maanantai 18. lokakuuta 2010

Aikaista talven riemua

Melkein tasan viikko sitten Vicky lähti meiltä takaisin kotiin. Vaikka omatkin karvanaamat riehuvat keskenään, niin oudosti silti tuntui että talo hiljeni.
Hyvin Vicky kerkesi sopeutua meidän talon sääntöihin, vaikka ne olivat vähän erilaiset kuin kotona. Ei sillä että olisi ollu vaihtoehtojakaan. Huomasin nyt käytännössä sen minkä jo teoriassa tiesin, että laumassa on lähes mahdoton antaa yhden käyttäytyä poikkeavasti. Ainakin kun puhutaan pahnan pohjimmaisesta, sitähän Vicky oli uuteen laumaan tullessaan. Doris teki sen sille selväksi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eniten viikon aikana keskenään telmivät vielä kovin samalla tasolla olevat Deli ja Vicky. Vaikka olen kyllä aika vakuuttunut, että Doriksella on toinen persoona, joka kuuluu tuohon samaan joukkoon. Välillä se sitten esittää aikuista.
Vickyssä on nähtävissä paljon isänsä piirteitä, yhtä vilkas ja viekkaasti dominoiva. Tyttö kyllä osasi isänsä tavoin ottaa sen "minä olen pieni hellyyttävä nalle, huomioithan vain minut etkä muita" -vaihteen päälle. Mutta kuten isänsä, sai Vickykin huomata ettei moinen peli tässä talossa tepsi. Sitten sitä huomiota lähdettiin hakemaan muilta nelijalkaisilta.

Oli kovin hellyyttävä näky, kun isä ja tytär nukkuivat välillä vierekkäin haliotteessa. Harmittaa ihan pirusti ettei ollut kamera likellä. Aina kun oli ihania yhteishetkiä, kamera oli väärässä huoneessa. Ja tietysti hetki loppui siihen, jos minä yritin liikkua sitä hakemaan =(

Sai Hugo välillä tyttärestään tarpeeksikin, kun Vicky repi onnellisena iskää toisesta korvasta, ja Deli toisesta. Välillä Hugo murahti yrittäen saada tämän muista niin hauskan leikin loppumaan, mutta sen uskottavuus taisi olla hännän samalla yltiöpäisesti heiluessa nollassa, kun mihinkään nämä murahtelut eivät johtaneet. Edelleen oli kaksi ruskeaa palloa korvissa roikkumassa.

Pari päivää Vickyn lähdön jälkeen oli tyttö kasvanut naiseksi, kun ensimmäiset juoksut alkoivat.

Perjantaina tuli sitten se jymy-ylläri, kun ensilumi satoi maahan! Noh, kyllähän ne siitä säätiedotuksessa kertoi, mutta silti. Viime vuonna lumi oli kuitenkin ilmestynyt joulukuun puolessa välissä meidän ollessa reissussa. Olihan tämä lokakuun puoliväli vähän eri asia. En kerennyt edes haravoimaan piruvie. Pois sulamista odotellessa...

Deli näki siis lunta ensimmäistä kertaa, ja voi pojat... Sillä pissireissulla jäi pissit tekemättä. Neiti käveli kovin hämillään ensin takapihalle, ja yhtäkkiä lamppu syttyi, ja siitä se sitten lähti. Deli juoksi varmaan satasta (ainakin) ympäri pihaa, kieri lumessa ja tunki kuonoaan lumen alle. Tätä riehumista jatkui niin kauan kunnes miusta kuulosti ettei ipanalla enää henki kulje kunnolla. Yritin kuvata ko. tapahtumaa, mutta kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi. Yhtälailla innoissaan talven alusta oli myös Hugo ja Doris. Saatiin sisälle tuntia myöhemmin ensimmäiset lumikoirat, ja kahdeksan litraa vettä lattioille. Koirat oli onnesta soikeena, minä muuten vaan, ja aviomieheltä meinasi huumori loppua kesken. Kyllä noilla miehillä on sitten huonot hermot B)

Kiva on ollut metsässäkin käydä, kun tuo lumessa pyöriminen puhdistaa koirat ihan itsestään. Puhumattakaan siitä ettei hiekkaa enää kantaudu sisälle. Tosin tänään metsälenkillä alkoi jo maa näkyä, joten taidan sittenkin saada sen toivomani haravointi tilaisuuden.

Tässä kuvat lumiukoista perjantailta.


Delistä alkaa tulla jo iso tyttö, tässä ikää reilut 14 viikkoa, ja painoa 8,6 kg


Näettekö ajatuskuplan kaksikon pään päällä: "Ah, ihana talvi"

2 kommenttia:

  1. Ei oo totta! Teillä on (on ollu) jo noin paljon lunta. Kade oon, meil ei oo mittään valkoiseen sävähtävääkään maassa... Terkkuja Ossilta ja Akilta

    VastaaPoista
  2. Nyt se on tosiaan muisto vain... Tällä hetkellä maa on paljas ja sataa vettä =( Olishan se ollukin vähän liian hienoa, jos talvi olis vaan yhtäkkiä tullu, ja kurakelit jääny välistä kokonaan. Eli pesuralli jatkuu... 8D Terkut myös sinne Etelä-Karjalaan!

    VastaaPoista