maanantai 20. syyskuuta 2010

Voi vesileikki!

Täällä vietetään pennun täyteisiä päiviä. Tirppana kerkeää joka paikkaan, ja on oikea riiviö! Yes! Omistaja kenties vähän sekaisin... Deli leikkii, kiinnosti muita tai ei. Deli juoksee, kiinnosti muita tai ei. Ja ennen kaikkea Deliä ei kiinnosta kiinnostaako muita vai ei, se sisällyttää ne leikkiinsä jokatapauksessa! Sen touhuja seuratessa huomaa asioita paitsi siitä, myös Hugosta ja Doriksesta.

Hugo leikkii Delin kanssa mielellään, silloin kun Doris ei leiki. Muussa tapauksessa se jättäytyy vähän taka-alalle. Ja vaikka niin tiedän jo, että herra H:lla on pääkoppa kunnossa, se on silti aina yhtä hienoa huomata uudestaan. Eilen Deli ja Hugo leikki, kunnes Hugoa ei enää huvittanut. Se yritti mennä sivummalle ja kävi istumaan sohvan viereen. Mitä tekee Deli? Ottaa vauhtia, ja yrittää hypätä Hugon päälle, kiipeää kirjaimellisesti sen selkään, puree korvaa ja vetää siitä, ottaa parrasta kiinni ja kiskoo siitä ja ärisee huvittavalla pentumurinallaan. No mitä Hugo sitten tekee? Ei yhtään mitään. Välillä vähän yrittää nykästä takaisin, mutta muutoin istuu, antaa tirppanan riehua ja katsoo minua vähän kuin kysyen "tällanen oli sitten pakko tänne saada??". Silti se ei ole lapanen, aamulla Hugon vielä nukkuessa Deli yritti samaa, ja silloin tuli jämäkkä murahdus, ja Deli keksi muuta tekemistä. Nukkuminen on se, jonka Hugokin pyhittää itselleen kaikessa rauhassa. En tiedä olisiko meille koskaan toista perro urosta tulossakaan, mutta jotenkin tuntuu siltä etten koskaan tulisi mitään samanlaista saamaankaan kuin Hugo... Se on vain niin... ...Hugo.

Nyt Deli keksi sen, minkä kaikki vesikoirat joskus keksivät. No ok, ei kaikki. Mutta melkein. Että vesikupissa voi uida, tai ainakin yrittää! Etutassut kuppiin vaan, ja *loisk* *loisk*. Ihana nähdä että vesi on kivaa, mutta kyllä oli murahdettava ei siinä vaiheessa kun kuppi oli tyhjennetty lattialle noin kuudetta kertaa peräjälkeen =P Enää ei tarvitse ihmetellä mistä ne kaikki märät tassunjäljet lattialle ilmestyivät vaikka ulkona oli ihan kuivaa.
Deli huomasi myös, että asuntomme ainoan viherkasvin juurella on kivoja pieniä kiviä mitä voi pureskella. Niin riisuttu kuin asuntomme jo onkin, niin myös kukka pääsi turvaan työhuoneeseen portin taakse. Jotain positiivista kuitenkin, sillä ainakin toistaiseksi systemaattisesti joka paikkaan jättämäni luut ovat pitäneet mielenkiinnon loitolla huonekaluista ja listoista.

Kaiken häslingin keskellä Doris on ilolla leikittänyt ja hoitanut Deliä, mutta juuri muuta se ei ole tokotreenien lisäksi päässytkään tekemään. Tänään suuntasimme agikentälle kokeilemaan onko mitään vielä muistissa. Doris oli aivan haltioissaan! Kentän muut hajut veivät kyllä mennessään, ja istumaan sai käskeä yleensä useampaan otteeseen, mutta kun mentiin esteitä, ei neidille ollut epäselvää mitä tehdään. Hyppy, okseri, putki, puomi ja kepit kuuluivat tänään rataan. Tosin puomi ja kepit mentiin erillään. Kepit tulee jo aika hyvin ja nopeammin kuin muistelen sen tulleen viimeksi treenatessa (josta on aikaa reilusti). Varmaan tulisi vielä nopeammin, jos olisin itse nopeampi. Hypyt haki radalla tosi hyvin, vaikka minä idiootti taas annoin käskyt liian myöhään, ja suhasin muutenkin. Mitään sen enempiä ei tehty, mutta kyllä kannattaisi varmasti vähän useammin neiti radalla käyttää... Meno on "piskuisen" toisennäköistä, kun tokokentällä ja häntä ei juurikaan paikallaan pysy =)

Lisätäänpä vielä pari kuvaa. Kameran kanssa on kyllä heiluttu enemmänkin, mutta riehuvasta kolmen koplasta on varsin haastavaa saada hyviä kuvia. Ja yrityksen tasolle se todella on tähän asti jäänyt. Tässä kuitenkin pari vähemmän onnistunutta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti