Tänään tokoiltiin taasen Nuudelin kanssa. Kävin ensin kouluttamassa alkeisryhmää tunnin verran, jonka jälkeen otin Nuudelin kentälle, ja mentiin nouto -oppiin. Sari vetikin aivan mahtavan treenin! Niin kuin aina.
Aloteltiin lämppäämällä koiria erilaisin pienin seuraamis/luoksetulo -treenein, joiden oli tarkoitus paitsi lämmitellä koirat tekemisen moodiin, palvella noutoa. Hugo oli aivan sikasärmänä. Se piti seuraamisissa sellaista kontaktia, että olin suorastaan hämilläni. Aivan loistavaa! Huomasi, että vieläkin vaikutti tuo reilun viikon tekemättömyys -tauko. Hugo sinkoili ja näytti paikallaan ollessaankin liikkuvalta! 8D Se on niin maailman naurettavin näky, kun sillä menee hermo, jos ei tapahdu tarpeeksi: polkee kirjaimellisesti etutasssuilla maata vuorotellen sikanopeasti kuin suuttunut pikku tyttö, ja inisee samalla. Mitä siinä voi muuta kun nauraa?? Toki yritämme erilaisia rauhoittumis harjotteita tällaisissa tilanteissa, mutta noin ensireaktiona...
Lämmittelyiden jälkeen alotettiin noutoa ihan kantamisharjoituksella. Eli seuratessa vauhdissa kapula suuhun, ja siitä pysähdys ja luovutus. Meillä ei vielä paikallaan kapula pysy suussa, joten tein helpotetusti niin, että myös otin kapulan liikkeessä Hugon kantaessa sitä. Ilahdutti nähdä, että se kantoi sitä selvästi mielellään.
Sitten katsottiin noudon tasoa jättämällä koira perusasennosta paikalleen, vein kapulan kävellen pienen matkan päähän, palasin Nugen luo, ja annoin hae -käskyn. Nuge lähtee vauhdikkaasti, nostaa kapulan hyvin, mutta lukitsi sitten rivistä tutun koirakon ja singahti siihen suuntaan. Miun välittömästi luoksetulo -käskystä se kuitenkin tuli luokse ja kapula pysyi suussa kokok ajan. Yes! Vielä tehtiin niin, että edelleen koira jätettiin, mutta tällä kertaa ohjaaja käveli koirasta pois päin, ja matkalla jätti kapulan maahan. Sitten kutsu 20 metrin päästä. Otin Hugolle yksinkertaisesti hae -käskyn, koska luoksetulo -käskyllä se olisi luultavasti sujuvasti tullut luokse ja kapula jäänyt maahan. Hae -käskyllä tuli taas nopeasti ja hyvin nosti kapulan matkalla.
Luovutus, tai lähinnä kapulan suussa pito paikalla on meille se vaikein tässä. Mutta muuten se meni todella hyvin. Olin jotenkin varautunut suurempiin ongelmiin, koska noudon suhteen olen Hugon kanssa tehnyt sen pentuaikana emämokan, ja se näkyi ihan konkreettisesti siinä, että kaikki noutoon liittyvä oli aivan päin peetä. Tämän vuoden olen sitten korjaillut omaa mokaani. Toisin sanoen tuli opeteltua noudon opetus kantapään kautta B)
Nyt oli kuitenkin huippua huomata miten paljon ollaan tultu eteenpäin. Paljon on vielä hiomista, mutta niin on aikaakin!
Kotona jatkuu sama rumba: Deli roikkuu systemaattisesti Hugon korvissa, ja Hugo vähät välittää. Doriskin saa maistaa omaa lääkettään, kun Deli harjoittaa tätä mieli puuhaansa myös sen korvissa roikkuen. Dorishan tekee sitä aina Hugolle pihalla riehuessaan. Kolmikko on kuin paita, perse ja vyö ;D
Delin kanssa ollaan alotettu kontaktiharjoitukset, joita yritän muistaa tehä joka päivä. Tietysti luoksetulosta saa myös aina palkkaa. Nämä kuitenkin pysynee vielä pitkän aikaa ainoina juttuina mitä Deli harjoittelee toden teolla. Muun ajan se saa keskittyä olemaan pikku riiviö :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti