Missä muut, siellä Hugo

Aika kulkee nopeasti kuin juna, jota ensin kärsimättömästi odotat ja sitten sen saapuessa keskityt pienen hetken muuhun ja se onkin jo mennyt. Kesäkuu puskee päälle, koepaikat on varattu, mutta missä on treenaus?? Nyt on aika opetella sanomaan ei, jättää muita hommia vähemmälle ja keskittyä treenaamaan omia koiria. Eli treenipäivitystä pitäisi alkaa tippua aika ahkeraan mikäli olen yhtään sanani mittainen ;)

Ennen sitä kuitenkin menneen viikon muita kuulumisia. Delillä alkaa juoksut helpottaa, tänään onkin jo 19 päivä. Sillä ei tuntunut hormonit päätä sekoittavan, sillä neiti oli juoksuista huolimatta ihan yhtä pirtsakka kuin aina ennenkin. Doris sen sijaan oli vakaasti päättänyt saada taloon pentuja, joskin se ei ihan Delin kanssa onnistunut 8) Mutta mitäpä tuosta, iso D suuntasi hoivaviettinsä sitten Deliin ja Hugoon ja molemmat sai pesua ja kirputusta reilusti osakseen. Vähän väliä on jompikumpi käpälät ojossa, silmät ummessa nauttimassa Doriksen hemmotteluhoitolan palveluista ;D

Tosin tärppien lähestyessä Hugo sai myös tuta Doriksen mahdin, kun se teki jätkälle selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Loppupeleissä Hugo pääsikin Kallen kanssa maalle viettämään poikien laatuaikaa. Ja missä muut, siellä on myös Hugo! Mukana rakennuksessa, maankaivuussa, varsinkin maankaivuussa! Ja ihan missä vain. Kalle oli ajanut raksalta yhden traktorin anoppilaan, jonne on pientä metsätietä noin 15 kilometrin matka. Kopiton traktori, joten Nugehan ei siinä luonnollisestikaan voi matkustaa, mutta ongelmaan oli ratkaisu: Mukaan lähti myös traktorin peräkärry, josta tuli Nugen matkavaunu. Poika oli erittäin tyytyväisenä makoillut koko matkan oman mattonsa päällä, eikä kuulemma kertaakaan edes yrittänyt kyydistä poistumista. Todisteeksi tästä sain oikein kännykameralla napattua kuvamateriaalia:


Hugo matkustaa isojen poikien lailla

Matkanteko oli ollut ilmeisen mukavaa, sillä traktori jäi anoppilaan ja pois olivat tulleet autolla, mutta lähdön hetkellä Hugo oli suunnistanut suoraan traktorin luokse ja katsellut pää kallellaan, kun pitikin henkilöautoon pakkautua peräkärryn sijaan. Kunnon maalaispoika :)

Viikonlopun aikana suoritin myös liikkurikurssin, eli pätevöidyin tokon liikkeenohjaajaksi. Samalla eilen luotsattiin yhdistyksen tokokoe varsin onnistuneesti läpi ja siinähän sitä puuhaa olikin. Nyt on sitten tokon osalta koetoimitsijan, koulutusohjaajan ja liikkeenohjaajan pätevyys plakkarissa, joten seuraavana sitten joskus vuosien ja kymmenien ja kymmenien kisastarttien jälkeen voi alkaa miettimään tuomarin hommia ;D Njoo, ei ihan ajankohtaista miettiä moista, mutta eihän sitä koskaan tiedä missä sitä on viiden tai kymmenen vuoden päästä...

Nyt kun ipanan juoksut alkaa olla ohi ja rauha palautua talouteen, palataan muutenkin normaaliin päivärytmiin. Treenipäivitystä siis tulossa hyvin piakkoin ;)

Delistä aikuinen nainen

Deli tyttö se otti ja kasvoi aikuiseksi naiseksi, tänään nimittäin alkoi ekat juoksut! Yes. Olin jo niin varma kun saatiin paikka taippareihin, että ekat juoksut alkaa miun säkällä varmaan tasan pari päivää ennen niitä ja se siitä. Tämä oli siis sinänsä hyvä uutinen. Nyt voi rauhallisin mielin odotella heinäkuun taippareita.

Ainakaan vielä Deli ei ole näyttänyt mitään merkkejä menkka-depressiosta tms. Dorikselta perityt farkkuhousutkin pysyy ihme kyllä jalassa. Alkuun käveli paskatönkkönä, mutta pian riehuminen jatkui samalla tavalla kuin ennenkin. On saanut jopa Doriksen ihmeelliseen vireeseen ja nuo kaksi painoikin tänään sisälläkin sellasta rallia, että ikkunat helisi :D En raaskinut toisten ilonpitoon edes puuttua vaikka välillä muutamien koriste-esineiden puolesta hiukan nieleskelinkin. Niin iloisen ja pirteän näkösenä nujusivat, että arvelin antaa mennä vaan! Hugo sen sijaan keskittyi tuijottamaan Kallen puhelinta. Alan olla varma, että puhelimet ja Hugo on samalla taajuudella jossain ulkoavaruudessa. Jo useampaan otteeseen olen saanut Nugen kiinni itseteossa tuijottamassa pää kallellaan silmät suurena sohvalla olevaa puhelinta, vaikka se ei edes soi. Puhelin on sitäpaitsi vanha ja muodista mennyt malli, joten ei se uutuuden hienouttakaan ole sitä tuijotellut...

Hiukan tänään mietin pitäisikö tämä fetissi ottaa hyötykäyttöön? Otin puhelimen käteen, laitoin sen Hugon nenän eteen ja sanoin "puhelin". Hugo kosketti nenällä puhelinta. Ehkä se puhuu suomea?? No ei vaan, tottakai kosketti, kun olen kosketus-juttuja tehnyt ennenkin. Mutta se oli tarkotuskin. Ehkä sen voisi vähitellen muuttaa, että puhelin otetaan varovasti suuhun käskystä. Ja sitten lisätä, että se tuodaan käteen. Näin ollen voisi sohvalla maatessa (aivan kun siihen ikinä olisi aikaa!) puhelimen soidessa muualla kätevästi käskeä Nugea kipaisemaan puhelimen ;D Toinen puoliskoni oli sitä mieltä, että "älä nyt sitä opeta puhelinta ottamaan, kun tulee puhelimeen jälkiä ja plaa plaa". Täh? Käyttöesine. Rapatessa roiskuu ja käytössä kuluu, mitä se nyt haittaa jos puhelimesta pari kulmurin reikää löytyy? Onpahan uniikiksi tuunattu puhelin ;D

Hetkiä menneeltä viikolta

Viime viikko olikin tapahtuma rikas; treeniä, mölleilyä, misseilyä ja muuta mukavaa.

Doris pääsi treenaamaan tokoa tiistaina. Lähdettiin hiomaan perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä jättöjä. Perusasennon Doris hakee hyvin ja siihen nyt treeniä ja hiomista vaikeista kulmista. Seuraaminen on pääosin hyvää ja kontakti pysyy, ehkä ajoittain hiukan jättävää. Ei nyt mikään perässä laahattava -malli, mutta silloin tällöin hetkittäin jonkinlaista hidastusta oli. Jätöissä maahanmeno on hiukan hidas. Siihen vaihdoin palkaksi taisteluleikin, josko saataisi vauhtia typsyyn ;) Alku näytti hyvältä, joten nyt reeniä, reeniä. Tavoitteena olisi ALO-startti tämän kuun lopussa.

Torstaina otettiin vepen kuivatreeniä ennen rantaan pääsyä. Tolppia ja vientiä aloteltiin Delin kanssa ja Doris hioi samaisia. Deli kantaa mielellään ja tuo, mutta on niin ahne, että namit tajutessaan ei kykene enää muuta ajattelemaan. Alkuun tolpat meni hyvin, mutta sitten Deli hokasi namit ja toisella kerralla silmissä pyöri vain nakkien kuvat. Siltä osin Deliltä jätetään siis namit pois ja siirrytään leluihin. Onpahan ensimmäinen kerta, kun tartteisi syöttää koira juuri ennen treeniä, eikä jättää syöttämättä :D
Doris ottaa vientiesineen hyvin ja viekin, mutta tuppaa sylkäisemään maahan vastaanottajan luona. Iso D alkaa siis treenata käteen luovutusta, eikä mitään muuta enää hyväksytäkään.

Perjantaina uskaltauduimme Doriksen kanssa mölliageihin sekä mölliradalle että ykkösten radalle. Möllirata meni muuten ok, mutta olin vähän myöhässä enkä saanut jarrutettua Dorista tarpeeksi kestääkseni perässä. Virheitä tuli 20 ja hyvää kokemusta :) Ykkösten radalla menikin sitten ihan pelleilyksi. Doris kuumui miun ohjausmokista ja alkoi komentaa. Teki kyllä edelleen, mutta sitten lopussa teki lentokeinun ja hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja painui omatoimisesti puomin alla olleeseen putkeen! B) Noh, mentiin se puomi tietysti uudestaan kunnolla. Lopputuloksen tästä siis saattaa arvata. Hienoa oli kuitenkin huomata ettei sinne radalle nyt niin sika-kauheaa ollu lähteä, joten ehkä me vielä joskus uskalletaan oikeisiinkin kisoihin :)

Lauantaina Delillä oli ensimmäiset missikisat tasan 10 kuukauden ikäisenä. Tohmajärvellä oli ryhmänäyttely, jonne otimme suunnan aamupäivästä. Kehissä oli vain kaksi barbettia; Deli junnuissa ja naapuri kunnassa asustava Amy. Myönnettäköön, että odotukset oli aika jännittyneet edellisen illan harjoituksen jälkeen. Perjantaina illalla nimittäin näytin Delille ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja meno oli superpallon pomppimiseen verrattavaa. Tulin jo tuolloin siihen tulokseen etten voi juosta kehässä, vaan täytyy pikakävellä tyhmältä näyttäen :D Kehässä Deli kuitenkin käyttäytyi erittäin hyvin ja ravasi kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ehkä tähän vaikutti myös reissuväsymys, sillä mentiin kaverin kanssa ajoissa, kun hänen koiran kehä oli aamupäivästä ja Deli pääsi kehiin vasta kahden jälkeen. Jokatapauksessa tulos oli erinomainen :) ERIähän myö sieltä lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin, mutta makean lisän teki ihka ensimmäinen SERTi ja ROP. Ei olisi siis paljoa paremmin enää voinut mennä :))

Sunnuntaina aamulla harkattiin sitten agikentällä Doriksen kanssa niitä kontakteja, jotka takkusivat mölleissä. Siihen tulokseen tultiin, että saan pirun aikaisessa vaiheessa jo jarruttaa Dorista ettei se painele sinne liian kovaa. On kyllä super-paljon oppimista meikeläisellä tuon agilityn (niinkun kaiken muunkin 8D) suhteen. Mutta oppia ikä kaikki!

Nuudla rassukka jäi vähän paitsioon treenien suhteen, mutta syystä. Nuge nimittäin tapasi vapun tienoilla tyttöystävän, ja sillä jäi jotenkin hormoonit hyrräämään tai jotain. Ihmeellinen ininä ja vinkuminen on jatkunut ja herra on vähintäänkin liekeissä koko ajan. Siinä sitä sitten onkin taas tulta ja tappuraa vastakkain, kun minähän en moisesta sirkuksesta palkkaa treenikentälle viemällä ja piste. Niinpä kun Nuudla ei tajunnut käyttäytyä kotona, ei ollut tulemista mukaan. Ei ole kivaa ei, mutta tuottaa jo tulosta ja nyt alkaa herralta löytyä taas käytöstapoja :) Maanantaina otettiin sitten ihan hitusen tokoa kotona ja lähettiin sitten lenkille ihan kaksistaan vaan minä ja Nuge. Oli poika niin onnessaan ettei riemulla rajaa. Käveltiin kylällä myöhällä illalla tunnin verran ja Nuge sai kävellä vapaana. Loppu illan Nuge oli sitten liimautuneena onnellisena miun lahkeeseen kiinni. Ihanainen Nuudeli :)

Kaiken kakkiaan viikko soljui ohitse kovin nopeasti, kun puuhaa riitti koko ajan. Tällä viikolla edessä taas uudet haasteet... Lopuksi vielä kuva Delistä missikisojen jälkeen.