta? Kokeeko Hugo, että minulta tulee liikaa painetta? Vai onko vieraat ympäristöt kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta sitten taas, jossain vaiheessa niihinkin on lähdettävä treenaamaan ja siedättämään. Tuntuu niin typerältä treenata vain omalla parkkiksella, kun siellä homma toimii. En tiedä.
No, jotain sentään opittiin. Liikkeestä seisominen tuli kokeiltua lelupalkalla, ja se toimii paaljon paremmin kuin namipalkka. Namilla se ei malta pysähtyä kerrasta, kun jää hamuamaan miun kättä. Taakse lentävä lelu sai aikaan toivotun äkkipysähdyksen. Mutta perusasentoja se on kahden kisan jälkeen alkanut taas ennakoida. Pitää vaan taas pysyä siinä ettei tee yhtään niitä treeneissä.
Sunnuntaina oli sitten Doriksen vuoro, ja suunnattiin agikentälle. Deli pääsi mukaan tutustumaan, ja tekipä se ensimmäiset "agitreeninsäkin".
Doriksen kanssa tehtiin paria lyhyttä ratapätkää, jossa tarkoituksena oli treenata valssia ja persjättöjä. Doris oli aivan intopiukeena, ja siitä tuli esille ihan uusi piirre. Toisella pätkällä oli hyppy, putki, ja kuusi hyppyä. Sillä tavalla "siksakilla", että jokaisen jälkeen tuli valssi tai persjättö. Kumpaa siinä nyt sitten otti. Noh, Dorishan toimi kyllä, mutta kun minä... Niin hidas, niin hidas. Toiseksi viimeisellä esteellä yksinkertasesti loppui oma fysiikka, kun Doris on niin nopea. Siinä vaiheessa meni aina jalat solmuun ja vauhti hidastui. Tässä tuli sitten esiin Doriksesta uusia ulottuvuuksia: se alkoi komentaa ja äyskiä miulle, kun en osannu ohjata! Meiän Doris! Alkoi ihan konkreettisesti räksyttää minuun päin siinä vaiheessa, kun ohjaus meni päin prinkkalaa. Tiiän kyllä monen koiran näin tekevän, mutta Doriksesta en oo tällasta aikaisemmin nähnyt. Olin ihan silmät pyöreenä, et mitä hittoa?! Eli juoksu/kääntymistreeniä Niinalle. Ilman koiraa.
Otettiin myös keppejä ja rengasta ihan yksittäisinä esteinä. Doris on tauolla hiffannut keppien tarkoituksen, mutta tarttee vielä sen miun vartaloavun siihen. Eli taas ollaan pisteessä, koira osaa ja menee, jos ohjaaja osaisi ja menisi. No, onneksi tätä olen harjotellut, joten se sujuu jo. Vaikka täytyy sanoa, että agikentällä tunnen vielä olevani kuin kala kuivalla maalla. Sitä ei yksinkertasesti ole tullut niin paljoa treenattua, joten välillä meinaa turhautua omaan osaamattomuuteensa. Mutta kaikkihan tietää, että hosumalla tulee vain *piip* lapsia. Eli aikaa ja lisää treeniä. Kyllä se siitä! Jollain vuosikymmenellä...:D
Deli pääsi seuraamaan muiden treenaamista, ja menemään putken itse. Ensin se oli kentälle tultaessa jopa vähän säpsähtelevän oloinen. Ylläyin tästä, mutta aikansa kentän laidalla katseltuaan se rentoutui ja oli jo lähdössä häntä heiluen mukaan. Niinpä laitettiin putki suoraksi ja lyhyeksi, ja Deli teki ekan "treeninsä". Ensin ei millään meinannut hiffata mistä pitää mennä, mutta sitten kun sen hokasi, tuli juoksujalkaa putken läpi. Päässä odotti tietysti mamma nakkeineeen ja kehuineen. Tyttöhän vallan riehaantui, ja pidennettiin putkea jonkun verran, ja Deli tuli putken läpi innoissaan joka kerralla. Myös muutama keppi pujoteltiin nakin avulla. Siitä se lähtee.
Treeniporukassa sattuu olemaan myös pari muuta pentua, joten lopuksi pennut pääsi painimaan keskenään vähän kauemmaksi treenikentästä. Deli taitaa olla niin tottunut kurmuuttamaan isompiaan ettei se ensin oikein lähteny muiden leikkiin mukaan. Katseli vain sivusta puuhaten omiaan, ja sitten sinkosi aikuisen (haukkuvan!) kultsun luo. Olisi pitänyt sen kanssa päästä leikkimään. Lopulta leikki alkoi kuitenkin sujua myös omanikäisten ja -kokoisten kanssa. Tässä olikin tirppanalle toimintaa kerrakseen yhdelle päivälle.
Agitreeneistä suunnistimme tutun luokse luita hakemaan. Hirvijahti on parhaimmillaan, ja saimmekin pussillisen vasan luita kotiin viemisiksi. Tänään koko poppoo viettikin pari tuntia takapihalla tuoreisiin luihinsa keskittyen. Joskin Hugo on joutunut olemaan vähän liian kauan tekemättä mitään, eikä se oikein malttanut edes luihin keskittyä. Doris ja Deli sen sijaan järsivät antaumuksella kaikesta ympärillä tapahtuvasta tuon taivaallista piittaamatta. Pikku tirppana on ihanan kiinnostunut luista, eikä ole vielä maistanut tähän mennessä mitään kiellettyjä aineita, kuten tuolin jalkaa tai muuta vastaavaa. Ainoa huono puoli on, että itse meinaa kompastua tuon tuosta luihin, joita lojuu kämpässä ihan joka puolella. On se silti pieni hinta siitä, että kämpän seiniä ei korista hampaanjäljet ;D
Hugo pääsi vihdoin portin toiselle puolelle muiden joukkoon. Pallissa on vielä kunnon rupi, mutta en enää raaski pitää sitä eristettynä. Se syö muuten seinät. Laitan vain yöksi Hugon omaan huoneeseensa ja kaulurin päähän. Muuten meno alkaa olla aika normaalia.
Perjantaina lähdettiin aamulla tokoilemaan Hugen kanssa. Voi veljet. Vituiksi meni. Hugo on verrattavissa jousella varustettuun ikiliikkujaan, ja kierroksia oli tosi vaikea saada alas. Kaikki muu tuntui vetävän puoleensa vetovoiman lailla. Seuraaminen saatiin kuosiin lyhyillä yhden askeleen lämmittelyillä ja paljoilla kääntymisillä. Mitä enemmän teki, sen paremmin meni. Ongelmana on kuitenkin edelleen Hugon herkkyys häiriötekijöille. Liikkeestäjätöissä menee hyvin niin kauan kuin seuraaminen on hyvää käsky -kohdassa. Kisoissa siitä voi muodostua ongelma, jos sen keskittymiinen herpaantuu ja seuraa käskyn kohdalla tyyliin nenä maassa. Tätä tuntuu olevan todella vaikea kitkeä pois.
Toisaalta mietin, että onko haistelu sijaistoiminto, joka seuraa liiasta paineistumisesta? Kokeeko Hugo, että minulta tulee liikaa painetta? Vai onko vieraat ympäristöt kuitenkin vielä liikaa? Toisaalta sitten taas, jossain vaiheessa niihinkin on lähdettävä treenaamaan ja siedättämään. Tuntuu niin typerältä treenata vain omalla parkkiksella, kun siellä homma toimii. En tiedä.
No, jotain sentään opittiin. Liikkeestä seisominen tuli kokeiltua lelupalkalla, ja se toimii paaljon paremmin kuin namipalkka. Namilla se ei malta pysähtyä kerrasta, kun jää hamuamaan miun kättä. Taakse lentävä lelu sai aikaan toivotun äkkipysähdyksen. Mutta perusasentoja se on kahden kisan jälkeen alkanut taas ennakoida. Pitää vaan taas pysyä siinä ettei tee yhtään niitä treeneissä.
Sunnuntaina oli sitten Doriksen vuoro, ja suunnattiin agikentälle. Deli pääsi mukaan tutustumaan, ja tekipä se ensimmäiset "agitreeninsäkin".
Doriksen kanssa tehtiin paria lyhyttä ratapätkää, jossa tarkoituksena oli treenata valssia ja persjättöjä. Doris oli aivan intopiukeena, ja siitä tuli esille ihan uusi piirre. Toisella pätkällä oli hyppy, putki, ja kuusi hyppyä. Sillä tavalla "siksakilla", että jokaisen jälkeen tuli valssi tai persjättö. Kumpaa siinä nyt sitten otti. Noh, Dorishan toimi kyllä, mutta kun minä... Niin hidas, niin hidas. Toiseksi viimeisellä esteellä yksinkertasesti loppui oma fysiikka, kun Doris on niin nopea. Siinä vaiheessa meni aina jalat solmuun ja vauhti hidastui. Tässä tuli sitten esiin Doriksesta uusia ulottuvuuksia: se alkoi komentaa ja äyskiä miulle, kun en osannu ohjata! Meiän Doris! Alkoi ihan konkreettisesti räksyttää minuun päin siinä vaiheessa, kun ohjaus meni päin prinkkalaa. Tiiän kyllä monen koiran näin tekevän, mutta Doriksesta en oo tällasta aikaisemmin nähnyt. Olin ihan silmät pyöreenä, et mitä hittoa?! Eli juoksu/kääntymistreeniä Niinalle. Ilman koiraa.
Otettiin myös keppejä ja rengasta ihan yksittäisinä esteinä. Doris on tauolla hiffannut keppien tarkoituksen, mutta tarttee vielä sen miun vartaloavun siihen. Eli taas ollaan pisteessä, koira osaa ja menee, jos ohjaaja osaisi ja menisi. No, onneksi tätä olen harjotellut, joten se sujuu jo. Vaikka täytyy sanoa, että agikentällä tunnen vielä olevani kuin kala kuivalla maalla. Sitä ei yksinkertasesti ole tullut niin paljoa treenattua, joten välillä meinaa turhautua omaan osaamattomuuteensa. Mutta kaikkihan tietää, että hosumalla tulee vain *piip* lapsia. Eli aikaa ja lisää treeniä. Kyllä se siitä! Jollain vuosikymmenellä...:D
Deli pääsi seuraamaan muiden treenaamista, ja menemään putken itse. Ensin se oli kentälle tultaessa jopa vähän säpsähtelevän oloinen. Ylläyin tästä, mutta aikansa kentän laidalla katseltuaan se rentoutui ja oli jo lähdössä häntä heiluen mukaan. Niinpä laitettiin putki suoraksi ja lyhyeksi, ja Deli teki ekan "treeninsä". Ensin ei millään meinannut hiffata mistä pitää mennä, mutta sitten kun sen hokasi, tuli juoksujalkaa putken läpi. Päässä odotti tietysti mamma nakkeineeen ja kehuineen. Tyttöhän vallan riehaantui, ja pidennettiin putkea jonkun verran, ja Deli tuli putken läpi innoissaan joka kerralla. Myös muutama keppi pujoteltiin nakin avulla. Siitä se lähtee.
Treeniporukassa sattuu olemaan myös pari muuta pentua, joten lopuksi pennut pääsi painimaan keskenään vähän kauemmaksi treenikentästä. Deli taitaa olla niin tottunut kurmuuttamaan isompiaan ettei se ensin oikein lähteny muiden leikkiin mukaan. Katseli vain sivusta puuhaten omiaan, ja sitten sinkosi aikuisen (haukkuvan!) kultsun luo. Olisi pitänyt sen kanssa päästä leikkimään. Lopulta leikki alkoi kuitenkin sujua myös omanikäisten ja -kokoisten kanssa. Tässä olikin tirppanalle toimintaa kerrakseen yhdelle päivälle.
Agitreeneistä suunnistimme tutun luokse luita hakemaan. Hirvijahti on parhaimmillaan, ja saimmekin pussillisen vasan luita kotiin viemisiksi. Tänään koko poppoo viettikin pari tuntia takapihalla tuoreisiin luihinsa keskittyen. Joskin Hugo on joutunut olemaan vähän liian kauan tekemättä mitään, eikä se oikein malttanut edes luihin keskittyä. Doris ja Deli sen sijaan järsivät antaumuksella kaikesta ympärillä tapahtuvasta tuon taivaallista piittaamatta. Pikku tirppana on ihanan kiinnostunut luista, eikä ole vielä maistanut tähän mennessä mitään kiellettyjä aineita, kuten tuolin jalkaa tai muuta vastaavaa. Ainoa huono puoli on, että itse meinaa kompastua tuon tuosta luihin, joita lojuu kämpässä ihan joka puolella. On se silti pieni hinta siitä, että kämpän seiniä ei korista hampaanjäljet ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)