Muodonmuutos

Eilen illalla iski vielä laiskuus, enkä jaksanut viettää iltaa trimmauskoneen seurassa. Niinpä Hugo sai hetken pitää karvansa ja suuntasimme myöhemmin agihallille. Taukoa on tullut treeneistä useampi viikko ja sen kyllä herrasta huomasi. Kierrokset nousi tappiin hyvin nopeasti. Yllättävän hyvin Hugo teki siitä huolimatta ettei keskittyminen ollut parasta mahdollista. Toki kuumuminen toi hintsun verran lisähaastetta jälleen miulle...

Otin kuitenkin tiukan linjan, että yhtään ei varasteta ja yhtään estettä ei myöskään yksin lähdetä suorittamaan. Tunnen itteni välillä ihan roistoksi, kun murahtelen esimerkiksi Hugon yrityksille lähteä esteille itsekseen. Mutta minkäs teet, koiran mukaan on mentävä. Ja toisaalta, kyllä minä tiedän mitä Hugo kestää ja mitä ei. Kiellot yksin suorittamisista ei todistettavasti ole koskaan sen vauhtia tai halua esteelle sitten käskystä mennä hiljentäneet. Minä en vaan voi lähteä sille linjalle, että kaikesta suorittamisesta - meni oikein tai ei - oli käsketty tai ei - kehutaan. Ymmärrän kyllä, että toisilla koirilla tämä toimii ja jotkut jopa vaatii sitä. Eikä kaikki kestä kieltämistä. Hugon tunnen kuitenkin kuin omat taskuni, joten lopputulos olisi satavarmasti varsin katastrofaalinen, jos se saisi pönkitystä itse suorittamistaankin esteistä. Käsissä olisi hyvin nopiaan koira, joka suorittaisi rataa - olin minä ohjaamassa tahi en :D Yritämme siis pysyä siinä, että koiralla on radalla myös ohjaaja ;)

Harjoiteltiin ratapätkällä pakkovalssia ja takaa kiertoa. Ehkä niissä ohjauskuvioina ei ollut vaikeutta ja jopa minun koordinaatio paikka paikoin oli ihan ok. Suurin haaste oli Hugon kuumumisen tuloksena tuleva irtoamisen vaikeus. Se on aina sama juttu; jos se kuumuu yli, niin se ei enää irtoa, vaan kytistelee minua. Siitä huolimatta, että palkka tuli muualta. Jännä juttu. Voisi luulla, että tollanen tykin kuula lähtisi kuumuessaan vedättämään rinkiä tai jotain. Vaan ei. Irtoaminen vain häviää yhtälöstä. Mutta saatiin kuitenkin alle onnistuneita otteita ratapätkästä ja lisäksi otettiin kontaktia puomilla ja keinua. Keinu on siinä vaiheessa, että otetaan ylös juoksuja ja rämäyksiä erikseen. Keinulle Hugo juoksee sata lasissa, ehkä vähän liiankin innokkaasti. En nimittäin ensimmäisellä ylös juoksulla kerennyt kissaa sanoa - saatika mitään tehdä - kun herra tuli niin vauhdilla ylös, että hyppäsi samantien ylhäältä asti alas :o Luojan kiitos mitään ei käynyt, herra vain jatkoi ilmeellä "Täh? Ai eiks menny oikein??". Seuraavalla kerralla olin valppaampi, nopeampi ja valmiiksi oikeassa paikassa. Sitten alkoi sujua. Rämäytykseenkään Hugo ei sinänsä reagoi, mutta sitä on tehty vähemmän, joten vaatii vielä harjoittelua.

Ihan hyvillä mielin lähdettiin hallilta ja Hugo oli varsin onnellisen näköinen. Juuri sellainen perinteinen pieni perron takiainen, joka kotona sitten seuraa koko ajan palvova katse naamallaan. "Minun mamma" :*

Tänään sitten kaivoin trimmerin esiin ja päästin Hugon turkistaan. Alla kuvareportaasia...

"Siis kohta mua niiiin pieksetään, tai vähintäänkin kidutetaan pienellä surisevalla kidutuskoneella"

"No okei, ehkä tuli VÄHÄN liioiteltua... ...tai siis vähän ENEMMÄN. Hengissä ollaan edelleen ja aika mukava olokin. Sori sori, ei muistella pahalla *vink*"

"Ja jos totta puhutaan, niin nyt mä kyllä maastoudun niin hyvin tänne lattialle, että pääsen piiloon ketä vaan!"

Lauma koossa

Hugo the man palasi lauantaina reissusta Salla-perron luota ja lauma on jälleen koossa.

Kaverilla on jo aikamoinen "harjas", joten meillä onkin tässä tänään tai viimeistään lähipäivinä pesu ja trimmaus -urakka edessä. Alkaa olla metsässä ja treeneissä lähinnä tiellä tuo tukka. Kevyemmin kesällä ;)

Vajaan parin viikon päästä tulevaan tokokokeeseen en kuitenkaan Hugoa ilmoittanut. Kun on Doriksen synnytys tulossa, niin voi olla ettei tätä vähääkään aikaa pysty kovin tehokkaasti treenaamaan. Jätämme startin siis toukokuun loppupuolelle.

Doriksella masuasukit kasvavat ja valtaavat tilaa. Nyt voi liikkeitä jo tuntea selvästi ja jos jaksaa aikansa seurata, niin nähdäkin mahan päältä neidin selällään röhnöttäessä. Doris vetäytyy jo sisällä selkeästi enemmän omaan rauhaansa pentuhuoneeseen, eikä välitä tuon taivaallista Hugon ja Delin paineista. Pihalla tosin mammakin yritti parhaansa mukaan osallistua palloleikkeihin. Vaikka tuolla mahalla ei kyllä kovin ketterästi enää liikuta...

Kahdeksannella viikolla mennään, eikä vyötäröstä ole enää tietoakaan. Kovin on tasapaksu Doriksella mahan seutu, kun kukkulalla poseeraa. Onneksi ei ole enää kauaa odotusta jäljellä.

Delin lonkka- ja kyynärtulokset tulivat tänään; lonkat C/C, kyynärät 1/0. Aikamoinen yllätys ja tietysti pettymys. Ell kun katsoi, että lonkat olisivat ok.
Ei tämä maata kaada, eikä välttämättä Delin elämäänkään juurikaan vaikuta. Sen vain aika voi näyttää, joten turha siitä etukäteen on murehtia. Kesä on tulossa ja treenikaudet alkaa talvella tauoilla olleissakin lajeissa, joten ei muuta kun keskitytään treenailemaan.

Ja aina voi välillä vähän palloleikkejä välissä leikkiä. Päivittäin ;)

Odotuksen aikaa

Täällä sitä vaan mamman masu pyöristyy ja paino nousee ja sitä mukaa jännitys tiivistyy...

Doriksen ruokahalu on aivan pohjaton, ja se kerjää ruokaa vaikka olisi juuri syönyt. Tuossa tilassa olisi kovin helppo livetä syöttämään se vahingossa lihavaksi. Niinpä ruokailut ovat olleet kovan syynin alla ja ylimääräistä ei ole tippunut. Toki ruokamäärä on jo reilusti normaalista lisääntynyt, mutta järki täytyy pitää päässä. Ei tiineen tarvitse syödä monen edestä, vaan tarpeeksi monipuolista, terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Doriksen ruokavalio on suunniteltu viikoittain ja sitä on monipuolistettu entisestään vaikkei se normaalioloissakaan yksipuolisesti syö. Olemme siis pysyneet puhtaalla BARFilla myös tiineyden ajan.

Reilu viikko sitten ollaan siirrytty omaehtoiseen liikuntaan pitkien lenkkien sijaan. Pienillä hihinakävelyillä käydään, mutta muuten enemmän vapaana oman mielensä mukaan. Vielä tyttö juoksee ja kirmailee iloisena, mutta vauhti on selvästi hidastunut ja juoksu on muuttunut suurimmaksi osaksi raviksi tai kävelyksi. Pieniä etsintätehtäviä ynnä muita virikkeellisiä puuhia Doris tekee aivan tulessa häntä vimmatusti heiluen koko ajan. Aivan kuin aika alkaisi käydä pitkäksi, kun ei oikein mihinkään pääse mukaan enää... En ole ottanut mitään riskejä paljon liikkeellä olevan kennelyskän vuoksi ja näin Doris ei ole ollut mukana missään missä on vieraita koiria tai ylipäätään enemmän koiria. Lähinnä viime viikot on vietetty oman lauman kesken.

Pentuhuone ja -laatikko ovat valmiina ja Doris on niihin kovasti käynyt jo tutustumassa. Onpa pentulaatikossa otettu pienet tirsatkin. Minä olin kerrankin kameran kanssa valmiina! Tosin Doris on lähinnä sen näköinen, että "Anna mun kaikki kestää.....".

Astutuksen aikaan Ranskassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita...



Ja seitsemän viikkoa myöhemmin kotona asteen verran rauhallisempaa.



Doriksen mammaillessa on Deli käynyt kuun alussa virallisilla lonkka- ja kyynärkuvilla. Maksu kuvista on jo tässä vaiheessa hoidettu Kennelliittoon, mutta tulosta odotellaan vielä...

Hugo taasen lähti viime sunnuntaina riiureissuun Sallan luokse. Uskalsin pojan laskea "ihan ittekseen", kun oli (minulle) tuttuun paikkaan lähdössä. Varsin reippaasti kipitti junalle emäntää ikävöimättä ja oli myös kotiutunut tyttölauman keskelle mainiosti. Mikä "yllätys" :D Taisipa Hugo hurmata reissussaan talon immeisetkin ;) Ja viikonloppuna Hugo matkaa jälleen koti-Karjalaan Doriksen ja Delin luokse hommansa hoidettuaan. Ja minä mietin, että olisiko tässä aikaa reenailla siinä määrin, että ilmoittaisi sen jo alkukuusta tokokokeisiin...

Kaikenlaista sitä saa tässä kevään korvalla jännittää. Mutta mikäs sen ihanampaa, kun pihalla paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja siinä kylpiessä odotella tulevaa...

Kuukauden kuulumisia

Niin monesti tapahtumarikkaan päivän jälkeen ajattelen innoissani, että "illalla päivitän blogin, on niin paljon kerrottavaa". Ja kuinka siinä sitten käykään? Jälleen on kuukausi vierähtänyt, eikä tuo hieno ajatus ole kertaakaan päätynyt tekstiksi asti.

Viimeisemmän kirjoituksen jälkeen on keretty käydä esimerkiksi vähän misseilemässä. Ryhmänäyttelyissä Tuusniemellä ja Savitaipaleella. Tuusniemellä kehässä oli Hugo tuloksin EH ja Vicky tuloksin ERI, AVK1, PN2, VASERT. Ettei hullummin ollenkaan :) Savitaipaleelle Hugo lähti sitten yksin reissuun, mutta onneksemme matkan varrelta saatiin seuraksi Hanna ja Totski. Luottomatkalaiset näyttelyturneilla :) Savitaipaleelta Hugon saldo oli ERI, AVK3. Tuomarina oli Elena Ruskovaara, joka arvosteli Hugon seuraavasti:

Oikean mallinen, tarpeeksi voimakas hyvin käyttäytyvä nuorekas uros, voimakkaat takakulmaukset, sopiva kaula, tarpeeksi voimaa päässä, karva paikoin pehmeä, liikkuu asettuessaan hyvällä askelpituudella ja yhdensuuntaisesti, kiva, rento ja reipas käytös.

Hugo röyhisti heti rintaa "nuorekkaan" kohdalla ;)

Kohta "asettuessaan" viittaa siis meidän kehäesiintymiseen, joka oli... no, hiukan villiä ;D Kuten joku minut tunteva saattaa arvata, en juurikaan (=ollenkaan) ole käyttänyt treenikentällä aikaa näyttelykäyttäytymisen opettamiseen ja sen kyllä huomasi :D Avoimen urosten ollessa kehässä jonossa tuomarille näytillä Hugo hyppäsi halaamaan minua, kun olin polvillani sitä seisottamassa. Siinä me sitten halailtiin, kun muut seisoi asennossa... No hitto. Ei elämä niin vakavaa ole etteikö hali silloin tällöin kannattaisi ;)

Vielä myö kerettiin Lappeessakin kansallisessa näyttelyssä pyörähtää. Tuolloinkin mukaan lähti Hugon lisäksi Vicky. Ja tietysti tavattiin Lappeen päässä Hanna ja Totski ;) Tuomarina Tino Pehar ja kaikkien kolmen saldo oli ERI avoimesta. Ja lopputuloksena kaksi varsin kylmää eukkoa, sillä kehät olivat jäähallin harjoitushallissa. Minäkin fiksuna jätin näyttelyn infolapun lukemisen paremmille päiville, ja vaatetus oli kaikkea muuta kuin kylmään halliin sopiva =P Virheistä oppii, toivottavasti. Vaan mitäpä ei lämpimällä kaakaolla sulatettaisi ja lopulta vilkutettiin heipat kavereille lämpimin mielin ja lähdettiin kohti kotia. Onpahan taas misseilty vähäksi aikaa. Paitsi Vicky, joka jatkaa vielä Lieksan ja Joensuun näyttelyihin. Hugo sen sijaan pääsee ihan näinä päivinä turkistaan.

Sillä välin, kun Hugo ja Vicky viettivät aikaa näyttelyssä oli Delillä hiukan paremmat puuhat; se lähti nimittäin kyytiin vain jäädäkseen matkalla Leonan luokse leikkimään ;) Kyllä oli mitä ilmeisemmin jälleen vauhtia talossa piisannut kauhu-kaksikon toimesta. Tosin Leona neiti on kasvanut ensimmäisten juoksujensa ansiosta - ainakin omasta mielestään - aikuiseksi ja oli pitänyt Delille kovaa kuria. Hänen mammaa ei muuten muut liehittele. Vaan paluumatkalla Deliä hakiessa tuli pakkaa sekoittamaan hetkellisesti Vicky, joka oli sen verran kova luu Leonallekin, että neiti käskyttäjästä kuoriutui neiti kauniisti sivusta seuraaja :D On se hauskaa seurata koirien puuhia, ja minkälaisia käytösmalleja tulee esille, kun eri koirat ovat keskenään. Hugo joutui näistä kemmakoista jäämään sivuun Leonan juoksujen vuoksi.

Mutta toki matkalla käytiin vielä morjestamassa ystävää irkkuineen, joiden mahtavasta koosta Hugo ei ollut moksiskaan. Tuttu paikka ja tutut jätit :) Vicky sen sijaan säikähti aluksi näitä lempeitä jättejä, ja tämä olikin luultavasti ensimmäinen kerta kun Vicky näki tämän kokoluokan koiria lähietäisyydeltä. Hienosti tyttö otti kuitenkin vain joitain hetkiä myöhemmin härkää sarvista ja meni oma-alotteisesti haistelemaan ja tutustumaan portin takana oleviin Velhoon ja Zorroon. Eikä poikien kova äänenkäyttökään saanut neitiä herpaantumaan.

Sitten kun on nämä reissuhommat käyty läpi on ilouutisten vuoro; Doris ultrattiin maaliskuun lopulla tiineeksi. Täällä on siis kovasti odotusta ilmassa ja mamman masu senkun pyöristyy. Doris on voinut aika hyvin, suurempaa pahoinvointia ei ole ollut. Pientä närästystä taitaa mammalla kuitenkin tiineys tuottaa, kun röyhtäily on lisääntynyt. Viime viikolla on myös siirrytty Doriksen osalta omaehtoiseen liikuntaan, kun synnytykseen on enää kolme viikkoa. Tänään suunnitelmissa onkin pentuhuoneen ja -laatikon kuntoon laittoa. Pääsee mamma vähitellen niihin tutustumaan.

Sitten vain peukut pystyyn, että lopputiineys sekä synnytys sujuisi sulavasti :)