keskiviikko 31. elokuuta 2011

Hyviä uutisia!

Pakko se on uskoa, että kesä on ohi. Nyt sen viimein tajusi, kun eilen istuin teemuki kädessä sohvalla ulos katsellen ja lehtiä tippui tasaiseen tahtiin pihakoivusta maan kamaralle. Syksy tekee tuloaan ja niin runollista kuin se olisi ollutkin, niin ei ollut aikaa jäädä sitä enempää ihmettelemään. Kuppi kuumaa kitusiin ja koulutuskentälle mars!

Illan kalenterissa oli yhdistyksen möllitoko, jossa toimin liikkeenohjaajana. Tarkoitus oli mölleistä mahdollisesti keretä vielä Hugon kanssa aksaamaan, mutta toisin kävi. Sateisesta säästä huolimatta osallistujia saapui mölliin varsin mukavasti paikalle ja ilta venyi sen verran, että aksatreenit sai jäädä. Aksatreeneistä päästääkin niihin hyviin uutisiin, sillä olin yhteydessä Hugoa sen selän kipuilun johdosta 2009 hoitaneeseen eläinlääkäriin ja saimme luvan täysipainoiseen harrastamiseen! Tähän asti en ole Hugoa hyppyyttänyt ja lähinnä miettinyt, että voinko alkaa hyppyyttämäänkään... Se ei ole puoleentoista vuoteen oireillut, mutta halusin pelata varman päälle enkä riskeerata koiran vointia millään tavalla. Eläinlääkärin mielipide oli kuitenkin, että selkä on mitä todennäköisemmin kunnossa noinkin pitkän oireettoman jakson jälkeen. Varsinkin kun Hugo ei tosiaankaan ole puoltatoista vuotta mitään hiljaiseloa elellyt...:DD Niinpä siis pääsemme jatkamaan hyvin mielin hiljattain alkanutta agiuraa, ja katsotaan josko ohjaaja kehittyisi joskus siihen pisteeseen, että päästäisi ihan kilparadoille asti!

Lisää hyviä uutisia toi viime viikolla tulleet Vickyn PRA- ja kilpparitestit. Tyttö osottautui varsin terveeksi paketiksi, kun kilpparit oli ok, TGAA negatiivinen ja PRA-status A eli terve. Tämä oli oikein loistava uutinen :) Nyt sitten odotellaankin Vickyn osalta parin viikon päästä olevaa Savitaipaleen ryhmänäyttelyä, jossa tyttö nousee kehiin ensimmäisen kerran avoimessa luokassa.

Ryhmistä ennen pääsemme kuitenkin huomenna moikkaamaan ihanaista Leona-perroa Rautjärvelle. Koko päivä on vapaata, joten suuntaan ainakin tyttöjen kanssa pientä ipanaa moikkaamaan. Hugon mukaantulo on vielä vähän kyseenalaista, sillä kun vähän korva kenkkuilee...

Vasta vähän aikaa sitten herra satutti sen koipensa, joka muutama päivä jälkeenpäin tulehtui pahasti. Toisesta etujalasta jouduttiin poistamaan kannuskynsi kokonaan ja Hugo sai kaulurin päähänsä. Tassu vielä parani kohtalaisen nopeasti ihan lunnon keinoilla; hunajalla ja omatekoisella yrttivoiteella ;) Ja juuri kun ajattelin, että päästiin ilman ikäviä antibiootteja eteenpäin iski toiseen korvaan jonkin sortin tulehdus. Ja sitkeä tulehdus on ollutkin, sillä useamman päivän antibiootit ja putsaaminen eivät juurikaan auttaneet. Lopulta herra H piti rauhoittaa vielä kuurin alkamisen jälkeenkin, että korva saatiin tutkittua. Nyt on sitten lääkitys päällä ja putsaillaan korvaa ja hoidetaan lisäksi lääkeliuoksella. Sai se siinä rytäkässä kortisoni-piikinkin. Toivotaan, että pian hellittäisi...

Inhottaa syöttää antibiootteja ynnä muita mömmöjä. Tiedän, joskus niitä vain on pakko ottaa mutta itsellenikin ottaisin vain pakon edessä. Olen huomannut, että moni asia mihin antibiootteja herkästi määrätään, menee ohi ilmankin. Kyllä ne loppujen lopuksi "myrkkyä" elimistölle on kuitenkin, koska ne ovat aineita joita siellä ei luontaisesti ole. Siihen vielä kaikki lisä- ja säilöntäaineet päälle sekä ikävä totuus, että antibiootit tappaa myös kaikki hyvät bakteerit, niin a'vot! Ei niitä varsinaisesti tee mieli antaa edes koirille. Mutta kuten sanottu, joskus on pakko =(

Nyt kun on viiden viikon jälkeen huilinut raksalta muutaman päivän oli aikaa lähteä kunnon metsälenkillekin. Onhan karvanaamarit tietysti saaneet huidella raksalla metsässä ja pellossa koko kesän, mutta varsinaisia lenkkejä ei kyllä ole 14 tunnin työpäivien päätteeksi tehty. Tosin harvemmin siinä kolmen koplakaan on illalla enää muuta tehnyt kuin käyneet suoraan omille paikoilleen nukkumaan... Nyt sitä kai syksyn tultua taas elämä palaa vähän rauhallisempaan rytmiin. Tosin olen jo niin tottunut tähän hallittuun kaaokseen, että tämä alkaa tuntua kuin kodilta 8D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti