Pikaista paranemista ja pentu pulinaa

Viikonloppu vierähti rauhallisissa merkeissä. Tai no, niin rauhallisissa kun täällä nyt voi. Hugo viettää edelleen päivänsä muista portilla eristettynä, ja hihnassa lenkkeillen. Tytöt riehuvat ja nukkuvat kahdestaan.

Lauantaina tuli nopea lähtö pitemmälle ajomatkalle uutta autoa elokuussa kolaroidun tilalle hakemaan. Reissu tiesi yli neljän tunnin ajomatkaa molempiin suuntiin. Hetken mietin jääkö koirat kotia, mutta keskenään oloa olisi tullut lähes kellon ympäri, joten otin kaikki mukaan. Alle tunnin varoitusajalla kun on vähän heikoilla kantimilla hoitopaikan löytyminen. Niinpä pakattiin koirat ja kaikki tarpeellinen mukaan, ja lähdettiin matkaan.

Deli käyttäytyy jo aivan kuin olisi matkustanut autossa aina. Sille varattiin vain sekä päivän että illan ateriat mukaan. Reilusti vettä ja tietysti hihnat kaikille. Yhteen suuntaan pysähdyttiin pari kertaa, Deli sai syödä ja käytiin kävelemässä, samoin Hugo ja Doris pääsi jaloittelemaan.
Deli olisi jossain vaiheessa intoutunut leikkimään autossa, mutta tiukka Doris täti on sitä mieltä, että autossa ei riehuta. Se komensi Delin tiukasti rauhoittumaan, ja pentu teki työtä käskettyä. Hiukan loukkaantuneen näköisenä, kun täti aina aiemmin on lähtenyt leikkiin mukaan. Loppumatkasta alkoikin kyllä jo hiukan kuulua huokailua auton takaa...

Perillä meni hetkinen, ja minä käytin isommat muutaman korttelin ympäri kävelemässä, ja Deli sai taas syödäkseen. Takaisin matka jatkui kahdella autolla. Hugo pääsi itsekseen uuden auton tilavaan konttiin kaulureineen, ja kun levitin täkin sille sinne se kävikin autuaan näköisenä pitkäkseen. Ottaa kai vähän pattiin, kun ei pysty muiden leikkeihin osallistumaan kaulurin takia. Doris ja Deli jäivät omaan isoon yksiöönsä pakettiauto farkkuun, ja matka suuntautui takaisin kotiapäin. Taas tehtiin muutama pysähdys, ja tuntuu että minä tarvitsin niitä enemmän kuin yksikään koirista. Kellon ympäri autossa istuminen sai aika väsyneeksi. Puhumattakaan siitä, että niska sanoi sopimuksen irti reissun vuoksi, ja pamahti täyteen lukkoon =P Kotia päästiin kuitenkin kunnialla, ja Deli sai oikein aimo annoksen auto-siedätystä. Vaikka ei se tunnu sitä erityisesti tarvitsevan. Yrittää jo itse kiivetä autoonkin, ei vaan ihan vielä ponnistusvoima riitä.
Nyt on sitten toivomani tilava auto koirien kuskailuun. Mitä kaikkea sitä koiriensa vuoksi tekeekään...8D

Sitten palli-uutisia. Hugon palli on parantunut oikein hyvää tahtia. On sitä pesty ja salvalla hölvättykin! Mutta Hugo on löytänyt asiasta jotain positiivista. Ennen se ei millään meinannut tulla kylppäriin pyydettäessä, ei halua suihkuun katsokaas. Nyt kun suihkussa on käyty joka päivä ainoastaan huuhtomassa pallit, ei koko koiraa, niin ei tarvitse edes kahdesti pyytää. Hugo tulee heti. Liekö syynä se ettei joudu suihkuun vai tuntuuko viileä vesi vain hyvältä kipeässä pallissa?? Jokatapauksessa hoitotoimenpiteet on helppo tehdä.
Nyt haava näyttää jo niin hyvältä, että uskoisin Hugon pääsevän parin päivän päästä eroon kaulurista ja karanteenista. Toivottavasti ainakin! On se sen verran surkeana, kun yksikseen joutuu olemaan.

Eilen Doriksen ja Delin ollessa pihalla, otin Hugon kanssa sisällä pikkasen kaukoja. Sai ukko edes jotain tekemistä. Olikin Hugo kuin kauko-ohjattava pingispallo! Ei tarttenu kahta kertaa käskeä, kun toiminnot tuli heti eikä melkein. Liikkumistakaan ei tullu kuin puolen koiran mittaa, enkä käynyt siinä enempää hinkkaamaan. Hugo oli ihanan tyytyväisen näkönen, kun pääsi edes vähän mamman kanssa tekemään =) Nyt vain sitten paranemista odotellessa, että pääse enempi treenaamaan.

Tänään kävimme aamulla metsälenkillä naapurin koirien kanssa, ja ensimmäistä kertaa moneen päivään mukaan pääsi myös Hugo. Hihnassa tosin. Kuitenkin kun saavuttiin lyhyeksi puidulle peltoaukealle en voinut olla päästämättä myös Nugea kirmailemaan vapaana. Ja sitä juoksun määrää... Kamera olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana! Mutta seuraavalla kerralla sitten.

Loppuun vielä tuoreet kuvat tältä päivältä koko porukasta.


Hugo parka sisällä kaulureineen. Mieheni sanoin: vastaanottamassa signaaleita ulkoavaruudesta...


Doris luonnonlapsi


Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä pikku viikari Deli...


...joka on löytynyt myös kukkapenkeille parempaa käyttöä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Deli on viime päivinä pitänyt huolen ettei vauhtia ja vaarallisia tilanteita tästä huushollista puutu! Hyvä että on hengitys kerennyt Hugon palli -onnettomuuden takia tasaantua, niin uutta katastrofin poikasta pukkaa... Eilen Deli pääsi yksin mukaan auto ajelulle kaupunkiin. Hienosti se taas käyttäytyi, niin autossa odottaessa kuin kaupungissakin. Kotia päästyämme avasin auton oven, ja tyttö putosi suoraan maahan autosta! Ei tullut mieleenkään, että se siihen oveen nojailisi, ja kaverin autossa (jolla oltiin liikenteessä) on tummat takalasit, joten en sitä tietenkään nähnytkään. Alkoi korvia viiltävä huuto, ja Deli käveli kolmella jalalla!

Pulssi oli tässä vaiheessa noin 150. Otin Delin syliin, ja aloin kokeilla tassua. Venytin varovasti eteen, taakse, kokeilin niveliä, painelin tassua, ei huutoa. Pulssi tasaantui hieman. Laitoin tytön maahan, ja huuto alkoi taas! Siinä vaiheessa soitin lääkärille, että ollaan jo tulossa sinnepäin.
Ilmeisesti Deli kuitenkin ainoastaan säikähti yhtä paljon kuin minäkin, ja tassu on vain saanut kolhun. Mustelma siinä kai olisi, jos karvoilta näkisi. Luojan kiitos selvittiin vain säikähdyksellä! Otin sitten samalla Delille rokotuksen, kun aika olisi ollut ensi viikolla kuitenkin. Kotona tyttö käveli jo normaalisti, ja illalla riehui Doriksen kanssa siihen malliin, ettei jalka todellakaan voi olla kipeä. Huh.

Tänä aamuna olisin saanut nukkua pitempään, mutta heräsin siihen samaiseen huutoon, jonka vasta eilen kuulin. Nousin sängystä varmaan nanosekunnissa, ja riensin huudon suuntaan. Kukapa muukaan kuin Deli! Hugo on pallinsa vuoksi portin takana toisessa tilassa. Deli oli yrittänyt niin kovasti päästä Hugon luokse, että oli tunkenut päänsä kahden portin pinnan välistä, eikä saanut sitä pois! Hätääntynyt huuto oli seurausta siitä, kun aviosiippa yritti varovasti irrottaa neidin pään pinnojen välistä. En tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut... Pää saatiin kuitenkin irti, ja se ei paljoa vauhtia hidastanut.
En saanut enää edes unta, kun kuulin koko ajan leikin ääniä ja mietin mitähän seuraavaksi?

Deli on kyllä kauhukakara isolla K:lla. Uskomaton vauhti ja ihan yhtä tyhmän rohkea kuin Doriskin :D Kyllä varmasti kerkeää vielä sattua ja tapahtua ennen kuin iän karttuminen tuo edes vähän järkeä päähän, mutta toisaalta näen kyllä hirveästi potentiaalia harrastuksiin, jos vain löydän oikeat konstit valjastaa ne.

Sillä aikaa kun Doris ja Deli riehuu portin toisella puolen, Hugo ottaa rennosti omalla puolellaan. Lähinnä makoilee suurimman osan ajasta. Mitäpä muuta se voisikaan. Tosiasia kuitenkin on, että kun koira treenaa enemmän tai vähemmän joka päivä, ja pääsee metsälenkille, niin useampi päivä tekemättä mitään... Noh, jokainen varmasti osaa laskea tuloksen =P
Toki Hugo käy lenkillä edelleen joka päivä, mutta hihnalenkki ei ole metsälenkki. Ei sillä hyväkuntoista koiraa väsytä kukaan, vaikka se miten saisi haistella ja maistella. Hugo onkin ihan kuin pingispallo! Ei tartte kuin kuiskata sen nimi, ja se on kärppänä jaloissa "Mitä tehdään?" "Mitä tehdään?? "Tehdään jotain!" "Ihan mitä vain!!" En kuitenkaan ole juuri mitään sen kanssa tehnyt, kun ei siltä saa tuossa tilassa kierroksia alas (ainakaan tekemällä jotain kivaa :D), ja noilla kierroksilla se riski haavan aueta on vähän liian iso. Lepäilemme siis vielä muutaman päivän. Vaikka se niin sydäntä särkevää onkin pitää toista erillään. Puhumattakaan siitä pikku uikutuksesta, joka vähitellen alkaa parin päivän jälkeen kuulua =I

Josko ensi viikolla päästäisi jatkamaan normaalia elämää. Sillä välin pitäisi varmaan sulkea Doris johonkin turvaan, kun se on porukan ainoa jolle ei ole vielä mitään sattunut. Tällä flaksilla (ja kokoonpanolla) jotain on varmasti tulossa... B)

Balls on fire

Hurjastelu jatkuu blogin otsikon muuttumisesta huolimatta. Tällä kertaa tulilinjalla Hugon pallit! Nimittäin eilen raksalla Hugon ja Delin yhteinen leikki päättyi vinkaisuun, jonka johdosta aloin tarkastella hieman oudosti liikkuvaa Hugoa. Sieltä se syy äkkiä selvisi; Delin hampaat olivat osuneet suoraan Hugon palleihin! Raukalla repsotti toisesta pallista kunnon palkeen kieli. Soitin tietysti heti päivystävälle eläinlääkärille, mutta hän ei nähnyt tarvetta tulla heti näytille, koska huolimatta reiästä pallissa se ei vuotanut erityisen paljon. Niinpä kiikutin Nugen kotia, ja suihkutin vedellä sekä putsasin haavan, ja laitoin kaulurin kaulaan. Hugo nukkui yön yli muista turrikoista erillään työhuoneessa, ja aamulla suunnistimme eläinlääkärille.

Lekuri määräsi pojalle antibioottikuurin, ja saatiin myös salvaa palleihin. Myös kauluria täytyy Hugon harmiksi pitää niin kauan kunnes iho on mennyt umpeen. Hugo oli taas urhea ja antoi lääkärin tutkia kiltisti, vaikka tärräsi pöydällä minkä kerkesi. Lekuri sanoikin, että tällaiset haavat noin herkällä alueella voivat olla todella kipeitä. Monet urokset eivät kuulemma välttämättä suostu edes kävelemään. Luojan kiitos Hugo liikkuu kyllä hyvin, eikä haava sinänsä näytä sitä haittaavan. Ainoa mikä selvästi ärsyttää on kauluri =P Tosin onneksi sitäkään Hugo ei yritä pois saada. Kipulääkettä en erikseen ole antanut, joskin myös sitä varuilta on. Häntä kuitenkin heiluu ja ruoka ja herkut maistuu sekä liikkuminen on täysin normaalia (kaulurin seiniin törmäilyä lukuunottamatta), joten kipuja Hugolla tuskin on. Nyt vain huuhtelua, salvaa ja antibioottia kunnes palli paranee.

Lokakuun tokokoettakaan ei tarvitse käydä perumaan, jos haava normaalisti paranee, sillä lääkekuurin varoaika on vain seitsemän päivää. Treeni täytyy nyt kyllä ainakin viikoksi jättää ettei se vaan aukea uudestaan. Nugella kuitenkin vauhtia on, ja pysähdyksisssä ynnä muissa voisi hyvin kuvitella haavan helposti avautuvan, jos kontaktia maahan sattuisi. Niinpä Nuge-nalle saa vapaata ja hali-hoitoa ;D

Voi vesileikki!

Täällä vietetään pennun täyteisiä päiviä. Tirppana kerkeää joka paikkaan, ja on oikea riiviö! Yes! Omistaja kenties vähän sekaisin... Deli leikkii, kiinnosti muita tai ei. Deli juoksee, kiinnosti muita tai ei. Ja ennen kaikkea Deliä ei kiinnosta kiinnostaako muita vai ei, se sisällyttää ne leikkiinsä jokatapauksessa! Sen touhuja seuratessa huomaa asioita paitsi siitä, myös Hugosta ja Doriksesta.

Hugo leikkii Delin kanssa mielellään, silloin kun Doris ei leiki. Muussa tapauksessa se jättäytyy vähän taka-alalle. Ja vaikka niin tiedän jo, että herra H:lla on pääkoppa kunnossa, se on silti aina yhtä hienoa huomata uudestaan. Eilen Deli ja Hugo leikki, kunnes Hugoa ei enää huvittanut. Se yritti mennä sivummalle ja kävi istumaan sohvan viereen. Mitä tekee Deli? Ottaa vauhtia, ja yrittää hypätä Hugon päälle, kiipeää kirjaimellisesti sen selkään, puree korvaa ja vetää siitä, ottaa parrasta kiinni ja kiskoo siitä ja ärisee huvittavalla pentumurinallaan. No mitä Hugo sitten tekee? Ei yhtään mitään. Välillä vähän yrittää nykästä takaisin, mutta muutoin istuu, antaa tirppanan riehua ja katsoo minua vähän kuin kysyen "tällanen oli sitten pakko tänne saada??". Silti se ei ole lapanen, aamulla Hugon vielä nukkuessa Deli yritti samaa, ja silloin tuli jämäkkä murahdus, ja Deli keksi muuta tekemistä. Nukkuminen on se, jonka Hugokin pyhittää itselleen kaikessa rauhassa. En tiedä olisiko meille koskaan toista perro urosta tulossakaan, mutta jotenkin tuntuu siltä etten koskaan tulisi mitään samanlaista saamaankaan kuin Hugo... Se on vain niin... ...Hugo.

Nyt Deli keksi sen, minkä kaikki vesikoirat joskus keksivät. No ok, ei kaikki. Mutta melkein. Että vesikupissa voi uida, tai ainakin yrittää! Etutassut kuppiin vaan, ja *loisk* *loisk*. Ihana nähdä että vesi on kivaa, mutta kyllä oli murahdettava ei siinä vaiheessa kun kuppi oli tyhjennetty lattialle noin kuudetta kertaa peräjälkeen =P Enää ei tarvitse ihmetellä mistä ne kaikki märät tassunjäljet lattialle ilmestyivät vaikka ulkona oli ihan kuivaa.
Deli huomasi myös, että asuntomme ainoan viherkasvin juurella on kivoja pieniä kiviä mitä voi pureskella. Niin riisuttu kuin asuntomme jo onkin, niin myös kukka pääsi turvaan työhuoneeseen portin taakse. Jotain positiivista kuitenkin, sillä ainakin toistaiseksi systemaattisesti joka paikkaan jättämäni luut ovat pitäneet mielenkiinnon loitolla huonekaluista ja listoista.

Kaiken häslingin keskellä Doris on ilolla leikittänyt ja hoitanut Deliä, mutta juuri muuta se ei ole tokotreenien lisäksi päässytkään tekemään. Tänään suuntasimme agikentälle kokeilemaan onko mitään vielä muistissa. Doris oli aivan haltioissaan! Kentän muut hajut veivät kyllä mennessään, ja istumaan sai käskeä yleensä useampaan otteeseen, mutta kun mentiin esteitä, ei neidille ollut epäselvää mitä tehdään. Hyppy, okseri, putki, puomi ja kepit kuuluivat tänään rataan. Tosin puomi ja kepit mentiin erillään. Kepit tulee jo aika hyvin ja nopeammin kuin muistelen sen tulleen viimeksi treenatessa (josta on aikaa reilusti). Varmaan tulisi vielä nopeammin, jos olisin itse nopeampi. Hypyt haki radalla tosi hyvin, vaikka minä idiootti taas annoin käskyt liian myöhään, ja suhasin muutenkin. Mitään sen enempiä ei tehty, mutta kyllä kannattaisi varmasti vähän useammin neiti radalla käyttää... Meno on "piskuisen" toisennäköistä, kun tokokentällä ja häntä ei juurikaan paikallaan pysy =)

Lisätäänpä vielä pari kuvaa. Kameran kanssa on kyllä heiluttu enemmänkin, mutta riehuvasta kolmen koplasta on varsin haastavaa saada hyviä kuvia. Ja yrityksen tasolle se todella on tähän asti jäänyt. Tässä kuitenkin pari vähemmän onnistunutta.

Toinen ykkönen

Tänään otimme Hugon kanssa toisen startin viikon aikana tokon alokasluokassa. Tulos oli toivottu, eli toinen ykköstulos tuli ja itseasiassa täysin samoilla pisteillä 171/200 kuin sunnuntaina.

Tällä kertaa työskentely oli tasaisempaa, mitään ei nollattu, ja tuomarin taulussa vilahti pääasiassa kaseja sekä muutama kymppi. Perusasennot oli jostain syystä Hugolla hakusessa. Mm. irti seuraamisessa se jätti kaksi viimeistä perusasentoa tekemättä. Katsoi vaan minuun, että mitäs nyt? Sama luoksetulossa. Vauhdikas luoksetulo, ja oikean paikan haki, mutta perse ei mennyt maahan! Wtf?! Hugo, joka yleensä istuu vaikka sille sanoisi orava. En tiedä. Ehkä miun jännitys sai taas yliotteen, ja tein ohjaustyperyyksiä, joita ei siinä tilassa itse huomaa. Onneksi tuttu oli saanut koko suorituksen videolle, joten siihen palataan vielä 8D

Noh, tulos oli kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaan, joten en minä tämän enempää itke. Lokakuun kokeesta lähdetään siis metsästämään kolmatta ykköstä ja koularia. Vielä kerkee vähän suorituksia hiomaan siiheksi. Toivottavasti.

Myös Deli oli matkassa mukana. Käytiin tutustumassa ihmisiin, ja uuteen paikkaan. Tosin olen ehkä paskapäisin pennun omistaja ikinä, jos monilta kysytään. En nimittäin anna Deliä vielä paljoa rapsutella, jos ollenkaan. Se käy nyt vaan uusissa paikoissa minun kanssa, ja vain miulta saa huomiota siellä. Tähtäämme siihen, että kisapaikoilla ja treenikentillä ei tulevaisuudessa Delin mielestä olisi mitään muuta mielenkiintoista kuin ohjaaja, eli minä. Vain luvalla saa mennä muita moikkaamaan. Noh, ymmärrän että tämä saattaa "kotikoiran" omistajasta kuulostaa hiukan utopistiselta... Mutta minulla on jo kaksi kappaletta höyryturpia (joiden sosiaalistamisen taisin hoitaa vähän liiankin tehokkaasti =P), jotka pitää erikseen laittaa käskyn alle, jos meinaa ettei kaikki vieraat ihmiset vedä puoleensa. En halua enää yhtään enempää moisia, joten näin se menee.
Eihän se nyt sinällään huono ominaisuus ole, varsinkaan perrolla, mutta itse en vaan näe syytä miksi oman koiran pitäisi kiinnostua täysin vieraista ihmisistä. Siitä on oikeasti esim. kisapaikalla vain haittaa. Toki vieraita täytyy sietää, ja luokse päästää, mutta ei ole pakko olla yber-innoissaan. Ei meillä.

Deli otti kisapaikalla tosi rauhallisesti, käveli ja katseli kaikessa rauhassa kaikkea. Hetken päästä alkoi jo riehumiskohtaustakin pukata, vaan ilkeä mamma oli kytkenyt mokomaan narun pätkään, joten matka loppui lyhyeen.
Autossakin tyttö odotteli ihan rauhassa, kun käytiin Nugen kanssa oma suoritus tekemässä. Nyt voi sitten hyvin mielin alkaa viettämään syntymäpäivää, joka allekirjoittaneella tänään on =)

Kolmen kopla

Viikonlopun saldona pennun hakureissu Sveitsiin ja tokostartti Hugon kanssa.

Aloitetaan reissusta. Matkat meni oikein hyvin molempiin suuntiin, unohdin jopa jännittää koneessa yksin ensi kertaa lentäessäni. Oli kai pentu niin vahvasti ajatuksissa ;) Perillä vastaanotto oli erittäin sydämellinen! Oli hienoa huomata, että aikaa siinä viettäessämme tulimme loistavasti toimeen kasvattajan kanssa ja ajatusmaailmamme ovat kovin samankaltaiset. Varsinkin koirien suhteen.
Vietin aikaa siellä yhdeksän pennun ja neljän aikuisen seassa eli hulinaa riitti! Siinä sai seurata vähän pidemmän aikaa myös muiden sisarusten edesottamuksia ja luonteita. Se mitä pennulta toivoin on liene pikku ipanasta ollut hyvin huomattavissa, sillä narttuja seuratessani luulen, että oma valintani olisi osunut samaan pentuun. Toki sitä on vähän jäävi tässä vaiheessa sanomaan, kun on siihen niin rakastunut ;D mutta kyllä se sieltä joukosta omaan silmään pisti heti alkumetreillä.

Lauantaina aamulla koitti sitten lähdön aika. Kasvattaja jäi kyynel silmässään vilkuttamaan, kun kurvasimme Delin kanssa pihasta pois. - Niin, esitelläänpä ipana tässä välissä, eli Darcy de l'ile Romande, kotoisammin Deli - otti varsin hienosti uudet haasteet vastaan, eikä lentokoneessa inahtanutkaan. Automatka Helsingistä kotia meni myös rauhallisesti. Lauantaina oltiin myöhään illalla kotona, ja Deli astui ensimmäistä kertaa uuteen kotiinsa.

Hugo ja Doris olisi tottakai tehnyt lähempää tuttavuutta heti samantien, vaan Deli oli toista mieltä. Se kävi kurkkimassa kämpän läpi, ja istahti keskellä olohuoneen lattiaa, jolloin Hugo ja Doris tuli sen luokse ja alkoivat tunkea kuonojaan lähemmäs. Deli haukahti tosi napakasti, melkeinpä ärähti, ja Doris hyppäsi puolisen metriä taaksepäin. Ei tainnut odottaa moista temperamenttia pikku möykyltä :D Sitten katsoi kysyvästi minuun "mamma, mikä toi on?!?". Kuitenkin jo puolen tunnin päästä kaikki olivat kavereita keskenään, ja leikit saattoivat alkaa.

Nukkumaan mennessä Deli alkoi komentaa napakalla haukulla, kun huomasi ettei pääse makuuhuoneeseen, johon me menimme. Yllättävän kauan se jaksoi pitää ääntä. Jossain vaiheessa tietysti väsähti, mutta aamuyöstä huuto alkoi uudestaan. Tätä kesti kuitenkin onneksi vain kaksi yötä, ja nyt käydään jo illalla kiltisti nukkumaan portin taakse Hugon ja Doriksen kanssa. Ovat huvittava näky aamulla; kaikki kolme samassa kasassa sikeitä vetämässä.

Leikit ovat todella rajuja jo, varsinkin Delillä ja Doriksella! Hugo leikkii välillä Delin kanssa, ja Delillä on myös aivan oma leikkinsä, jossa se ottaa vauhtia ja yrittää hypätä Hugon selkään :D Hugo antaa herrasmiesmäiseen tyyliinsä ipanan pitää hauskaa kaikessa rauhassa. Ainoastaan jos se on nukkumassa, ja Deli menee härnäämään kuuluu murinaa, joka saa Delin jättämään Hugon rauhaan.
Doriksen kanssa leikitäänkin sitten koko ajan, välillä Hugo näyttää kovin ulkopuoliselta makoillessaan kaikessa rauhassa itsekseen ja seuraillessaan naisien leikkejä. Tosin eilisen rallin aikaan Hugo näytti lähinnä siltä, että sen mielestä naiset ovat sekopäisintä porukkaa maan päällä :D Doris ja Deli juoksevat kämppää ympäri reikä päässä, ja kolinaa kuuluu! Tulinkin siihen tulokseen, että Doris taitaa olla edelleen ihan samalla tasolla Delin kanssa vaikka olevinaan aikuinen jo onkin... Se myös pesee ja kirputtaa Deliä aina silloin tällöin, taisi adoptoida sen itselleen.

Kaiken kaikkiaan alkutaival on sujunut todella hyvin. Deli on niin rohkea pentu, että otin sen jo eilen ja toissapäivänä myös autoon mukaan. Tyttö suhtautui autokyytiin aivan kuten isommatkin matkalaiset, eli kävi kaikessa rauhassa nukkumaan. Suuressa takakontissa on Delille vielä oma pieni kevythäkki, johon se voi halutessaan mennä. Ja siellä tyttö nukkuikin. Kävimme myös naapurin kultsua ja flättiä tapaamassa. Deli kävi rohkeasti moikkaamassa molemmat, ja kävi sitten keskelle keittiön lattiaa nukkumaan. Ipanalla ei siis ainakaan hermoissa ole vikaa :D

Reissun jälkeen sunnuntaina starttasimme Hugon kanssa tokokisoissa ALO-luokassa. Kisat meni oikein nappiin! Olin itse vastaavana koetoimitsijana, joten unohdin siinä tekemisen tohinassa kai jänniittää, kun mokailut jäivät suuremmilta osin kehänauhojen ulkopuolelle. Hugo teki loistavasti hommia, ja suoritti useamman liikkeen kympin arvoisesti. Liikkeestä maahanmeno nollautui ikävästi, minun omasta mokastani tietenkin. Mutta onneksi kokonaissuoritus oli sen verran priimaa, että 1-tulos saatiin plakkariin pisteillä 171/200.
Varmaan yritetään tämän vuoden puolella lähteä koularia hakemaan alokkaasta, koska vaikka nyt on oikeus siirtyä avoimeen, ei sen liikkeitä olla juurikaan hiottu. Eli ensimmäinen avo-luokan startti jäänee ensi vuodelle johonkin.

Viikonloppu meni siis aivan nappiin tällä kertaa, ja viikkokin on alkanut leppoisissa merkeissä. Eilen käytiin treenikentällä, ja molemmat isommat apinat oli mukana. Doris teki tokoa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen, tai jotain... Olin ihan varma, että lähtöruudussa ollaan, mutta tyttö yllätti minut positiivisesti! Otettiin paikkamakuuta, liikkeestä jättöjä ja luoksetuloa vähän, ja yllättävän hyvin meni. Doris on ehkä jopa tietyllä tapaa kuuliaisempi kuin Hugo, kun sen jättää johkin, se pysyy siinä vaikka maailman tappiin. Mutta siinä on myös pientä epävarmuutta, sillä välillä käskyn saadessaankin se tuntuu miettivän saako tästä aivan varmasti lähteä, ja toiminta on tietyin osin siksi hidasta. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen sen tekemiseen, sillä palkkalelulla repimällä sain sen siihen moodin, että häntä heilui tokokentällä! Ja sitä ei Doriksesta ole kovin helppo ulos saada. Toko ei missään nimessä ole Dorikselle se ykkönen, eikä edes kakkonen. Sen vuoksi en Doriksen kanssa tokoa teekkään kuin aniharvoin. Ei kaikista tarvitse tulla tokokoiria, Doris rakastaa aivan muita töitä ;)

Hugo itseasiassa yllätti myös, sillä meiän hieanohelema jätkä ei paljoa märällä maalla istumisesta perusta. Vettä tuli, kun Huge pääsi kentälle, ja siitä huolimatta takapuoli meni maahan. Njoo, ei se ehkä ihan niin sikanopeaa ollut kuin normaalisti mutta teki kuitenkin! En viittinyt sitten kiusata lasta enempää, vaan muutamien hyvin menneiden seuraamisien ja perusasento -harjoitusten jälkeen vein jätkän autoon. Rajansa kaikella (lue: ohjaajaa vitutti seisoa reenikentällä kledjut märkinä).

Enemmän kuvia uudesta tulokkaasta tulossa piakkoin! Tässä kuitenkin näin alkuun: Deli ja Doris

Odottavan aika on pitkä...

Jännitys tiivistyy, ja mitä lähemmäksi pennun haku tulee - vannon - että sitä hitaammin kello kulkee. Kaikki on valmista, ja enää ihanainen napero puuttuu ;) Tosi hienoa nähdä samalla reissulla emää sekä mummua myös! Ja ehkä vähän maistella ah, niin ihania Sveitsiläisiä juustoja ;D

Tänään käytiin vielä vesikoiralenkillä. Viimeiset riehumiset ilman naperoa. Kohta se meno varmaan päätä huimaavaa vasta onkin... Tällä kertaa oltiin pienemmällä porukalla liikenteessä; viisi vesiäistä. kaikki muut poikia paitsi Doris. Doris saikin muista uroista vankan ihailijajoukon itselleen! Kovin säyseästi neiti kuitenkin homman handlasi, vaikka vieraat pojat kuolasi selän ihan märäksi. Juoksivat siis vierellä ja yrittivät selkää nuolemalla liehitellä neitoa :D Välillä jos meno äityi liian kovaksi, ja Doris ärähti hiukan, niin Hugo riensi apuun, ja yritti ajaa pojat kauemmas.
Hugo poika se vaan on niin kiltti ja säyseä ettei kukaan sitä tosissaan ota. Uusi tuttavuus, 10 kuinen lagotto poika suorastaan roikkui Hugon korvissa, ja yritti muutenkin kaikin keinoin pomottaa, niin Hugo vain antoi pikku iikan temmeltää. Välillä vähän pientä alistusyritystä, mutta kyllä se taisi tajuta kyseessä olevan "pentu", kun niin rennosti antoi toisen korvissa hampaillaan roikkua... Hugolla on pääkoppa paikallaan, ei se turhista ärise ;D

Nyt täällä sitten vaan aletaan laskea tunteja, ja nukutaan huonot yöunet ja pakkaillaan tavaroita. Reilun vuorokauden päästä käännän auton keulan kohti Helsinkiä, ja perjantai aamuna kahdeksalta ollaan jo ilmassa. Seuraavan kerran kirjotetaankin sitten kolmen koplan kuulumisia!

Sadepäivien hiljaiseloa

Syksy ja sateet ovat todella saapuneet. Jos laskee pari viikkoa taaksepäin, ei sateettomia päiviä löydy edes yhden käden sormille. Mitään ei oikein tapahdu... Onneksi viime päivinä sade on kuitenkin ollut normaalia kaatosateisiin verrattuna, ja metsään ollaan suunnistettu säästä huolimatta. Jopa hieno-helma-Doris rakastaa metsässä samoilua sateesta huolimatta ;D

Viikko sitten aloitin kokeilun siirtää karvanaamat yhdelle aterialle päivässä. Tähän asti ovat syöneet kaksi kertaa päivässä. Etunsa molemmissa. Yhtä ateriaa lähdin kokeilemaan, koska se helpottaa kummasti päivinä, jolloin on iltamenoja/treenejä, ja tietysti matkoilla. Toisaalta Hugo on myös alkanut "valikoida" ruokaansa, eli kasvislihamössö ei uppoa ihan niin helpolla kuin vaikka broilerin siivet. Kyllä se syö, mutta silloin tällöin kokeilee, että tulisiko jotain muuta. Ja yleensä mössöstä jää pieni osa kuppiin.
Yksi ruokailu päivässä sopiikin mm. nirsoille koirille kahta paremmin (jos on kyse perusterveestä koirasta). Silloin nälkä on kovempi, ja tarjottu ruoka uppoaa luultavasti tehokkaammin. Oli koira nirso tai ei, niin toisena etuna ruoan parempi sulavuus. Vatsa on täysin tyhjä vuorokauden jälkeen, joten se on saanut rauhoittua, ja koiran syödessä yhden ateriansa ruoan ravinteet sulaa ja tulee käytetyksi vielä tehokkaammin.
En kuitenkaan usko, että kahta ja yhtä ruokailua päivässä vertaillessa jompi kumpi olisi yleisesti se parempi vaihtoehto. Kummassakin on etunsa. Suurempi merkitys lienee yksilöillä, toisille koirille sopii toinen, toisille toinen. Meillä ei toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia haittavaikutuksia nähtävissä. Mahat ovat pysyneet normaali kunnossa, ja Hugo ja Doris ovat olleet ehkä jopa hiukan energisempiä (kyllä, se on mahdollista :D) päivän mittaan, kun koko annos on tullut aamulla. Ihan odotetusti on mennyt. Pienestä pitäen barfia syöneenä H:n ja D:n vatsat eivät ole herkkiä, enkä uskonutkaan tämän aiheuttavan mitään ongelmia.

Aika on vierähtänyt nopeasti, ja enää viikko perheemme uuden tulokkaan saapumiseen. Pantoja, petejä ynnä muita kyllä kämpästä löytyy jo ennestään, mutta pitihän se muutama uusi lelu käydä ipanalle ostamassa =) Eihän meillä ole mitään ehjiä leluja, tai sitten ne on jättikokoisia. Harvemmin tulee enää vanhemmille rämäpäille ostettua, kun kaikki hajoaa päivässä. Pikkuisen lelut ovatkin pysyneet visusti piilossa Hugolta ja Dorikselta.
Houkutus oli kuitenkin kaupassa suuri, ja lähtihän sieltä yksi iso Kong Wubba mukaan Hugolle ja Doriksellekin. Se onkin ollut kovassa huudossa siitä lähtien! Toissapäivänä imuroin, ja sen vuoksi keräsin kaikki lelut ja luut lelukoriin tieltä. Kun olin lopettanut, ja istuin illalla sohvalla Hugo meni lelukorille. Huvittuneena seurasin miten se kärsivällisesti nosteli ja siirteli leluja ja luita yksi kerrallaan vähän sivumpaan, kunnes projektin tarkoitus selvisi: Uusi Kongi oli joutunut korin pohjimmaiseksi, ja sitähän se sieltä kaivoi. Sen saatuaan työnsi lelukoria päällään sivumpaan, ja alkoi riehua yksikseen Konginsa kanssa! Niin Hugomaista, niin Hugomaista...:DD

Dorista ei ole viime aikoina sisällä suuremmin huomioitu, johtuen siitä murkkuiän kukkoilusta. Ei mitään jääkautta tietenkään, mutta ei suurempaa huomiotakaan. Saanut kukkoilla ihan itsekseen. Tämä on tuottanut tulosta, sillä neiti on selvästi ihmeissään siitä ettei kukaan katso sitä "irvistelyä". Hyvin nopeasti on alkanut tavat muistua mieleen, ja käytös on jopa mielistelevää. Ja kyllä se on nyt kehuja ja rapsutuksia saanutkin, kun on totellut ja käyttäytynyt.
Eilen otin sen jopa sohvalle viereen nukkumaan (meillä ei siis koirat sohvalle pääse kuin aniharvoin), kun siinä itse olin. Ja Doris osasi kyllä ottaa kaiken irti hetkestä! Punki itsensä sohvan selkänojan ja miun väliin, kävi sinne selälleen ja örisi tyytyväisenä :D Vaikka Kalle tuli jossain vaiheessa kotia, ei neiti edes päätään nostanut, kun ovi kävi, ja vahtihaukutkin unohtui tyystin. Doriksella oli parempaa tekemistä ;)

Nyt odotetaan sitten ensi viikkoa, ja varsinkin perjantaita, jolloin otan suunnan kohti Zürichiä ja pääsen näkemään uuden tulokkaamme =)


Hugo huomaa harjan, jolla aioin harjata Dorikselta vähät pitkät karvat, jotka sillä tällä hetkellä on...


...ja oli toista mieltä harjan käytöstä :D


Pose nalle tekee näin, kun näkee kameran


Karvakorva Doris aamuisella metsälenkillä


Ja molemmat valmiina vaikka uudelle lenkille heti perään ;D


Ja tässä ensimmäistä kertaa esittelyssä tuleva vahvistuksemme Darcy de l'ile Romande kotipihallaan Sveitsissä 8 viikon ikäisenä