maanantai 6. kesäkuuta 2011

Aksaa, jälkeä ja talviturkin heitto

Viime viikolla riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kolmen koplan arjessa. Treenin lisäksi viikkoon mahtui kesän ensimmäinen pulahdus, kusiaisen puremia, aktivointilelulla leikkimistä ja ah, niin ihanaa pellolla juoksemista ;)

Maanantai mentiin vielä rauhallisissa merkeissä, mutta tiistaina alettiin tositoimiin; aloitettiin ensin pienellä tokotreenillä, paikkamakuu ja pieniä pätkiä seuraamista. Pari jättöä ja se saikin riittää sillä erää, kun nokka otettiin kohti aksa-treenejä. Ilmoittauduin siis alunperin Delin kanssa agipäivään ja siitä alkeiskurssille, mutta tyttö kun otti ja alkoi juosta, niin Hugo pääsi valloittamaan agikentän. Tarkoitus oli tai on vaihtaa Deli kehiin, mutta kun tässä nyt alle kymmenen kerran kurssista pari kertaa menee jo Hugon kanssa, niin saa nähdä käynkö kuitenkin kurssin sen kanssa loppuun asti.

Hugo on luonnonlahjakkuus agikentällä :) Ei se paljon kysele tai jää matelemaan, kun jotain tehdään, niin sitten mennään sata lasissa. Tosi atomeistahan sitä hommaa lähdetään rakentamaan (hyvä niin!), mutta ne pikku osaset on sujunut tosi hyvin. Kun kokeiltiin hypyn (rima alhaalla) ja putken omatoimista hakemista shaping -periaatteella siinä vähän näkyi vahva tokotausta, kun Hugo haki paikkaa koko ajan miun vasemmalle ja otti kontaktia kuin kysyen "mitä tehdään?". Hyvin pienellä omalla liikkeellä estettä kohti se kuitenkin homman tajusi, varsinkin sen jälkeen kun pääsi pariin otteeseen palkkaamaan.
Lisäksi alettiin katsoa hyppytekniikkaa, eteenlähetystä ja keppejä. Ihan pieniä harjoituksia, mutta siitä sitä pohjaa lähdetään tekemään. Kepit (kuuden pätkä) otettiin verkoilla ja niitä Hugo lähti menemään tosi lujasti heti alkuun, kun tajusi mitä siinä haetaan. Hirmunen into ois jo mennä takasin treenaamaan :D

Keskiviikkoiltana kävin tekemässä Hannelen avustuksella verijäljen, jolla oli tarkotus testata Hugon jäljestystä. Sillä on aikaisemmin tehty jälkeä muttei käytännössä verijälkeä ollenkaan, vaan PK-jälkeä ja laahausjälkeä. Kohtuu mittainen muutaman sadan metrin jälki kahdella 90 kulmalla makauksineen helpossa maastossa.
Seuraavana aamuna kävin sitten ajamassa jäljen ennen Doriksen agitreeniä. Ei mennyt hyvin =( Makaukset Hugo merkkasi hyvin, mutta itse jäljestys oli epävarmaa ja haparoivaa. Ikinä en ole siltä moista nähnyt. Kyseli vähän kuin apuja miulta kaiken aikaa... Jälkeenpäin mietin, että vaikuttiko jälkipaikan päällä jyrissyt ukkonen suoritukseen. Minähän pelkään ukkosta edelleen ja saatoin vähän paskajäykkänä kävellä Hugon perässä BP Sehän tunnestusti "ei juurikaan" reagoi meikeläisen mielialoihin ja tunnetiloihin...... Tai sitten vain verijälki oli sen verran outo tuttavuus, että jännitti. Pitää vielä käydä tällä viikolla pienet pätkät tekemässä; lähteä homma alusta Hugon kanssa, jotta saa paremman varmuuden mistä torstainen johtui ja mitä tehdään jatkossa ja muistutella vähitellen Dorikselle homma mieleen.

Torstai päivä jatkui jäljestyksen jälkeen Doriksen agitreeneillä, joissa harkattiin ennakoivaa valssia ja juoksua! Jiihaa. Doris onkin oiva opettaja. Siis kentälle mentäessä Doris on se, joka opettaa ja minä opiskelen ;) Sillä on karmaisevan hyvä kyky lukea kroppaa, joten väärin en hommia pysty sen kanssa oppimaan. Kouluttaja sanoikin, että hyvä koira opetella ohjausta, kun ei anna virheitä yhtään anteeksi. Ei pääse puoli huomaamatta oppimaan itse väärin.
Kontaktit myö jätettiin nyt radasta kokonaan pois ja otettiin niitä vain yksittäisinä harjotteina. Turha niitä on nyt rataan yhdistää, kun pitää ensin treenata ne oikeasti kuntoon. Juoksusuorilla loppupäätelmä oli sama kuin ennenkin: juokse kovempaa =D

Aamupäivän agitreenin jälkeen otettiin suunta kohti Torniota, kun perheen isäntä päätti lähteä kaivinkonetta ostamaan. Laskeskeltiin, että juuri keretään aamuksi takaisin ja töihin. Hullua? Kyllä. No, sinne sitä jokatapauksessa lähdettiin ajelemaan ja koirat tuli tietysti kyytiin. Matkalla nähtiin poroja tököttämässä tien varressa, oli se ihmettä näiden leveysasteiden pelkkiä hirviä nähneille :D Määränpäässä olikin sitten kaivinkoneen lisäksi hyvä uimapaikka joen penkalla, joten koirat heittivät porukalla talviturkin jontkaan. Ei tarvinnut montaa kertaa kehottaa ja miun suureksi riemuksi Deli osoitti vallan innokasta uimahalukkuutta hyppäämällä veteen ensimmäistä kertaa ja vielä ensimmäisenä! Kiva pikku mahalentohan siitä kehkeytyi muttei se vauhtia haitannut pätkääkään. Paluumatkalle lähtiessä autossa haisi tuttu ja turvallinen märän koiran aromi. Kotona oltiin paria tuntia ennen töihin lähtöä, joten ei muuta kun koirien kanssa aamulenkille ja duunarin arkeen. Myönnettäköön, että olo oli jokseenkin sekava perjantai päivän.

Perjantaina tarjosin jokaiselle kokeiltavaksi aktivointipelin, jossa namipalat piilotetaan palikoiden alle. Treenikaveri oli siivoillut koiratarvikekaappiaan ja peli oli pelastettava roskiksen kidalta. Niinpä otin sen mukaani lähinnä Deliä varten. Homman nimi siis, että koira tajuaisi nostaa palikat laudalta ja saisi namit niiden alta.
Deli ja Doris toimivat kovin samoin strategioin; peliä kierrellen ja haistellen sekä kuonolla tökkien. Doris yritti myös tassu-taktiikkaa, joskin sillä ei pitkälle pötkitty. Molemmat tarvitsivat vähän rohkaisua ja kannustusta ennen kuin kunnolla lähtivät kokeilemaan ja tajusivat jujun. Hugo sai kokeilla viimeisenä ja oishan se pitäny arvata kuinka siinä käy. Herra H käveli pelin viereen, nuuhkaisi, otti ensimmäisen palikan suuhunsa, siirti sen syrjään ja söi sen alta paljastuneen makupalan. Fuskua; kuka kävi opettamassa pelin Hugolle etukäteen, häh?? Kiitokset Miimille pelistä :)

Viikonloppuna suunnistettiin mihinpä muuallekaan kuin raksalle. Karvagööri sai päivän juosta pihamaalla ja riehua pellossa. Sunnuntaina olikin aika rauhallista porukkaa kotona lattiat täynnä... Tarttui se tällä kerralla kamerakin sentään mukaan ja saatiin ikuistettua kolmen kopla mielipuuhassaan :)


Villit ja vapaat. Noh, villit ainakin.


Porukalla tuodaan keppikin ettei vaan kukaan pääse sitä omimaan.


Hugo juoksemassa viittä vaille v**** kovaa BD


"Jiihaa, täältä tullaan mamma!"


Jänis vai barbet?


No ihana pieni barbet tietenkin ;)


Hugokin malttoi pysähtyä pariksi sekunniksi perinteiseen pose-kuvaan


Lopuksi Doriksen taidonnäyte miten hypätään vaikka kaksimetrisen äijän korkeudelle :D

Pitihän se Hugon vielä peltoriehunnan lisäksi tehdä kesän perinteiset ja maata kusiaispesän välittömässä läheisyydessä. Lopputuloksen varmaan saattaa arvata. Tosin en minäkään sitä olisi huomannut ellei jätkä olisi selällään nukkunut. Ohi kävellessäni pisti silmään joku punainen mahassa ja aloin tarkastella asiaa lähemmin. Mitäpä sieltä löytyikään; laskin vähintäänkin tusinan verran puremia, joista osa juuri niissä herkimmissä paikoissa. Onnekseen Hugo taitaa kuitenkin olla tunnoton joko mahastaan tai päästään (kuka tietää?), mutta mitenkään puremat eivät sitä näyttäneet haittaavan. Ei rapsutusta, nuolemista, ei mitään. Armoton meno jatkukoon siis tälläkin viikolla ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti