Treenipäivitystä

Laitetaanpa nämä pulinat nyt selvyyden vuoksi ihan omaan kirjoitukseensa, niin saa luonnetestin pureskelu olla omillaan.

Delin kanssa olen alkanut käydä tokokentällä sen parannuttua suolistotulehduksestaan. Onneksi todella pahalta näyttänyt tilanne lähti parantumaan lääkkeillä parissa päivässä ja neljän päivän päästä eläinlääkärikäynnistä Deli söi jo normaalisti. Nyt tyttö voi jälleen hyvin ja syö yhtä ahneesti kuin ennenkin :)

Sattui ikävästi oma agiryhmä tiistaille, jolloin on tokon kenttäkoulutus 18-20, mutta juuri ehtii kuudelta siellä käymään, jolloin on alkeisryhmä. Saa Delikin vähän siedätystä muullekin kuin sirkkelille ja kaivinkoneelle :D Tokon perusasioita ollaan alettu hiomaan. Deli on kovin kiinnostunut myös kentän muusta elämästä, mutta se on myös niin innokas tekemään ettei se haittaa. Osaa kyllä yllättävänkin hyvin keskittyä juuri sillä hetkellä tehtävään harjoitteeseen.

Kontaktia olen kovasti lähtenyt hiomaan ja enemmän jo perusasennossa kuin niinkään muina harjotteina. Joskin niitäkin tietysti sopivasti. Eilen oli tarkoitus alkaa vähitellen seuraamisen alkeita, eli lähinnä se yksi askel jne. Siinäpä se sitten ensimmäinen dilemma tulikin heti kärkeensä; Deliä ei voi opettaa imuttamalla, eikä houkuttelemalla (mitä en ehkä haluaisi tehdä muutenkaan), koska jos otat sen namin käteen, niin sillä heittää kuppi nurin samoin tein. Ei tule mitään. Eli palkat taskuun vaan ja muuta kokeilemaan. No, siinä se istuu perusasennossa ja pitää loistavaa kontaktia, annat käskyn ja lähdet ottamaan sitä yhtä askelta toivoen sen liikkuvan perässä, jotta pääsisit palkkaamaan kontaktista liikkeessä. Mitä Deli tekee? No se istuu tietysti kuin tatti paikallaan ja tuijottaa pistävästi. Huoh. Vaikka mitä teki, niin se ei kertakaikkiaan tajunnut liikkua miun mukana! Yksi keino olisi kai sheipata, mutta tuota... Ohjaaja on hiukan käsi, kun ei ole moista juurikaan harrastanut. No onneksi tässä on viikko aikaa pureskella asiaa.

Hugon aksatreenit jatkuvat edelleen. Viimeisimmissä treeneissä on harjoiteltu keppejä, keinua, kontaktin alastuloa, rengasta ja ohjauksia. Kepit ovat ihan hyvällä mallilla, ohjurit tietysti vielä kokonaisuudessaan kepeillä. Erilaisia keppikulmia ja kauempaa sinne lähetystä yritetään kovasti mahdollisuuden tullen harjoitella. Tein yhden hypyn kanssa, jolloin Hugo haki kepit hyvin, mutta hyppy oli ihan suoraan keppien linjassa eli kohtuullisen helppoa kuitenkin. Keinussa ollaan siedätetty vain äänelle, ja se sujuu hyvin, Hugo ei reagoi pamaukseen erityisemmin. Kontaktin alastulo onkin sitten kinkkisempi. Vaatisi minulta enemmän töitä kuin tällä hetkellä on aikaa. Hugo tarjosi viimeksi jo tosi hyvin etutassuja maahan, mutta ei kestänyt vielä miun etenemistä kauemmas. Eilen se sitten alkoi heittää kontaktille maahan! Joka kerta kun annoin käskyn se heitti lähes samoin tein maahan sen sijaan, että olisi tarjonnut vain etutassut maahan. Käääk. Toki sen etutassut ovat edelleen maassa kuten pitää, mutta se maahanmeno... ...ei niin toivottavaa. Olen varmaan huonouttani palkannut sen niin, että on ollut ainakin melkein maassa ja sieltä sitten poiminut nohevana herrana, että "ota" tarkoittaa maahanmenoa... Miksi pitää pienen ihmisen olla niin hidas?? Tulimme siis askeleen taaksepäin ja yritämmä päästä jälleen takaisin eteenpäin 8)

Ohjausharjoituksissa on tehty valssia ja eilen ensimmäistä kertaa takaakiertoa. Valssit meni viimeksi aika hyvin, mitä nyt oli nilkka aikaisemmin satutettuna vähän kipeä ja yhdessä välissä rataa oli täysi vauhti päällä ja astuin valssatessa sen huonon nilkan päälle kaiken painoni. Senhän nyt arvaa miten siinä kävi. Hyvin alkanut alkupätkä loppui siihen, että ohjaaja on selällään kentässä ja koira nuolee naamaa siinä päällä :D Loppuillan nilkkaa koskikin sitten asteen verran enemmän =P Vaan äkkiä se siitä unohtuu, kun tulee muuta ajateltavaa. Eilen siis takaakierto. Hugo haki sen aika hyvin, kuulemma jopa vaikka ohjasin hutiloiden. Kyllä musta vielä agiohjaaja tulee...B)

Kokeiltiin myös maxihyppyä, jota ei tähän asti ole tehty. Hugo ei oikein ensin halunnut moista hypätä. Meni ali, kierti, tuli läpi, jarrutti ja mitäs vielä? Lopulta sille piti näyttää kouluttajan toisella puolella lelua samalla kun minä käskytin hyppäämään ja vain sen hypyn. Sitten hyppäsi! Ja kun oli kerran hypännyt, niin alkoi loikkia ihan hyvin. Vähän taisi jänskättää tai sitten oli muuten vaan oudosti joku laittanut riman väärään kohtaan sen mielestä. Ehkäpä Hugo kaipaisi vähän enemmän treeniä myös korkeilla rimoilla ettei sille poraudu päähän ne matalat rimat...

Mitäs vielä... Doris pääsi tänään aamulla taas parin viikon tauon jälkeen agiradalle. Tooris menee kyllä hyvin. Se on jotenkin vaan niin tulessa ja niin hellyyttävä radalla kaikkine karvoineen. Liekö taas edes näki mihin meni, kun mamma unohti jälleen pompulan kotiin. Olen alkanut opettaa sille kepit uusiksi ohjureilla, koska kädellä opettaminen ei todellakaan toiminut Doriksen kohdalla. Hyvin se on lähtenyt menemään ja Doriksella ei ole enää tarvetta katsoa minuun keppejä suorittaessaan ohjureilla, joten se menee paljon kovempaa. Kontakteja hiotaan myös yksittäisinä, mutta sitten muuten otetaan ratapätkää.

Jatkossa voi ollakin, että Doris siirtyy joksikin aikaa toisen ohjaajan ohjattavaksi. Naapurissa odotellaan juoksuja, joista hänen kisakoiransa astutetaan, joten hän jää sitten joksikin aikaa ilman koiraa. Minulla kun ei kuitenkaan mitään sen ihmeempiä suunnitelmia tällä haavaa Dorikselle ole, enkä pääse sen kanssa edes joka viikko treenaamaan, niin luultavasti Doris pääsee sitten lainakoiraksi aksaamaan. Tänään jo pienen pätkän Sonja kokeili ja ainakin Doris lähtee hyvin vieraankin ohjaajan matkaan :)

Viime perjantaina hain Vickyn meille hoitoon viikoksi, kun emäntä perheineen lähti lomailemaan. Täällä on siis jo muutaman päivän ajan menty neljän koiran voimin. Hulinaa taasen riittää, sillä paitsi että pahnan nuorimmaiset nujuavat jälleen tauotta, niin myös Doris on taantunut teinin tasolle ja saanut kohtauksen jos toisen, jolloin vauhti kiihtyy vähintään muiden tasolle :D

Viikonloppu meni raksalla, joten koirat oli aamusta iltaan vapaana ja kyllä ne taas huolehti liikunnastaan omatoimisesti siinä määrin ettei tarvinnut lenkkiä edes ajatella. Hyvin rauhallisina nukkuivat yöt ja ruoka on maistunut tällä kertaa myös Vickylle todella hyvin. Raitis ilma tekee ihmeitä...;)

Niin, ja vielä se vähemmän hieno homma meidän kannalta. Tänään satoi ensimmäiset lumet, tai rännät paremminkin. Ei paljoa naurattanut ajatella, että on pakko alkaa pressuttaa taloa ja jatkaa muita hommia kuin kattoa, samalla ulkoiluttaen neljää täysin kuran peitossa olevaa koiraa. Voi rakas talvi, olisitpa tullut kylään vähän myöhemmin...