Tänään otimme Hugon kanssa toisen startin viikon aikana tokon alokasluokassa. Tulos oli toivottu, eli toinen ykköstulos tuli ja itseasiassa täysin samoilla pisteillä 171/200 kuin sunnuntaina.
Tällä kertaa työskentely oli tasaisempaa, mitään ei nollattu, ja tuomarin taulussa vilahti pääasiassa kaseja sekä muutama kymppi. Perusasennot oli jostain syystä Hugolla hakusessa. Mm. irti seuraamisessa se jätti kaksi viimeistä perusasentoa tekemättä. Katsoi vaan minuun, että mitäs nyt? Sama luoksetulossa. Vauhdikas luoksetulo, ja oikean paikan haki, mutta perse ei mennyt maahan! Wtf?! Hugo, joka yleensä istuu vaikka sille sanoisi orava. En tiedä. Ehkä miun jännitys sai taas yliotteen, ja tein ohjaustyperyyksiä, joita ei siinä tilassa itse huomaa. Onneksi tuttu oli saanut koko suorituksen videolle, joten siihen palataan vielä 8D
Noh, tulos oli kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaan, joten en minä tämän enempää itke. Lokakuun kokeesta lähdetään siis metsästämään kolmatta ykköstä ja koularia. Vielä kerkee vähän suorituksia hiomaan siiheksi. Toivottavasti.
Myös Deli oli matkassa mukana. Käytiin tutustumassa ihmisiin, ja uuteen paikkaan. Tosin olen ehkä paskapäisin pennun omistaja ikinä, jos monilta kysytään. En nimittäin anna Deliä vielä paljoa rapsutella, jos ollenkaan. Se käy nyt vaan uusissa paikoissa minun kanssa, ja vain miulta saa huomiota siellä. Tähtäämme siihen, että kisapaikoilla ja treenikentillä ei tulevaisuudessa Delin mielestä olisi mitään muuta mielenkiintoista kuin ohjaaja, eli minä. Vain luvalla saa mennä muita moikkaamaan. Noh, ymmärrän että tämä saattaa "kotikoiran" omistajasta kuulostaa hiukan utopistiselta... Mutta minulla on jo kaksi kappaletta höyryturpia (joiden sosiaalistamisen taisin hoitaa vähän liiankin tehokkaasti =P), jotka pitää erikseen laittaa käskyn alle, jos meinaa ettei kaikki vieraat ihmiset vedä puoleensa. En halua enää yhtään enempää moisia, joten näin se menee.
Eihän se nyt sinällään huono ominaisuus ole, varsinkaan perrolla, mutta itse en vaan näe syytä miksi oman koiran pitäisi kiinnostua täysin vieraista ihmisistä. Siitä on oikeasti esim. kisapaikalla vain haittaa. Toki vieraita täytyy sietää, ja luokse päästää, mutta ei ole pakko olla yber-innoissaan. Ei meillä.
Deli otti kisapaikalla tosi rauhallisesti, käveli ja katseli kaikessa rauhassa kaikkea. Hetken päästä alkoi jo riehumiskohtaustakin pukata, vaan ilkeä mamma oli kytkenyt mokomaan narun pätkään, joten matka loppui lyhyeen.
Autossakin tyttö odotteli ihan rauhassa, kun käytiin Nugen kanssa oma suoritus tekemässä. Nyt voi sitten hyvin mielin alkaa viettämään syntymäpäivää, joka allekirjoittaneella tänään on =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti