Missä muut, siellä Hugo

Aika kulkee nopeasti kuin juna, jota ensin kärsimättömästi odotat ja sitten sen saapuessa keskityt pienen hetken muuhun ja se onkin jo mennyt. Kesäkuu puskee päälle, koepaikat on varattu, mutta missä on treenaus?? Nyt on aika opetella sanomaan ei, jättää muita hommia vähemmälle ja keskittyä treenaamaan omia koiria. Eli treenipäivitystä pitäisi alkaa tippua aika ahkeraan mikäli olen yhtään sanani mittainen ;)

Ennen sitä kuitenkin menneen viikon muita kuulumisia. Delillä alkaa juoksut helpottaa, tänään onkin jo 19 päivä. Sillä ei tuntunut hormonit päätä sekoittavan, sillä neiti oli juoksuista huolimatta ihan yhtä pirtsakka kuin aina ennenkin. Doris sen sijaan oli vakaasti päättänyt saada taloon pentuja, joskin se ei ihan Delin kanssa onnistunut 8) Mutta mitäpä tuosta, iso D suuntasi hoivaviettinsä sitten Deliin ja Hugoon ja molemmat sai pesua ja kirputusta reilusti osakseen. Vähän väliä on jompikumpi käpälät ojossa, silmät ummessa nauttimassa Doriksen hemmotteluhoitolan palveluista ;D

Tosin tärppien lähestyessä Hugo sai myös tuta Doriksen mahdin, kun se teki jätkälle selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Loppupeleissä Hugo pääsikin Kallen kanssa maalle viettämään poikien laatuaikaa. Ja missä muut, siellä on myös Hugo! Mukana rakennuksessa, maankaivuussa, varsinkin maankaivuussa! Ja ihan missä vain. Kalle oli ajanut raksalta yhden traktorin anoppilaan, jonne on pientä metsätietä noin 15 kilometrin matka. Kopiton traktori, joten Nugehan ei siinä luonnollisestikaan voi matkustaa, mutta ongelmaan oli ratkaisu: Mukaan lähti myös traktorin peräkärry, josta tuli Nugen matkavaunu. Poika oli erittäin tyytyväisenä makoillut koko matkan oman mattonsa päällä, eikä kuulemma kertaakaan edes yrittänyt kyydistä poistumista. Todisteeksi tästä sain oikein kännykameralla napattua kuvamateriaalia:


Hugo matkustaa isojen poikien lailla

Matkanteko oli ollut ilmeisen mukavaa, sillä traktori jäi anoppilaan ja pois olivat tulleet autolla, mutta lähdön hetkellä Hugo oli suunnistanut suoraan traktorin luokse ja katsellut pää kallellaan, kun pitikin henkilöautoon pakkautua peräkärryn sijaan. Kunnon maalaispoika :)

Viikonlopun aikana suoritin myös liikkurikurssin, eli pätevöidyin tokon liikkeenohjaajaksi. Samalla eilen luotsattiin yhdistyksen tokokoe varsin onnistuneesti läpi ja siinähän sitä puuhaa olikin. Nyt on sitten tokon osalta koetoimitsijan, koulutusohjaajan ja liikkeenohjaajan pätevyys plakkarissa, joten seuraavana sitten joskus vuosien ja kymmenien ja kymmenien kisastarttien jälkeen voi alkaa miettimään tuomarin hommia ;D Njoo, ei ihan ajankohtaista miettiä moista, mutta eihän sitä koskaan tiedä missä sitä on viiden tai kymmenen vuoden päästä...

Nyt kun ipanan juoksut alkaa olla ohi ja rauha palautua talouteen, palataan muutenkin normaaliin päivärytmiin. Treenipäivitystä siis tulossa hyvin piakkoin ;)

Delistä aikuinen nainen

Deli tyttö se otti ja kasvoi aikuiseksi naiseksi, tänään nimittäin alkoi ekat juoksut! Yes. Olin jo niin varma kun saatiin paikka taippareihin, että ekat juoksut alkaa miun säkällä varmaan tasan pari päivää ennen niitä ja se siitä. Tämä oli siis sinänsä hyvä uutinen. Nyt voi rauhallisin mielin odotella heinäkuun taippareita.

Ainakaan vielä Deli ei ole näyttänyt mitään merkkejä menkka-depressiosta tms. Dorikselta perityt farkkuhousutkin pysyy ihme kyllä jalassa. Alkuun käveli paskatönkkönä, mutta pian riehuminen jatkui samalla tavalla kuin ennenkin. On saanut jopa Doriksen ihmeelliseen vireeseen ja nuo kaksi painoikin tänään sisälläkin sellasta rallia, että ikkunat helisi :D En raaskinut toisten ilonpitoon edes puuttua vaikka välillä muutamien koriste-esineiden puolesta hiukan nieleskelinkin. Niin iloisen ja pirteän näkösenä nujusivat, että arvelin antaa mennä vaan! Hugo sen sijaan keskittyi tuijottamaan Kallen puhelinta. Alan olla varma, että puhelimet ja Hugo on samalla taajuudella jossain ulkoavaruudessa. Jo useampaan otteeseen olen saanut Nugen kiinni itseteossa tuijottamassa pää kallellaan silmät suurena sohvalla olevaa puhelinta, vaikka se ei edes soi. Puhelin on sitäpaitsi vanha ja muodista mennyt malli, joten ei se uutuuden hienouttakaan ole sitä tuijotellut...

Hiukan tänään mietin pitäisikö tämä fetissi ottaa hyötykäyttöön? Otin puhelimen käteen, laitoin sen Hugon nenän eteen ja sanoin "puhelin". Hugo kosketti nenällä puhelinta. Ehkä se puhuu suomea?? No ei vaan, tottakai kosketti, kun olen kosketus-juttuja tehnyt ennenkin. Mutta se oli tarkotuskin. Ehkä sen voisi vähitellen muuttaa, että puhelin otetaan varovasti suuhun käskystä. Ja sitten lisätä, että se tuodaan käteen. Näin ollen voisi sohvalla maatessa (aivan kun siihen ikinä olisi aikaa!) puhelimen soidessa muualla kätevästi käskeä Nugea kipaisemaan puhelimen ;D Toinen puoliskoni oli sitä mieltä, että "älä nyt sitä opeta puhelinta ottamaan, kun tulee puhelimeen jälkiä ja plaa plaa". Täh? Käyttöesine. Rapatessa roiskuu ja käytössä kuluu, mitä se nyt haittaa jos puhelimesta pari kulmurin reikää löytyy? Onpahan uniikiksi tuunattu puhelin ;D

Hetkiä menneeltä viikolta

Viime viikko olikin tapahtuma rikas; treeniä, mölleilyä, misseilyä ja muuta mukavaa.

Doris pääsi treenaamaan tokoa tiistaina. Lähdettiin hiomaan perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä jättöjä. Perusasennon Doris hakee hyvin ja siihen nyt treeniä ja hiomista vaikeista kulmista. Seuraaminen on pääosin hyvää ja kontakti pysyy, ehkä ajoittain hiukan jättävää. Ei nyt mikään perässä laahattava -malli, mutta silloin tällöin hetkittäin jonkinlaista hidastusta oli. Jätöissä maahanmeno on hiukan hidas. Siihen vaihdoin palkaksi taisteluleikin, josko saataisi vauhtia typsyyn ;) Alku näytti hyvältä, joten nyt reeniä, reeniä. Tavoitteena olisi ALO-startti tämän kuun lopussa.

Torstaina otettiin vepen kuivatreeniä ennen rantaan pääsyä. Tolppia ja vientiä aloteltiin Delin kanssa ja Doris hioi samaisia. Deli kantaa mielellään ja tuo, mutta on niin ahne, että namit tajutessaan ei kykene enää muuta ajattelemaan. Alkuun tolpat meni hyvin, mutta sitten Deli hokasi namit ja toisella kerralla silmissä pyöri vain nakkien kuvat. Siltä osin Deliltä jätetään siis namit pois ja siirrytään leluihin. Onpahan ensimmäinen kerta, kun tartteisi syöttää koira juuri ennen treeniä, eikä jättää syöttämättä :D
Doris ottaa vientiesineen hyvin ja viekin, mutta tuppaa sylkäisemään maahan vastaanottajan luona. Iso D alkaa siis treenata käteen luovutusta, eikä mitään muuta enää hyväksytäkään.

Perjantaina uskaltauduimme Doriksen kanssa mölliageihin sekä mölliradalle että ykkösten radalle. Möllirata meni muuten ok, mutta olin vähän myöhässä enkä saanut jarrutettua Dorista tarpeeksi kestääkseni perässä. Virheitä tuli 20 ja hyvää kokemusta :) Ykkösten radalla menikin sitten ihan pelleilyksi. Doris kuumui miun ohjausmokista ja alkoi komentaa. Teki kyllä edelleen, mutta sitten lopussa teki lentokeinun ja hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja painui omatoimisesti puomin alla olleeseen putkeen! B) Noh, mentiin se puomi tietysti uudestaan kunnolla. Lopputuloksen tästä siis saattaa arvata. Hienoa oli kuitenkin huomata ettei sinne radalle nyt niin sika-kauheaa ollu lähteä, joten ehkä me vielä joskus uskalletaan oikeisiinkin kisoihin :)

Lauantaina Delillä oli ensimmäiset missikisat tasan 10 kuukauden ikäisenä. Tohmajärvellä oli ryhmänäyttely, jonne otimme suunnan aamupäivästä. Kehissä oli vain kaksi barbettia; Deli junnuissa ja naapuri kunnassa asustava Amy. Myönnettäköön, että odotukset oli aika jännittyneet edellisen illan harjoituksen jälkeen. Perjantaina illalla nimittäin näytin Delille ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja meno oli superpallon pomppimiseen verrattavaa. Tulin jo tuolloin siihen tulokseen etten voi juosta kehässä, vaan täytyy pikakävellä tyhmältä näyttäen :D Kehässä Deli kuitenkin käyttäytyi erittäin hyvin ja ravasi kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ehkä tähän vaikutti myös reissuväsymys, sillä mentiin kaverin kanssa ajoissa, kun hänen koiran kehä oli aamupäivästä ja Deli pääsi kehiin vasta kahden jälkeen. Jokatapauksessa tulos oli erinomainen :) ERIähän myö sieltä lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin, mutta makean lisän teki ihka ensimmäinen SERTi ja ROP. Ei olisi siis paljoa paremmin enää voinut mennä :))

Sunnuntaina aamulla harkattiin sitten agikentällä Doriksen kanssa niitä kontakteja, jotka takkusivat mölleissä. Siihen tulokseen tultiin, että saan pirun aikaisessa vaiheessa jo jarruttaa Dorista ettei se painele sinne liian kovaa. On kyllä super-paljon oppimista meikeläisellä tuon agilityn (niinkun kaiken muunkin 8D) suhteen. Mutta oppia ikä kaikki!

Nuudla rassukka jäi vähän paitsioon treenien suhteen, mutta syystä. Nuge nimittäin tapasi vapun tienoilla tyttöystävän, ja sillä jäi jotenkin hormoonit hyrräämään tai jotain. Ihmeellinen ininä ja vinkuminen on jatkunut ja herra on vähintäänkin liekeissä koko ajan. Siinä sitä sitten onkin taas tulta ja tappuraa vastakkain, kun minähän en moisesta sirkuksesta palkkaa treenikentälle viemällä ja piste. Niinpä kun Nuudla ei tajunnut käyttäytyä kotona, ei ollut tulemista mukaan. Ei ole kivaa ei, mutta tuottaa jo tulosta ja nyt alkaa herralta löytyä taas käytöstapoja :) Maanantaina otettiin sitten ihan hitusen tokoa kotona ja lähettiin sitten lenkille ihan kaksistaan vaan minä ja Nuge. Oli poika niin onnessaan ettei riemulla rajaa. Käveltiin kylällä myöhällä illalla tunnin verran ja Nuge sai kävellä vapaana. Loppu illan Nuge oli sitten liimautuneena onnellisena miun lahkeeseen kiinni. Ihanainen Nuudeli :)

Kaiken kakkiaan viikko soljui ohitse kovin nopeasti, kun puuhaa riitti koko ajan. Tällä viikolla edessä taas uudet haasteet... Lopuksi vielä kuva Delistä missikisojen jälkeen.

Agikoulutuksessa

Maanantaita vietettiin Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Doriksen kanssa. Mukaan lähdettiin tietysti hakemaan uusia vinkkejä ja vähän katsomaan tarkemmin kuinka kivinen tie meillä on edessä mikäli kisoihin mielii :D Tällä kerralla minulla on liittää myös ratapiirros tähän, johon jouduin vähän muuttelemaan numeroiden paikkaa kun olivat toisten radan mukaan numeroitu. Älkää siis valkoisista läikistä välittäkö ;)

Meidän ryhmän alkaessa rata muokattiin 20 esteen radaksi. Ilmoitin minut ja Doriksen aloittelijoiksi, jota me todella ollaankin. Meidän vuorolla aloitettiin siis pilkkomalla rata kahtia, ensin ekat kymmenen ja sitten vikat kymmenen estettä. Rataan tutustuttaessa vaikutti aika haasteelliselle, kun on vain muutaman radan eläessään mennyt. Kokeilemaan lähdettiin kuitenkin avoimin mielin.

Ykkösestä kymppiin ohjaus meni itsellä yllättävän hyvin ja Doris kääntyy tosi napakasti pienessäkin tilassa. Siitä jatkui kepeille, joille tuli kyllä pirun kiire, kun pituudelta ohjaa putkeen ja Doris todellakin irtoaa sinne samantien. Sai niinkun juosta ihan oikeasti. Kepit on meillä vielä epävarmat, joten ne mentiin rauhassa. Tulokulma kepeille tuntui kanssa itestä aika vaikealle. Tosin en minä mitään agista tiedä, joten saattaa se vanhalle tekijälle olla helppokin. Siitä jatkettiin sitten esteet 12-20. A:n jälkeinen hyppy osottautui haastavaksi, koska Dorista ei ole opetettu pysähtymään kokonaan kontaktilla. Minä viisaana näin halusin 8D Kiirehän se tuli siinäkin. Loppuosa meni kuitenkin hyvin, joten Sari lisäsi vielä esteet 21-26. Eli otettiin uudestaan alusta ja muurin jälkeen pussiin vaan ja siitä eteenpäin. Siinäkin taas pirun pitkä suora, että jalat alle vaan! Pussin jälkeisen hypyn jälkeen takaleikkauksella putkeen ja sitten oli taas elämä helpompaa :)

Kaiken kakkiaan palaute meille oli, että ohjaukseni on selkeää (tämän todisteeksi haluaisin kyllä videopätkää, se ei nimittäin aina siltä tuntunut kun jalat oli ainakin kolmella solmulla) ja Doris kuuntelee hyvin. Sillä on myös vauhtia ja se irtoaa, joka aiheuttaakin meikeläiselle aina silloin tällöin pieniä probleemia :D Jokatapauksessa lopputulema oli, että kepit ja kontaktit kuntoon, niin ollaan kuulemma kisavalmiita! Tai siis koira on. Joku voisi viedä sen sitten kisoihin? Anyone?? Ohjaaja tarttee vielä henkistä, fyysistä, psyykkistä ja vaikka mitä valmennusta. Kauhea ajatus, että ensimmäisiin kisoihin pitäisi jossain vaiheessa mennä. Apua. No, sitä ei vielä murehdita vaan lähdetään heti sunnuntai aamuna treenaamaan kontakteja lisää ;)

Agia ja grillikauden avajaiset

Eilen suunnistimme aamulla varhain agikentälle. Koko lauma oli mukana vaikka tositoimiin olikin menossa vain iso D. Treenissä oli kaksi lyhyempää ratapätkää, ja aika tiiviitä sellaisia. Oli sitten talvella aurattu lumet keskelle agikenttää vaikka muuta lääniä ympärillä olisi ollut useampi tuhat neliötä. Että kiitosta vaan kivat auramiehet. Niinpä kentän jakoi kahtia vielä lumivalli, joten tehtiin radat vallin molemmin puolin, missä kenttä oli jo kuiva.

Treeni meni hyvin nyt, kun parin aikaisemman ratatreenin siivittämänä olen tajunnut, että Doris kyllä osaa ja lukee ohjausta erittäin hyvin. Taisin itse jumahtaa jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että minulla on aloitteleva koira, joka ei vielä osaa paljon mitään. Aivan kuin treenissä ei mitään olisi koskaan tehty. Sitten vielä tauko päälle ja tuntui, että ollaan aloitusruudussa sekä Doris että minä. Kun sitten lähdettiin talvitauon jälkeen treenaamaan oli lopputulos aika yllättävä, ja sen seurauksena minäkin tajusin ruveta luottamaan koiraani ja keskittymään ohjaamiseen.

Muutama viikko sitten mentiin siis Doriksen kanssa ensimmäisen kerran kunnon kisarataa. Se meni aika hyvin siihen nähden, että takana oli melkein muutaman kuukauden agitauko. Oli medi2 rata, ihanneaikana 47s. Doriksen kanssa suoritettiin se 55s. ja yksi virhe kepeillä. Tosin aikaa lisäsi minun idiotismi kuten; puomin alastulolla aloin varmistella ja huusin sitten "seis" B) mitä en ikinä normaalisti agissa edes käytä. Noh, Doris kuuntelee radalla. Eli toisinsanoen se veti liinat kiinni puomilla ja pysähtyi kun seinään katsoen minuun ilmeellä "Mitäs tää nyt on? Miksi tänne piti pysähtyä?". Että "hyvä hyvä" minä! Tuossa varmaan muutama sekunti tuhraantui.. Mutta maaliin päästiin kunnialla ja ehjin nahoin.

Heti putkeen saatiin parin viikon päästäkin ratatreeniä, jossa harjoiteltiin mm. pakkovalssia, niistoa, niistosokkaria ja mitä näitä hienoja nimityksiä nyt on. Itse aivan pihalla. Tuntuu että edelleen näistä ohjaus-kuvioista puhuttaessa itse seilaa jossain ulapalla onnellisen tietämättömänä mistä muut puhuu... Mutta kai se siitä ajan kanssa radanluku taitokin kasvaa ja tehdessä jää ohjaus-kuvioiden nimet mieleen. Toivottavasti. Hienoa kuitenkin huomata miten nämä ohjaukset toimivat ja että koira kyllä menee kun vain ohjaaja kunnolla ohjaa.

Eilen otin myös Delin kerran kentälle, kun oli aikaa. Mentiin vain hyppyä, rimat maassa tietenkin ja siinä vähän ohjausta. Samalla jätin sen pari kertaa, kävin kiertelemässä kenttää ja palkkasin paikoillaan pysymisestä. Ei ollutkaan alkuun kovin helppo homma. Jätin Delin esteen taakse, niin se alkaa pomppia siellä paikoillaan kuin superpallo. Kerran jos toisen sain käydä sen käskyttämässä uudestaan istumaan. Joku jo kysyi kentän laidalta, että tartteeko tulla pitämään :D Mutta minähän en moiseen pelleilyyn ala. Korjaan sen vaikka kymmenen kertaa, mutta sen on opittava istumaan siinä mihin sen jätän kunnes toisin käsken. Joku opettaa näin, joku toisin. Minä tykkään, että voin treenissä kuin treenissä jättää koiran istumaan tai maahan ja siinä se pysyy kunnes olen valmis. Ei pääse koira turhaan haahuilemaan treenikentällä ja oppii rauhoittumaan paikoilleen. Itse pystyy esim. käymään treenin rauhassa apuohjaajan kanssa läpi, jos on tarvetta jne.

Näin kentällä myös Hugon tyttöä Vickyä, joka aloitti agilityn alkeet. Isäpappa ei tällä kerralla päässyt treeniin mukaan, vaan Hugolle on viikon aikana muuta puuhaa luvassa.

Illalla avattiin kesän grillikausi ja auringon paistaessa lämpimästi grillailtiin pienessä kaveriporukassa. Kauden avajaiset erosivat normaaleista, sillä porukka oli pieni ja bileet sen verran rauhalliset, että myös karvainen lauma pääsi mukaan. Koirat juoksentelivat pihalla ja lopulta rauhottuivat meidän kanssa grillin ympärille. Makkaran tuoksulla oli varmaan tämän kanssa jotain tekemistä...;D Hugo tosin vasta klaniksi ajettuna ei arvostanut maa-paikkaa ja kun auto oli lähellä kontti auki, niin herra halusi omaan pehmeään petiin makoilemaan. Siellä se sitten häkissään lepäili hyvin tyytyväisen ja rauhallisen näköisenä, kun kaikki olivat aivan vieressä sen vahtivan silmän alla. Doris ja Deli sen sijaan mielummin kurottelivat kaulaansa grilliinpäin sieraimet kovasti tuhisten. Kaveri käski jossain vaiheessa Doriksen maahan ja antoi sille makkarapalan. Tyttö ei ihan tyhmä ole, ja kierti myös muut ja meni aina kohdalla maahan häntä kovasti viuhtoen ja silmiin tapittaen :D Että "ikinä en ole ruokaa saanut, joten voisitko vähän..."

Tänään alkoi lomaviikko ja päivällä suuntaamme jälleen agikoulutukseen. Katsotaan mitä uusia vinkkejä saamme matkaevääksi.

Lopuksi vielä muutama kuva Hugon trimmaus-operaatiosta parin viikon takaa, jota seuraamassa oli myös Deli.


Hugo ennen trimmiä. Voin melkein nähdä ajatuskuplan sen pään päällä: "Voisikohan tästä hypätä tuonne lattialle..."


Ja Hugo 45 minuuttia myöhemmin.


Deli pyöri ikävästi jaloissa, joten se pääsi seuraamaan tapahtumaa tuolilta vierestä. Ja tarkasti se seurasikin :)

Ja vielä Hugo triplana:


Hugo ennen pesua


Hugo pesun jälkeen


Ja Hugo trimmin jälkeen


Deli ja uusi kaveri :D

Treenipäivitystä

Eilen illalla suuntasin kentälle kahdeksi tunniksi mukanani Deli ja Hugo.

Alkuun oli Delin vuoro ja lähdettiin vahvistamaan kontaktia häiriöharjoituksilla. Vaikka kenttätreeni on vasta vähitellen aloitettu Delin kanssa, kontaktia ollaan treenattu paljon kotonakin. Häiriötäkin olen jo itse siihen lisännyt, joten Deli kesti aika hyvin jo tässä vaiheessa. Kontakti pysyi kouluttajan maan potkimisesta ja pussin rapistelemisesta huolimatta.
Samalla otin muutamia perusasento treenejä. Istuminen tapahtuu noin sekunnissa, maahanmenossa yrittää pikkasen välillä fuskata jättämällä kyynäriä hiukan ilmaan. En tiedä olisinko palkannut vähän huolimattomasti joskus fuskuista vai oliko vaan niin innoissaan ettei malttanut. Samoin tehtiin myös maahanmeno treeniä niin, että kontakti pysyisi myös maassa ollessa. Tässä ei ollut ongelmia, Deli pitää aika luontaisesti kontaktin ylhäällä. Lisäksi aloitin luoksetulon (tokoliikkeen) harjoittelun muutamalla metrillä. Hyvin jää käskystä paikalleen siihen asentoon mihin sen jättää ja tulee vasta kutsusta. Käskyt tarvitsevat kuitenkin varsinkin lopussa vahvistusta että siellä todella ollaan vaikka minä tekisin vieressä tai muualla mitä. Mutta tämä nyt on tietysti selviö, kun neiti on niin pieni - tai siis nuori - vielä.

Hugon kanssa aloitettiin luoksetulon pysäytyksen treenaaminen. Ensin törppökujan läpijuoksuilla iskostettiin ettei törpöistä välitetä ja sen jälkeen pysäytys takapalkalla. Käskyksi otin suullisen, koska luulen sen olevan merkkiä vahvempi Hugolle. Palkkasin ihan ruoalla. Pallo olisi varmasti toiminut myös takapalkkana, mutta sitten kierrokset olisi noussut luultavasti sen verran korkealle, että seuraavien treenien keskittyminen olisi ollut huonoa. Ensimmäisessä pysäytyksessä Hugo veti lukkojarrutuksen. Loistavaa! Käytin kouluttajalta kokonaisia lihapullia, koska ne näkee paremmin heitettäessä. Hugon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se sai ensimmäisen lihapullan: tunki sen suuhunsa ja katsoi minua ja kouluttajaa sellanen "Täh? kokonainen lihapulla? Minulle? Ihanko totta?? YIPPII!!" -ilmeellä ;D Otin vielä pysäytyksen kaksi kertaa, molemmilla Hugolta hyvät reaktiot. Tosin se on niin nopea poimimaan näitä toimintoja, että viimeisellä kerralla se selvästi jo odotti pysäytyskäskyä vaikkei himmannutkaan. Lopetettiin vauhdikkaaseen läpijuoksuun. Pitää vaan itse olla tarkkana, että antaa käskyn ensin ja palkkaa lentää vasta sitten, että saadaan vahvistettua oikeaa asiaa.

Hugo sai samalla kertaa toisenkin uuden treenin. Otettiin paikkamakuuta piilossa. Alkuun kolme tuttua koiraa ja parin minuutin paikkamakuu. Mie tulin palkkaamaan Hugon jo päälle minuutin kohdalla, kun tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun menin oikeasti piiloon. Apuohjaajan mukaan Hugo kuitenkin makasi kuin sfinksi, eikä edes maata haistellut. Otettiin vielä toinen, jossa mukaan tuli kaksi vierasta koiraa. Tällä kertaa uskaltauduin olemaan jo heti koko ajan piilossa ensimmäisen mennessä niin hyvin. Yhtä hyvä oli tämäkin. Vähän oli kankeutta alussa itse maahanmenossa, en tiedä olisiko viileä maa tehnyt taas tepposensa sen suhteen. Jokatapauksessa hyvä treeni oli kaikin puolin ja hyviä vinkkejä tuli jatkoon Hugon kanssa.

Näimme kentällä myös Vickyä, joka oli samassa alkeisryhmässä missä treenasin Delin kanssa. Tyttö muistaa kyllä meidät ja varsinkin Delin. Pientä ininää havaittavissa molemmin puolin, kun huomasivat toisensa. Äkkiä se kuitenkin muu unohtuu, kun aletaan hommiin. Autolla Vicky kävi myös isäpappaa moikkaamassa häntä vimmatusti heiluen. Pitäisi lähteä taas joku kerta lenkille yhdessä, niin pääsisi kaverukset riehumaan keskenään.

Treeniä ja lenkkejä

Niin se vain kevät lähenee vaikkakin kiduttavan hitaasti. Eilen täällä satoi kolmen tunnin aikana yli 20 cm lunta lisää! Kolasin pihan, lähdin Joensuuhun kokoustamaan ja kun alle kolmen tunnin päästä tulin takaisin oli piha hautautunut lumeen uudelleen. Äh. Ensin oli kolattava paikka mihin parkkeerata auto ja sen jälkeen kaivettava toinen auto auton muotoja hämärästi muistuttavan lumikasan alta esiin. Tai no, siihen kohti olin toisen automme jättänyt, joten oletin sen siellä lumen alla olevan 8) Vielä yhdet hiet päälle, että sai tehtyä kävelyreitin ovelle. Vihdoin viimein kotona, hiestä märkänä. Harmi ettei tullut kuvaa otettua..

No koiriahan tämä lumen määrä ei haittaa ei sitten pätkääkään. Päinvastoin. Pihalla on niin iso kasa lunta, että se peittää taakseen siellä olevan sauna/varastorakennuksen. Tämä kukkula toimii koirien 'intervalliharjoitusten' apuna. Tänäänkin meidän porukan ja naapurin noutajien voimin poppoo juoksi (tai siis kiipeili) kukkulaa ylös alas. Se on niin jyrkkä, että Delikin muistutti lähinnä hämähäkkimiestä kiipeämässä roikkuessaan kukkulan kylessä kiinni kaikki jalat eri suuntiin osoittaen kynnet esillä. Sitten tietysti välillä kaivetaan koloja kukkulan kupeeseen ja yritetään juosta kilpaa metrisessä hangessa. Eipä siinä sitten reilun tunnin möyrimisen jälkeen tarvinnut lenkille enää lähteäkään muuten kuin käydä hihnassa vartin loppuverryttelyllä hengitys tasaamassa :D Aika rauhallisen oloista porukkaa makoilee nyt eteisessä..

Treenaamassa ollaan käyty Delin ja Hugon voimin. Doris on toistaiseksi saanut puuhailla omiaan lähinnä Kallen mukana olemalla milloin missäkin. Tosin suunnitelmahan oli, että Hugon ollessa avoimessa alkaa Doriksen valmistautuminen alokkaaseen. Tokon osalta siis. Niinpä se pitäisi nyt alkaa lunastamaan lupaustaan, ja hioa liikkeet kuntoon neidin kanssa. Tuntuu siltä, että nyt se voisi hyvin onnistuakin. Iso D taisi kokea kaamosmasennusta, kun oli niin hissukseen, mutta tänään näytti itsestään taas uusia ulottuvuuksia kiljumalla(!) heitettyjen lumipallojen perään. Kovin on särmänä ollut muutenkin, joten taitaa olla kevättä rinnassa ;)

Delin kanssa ollaan vähitellen alettua tokon alkeita tekemään ja tarkoitus olisi saada hallittavuus kuntoon niin, että aletaan lumien sulettua treenata vepeä. Mikäli neiti osoittaa uimahalukkuutta. En usko tämän muodostuvan ongelmaksi, Deli nimittäin istuu myös suihkussa B) Kalle oli tässä yksi päivä suihkuun mennessään jättänyt kylppärin oven auki. Deli päätti lähteä tutustumaan kylpyhuoneen ihmeelliseen ja yleensä suljettujen ovien takana olevaan maailmaan. Lopputuloksena minun tullessa kylppäriin Deli istuu Kallen jalkojen juuressa ihailevasti sitä kovasti kehuvaa Kallea tuijottaen. Vettä tulee naamalle ja silmiin minkä kerkeää, mutta se ei neitiä tuntunut haittaavan. Sitten vaan ylpeänä keittiöön ravistelemaan läpimärkä turkki lattialle! 8D

Hugon kanssa pitäisi sitä noutoa treenata ja treenata. Erityisesti palautusta. Samoin kapulalle meno on liiankin innokas tyyliin täysiä sinne ja sitten ei ehdi jarruttaa kunnolla. Mammaa vaa nyt vähän laiskottaa... Pitäis ite olla aina niin skarppina sen kanssa, kun se kuumuu nollasta sataan hetkessä minkä tahansa noutamisessa. Tosin se koe, johon alunperin tähdättiin avo-aloitus ei tule meidän kohalla onnistumaan. Olen tuolloin muualla koulutuksessa, joten pitää jokatapauksessa katsoa joku muu koe. Ohjaajan kootut selitykset kisaamisen siirtämiseksi...B) Tokokokeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä on paljon ja niihin on kohtalaisen helppo päästäkin. Ainakin jos vertaa vaikka mejä-kokeisiin...

Kerettiin käydä hierontakurssillakin iso D:n kanssa. Opeteltiin eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaisen johdolla tekemään koiran koko kropan läpikäyvä perushieronta. Hyödyllistä tietoa oli, ja aina hyvä jos pystyy itse tekemään perus ylläpitohierontaa. Tosin kyllä minä laskeskelin, että jos koko kolmen koplan illassa aikoo kunnolla hieroa niin siinä menee koko ilta. Mutta eipä se tarkoitus olekaan joka päivä tehdä. Mietin että jos kerran-kaksi kuussa tekisi kaikille ylläpitohieronnan, pysyisi lihakset vetreämpinä. Tottakai mahdollisissa kiputiloissa tms. suunnataan edelleen fysioterapeutin luokse. Toivotaan kuitenkin, että tämä ylläpito hieronta vähentäisi mahdollisten venähdysten tai lihasjumien määrää.

Lupasin viimeksi niitä kuviakin, jotka ovat edelleen (kääääk) kamerassa. Voi että miten sitä ei olevinaan saa välillä mitään aikaiseksi... *menee kiroilemaan peilikuvalleen ja palaa parempana ihmisenä koneen ääreen*. Tässä nyt ensi hätään yksi kamerakännyllä näpätty:


Sissi-Hugo maastoutuu parhaan taitonsa mukaan