Pakko se on uskoa, että kesä on ohi. Nyt sen viimein tajusi, kun eilen istuin teemuki kädessä sohvalla ulos katsellen ja lehtiä tippui tasaiseen tahtiin pihakoivusta maan kamaralle. Syksy tekee tuloaan ja niin runollista kuin se olisi ollutkin, niin ei ollut aikaa jäädä sitä enempää ihmettelemään. Kuppi kuumaa kitusiin ja koulutuskentälle mars!
Illan kalenterissa oli yhdistyksen möllitoko, jossa toimin liikkeenohjaajana. Tarkoitus oli mölleistä mahdollisesti keretä vielä Hugon kanssa aksaamaan, mutta toisin kävi. Sateisesta säästä huolimatta osallistujia saapui mölliin varsin mukavasti paikalle ja ilta venyi sen verran, että aksatreenit sai jäädä. Aksatreeneistä päästääkin niihin hyviin uutisiin, sillä olin yhteydessä Hugoa sen selän kipuilun johdosta 2009 hoitaneeseen eläinlääkäriin ja saimme luvan täysipainoiseen harrastamiseen! Tähän asti en ole Hugoa hyppyyttänyt ja lähinnä miettinyt, että voinko alkaa hyppyyttämäänkään... Se ei ole puoleentoista vuoteen oireillut, mutta halusin pelata varman päälle enkä riskeerata koiran vointia millään tavalla. Eläinlääkärin mielipide oli kuitenkin, että selkä on mitä todennäköisemmin kunnossa noinkin pitkän oireettoman jakson jälkeen. Varsinkin kun Hugo ei tosiaankaan ole puoltatoista vuotta mitään hiljaiseloa elellyt...:DD Niinpä siis pääsemme jatkamaan hyvin mielin hiljattain alkanutta agiuraa, ja katsotaan josko ohjaaja kehittyisi joskus siihen pisteeseen, että päästäisi ihan kilparadoille asti!
Lisää hyviä uutisia toi viime viikolla tulleet Vickyn PRA- ja kilpparitestit. Tyttö osottautui varsin terveeksi paketiksi, kun kilpparit oli ok, TGAA negatiivinen ja PRA-status A eli terve. Tämä oli oikein loistava uutinen :) Nyt sitten odotellaankin Vickyn osalta parin viikon päästä olevaa Savitaipaleen ryhmänäyttelyä, jossa tyttö nousee kehiin ensimmäisen kerran avoimessa luokassa.
Ryhmistä ennen pääsemme kuitenkin huomenna moikkaamaan ihanaista Leona-perroa Rautjärvelle. Koko päivä on vapaata, joten suuntaan ainakin tyttöjen kanssa pientä ipanaa moikkaamaan. Hugon mukaantulo on vielä vähän kyseenalaista, sillä kun vähän korva kenkkuilee...
Vasta vähän aikaa sitten herra satutti sen koipensa, joka muutama päivä jälkeenpäin tulehtui pahasti. Toisesta etujalasta jouduttiin poistamaan kannuskynsi kokonaan ja Hugo sai kaulurin päähänsä. Tassu vielä parani kohtalaisen nopeasti ihan lunnon keinoilla; hunajalla ja omatekoisella yrttivoiteella ;) Ja juuri kun ajattelin, että päästiin ilman ikäviä antibiootteja eteenpäin iski toiseen korvaan jonkin sortin tulehdus. Ja sitkeä tulehdus on ollutkin, sillä useamman päivän antibiootit ja putsaaminen eivät juurikaan auttaneet. Lopulta herra H piti rauhoittaa vielä kuurin alkamisen jälkeenkin, että korva saatiin tutkittua. Nyt on sitten lääkitys päällä ja putsaillaan korvaa ja hoidetaan lisäksi lääkeliuoksella. Sai se siinä rytäkässä kortisoni-piikinkin. Toivotaan, että pian hellittäisi...
Inhottaa syöttää antibiootteja ynnä muita mömmöjä. Tiedän, joskus niitä vain on pakko ottaa mutta itsellenikin ottaisin vain pakon edessä. Olen huomannut, että moni asia mihin antibiootteja herkästi määrätään, menee ohi ilmankin. Kyllä ne loppujen lopuksi "myrkkyä" elimistölle on kuitenkin, koska ne ovat aineita joita siellä ei luontaisesti ole. Siihen vielä kaikki lisä- ja säilöntäaineet päälle sekä ikävä totuus, että antibiootit tappaa myös kaikki hyvät bakteerit, niin a'vot! Ei niitä varsinaisesti tee mieli antaa edes koirille. Mutta kuten sanottu, joskus on pakko =(
Nyt kun on viiden viikon jälkeen huilinut raksalta muutaman päivän oli aikaa lähteä kunnon metsälenkillekin. Onhan karvanaamarit tietysti saaneet huidella raksalla metsässä ja pellossa koko kesän, mutta varsinaisia lenkkejä ei kyllä ole 14 tunnin työpäivien päätteeksi tehty. Tosin harvemmin siinä kolmen koplakaan on illalla enää muuta tehnyt kuin käyneet suoraan omille paikoilleen nukkumaan... Nyt sitä kai syksyn tultua taas elämä palaa vähän rauhallisempaan rytmiin. Tosin olen jo niin tottunut tähän hallittuun kaaokseen, että tämä alkaa tuntua kuin kodilta 8D
keskiviikko 31. elokuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Trimmiä, taipparia, näyttelyä ynnä muuta
Niin paljon on taas tapahtunut siitä huolimatta, että on karsinut menoja yhteen kolmannekseen normaalista ettei tiedä mistä alottaisi...
Deliltä lähti turkki kaikkine päineen häntineen Helsingin ryhmiksen jälkeen. Kyllähän tuo vähän sapetti siinä mielessä ajaa, että olin useampaan näyttelyyn sen kerennyt ilmottaa. Kuitenkin kun muut juosta hihhuloi ja Deli lähinnä makoili ja läähätti, en kerta kaikkiaan tohtinut pitää sitä turkkia enää. Otin trimmerin käteen ja hetken kuluttua turkki löytyi lattialta =) Rahaa ne näyttelymaksut vain on, ja täytyy sanoa että oli ehdottomasti koko rahan arvoista nähdä Deli hihhuloimassa helpottuneena muiden kanssa! Että vieläkö niitä löytyy ketkä väittää paksun pitkän turkin eristävän lämmöltä samoin kuin kylmältä??
Muutoin ollaan vietetty paljon aikaa raksalla, mutta otin kuitenkin aikaa myös käydä Delin kanssa taippareissa Lapinjärvellä. Suureksi harmiksi tulos oli SPA0. Delin vesityöskentely on moitteetonta, jäljen meni myös hienosti ja erityisen ylpeä olen tytön suorituksesta kantaa kaadolla ollut kani autolle asti, jossa luovutti sen miulle käteen. Matkaa oli varmaan kilometri! Haku oli vähän suppeaa, mutta laukaus oli kuitenkin se, johon homma kaatui. Laukausta Deli silmin nähden säpsähti, eikä enää jatkanut hakuaan sen jälkeen, jolloin suoritus on hylätty. Se on kyllä laukauksen kuullut ennenkin, etten oikein osaa sanoa miksi se reagoi niin voimakkaasti kuin reagoi... Toisaalta nuori, kokematon koira, joten näin se vaan voi mennä. Olihan se älytön pettymys, mutta eipä sitä voi jäädä märehtimään sen enempiä.
Taipparireissulla oli turisteina mukana sekä Hugo että Vicky, joka saatiin viikoksi meille hoitoon isäntäväen lomaillessa. Oma isäntä oli siis kotona Doriksen kanssa kahden. Doris olikin katsonut tilaisuutensa koittaneen ja tehnyt poikkeuksen sääntöön, kun meiltä ei olkkarin pöydältä ole sapuskaa ennen hävinnyt. Kalle oli laittanut suurehkon (ja tulisen!) pizzan pöydälle ja mennyt vessassa käymään. Kuinka ollakkaan vessasta tultuaan oli pizza tehnyt Houdinit! Kas näin, kuten olen joskus maininnut Doris todella syö mitä vaan. Tässä meni nyt kuitenkin raja sen mahan sietokyvyllä ja ensimmäistä kertaa leidin pakki meni sekaisin. Ei kovin yllättävää sen maustemäärän jälkeen... Seuraavana päivänä herätessäni haistoin ikävän hajun... Lopun arvaattekin. 8P
Hugo kävi heinäkuun lopulla MH-luonnekuvauksessa, josta en nyt kuitenkaan ala romaania kirjoittaa sillä tulokset ilmestyvät aikanaan KoiraNettiin kumminkin. Mukaan mahtui useita yllätyksiä siihen nähden miten oletin Hugon reagoivan, mutta onneksi vain positiivisia sellaisia :) Miulla on myös kuvamateriaalia, jonka yritän mitä pikimmiten lisätä tänne.
Hugon kanssa aloitettiin myös agin alkeis-jatkokurssi. Jatkettiin siis siitä mihin alkeiskurssilla jäätiin ja tiistaina alotettiin treenaamaan takaaleikkausta ja persjättöä. Hugo kesti hyvin takaaleikkauksen, eikä siitä millään tavalla häiriintynyt. Ehkä ongelma oli enemmänkin miun pysyminen sen perässä...8D Persjättökin meni tosi hyvin, kun vain kerkesin oikeaan paikkaan. Hugo on niin saatanana nopee, kun se vetää ihan sata lasissa koko ajan... Tartteisin yhden lisäjalan. Kellään myynnissä?? Mutta kuten yksi kouluttaja sanoi, ei me todellakaan haluta siltä vauhtia pois, päinvastoin. Pitää vaan opetella hallitsemaan sitä ;) Ihanaa miten jotkut saa sen kuulostamaan niin helpolta!
Tänään raksalla Hugo oli satuttanut jalkansa. Ei kovin pahasti. Kuitenkin kun sinne menin, se tuli miun luokse ja nosti kipeetä jalkaa ja tapitti silmiin aivan kuin sanoen "mamma tuli pipi tähän". Oikein hyvin se pystyy kävelemään, mutta säännöllisin väliajoin tuli luokse ja heti kun siihen päin katsoi, kipeä jalka nousi ilmaan ja tuijotus. Mikä ketku! Tietää kyllä miten kerjätä säälipisteitä. Sitten ollaan niin itteensä tyytyväisen näkösiä, kun joku menee halpaan ja paijailee kipeää koipea. Välillä tuntuu, et sillä on ihmisen mieli kun se noita temppujaan esittelee, sen verran on ovela :D
Päivällä olinkin poissa raksalta Joensuussa KV-näyttelyn pyörteissä. Vickyn kanssa kiipesin kehään ja kyllähän tyttö muuten osasi todella käyttäytyä! Ja paitsi että olin kovin tyytyväinen meidän yhteistyöhön, niin tuloskin oli aivan mahtava: ROP, SERT, CACIB. Hyvin on alkanut Vickyn "näyttelyura". Vähän siinä harmitti kun piti jäädä sitten pitkäksi päiväksi RYP-kehiä odottelemaan, mutta odotus palkittiin, kun ryhmäkehissä sijoituttiin toiseksi! Ei ollenkaan huono saavutus, varsinkaan perrolta! Näyttelyn jälkeen Vicky lähtikin sitten taas omaan kotiinsa ja meitä jäi VAIN kolme koiraa meiän lisäksi. Kyllä se vaan Delin ja Vickyn jokapäiväisen riehunnan jälkeen kuulostaa kämppä aika hiljaselta B)
Kuvia ei oo paljoa valitettavasti kerennyt näpsiä, mutta jokunen taitaa kamerassa olla. Yritän lisäillä ne myöhemmin. Tässä vielä tännekin tuuletuksien kera kuva Vickystä tämän päiväisen saaliin kanssa tietenkin =)
Deliltä lähti turkki kaikkine päineen häntineen Helsingin ryhmiksen jälkeen. Kyllähän tuo vähän sapetti siinä mielessä ajaa, että olin useampaan näyttelyyn sen kerennyt ilmottaa. Kuitenkin kun muut juosta hihhuloi ja Deli lähinnä makoili ja läähätti, en kerta kaikkiaan tohtinut pitää sitä turkkia enää. Otin trimmerin käteen ja hetken kuluttua turkki löytyi lattialta =) Rahaa ne näyttelymaksut vain on, ja täytyy sanoa että oli ehdottomasti koko rahan arvoista nähdä Deli hihhuloimassa helpottuneena muiden kanssa! Että vieläkö niitä löytyy ketkä väittää paksun pitkän turkin eristävän lämmöltä samoin kuin kylmältä??
Muutoin ollaan vietetty paljon aikaa raksalla, mutta otin kuitenkin aikaa myös käydä Delin kanssa taippareissa Lapinjärvellä. Suureksi harmiksi tulos oli SPA0. Delin vesityöskentely on moitteetonta, jäljen meni myös hienosti ja erityisen ylpeä olen tytön suorituksesta kantaa kaadolla ollut kani autolle asti, jossa luovutti sen miulle käteen. Matkaa oli varmaan kilometri! Haku oli vähän suppeaa, mutta laukaus oli kuitenkin se, johon homma kaatui. Laukausta Deli silmin nähden säpsähti, eikä enää jatkanut hakuaan sen jälkeen, jolloin suoritus on hylätty. Se on kyllä laukauksen kuullut ennenkin, etten oikein osaa sanoa miksi se reagoi niin voimakkaasti kuin reagoi... Toisaalta nuori, kokematon koira, joten näin se vaan voi mennä. Olihan se älytön pettymys, mutta eipä sitä voi jäädä märehtimään sen enempiä.
Taipparireissulla oli turisteina mukana sekä Hugo että Vicky, joka saatiin viikoksi meille hoitoon isäntäväen lomaillessa. Oma isäntä oli siis kotona Doriksen kanssa kahden. Doris olikin katsonut tilaisuutensa koittaneen ja tehnyt poikkeuksen sääntöön, kun meiltä ei olkkarin pöydältä ole sapuskaa ennen hävinnyt. Kalle oli laittanut suurehkon (ja tulisen!) pizzan pöydälle ja mennyt vessassa käymään. Kuinka ollakkaan vessasta tultuaan oli pizza tehnyt Houdinit! Kas näin, kuten olen joskus maininnut Doris todella syö mitä vaan. Tässä meni nyt kuitenkin raja sen mahan sietokyvyllä ja ensimmäistä kertaa leidin pakki meni sekaisin. Ei kovin yllättävää sen maustemäärän jälkeen... Seuraavana päivänä herätessäni haistoin ikävän hajun... Lopun arvaattekin. 8P
Hugo kävi heinäkuun lopulla MH-luonnekuvauksessa, josta en nyt kuitenkaan ala romaania kirjoittaa sillä tulokset ilmestyvät aikanaan KoiraNettiin kumminkin. Mukaan mahtui useita yllätyksiä siihen nähden miten oletin Hugon reagoivan, mutta onneksi vain positiivisia sellaisia :) Miulla on myös kuvamateriaalia, jonka yritän mitä pikimmiten lisätä tänne.
Hugon kanssa aloitettiin myös agin alkeis-jatkokurssi. Jatkettiin siis siitä mihin alkeiskurssilla jäätiin ja tiistaina alotettiin treenaamaan takaaleikkausta ja persjättöä. Hugo kesti hyvin takaaleikkauksen, eikä siitä millään tavalla häiriintynyt. Ehkä ongelma oli enemmänkin miun pysyminen sen perässä...8D Persjättökin meni tosi hyvin, kun vain kerkesin oikeaan paikkaan. Hugo on niin saatanana nopee, kun se vetää ihan sata lasissa koko ajan... Tartteisin yhden lisäjalan. Kellään myynnissä?? Mutta kuten yksi kouluttaja sanoi, ei me todellakaan haluta siltä vauhtia pois, päinvastoin. Pitää vaan opetella hallitsemaan sitä ;) Ihanaa miten jotkut saa sen kuulostamaan niin helpolta!
Tänään raksalla Hugo oli satuttanut jalkansa. Ei kovin pahasti. Kuitenkin kun sinne menin, se tuli miun luokse ja nosti kipeetä jalkaa ja tapitti silmiin aivan kuin sanoen "mamma tuli pipi tähän". Oikein hyvin se pystyy kävelemään, mutta säännöllisin väliajoin tuli luokse ja heti kun siihen päin katsoi, kipeä jalka nousi ilmaan ja tuijotus. Mikä ketku! Tietää kyllä miten kerjätä säälipisteitä. Sitten ollaan niin itteensä tyytyväisen näkösiä, kun joku menee halpaan ja paijailee kipeää koipea. Välillä tuntuu, et sillä on ihmisen mieli kun se noita temppujaan esittelee, sen verran on ovela :D
Päivällä olinkin poissa raksalta Joensuussa KV-näyttelyn pyörteissä. Vickyn kanssa kiipesin kehään ja kyllähän tyttö muuten osasi todella käyttäytyä! Ja paitsi että olin kovin tyytyväinen meidän yhteistyöhön, niin tuloskin oli aivan mahtava: ROP, SERT, CACIB. Hyvin on alkanut Vickyn "näyttelyura". Vähän siinä harmitti kun piti jäädä sitten pitkäksi päiväksi RYP-kehiä odottelemaan, mutta odotus palkittiin, kun ryhmäkehissä sijoituttiin toiseksi! Ei ollenkaan huono saavutus, varsinkaan perrolta! Näyttelyn jälkeen Vicky lähtikin sitten taas omaan kotiinsa ja meitä jäi VAIN kolme koiraa meiän lisäksi. Kyllä se vaan Delin ja Vickyn jokapäiväisen riehunnan jälkeen kuulostaa kämppä aika hiljaselta B)
Kuvia ei oo paljoa valitettavasti kerennyt näpsiä, mutta jokunen taitaa kamerassa olla. Yritän lisäillä ne myöhemmin. Tässä vielä tännekin tuuletuksien kera kuva Vickystä tämän päiväisen saaliin kanssa tietenkin =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)