Hugon ja tyttöjen viikonloppu hurvittelut

Viikonloppuna raksa painoi päälle ja kaiken lisäksi oli todella kuuma, joten treenit jäi tällä kertaa perjantain ja sunnuntain osalta väliin. Sen sijaan kolmen kopla sai keskittyä koiramaisiin hurvitteluihin ihmisväen painaessa duunia.

Hugo mm. osallistui kylvämiseen. Appiukon kylväessä peltoa, Hugo katsoi parhaaksi tarkistaa työn tulevan oikein tehdyksi ja jolkotteli traktorin vieressä onnellisen näköisenä osallisuudestaan peltotöihin. Hugon onkin hyvä olla ulkosalla vaikka iltamyöhällä, kun sitä ei itikat juurikaan kiusaa. Uskomatonta miten ne imeytyvät tummaan muttei vaaleaan. Doris-raukka saa kymmenien itikoiden lauman viereensä heti ulos mentyään, eikä Deli kovin paljoa toiseksi jää. Hugo sen sijaan ei itikoita kiinnosta. Jokin niitä verta imeviä pikku pirulaisia tummassa vetää puoleensa. Tosin tytöillä on kyllä sen verran turkkia ettei niitä onneksi pääse mokomat puremaan vaikkei yritystä puutukaan.

Nyt aikuiseksi naiseksi kasvettuaan Deli on alkanut merkkailla suuren nartun elkein reviiriään. Ollaan aina naurettu Doriksen tavalle merkata; se kun käy kyllä nartun "pissimisasentoon", mutta siitä huolimatta nostaa jalkaansa samaan aikaan kuin uros 8) Oletin tämän olevan joku Doriksen oma juttu, mutta se oletus osottautui vääräksi. Nyt se on Delinkin juttu. Ensin neiti alkoi merkata ja tällä viikolla se alkoi nostaa Doriksen tavoin jalkaansa B) Huvittavan näköistä touhua...

Eräänä päivänä hihnalenkillä ollessa Deli löysi "kepin" maasta ja kantoi sitä ylpeän näköisenä. Huomasin kyllä sen ottaneen jotain ja katsoessani se näytti aivan kepiltä. Niinpä minä kehuin kovasti pentua kepin kantamisesta ja pitämisestä. Kyllä se oli niin polleaa, niin polleaa tyttöä! Jonkun matkaa jo käveltyäni ja useaan otteeseen neitiä kehuttuani aloin sitten katsoa tätä "keppiä" vähän tarkemmin. Hieno "keppi" osottautuikin pitkulaiseksi eläimen raadoksi =o Älkää kysykö mikä eläin, sitä ei löyhkästä erottanut. Ha ha, ja minä olin kehunut toiselle koko matkan miten hyvä, kun kantelee sitä... No, tällaiset kantoharjoitukset meillä tällä kertaa.

Doris on tunnetusti aina pitänyt hauva vauvoista ja nyt se osoitti pitävänsä kaikista vauvoista. Naapuri tuli perjantaina neljäkuisen poikansa kanssa pihalle ja Doris sekosi. Raukka tuijotti poikaa aidan läpi herkeämättä ja häntä heilui niin, että meinasi irrota! Kovasti olisi halunnut naapurin Atsoa vähän pestäkin. Liekö iso D:llä vauvakuume :D

Hugo taas näytti parasta osaamistaan, kun auttoi lauantaina vesiputken korjuu hommissa. Perheen pää oli kaivuu hommissa pellolla ja väärin merkitty vesiputki pamahti kaivurin kauhasta rikki. No sen nyt saattaa arvata kuinka paljon kerkesi vettä tulla pellolle kaivettuun kuoppaan ennen kuin sinne ketään korjaajia saapui. Jossain vaiheessa ne kuitenkin paikalle tuli ja menin pellolle Hugon kanssa projektin etenemistä katsomaan. Hugo oli onnesta soikeana, kun sai tarkastaa korjausmiesten kanssa korjatun putken. Häntä heilui niin vimmatusti ja vaalea kiharapilvi seurasi korjausmiehiä mihin ne menikin. Heidän lähdettyä kuoppa oli tietysti hetken auki ennen kuin sitä alettiin täyttämään. Pelto, multaa, mutaa, vettä = liejuallas = Hugon märkäuni. Niinpä. Sinnehän se poika sukelti multaan ja mutaveteen pää edellä. Ja se ilme. Maailman onnellisin pikku koira, kun löysi ihanan mutaisen märän kuopan, jossa uida ja kaivaa ja pyöriä ja kieriä. Pientä perro poikaa ei meinannut kuopasta saada pois ollenkaan... Ja kun vihdoin sai, lopputulos oli tämän näköinen, joskin tässä on jo enimmät mudat ravisteltu pois(!):


"Mamma, et usko, tuolla on iiiihana mutakuoppa TÄYNNÄ VETTÄ ja......."

Koska huolimatta Hugon loputtomasta halusta uida ja lotrata missään kävelymatkan päässä ei tällä kertaa ollut puhdasta vettä, jossa käydä uintipesulla, joutui Hugo vähemmän rakastamaansa suihkuun. Eikä meinannut millään kävellä suihkuun omin jaloin.


"Apuaaa, soittakaa eläinsuojeluvirastoon! Ettekö näe miten täällä rääkätään pientä perro poikaa??"


"Blaah, ei auttanu huuto ei."


"Siis tää on kyllä niin törkeetä... Huoh."


"En kyllä ikinä anna tätä anteeksi..."


"No okei mamma, olihan toi pesu ihan hyvä juttu, nyt on tosi hyvä fiilis. ...Varsinkin jos annat sen makkaran siitä kädestäs."

Vepekausi avattu!

Vaikka talviturkit heitettiinkin jo aiemmin, niin eilen avattiin virallisesti vepekausi kesän ensimmäisillä treeneillä. Ensin kuitenkin tiistain aksailun kuulumisia.

Tiistaina illasta lähdimme taas urhein mielin kohti agikenttää. Tällä kertaa luvassa oli jälleen keppien alkeita, kiinni tulemista, sheippausta (hyvää suomenkieltä, äikän opettajat kiittää) kontakteja varten ja pientä ohjaus- sekä hyppytekniikkaharjoitusta.
Kuuden kepin pätkä verkoilla on Hugolle aika selvä. Tosin se innostuu niin pirusti, että pitää todella näyttää se "alkureikä" mistä mennään sisään. Muuten se juoksee hulluna keppien ympäri ja huutaa, kun tahtois mennä, eikä tiedä mistä 8D Kun se sisään kepeille menee, niin hyvin pitää matalan asennon ja pääsee pujottelemaan tosi nopeasti.
Luin juuri uusimmasta Caniksesta sheippauksen käytöstä keppien opetuksessa, ja sekin vaikutti varsin pätevältä metodilta. Siinä saisi ehkä herkemmin sen oikean sisäänmenoaukon koiran päähän, kuin ohjureilla... No, en tiedä varmaksi, kun ei ole tuttua tämä aksan ihmeellisen maailman opettaminen. Sheippaus kuitenkin on siitä hyvä ettei jää niitä häivytettäviä apuja, ja koira oivaltaa ehkä paremmin mitä siltä odotetaan, kun se keskittyy toiminnan tarjoamiseen makupalan tms. muun seuraamisen sijaan. No mutta nyt meinaa karata juna sivuraiteille... ...eli jospa kuitenkin takaisin siihen agitreeniin.

Kiinni tulemisen harjoituksessa katottiin miten sitä kannattaa lähteä opettamaan, ja nyt pitäisi sitten vähän kotona aina pikku pätkiä treenailla. Saatiin muutenkin koko joukkio pyyhkeitä, että on oltu laiskoja treenaajia kotona. Myönnettäköön, että ainakin minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Aika on todella kortilla ja myöhäisillan treenin sijaan olen valinnut osoitteeksi makuuhuoneen univelkojeni karistamiseksi. Varmasti ihan fiksu valinta, eihän kukaan jaksa nukkumatta, eikä ole tarkoituskaan. Silti ehkä vähän harmittaa ettei ole tullut tehtyä tarpeeksi ja nyt yritetään repiä päivästä se pieni hetki vaikka töiden jälkeen ja tehdään pohjia aksalle. Nyt kyllä parin päivän ajan vähän jarruttaa se fakta, että sain vepetreenissä parit vekit toiseen käteen vierasta koiraa lelulla palkatessani ja kädellä ei tällä hetkellä juurikaan mitään tehdä. Mutta eiköhän tästä parissa päivässä tokene, kun vaan tulehduksen saa pidettyä poissa.

Eilen illalla oli sitten kesän ekat vepetreenit ja mukaan lähti sekä iso että pikku D. Dorikselle otin ensimmäisenä mieleenmuistutteluna veneestä hypyn kuiviltaan. Ei siis käyty järvessä ensin. Matka oli normaalia alokasluokan matkaa (50 m) paljon lyhyempi, ehkä puolet, mutta ajattelin nyt näin muistin virkistykseksi sen riittävän. Doris hyppäsi veneestä hyvin välittömästi käskystä ja ui suoraviivaisesti rantaan miun luokse. Se meni niin hyvin, että jätin siihen.
Delin kanssa tutustuttiin ensin veneeseen ja muihin ihmisiin ja lähdettiin veneajelulle. Erikoista kyllä Deli vierasti jonkun verran tuolloin veneessä ollutta avustajaa. En oikeastaan tiedä mistä se johtui, mutta veikkaisin joko täysin uuden veneen voimakasta kumin hajua tai sitten sitä, että ko. avustaja on navetalla töissä, joten tietysti navetankin haju on aika voimakas ja voi olla uutena hajuna kenties arveluttava... Jokatapauksessa mentiin veneeseen ja lähdettiin soutelemaan, siinä samalla syötin Delille makkaraa ja hyvinhän se meni. Rannassa jätin Delin veneeseen ja kutsuin veneestä luokse rannalla. Ensimmäinen kierros jätettiin tähän.

Ensimmäisen kierroksen nopea poistuminen teki tehtävänsä ja rantaanpäin Doriksen kanssa toiselle kierrokselle kävellessä se piippasi ja vetokoirakin olisi lie jäänyt toiseksi, kun neiti yritti puskea itseään veden äärelle! Tällaista paloa sinne nimenomaan haetaankin ;) Doris pääsi hakemaan venettä. Lähtö veneelle oli vähän kankea, mutta se taisi johtua aivan suoraan silmiin paistavasta auringosta. Annoin käskyn, mutta Doris ei tuntunut tajuavan mitä lähteä hakemaan. Parilla kehotuksella ja veneeseenpäin näytöllä sitten lähti. Sama jutu toisella kerralla. Molemmilla kuitenkin erittäin hyvin toi veneen köydestä rantaan asti ja päästi irti köydestä vasta kuivalla maalla. Erinomaista :)
Delin kanssa otettiin samaista veneestä hyppyä vielä toisellakin kierroksella. Tämähän oli Delin eka vepetreeni, joten hitaasti edetään. Tällä kertaa laitoin Delin veneeseen, nyt uuden soutajan kanssa ja työnsin veneen vesille jääden itse rantaan. Reilusta viidestä metristä kutsuin Deliä ja se hiukan arpoi veteen hyppäämistä ja tarvitsi kannustusta, lopulta kuitenkin rohkeasti hyppäsi ja ui suoraan miun luokse. Otettiin vielä toisto, jolloin vene soudettiin kauemmas, noin 10 metrin päähän. Deli oli veneessä ilman kiinnipitäjää ja pysyi loistavasti paikoillaan vaikka veneen pysähdyttyä vedätin kutsua aika pitkälti. Tällä kertaa se hyppäsi heti kutsusta empimättä veteen ja ui taas reippaasti miun luo. Kehut ja palkka oli tietysti yber-suuret :))

Näin oli treenikausi avattu myös vepen suhteen ja hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti. Vähän tietysti harmitti treenien alussa käynyt haaveri, jossa vieras koira jonka kanssa lelulla revitin nakkasi vahingossa hampaansa minun käteen. Pari sormea aukesi, jotka sitten sain treenin ajaksi kursittua laastareilla. Kotona pääsin puhdistamaan haavat paremmin ja huomasin niiden olevan aika ammottavat. Tosin kyllähän ne siellä rannassa vuotikin ihan kiitettävästi. Puhdistin ja paketoin haavat, mutta sen verran käsi kipeytyi ja turposi ettei yöllä tarvinnut nukkua, enkä pariin päivään töihin nyt mene. Pitää vain toivoa ettei lähde tulehtumaan, nämä helteet ne on tietysti pahimmat mahdolliset haavojen parantumisen kannalta. Uskoisin kuitenkin, että ilman komplikaatioita viimeistään viikonlopun jälkeen käsi on taas ihan käyttökunnossa :)

Aksaa, jälkeä ja talviturkin heitto

Viime viikolla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kolmen koplan arjessa. Treenin lisäksi viikkoon mahtui kesän ensimmäinen pulahdus, kusiaisen puremia, aktivointilelulla leikkimistä ja ah, niin ihanaa pellolla juoksemista ;)

Maanantai mentiin vielä rauhallisissa merkeissä, mutta tiistaina alettiin tositoimiin; aloitettiin ensin pienellä tokotreenillä, paikkamakuu ja pieniä pätkiä seuraamista. Pari jättöä ja se saikin riittää sillä erää, kun nokka otettiin kohti aksa-treenejä. Ilmoittauduin siis alunperin Delin kanssa agipäivään ja siitä alkeiskurssille, mutta tyttö kun otti ja alkoi juosta, niin Hugo pääsi valloittamaan agikentän. Tarkoitus oli tai on vaihtaa Deli kehiin, mutta kun tässä nyt alle kymmenen kerran kurssista pari kertaa menee jo Hugon kanssa, niin saa nähdä käynkö kuitenkin kurssin sen kanssa loppuun asti.

Hugo on luonnonlahjakkuus agikentällä :) Ei se paljon kysele tai jää matelemaan, kun jotain tehdään, niin sitten mennään sata lasissa. Tosi atomeistahan sitä hommaa lähdetään rakentamaan (hyvä niin!), mutta ne pikku osaset on sujunut tosi hyvin. Kun kokeiltiin hypyn (rima alhaalla) ja putken omatoimista hakemista shaping -periaatteella siinä vähän näkyi vahva tokotausta, kun Hugo haki paikkaa koko ajan miun vasemmalle ja otti kontaktia kuin kysyen "mitä tehdään?". Hyvin pienellä omalla liikkeellä estettä kohti se kuitenkin homman tajusi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi pariin otteeseen palkkaamaan.
Lisäksi alettiin katsoa hyppytekniikkaa, eteenlähetystä ja keppejä. Ihan pieniä harjoituksia, mutta siitä sitä pohjaa lähdetään tekemään. Kepit (kuuden pätkä) otettiin verkoilla ja niitä Hugo lähti menemään tosi lujasti heti alkuun, kun tajusi mitä siinä haetaan. Hirmunen into ois jo mennä takasin treenaamaan :D

Keskiviikkoiltana kävin tekemässä Hannelen avustuksella verijäljen, jolla oli tarkotus testata Hugon jäljestystä. Sillä on aikaisemmin tehty jälkeä muttei käytännössä verijälkeä ollenkaan, vaan PK-jälkeä ja laahausjälkeä. Kohtuu mittainen muutaman sadan metrin jälki kahdella 90 kulmalla makauksineen helpossa maastossa.
Seuraavana aamuna kävin sitten ajamassa jäljen ennen Doriksen agitreeniä. Ei mennyt hyvin =( Makaukset Hugo merkkasi hyvin, mutta itse jäljestys oli epävarmaa ja haparoivaa. Ikinä en ole siltä moista nähnyt. Kyseli vähän kuin apuja miulta kaiken aikaa... Jälkeenpäin mietin, että vaikuttiko jälkipaikan päällä jyrissyt ukkonen suoritukseen. Minähän pelkään ukkosta edelleen ja saatoin vähän paskajäykkänä kävellä Hugon perässä BP Sehän tunnestusti "ei juurikaan" reagoi meikeläisen mielialoihin ja tunnetiloihin...... Tai sitten vain verijälki oli sen verran outo tuttavuus, että jännitti. Pitää vielä käydä tällä viikolla pienet pätkät tekemässä; lähteä homma alusta Hugon kanssa, jotta saa paremman varmuuden mistä torstainen johtui ja mitä tehdään jatkossa ja muistutella vähitellen Dorikselle homma mieleen.

Torstai päivä jatkui jäljestyksen jälkeen Doriksen agitreeneillä, joissa harkattiin ennakoivaa valssia ja juoksua! Jiihaa. Doris onkin oiva opettaja. Siis kentälle mentäessä Doris on se, joka opettaa ja minä opiskelen ;) Sillä on karmaisevan hyvä kyky lukea kroppaa, joten väärin en hommia pysty sen kanssa oppimaan. Kouluttaja sanoikin, että hyvä koira opetella ohjausta, kun ei anna virheitä yhtään anteeksi. Ei pääse puoli huomaamatta oppimaan itse väärin.
Kontaktit myö jätettiin nyt radasta kokonaan pois ja otettiin niitä vain yksittäisinä harjotteina. Turha niitä on nyt rataan yhdistää, kun pitää ensin treenata ne oikeasti kuntoon. Juoksusuorilla loppupäätelmä oli sama kuin ennenkin: juokse kovempaa =D

Aamupäivän agitreenin jälkeen otettiin suunta kohti Torniota, kun perheen isäntä päätti lähteä kaivinkonetta ostamaan. Laskeskeltiin, että juuri keretään aamuksi takaisin ja töihin. Hullua? Kyllä. No, sinne sitä jokatapauksessa lähdettiin ajelemaan ja koirat tuli tietysti kyytiin. Matkalla nähtiin poroja tököttämässä tien varressa, oli se ihmettä näiden leveysasteiden pelkkiä hirviä nähneille :D Määränpäässä olikin sitten kaivinkoneen lisäksi hyvä uimapaikka joen penkalla, joten koirat heittivät porukalla talviturkin jontkaan. Ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa ja miun suureksi riemuksi Deli osoitti vallan innokasta uimahalukkuutta hyppäämällä veteen ensimmäistä kertaa ja vielä ensimmäisenä! Kiva pikku mahalentohan siitä kehkeytyi muttei se vauhtia haitannut pätkääkään. Paluumatkalle lähtiessä autossa haisi tuttu ja turvallinen märän koiran aromi. Kotona oltiin paria tuntia ennen töihin lähtöä, joten ei muuta kun koirien kanssa aamulenkille ja duunarin arkeen. Myönnettäköön, että olo oli jokseenkin sekava perjantai päivän.

Perjantaina tarjosin jokaiselle kokeiltavaksi aktivointipelin, jossa namipalat piilotetaan palikoiden alle. Treenikaveri oli siivoillut koiratarvikekaappiaan ja peli oli pelastettava roskiksen kidalta. Niinpä otin sen mukaani lähinnä Deliä varten. Homman nimi siis, että koira tajuaisi nostaa palikat laudalta ja saisi namit niiden alta.
Deli ja Doris toimivat kovin samoin strategioin; peliä kierrellen ja haistellen sekä kuonolla tökkien. Doris yritti myös tassu-taktiikkaa, joskin sillä ei pitkälle pötkitty. Molemmat tarvitsivat vähän rohkaisua ja kannustusta ennen kuin kunnolla lähtivät kokeilemaan ja tajusivat jujun. Hugo sai kokeilla viimeisenä ja oishan se pitäny arvata kuinka siinä käy. Herra H käveli pelin viereen, nuuhkaisi, otti ensimmäisen palikan suuhunsa, siirti sen syrjään ja söi sen alta paljastuneen makupalan. Fuskua; kuka kävi opettamassa pelin Hugolle etukäteen, häh?? Kiitokset Miimille pelistä :)

Viikonloppuna suunnistettiin mihinpä muuallekaan kuin raksalle. Karvagööri sai päivän juosta pihamaalla ja riehua pellossa. Sunnuntaina olikin aika rauhallista porukkaa kotona lattiat täynnä... Tarttui se tällä kerralla kamerakin sentään mukaan ja saatiin ikuistettua kolmen kopla mielipuuhassaan :)


Villit ja vapaat. Noh, villit ainakin.


Porukalla tuodaan keppikin ettei vaan kukaan pääse sitä omimaan.


Hugo juoksemassa viittä vaille v**** kovaa BD


"Jiihaa, täältä tullaan mamma!"


Jänis vai barbet?


No ihana pieni barbet tietenkin ;)


Hugokin malttoi pysähtyä pariksi sekunniksi perinteiseen pose-kuvaan


Lopuksi Doriksen taidonnäyte miten hypätään vaikka kaksimetrisen äijän korkeudelle :D

Pitihän se Hugon vielä peltoriehunnan lisäksi tehdä kesän perinteiset ja maata kusiaispesän välittömässä läheisyydessä. Lopputuloksen varmaan saattaa arvata. Tosin en minäkään sitä olisi huomannut ellei jätkä olisi selällään nukkunut. Ohi kävellessäni pisti silmään joku punainen mahassa ja aloin tarkastella asiaa lähemmin. Mitäpä sieltä löytyikään; laskin vähintäänkin tusinan verran puremia, joista osa juuri niissä herkimmissä paikoissa. Onnekseen Hugo taitaa kuitenkin olla tunnoton joko mahastaan tai päästään (kuka tietää?), mutta mitenkään puremat eivät sitä näyttäneet haittaavan. Ei rapsutusta, nuolemista, ei mitään. Armoton meno jatkukoon siis tälläkin viikolla ;D