Viikkoakaan ei ensimmäiset lumet kestäneet, nyt maa on taas aivan paljas. Ikävää, minä kun olisin niin mielelläni jättänyt rapakelit kokonaan väliin ja siirtynyt suoraan talveen ;) Lumen vielä maassa ollessa pihalle oltiin menossa koko porukan voimin koko ajan. Nyt hieno helma Doriskin näyttää suorastaan pettyneeltä, kun takapihan oven avatessa vastassa on vain vesisade. Neiti kääntyykin vain kannoillaan ulos edes menemättä, ja huokailee äänekkäästi paikaltaan.
Metsässä ollaan kyllä ahkerasti käyty, vaikka sitä seuraakin aina inhottava pesuruljanssi. Deli on vielä toistaiseksi joutunut jäämään vaihtopenkille näiden lenkkien ajaksi. Mutta toki takapihalta päästään metsään, ja myös siellä ollaan käyty pieni pisulenkki heittämässä, niin että pikku tirppanakin pääsee metsän tuoksuja nuuskuttelemaan. Kovasti se yrittää myös pysyä isompien vauhdissa mukana, mikä tuottaa välillä vähän vaarallisia tilanteita...
Kun tänään aikaisin aamulla lähdettiin metsään, oli kolmikolla tietysti virtaa yöunien jälkeen. Pieni matka mentiin, ja käännyttiin takaisinpäin. Hugo ja Doris olivat elementissään loikkiessaan jäniksien lailla metsässä. Vauhtia ei siis puuttunut. Takaisinpäin kävellessä Deli sai tuntue sen nahoissaan. Se oli mennyt porukan edelle muiden jäädessä haistelemaan jotain mätästä. Huomatessaan tämän Hugo ja Doris tietysti kiihdytti täyteen vauhtiin ja ei kun eteenpäin. Kukapa muukaan se siellä jalkoihin sitten jäi kuin Deli. Tyttö mätkähti maahan ja alkoi huutaa niin korvia särkevästi, että sydän hyppäsi kurkkuun. Deli ryömi polulta metsän puolelle ja uikutti edelleen tosi kovalla äänellä, se mitä sitten tapahtui oli minulle pieni yllätys. Hugo ja Doris menivät maassa ryömivän ja huutavan Delin luokse, ja alkoivat molemmat nuolla sitä! Olisiko ollut kyse jonkinlaisesta hoivaamisesta tai rauhoittelusta... Dorikselta tällaista olisi voinut vielä odottaa, mutta yllätti että myös Hugo yhtyi tähän.
Delin luo kerettyäni (olin siis itse vähän matkan päässä tämän tapahduttua) nostin sen ylös ja painelin ja kokeilin läpi. Enää ei huutoa kuulunut tai aristusta näkynyt. Hetken silittelyiden ja rohkaisuiden jälkeen tyttö lähti taapertamaan itse eteenpäin, eikä näyttänyt mitään merkkejä sattuneesta. Taisi säikähtää enemmän kuin mitään muuta. Loppu matkan se jo leikki ja telmi yhtä iloisesti kuin aiemmin. Selvisimme siis onneksi pelkällä säikähdyksellä.
Itselle jäi päällimmäiseksi mieleen Hugon ja Doriksen hiukan yllättävä reaktio. Mutta voihan se olla ihan normaalia laumakäytöstä, en ole niin tarkasti tähän ko. asiaan paneutunut. Tai ehkä Hugo ja Doris ovat adoptoineet Delin, nyt huolehtivat siitä kuin omastaan konsanaan 8D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti