Doriksen ruokahalu on aivan pohjaton, ja se kerjää ruokaa vaikka olisi juuri syönyt. Tuossa tilassa olisi kovin helppo livetä syöttämään se vahingossa lihavaksi. Niinpä ruokailut ovat olleet kovan syynin alla ja ylimääräistä ei ole tippunut. Toki ruokamäärä on jo reilusti normaalista lisääntynyt, mutta järki täytyy pitää päässä. Ei tiineen tarvitse syödä monen edestä, vaan tarpeeksi monipuolista, terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Doriksen ruokavalio on suunniteltu viikoittain ja sitä on monipuolistettu entisestään vaikkei se normaalioloissakaan yksipuolisesti syö. Olemme siis pysyneet puhtaalla BARFilla myös tiineyden ajan.
Reilu viikko sitten ollaan siirrytty omaehtoiseen liikuntaan pitkien lenkkien sijaan. Pienillä hihinakävelyillä käydään, mutta muuten enemmän vapaana oman mielensä mukaan. Vielä tyttö juoksee ja kirmailee iloisena, mutta vauhti on selvästi hidastunut ja juoksu on muuttunut suurimmaksi osaksi raviksi tai kävelyksi. Pieniä etsintätehtäviä ynnä muita virikkeellisiä puuhia Doris tekee aivan tulessa häntä vimmatusti heiluen koko ajan. Aivan kuin aika alkaisi käydä pitkäksi, kun ei oikein mihinkään pääse mukaan enää... En ole ottanut mitään riskejä paljon liikkeellä olevan kennelyskän vuoksi ja näin Doris ei ole ollut mukana missään missä on vieraita koiria tai ylipäätään enemmän koiria. Lähinnä viime viikot on vietetty oman lauman kesken.
Pentuhuone ja -laatikko ovat valmiina ja Doris on niihin kovasti käynyt jo tutustumassa. Onpa pentulaatikossa otettu pienet tirsatkin. Minä olin kerrankin kameran kanssa valmiina! Tosin Doris on lähinnä sen näköinen, että "Anna mun kaikki kestää.....".
Astutuksen aikaan Ranskassa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
Ja seitsemän viikkoa myöhemmin kotona asteen verran rauhallisempaa.
Doriksen mammaillessa on Deli käynyt kuun alussa virallisilla lonkka- ja kyynärkuvilla. Maksu kuvista on jo tässä vaiheessa hoidettu Kennelliittoon, mutta tulosta odotellaan vielä...
Hugo taasen lähti viime sunnuntaina riiureissuun Sallan luokse. Uskalsin pojan laskea "ihan ittekseen", kun oli (minulle) tuttuun paikkaan lähdössä. Varsin reippaasti kipitti junalle emäntää ikävöimättä ja oli myös kotiutunut tyttölauman keskelle mainiosti. Mikä "yllätys" :D Taisipa Hugo hurmata reissussaan talon immeisetkin ;) Ja viikonloppuna Hugo matkaa jälleen koti-Karjalaan Doriksen ja Delin luokse hommansa hoidettuaan. Ja minä mietin, että olisiko tässä aikaa reenailla siinä määrin, että ilmoittaisi sen jo alkukuusta tokokokeisiin...
Kaikenlaista sitä saa tässä kevään korvalla jännittää. Mutta mikäs sen ihanampaa, kun pihalla paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja siinä kylpiessä odotella tulevaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti