Vaikka talviturkit heitettiinkin jo aiemmin, niin eilen avattiin virallisesti vepekausi kesän ensimmäisillä treeneillä. Ensin kuitenkin tiistain aksailun kuulumisia.
Tiistaina illasta lähdimme taas urhein mielin kohti agikenttää. Tällä kertaa luvassa oli jälleen keppien alkeita, kiinni tulemista, sheippausta (hyvää suomenkieltä, äikän opettajat kiittää) kontakteja varten ja pientä ohjaus- sekä hyppytekniikkaharjoitusta.
Kuuden kepin pätkä verkoilla on Hugolle aika selvä. Tosin se innostuu niin pirusti, että pitää todella näyttää se "alkureikä" mistä mennään sisään. Muuten se juoksee hulluna keppien ympäri ja huutaa, kun tahtois mennä, eikä tiedä mistä 8D Kun se sisään kepeille menee, niin hyvin pitää matalan asennon ja pääsee pujottelemaan tosi nopeasti.
Luin juuri uusimmasta Caniksesta sheippauksen käytöstä keppien opetuksessa, ja sekin vaikutti varsin pätevältä metodilta. Siinä saisi ehkä herkemmin sen oikean sisäänmenoaukon koiran päähän, kuin ohjureilla... No, en tiedä varmaksi, kun ei ole tuttua tämä aksan ihmeellisen maailman opettaminen. Sheippaus kuitenkin on siitä hyvä ettei jää niitä häivytettäviä apuja, ja koira oivaltaa ehkä paremmin mitä siltä odotetaan, kun se keskittyy toiminnan tarjoamiseen makupalan tms. muun seuraamisen sijaan. No mutta nyt meinaa karata juna sivuraiteille... ...eli jospa kuitenkin takaisin siihen agitreeniin.
Kiinni tulemisen harjoituksessa katottiin miten sitä kannattaa lähteä opettamaan, ja nyt pitäisi sitten vähän kotona aina pikku pätkiä treenailla. Saatiin muutenkin koko joukkio pyyhkeitä, että on oltu laiskoja treenaajia kotona. Myönnettäköön, että ainakin minun kohdalla tämä pitää paikkansa. Aika on todella kortilla ja myöhäisillan treenin sijaan olen valinnut osoitteeksi makuuhuoneen univelkojeni karistamiseksi. Varmasti ihan fiksu valinta, eihän kukaan jaksa nukkumatta, eikä ole tarkoituskaan. Silti ehkä vähän harmittaa ettei ole tullut tehtyä tarpeeksi ja nyt yritetään repiä päivästä se pieni hetki vaikka töiden jälkeen ja tehdään pohjia aksalle. Nyt kyllä parin päivän ajan vähän jarruttaa se fakta, että sain vepetreenissä parit vekit toiseen käteen vierasta koiraa lelulla palkatessani ja kädellä ei tällä hetkellä juurikaan mitään tehdä. Mutta eiköhän tästä parissa päivässä tokene, kun vaan tulehduksen saa pidettyä poissa.
Eilen illalla oli sitten kesän ekat vepetreenit ja mukaan lähti sekä iso että pikku D. Dorikselle otin ensimmäisenä mieleenmuistutteluna veneestä hypyn kuiviltaan. Ei siis käyty järvessä ensin. Matka oli normaalia alokasluokan matkaa (50 m) paljon lyhyempi, ehkä puolet, mutta ajattelin nyt näin muistin virkistykseksi sen riittävän. Doris hyppäsi veneestä hyvin välittömästi käskystä ja ui suoraviivaisesti rantaan miun luokse. Se meni niin hyvin, että jätin siihen.
Delin kanssa tutustuttiin ensin veneeseen ja muihin ihmisiin ja lähdettiin veneajelulle. Erikoista kyllä Deli vierasti jonkun verran tuolloin veneessä ollutta avustajaa. En oikeastaan tiedä mistä se johtui, mutta veikkaisin joko täysin uuden veneen voimakasta kumin hajua tai sitten sitä, että ko. avustaja on navetalla töissä, joten tietysti navetankin haju on aika voimakas ja voi olla uutena hajuna kenties arveluttava... Jokatapauksessa mentiin veneeseen ja lähdettiin soutelemaan, siinä samalla syötin Delille makkaraa ja hyvinhän se meni. Rannassa jätin Delin veneeseen ja kutsuin veneestä luokse rannalla. Ensimmäinen kierros jätettiin tähän.
Ensimmäisen kierroksen nopea poistuminen teki tehtävänsä ja rantaanpäin Doriksen kanssa toiselle kierrokselle kävellessä se piippasi ja vetokoirakin olisi lie jäänyt toiseksi, kun neiti yritti puskea itseään veden äärelle! Tällaista paloa sinne nimenomaan haetaankin ;) Doris pääsi hakemaan venettä. Lähtö veneelle oli vähän kankea, mutta se taisi johtua aivan suoraan silmiin paistavasta auringosta. Annoin käskyn, mutta Doris ei tuntunut tajuavan mitä lähteä hakemaan. Parilla kehotuksella ja veneeseenpäin näytöllä sitten lähti. Sama jutu toisella kerralla. Molemmilla kuitenkin erittäin hyvin toi veneen köydestä rantaan asti ja päästi irti köydestä vasta kuivalla maalla. Erinomaista :)
Delin kanssa otettiin samaista veneestä hyppyä vielä toisellakin kierroksella. Tämähän oli Delin eka vepetreeni, joten hitaasti edetään. Tällä kertaa laitoin Delin veneeseen, nyt uuden soutajan kanssa ja työnsin veneen vesille jääden itse rantaan. Reilusta viidestä metristä kutsuin Deliä ja se hiukan arpoi veteen hyppäämistä ja tarvitsi kannustusta, lopulta kuitenkin rohkeasti hyppäsi ja ui suoraan miun luokse. Otettiin vielä toisto, jolloin vene soudettiin kauemmas, noin 10 metrin päähän. Deli oli veneessä ilman kiinnipitäjää ja pysyi loistavasti paikoillaan vaikka veneen pysähdyttyä vedätin kutsua aika pitkälti. Tällä kertaa se hyppäsi heti kutsusta empimättä veteen ja ui taas reippaasti miun luo. Kehut ja palkka oli tietysti yber-suuret :))
Näin oli treenikausi avattu myös vepen suhteen ja hyvillä mielin lähdettiin kotia kohti. Vähän tietysti harmitti treenien alussa käynyt haaveri, jossa vieras koira jonka kanssa lelulla revitin nakkasi vahingossa hampaansa minun käteen. Pari sormea aukesi, jotka sitten sain treenin ajaksi kursittua laastareilla. Kotona pääsin puhdistamaan haavat paremmin ja huomasin niiden olevan aika ammottavat. Tosin kyllähän ne siellä rannassa vuotikin ihan kiitettävästi. Puhdistin ja paketoin haavat, mutta sen verran käsi kipeytyi ja turposi ettei yöllä tarvinnut nukkua, enkä pariin päivään töihin nyt mene. Pitää vain toivoa ettei lähde tulehtumaan, nämä helteet ne on tietysti pahimmat mahdolliset haavojen parantumisen kannalta. Uskoisin kuitenkin, että ilman komplikaatioita viimeistään viikonlopun jälkeen käsi on taas ihan käyttökunnossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti