Hetkiä menneeltä viikolta

Viime viikko olikin tapahtuma rikas; treeniä, mölleilyä, misseilyä ja muuta mukavaa.

Doris pääsi treenaamaan tokoa tiistaina. Lähdettiin hiomaan perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä jättöjä. Perusasennon Doris hakee hyvin ja siihen nyt treeniä ja hiomista vaikeista kulmista. Seuraaminen on pääosin hyvää ja kontakti pysyy, ehkä ajoittain hiukan jättävää. Ei nyt mikään perässä laahattava -malli, mutta silloin tällöin hetkittäin jonkinlaista hidastusta oli. Jätöissä maahanmeno on hiukan hidas. Siihen vaihdoin palkaksi taisteluleikin, josko saataisi vauhtia typsyyn ;) Alku näytti hyvältä, joten nyt reeniä, reeniä. Tavoitteena olisi ALO-startti tämän kuun lopussa.

Torstaina otettiin vepen kuivatreeniä ennen rantaan pääsyä. Tolppia ja vientiä aloteltiin Delin kanssa ja Doris hioi samaisia. Deli kantaa mielellään ja tuo, mutta on niin ahne, että namit tajutessaan ei kykene enää muuta ajattelemaan. Alkuun tolpat meni hyvin, mutta sitten Deli hokasi namit ja toisella kerralla silmissä pyöri vain nakkien kuvat. Siltä osin Deliltä jätetään siis namit pois ja siirrytään leluihin. Onpahan ensimmäinen kerta, kun tartteisi syöttää koira juuri ennen treeniä, eikä jättää syöttämättä :D
Doris ottaa vientiesineen hyvin ja viekin, mutta tuppaa sylkäisemään maahan vastaanottajan luona. Iso D alkaa siis treenata käteen luovutusta, eikä mitään muuta enää hyväksytäkään.

Perjantaina uskaltauduimme Doriksen kanssa mölliageihin sekä mölliradalle että ykkösten radalle. Möllirata meni muuten ok, mutta olin vähän myöhässä enkä saanut jarrutettua Dorista tarpeeksi kestääkseni perässä. Virheitä tuli 20 ja hyvää kokemusta :) Ykkösten radalla menikin sitten ihan pelleilyksi. Doris kuumui miun ohjausmokista ja alkoi komentaa. Teki kyllä edelleen, mutta sitten lopussa teki lentokeinun ja hyppäsi puolesta välistä puomia alas ja painui omatoimisesti puomin alla olleeseen putkeen! B) Noh, mentiin se puomi tietysti uudestaan kunnolla. Lopputuloksen tästä siis saattaa arvata. Hienoa oli kuitenkin huomata ettei sinne radalle nyt niin sika-kauheaa ollu lähteä, joten ehkä me vielä joskus uskalletaan oikeisiinkin kisoihin :)

Lauantaina Delillä oli ensimmäiset missikisat tasan 10 kuukauden ikäisenä. Tohmajärvellä oli ryhmänäyttely, jonne otimme suunnan aamupäivästä. Kehissä oli vain kaksi barbettia; Deli junnuissa ja naapuri kunnassa asustava Amy. Myönnettäköön, että odotukset oli aika jännittyneet edellisen illan harjoituksen jälkeen. Perjantaina illalla nimittäin näytin Delille ensimmäistä kertaa näyttelyhihnaa ja meno oli superpallon pomppimiseen verrattavaa. Tulin jo tuolloin siihen tulokseen etten voi juosta kehässä, vaan täytyy pikakävellä tyhmältä näyttäen :D Kehässä Deli kuitenkin käyttäytyi erittäin hyvin ja ravasi kuin olisi ollut siellä ennenkin. Ehkä tähän vaikutti myös reissuväsymys, sillä mentiin kaverin kanssa ajoissa, kun hänen koiran kehä oli aamupäivästä ja Deli pääsi kehiin vasta kahden jälkeen. Jokatapauksessa tulos oli erinomainen :) ERIähän myö sieltä lähdettiin hakemaan, ja se saatiinkin, mutta makean lisän teki ihka ensimmäinen SERTi ja ROP. Ei olisi siis paljoa paremmin enää voinut mennä :))

Sunnuntaina aamulla harkattiin sitten agikentällä Doriksen kanssa niitä kontakteja, jotka takkusivat mölleissä. Siihen tulokseen tultiin, että saan pirun aikaisessa vaiheessa jo jarruttaa Dorista ettei se painele sinne liian kovaa. On kyllä super-paljon oppimista meikeläisellä tuon agilityn (niinkun kaiken muunkin 8D) suhteen. Mutta oppia ikä kaikki!

Nuudla rassukka jäi vähän paitsioon treenien suhteen, mutta syystä. Nuge nimittäin tapasi vapun tienoilla tyttöystävän, ja sillä jäi jotenkin hormoonit hyrräämään tai jotain. Ihmeellinen ininä ja vinkuminen on jatkunut ja herra on vähintäänkin liekeissä koko ajan. Siinä sitä sitten onkin taas tulta ja tappuraa vastakkain, kun minähän en moisesta sirkuksesta palkkaa treenikentälle viemällä ja piste. Niinpä kun Nuudla ei tajunnut käyttäytyä kotona, ei ollut tulemista mukaan. Ei ole kivaa ei, mutta tuottaa jo tulosta ja nyt alkaa herralta löytyä taas käytöstapoja :) Maanantaina otettiin sitten ihan hitusen tokoa kotona ja lähettiin sitten lenkille ihan kaksistaan vaan minä ja Nuge. Oli poika niin onnessaan ettei riemulla rajaa. Käveltiin kylällä myöhällä illalla tunnin verran ja Nuge sai kävellä vapaana. Loppu illan Nuge oli sitten liimautuneena onnellisena miun lahkeeseen kiinni. Ihanainen Nuudeli :)

Kaiken kakkiaan viikko soljui ohitse kovin nopeasti, kun puuhaa riitti koko ajan. Tällä viikolla edessä taas uudet haasteet... Lopuksi vielä kuva Delistä missikisojen jälkeen.

Agikoulutuksessa

Maanantaita vietettiin Sari Vähäniityn agilitykoulutuksessa Doriksen kanssa. Mukaan lähdettiin tietysti hakemaan uusia vinkkejä ja vähän katsomaan tarkemmin kuinka kivinen tie meillä on edessä mikäli kisoihin mielii :D Tällä kerralla minulla on liittää myös ratapiirros tähän, johon jouduin vähän muuttelemaan numeroiden paikkaa kun olivat toisten radan mukaan numeroitu. Älkää siis valkoisista läikistä välittäkö ;)

Meidän ryhmän alkaessa rata muokattiin 20 esteen radaksi. Ilmoitin minut ja Doriksen aloittelijoiksi, jota me todella ollaankin. Meidän vuorolla aloitettiin siis pilkkomalla rata kahtia, ensin ekat kymmenen ja sitten vikat kymmenen estettä. Rataan tutustuttaessa vaikutti aika haasteelliselle, kun on vain muutaman radan eläessään mennyt. Kokeilemaan lähdettiin kuitenkin avoimin mielin.

Ykkösestä kymppiin ohjaus meni itsellä yllättävän hyvin ja Doris kääntyy tosi napakasti pienessäkin tilassa. Siitä jatkui kepeille, joille tuli kyllä pirun kiire, kun pituudelta ohjaa putkeen ja Doris todellakin irtoaa sinne samantien. Sai niinkun juosta ihan oikeasti. Kepit on meillä vielä epävarmat, joten ne mentiin rauhassa. Tulokulma kepeille tuntui kanssa itestä aika vaikealle. Tosin en minä mitään agista tiedä, joten saattaa se vanhalle tekijälle olla helppokin. Siitä jatkettiin sitten esteet 12-20. A:n jälkeinen hyppy osottautui haastavaksi, koska Dorista ei ole opetettu pysähtymään kokonaan kontaktilla. Minä viisaana näin halusin 8D Kiirehän se tuli siinäkin. Loppuosa meni kuitenkin hyvin, joten Sari lisäsi vielä esteet 21-26. Eli otettiin uudestaan alusta ja muurin jälkeen pussiin vaan ja siitä eteenpäin. Siinäkin taas pirun pitkä suora, että jalat alle vaan! Pussin jälkeisen hypyn jälkeen takaleikkauksella putkeen ja sitten oli taas elämä helpompaa :)

Kaiken kakkiaan palaute meille oli, että ohjaukseni on selkeää (tämän todisteeksi haluaisin kyllä videopätkää, se ei nimittäin aina siltä tuntunut kun jalat oli ainakin kolmella solmulla) ja Doris kuuntelee hyvin. Sillä on myös vauhtia ja se irtoaa, joka aiheuttaakin meikeläiselle aina silloin tällöin pieniä probleemia :D Jokatapauksessa lopputulema oli, että kepit ja kontaktit kuntoon, niin ollaan kuulemma kisavalmiita! Tai siis koira on. Joku voisi viedä sen sitten kisoihin? Anyone?? Ohjaaja tarttee vielä henkistä, fyysistä, psyykkistä ja vaikka mitä valmennusta. Kauhea ajatus, että ensimmäisiin kisoihin pitäisi jossain vaiheessa mennä. Apua. No, sitä ei vielä murehdita vaan lähdetään heti sunnuntai aamuna treenaamaan kontakteja lisää ;)

Agia ja grillikauden avajaiset

Eilen suunnistimme aamulla varhain agikentälle. Koko lauma oli mukana vaikka tositoimiin olikin menossa vain iso D. Treenissä oli kaksi lyhyempää ratapätkää, ja aika tiiviitä sellaisia. Oli sitten talvella aurattu lumet keskelle agikenttää vaikka muuta lääniä ympärillä olisi ollut useampi tuhat neliötä. Että kiitosta vaan kivat auramiehet. Niinpä kentän jakoi kahtia vielä lumivalli, joten tehtiin radat vallin molemmin puolin, missä kenttä oli jo kuiva.

Treeni meni hyvin nyt, kun parin aikaisemman ratatreenin siivittämänä olen tajunnut, että Doris kyllä osaa ja lukee ohjausta erittäin hyvin. Taisin itse jumahtaa jossain vaiheessa siihen ajatukseen, että minulla on aloitteleva koira, joka ei vielä osaa paljon mitään. Aivan kuin treenissä ei mitään olisi koskaan tehty. Sitten vielä tauko päälle ja tuntui, että ollaan aloitusruudussa sekä Doris että minä. Kun sitten lähdettiin talvitauon jälkeen treenaamaan oli lopputulos aika yllättävä, ja sen seurauksena minäkin tajusin ruveta luottamaan koiraani ja keskittymään ohjaamiseen.

Muutama viikko sitten mentiin siis Doriksen kanssa ensimmäisen kerran kunnon kisarataa. Se meni aika hyvin siihen nähden, että takana oli melkein muutaman kuukauden agitauko. Oli medi2 rata, ihanneaikana 47s. Doriksen kanssa suoritettiin se 55s. ja yksi virhe kepeillä. Tosin aikaa lisäsi minun idiotismi kuten; puomin alastulolla aloin varmistella ja huusin sitten "seis" B) mitä en ikinä normaalisti agissa edes käytä. Noh, Doris kuuntelee radalla. Eli toisinsanoen se veti liinat kiinni puomilla ja pysähtyi kun seinään katsoen minuun ilmeellä "Mitäs tää nyt on? Miksi tänne piti pysähtyä?". Että "hyvä hyvä" minä! Tuossa varmaan muutama sekunti tuhraantui.. Mutta maaliin päästiin kunnialla ja ehjin nahoin.

Heti putkeen saatiin parin viikon päästäkin ratatreeniä, jossa harjoiteltiin mm. pakkovalssia, niistoa, niistosokkaria ja mitä näitä hienoja nimityksiä nyt on. Itse aivan pihalla. Tuntuu että edelleen näistä ohjaus-kuvioista puhuttaessa itse seilaa jossain ulapalla onnellisen tietämättömänä mistä muut puhuu... Mutta kai se siitä ajan kanssa radanluku taitokin kasvaa ja tehdessä jää ohjaus-kuvioiden nimet mieleen. Toivottavasti. Hienoa kuitenkin huomata miten nämä ohjaukset toimivat ja että koira kyllä menee kun vain ohjaaja kunnolla ohjaa.

Eilen otin myös Delin kerran kentälle, kun oli aikaa. Mentiin vain hyppyä, rimat maassa tietenkin ja siinä vähän ohjausta. Samalla jätin sen pari kertaa, kävin kiertelemässä kenttää ja palkkasin paikoillaan pysymisestä. Ei ollutkaan alkuun kovin helppo homma. Jätin Delin esteen taakse, niin se alkaa pomppia siellä paikoillaan kuin superpallo. Kerran jos toisen sain käydä sen käskyttämässä uudestaan istumaan. Joku jo kysyi kentän laidalta, että tartteeko tulla pitämään :D Mutta minähän en moiseen pelleilyyn ala. Korjaan sen vaikka kymmenen kertaa, mutta sen on opittava istumaan siinä mihin sen jätän kunnes toisin käsken. Joku opettaa näin, joku toisin. Minä tykkään, että voin treenissä kuin treenissä jättää koiran istumaan tai maahan ja siinä se pysyy kunnes olen valmis. Ei pääse koira turhaan haahuilemaan treenikentällä ja oppii rauhoittumaan paikoilleen. Itse pystyy esim. käymään treenin rauhassa apuohjaajan kanssa läpi, jos on tarvetta jne.

Näin kentällä myös Hugon tyttöä Vickyä, joka aloitti agilityn alkeet. Isäpappa ei tällä kerralla päässyt treeniin mukaan, vaan Hugolle on viikon aikana muuta puuhaa luvassa.

Illalla avattiin kesän grillikausi ja auringon paistaessa lämpimästi grillailtiin pienessä kaveriporukassa. Kauden avajaiset erosivat normaaleista, sillä porukka oli pieni ja bileet sen verran rauhalliset, että myös karvainen lauma pääsi mukaan. Koirat juoksentelivat pihalla ja lopulta rauhottuivat meidän kanssa grillin ympärille. Makkaran tuoksulla oli varmaan tämän kanssa jotain tekemistä...;D Hugo tosin vasta klaniksi ajettuna ei arvostanut maa-paikkaa ja kun auto oli lähellä kontti auki, niin herra halusi omaan pehmeään petiin makoilemaan. Siellä se sitten häkissään lepäili hyvin tyytyväisen ja rauhallisen näköisenä, kun kaikki olivat aivan vieressä sen vahtivan silmän alla. Doris ja Deli sen sijaan mielummin kurottelivat kaulaansa grilliinpäin sieraimet kovasti tuhisten. Kaveri käski jossain vaiheessa Doriksen maahan ja antoi sille makkarapalan. Tyttö ei ihan tyhmä ole, ja kierti myös muut ja meni aina kohdalla maahan häntä kovasti viuhtoen ja silmiin tapittaen :D Että "ikinä en ole ruokaa saanut, joten voisitko vähän..."

Tänään alkoi lomaviikko ja päivällä suuntaamme jälleen agikoulutukseen. Katsotaan mitä uusia vinkkejä saamme matkaevääksi.

Lopuksi vielä muutama kuva Hugon trimmaus-operaatiosta parin viikon takaa, jota seuraamassa oli myös Deli.


Hugo ennen trimmiä. Voin melkein nähdä ajatuskuplan sen pään päällä: "Voisikohan tästä hypätä tuonne lattialle..."


Ja Hugo 45 minuuttia myöhemmin.


Deli pyöri ikävästi jaloissa, joten se pääsi seuraamaan tapahtumaa tuolilta vierestä. Ja tarkasti se seurasikin :)

Ja vielä Hugo triplana:


Hugo ennen pesua


Hugo pesun jälkeen


Ja Hugo trimmin jälkeen


Deli ja uusi kaveri :D

Treenipäivitystä

Eilen illalla suuntasin kentälle kahdeksi tunniksi mukanani Deli ja Hugo.

Alkuun oli Delin vuoro ja lähdettiin vahvistamaan kontaktia häiriöharjoituksilla. Vaikka kenttätreeni on vasta vähitellen aloitettu Delin kanssa, kontaktia ollaan treenattu paljon kotonakin. Häiriötäkin olen jo itse siihen lisännyt, joten Deli kesti aika hyvin jo tässä vaiheessa. Kontakti pysyi kouluttajan maan potkimisesta ja pussin rapistelemisesta huolimatta.
Samalla otin muutamia perusasento treenejä. Istuminen tapahtuu noin sekunnissa, maahanmenossa yrittää pikkasen välillä fuskata jättämällä kyynäriä hiukan ilmaan. En tiedä olisinko palkannut vähän huolimattomasti joskus fuskuista vai oliko vaan niin innoissaan ettei malttanut. Samoin tehtiin myös maahanmeno treeniä niin, että kontakti pysyisi myös maassa ollessa. Tässä ei ollut ongelmia, Deli pitää aika luontaisesti kontaktin ylhäällä. Lisäksi aloitin luoksetulon (tokoliikkeen) harjoittelun muutamalla metrillä. Hyvin jää käskystä paikalleen siihen asentoon mihin sen jättää ja tulee vasta kutsusta. Käskyt tarvitsevat kuitenkin varsinkin lopussa vahvistusta että siellä todella ollaan vaikka minä tekisin vieressä tai muualla mitä. Mutta tämä nyt on tietysti selviö, kun neiti on niin pieni - tai siis nuori - vielä.

Hugon kanssa aloitettiin luoksetulon pysäytyksen treenaaminen. Ensin törppökujan läpijuoksuilla iskostettiin ettei törpöistä välitetä ja sen jälkeen pysäytys takapalkalla. Käskyksi otin suullisen, koska luulen sen olevan merkkiä vahvempi Hugolle. Palkkasin ihan ruoalla. Pallo olisi varmasti toiminut myös takapalkkana, mutta sitten kierrokset olisi noussut luultavasti sen verran korkealle, että seuraavien treenien keskittyminen olisi ollut huonoa. Ensimmäisessä pysäytyksessä Hugo veti lukkojarrutuksen. Loistavaa! Käytin kouluttajalta kokonaisia lihapullia, koska ne näkee paremmin heitettäessä. Hugon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se sai ensimmäisen lihapullan: tunki sen suuhunsa ja katsoi minua ja kouluttajaa sellanen "Täh? kokonainen lihapulla? Minulle? Ihanko totta?? YIPPII!!" -ilmeellä ;D Otin vielä pysäytyksen kaksi kertaa, molemmilla Hugolta hyvät reaktiot. Tosin se on niin nopea poimimaan näitä toimintoja, että viimeisellä kerralla se selvästi jo odotti pysäytyskäskyä vaikkei himmannutkaan. Lopetettiin vauhdikkaaseen läpijuoksuun. Pitää vaan itse olla tarkkana, että antaa käskyn ensin ja palkkaa lentää vasta sitten, että saadaan vahvistettua oikeaa asiaa.

Hugo sai samalla kertaa toisenkin uuden treenin. Otettiin paikkamakuuta piilossa. Alkuun kolme tuttua koiraa ja parin minuutin paikkamakuu. Mie tulin palkkaamaan Hugon jo päälle minuutin kohdalla, kun tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta kun menin oikeasti piiloon. Apuohjaajan mukaan Hugo kuitenkin makasi kuin sfinksi, eikä edes maata haistellut. Otettiin vielä toinen, jossa mukaan tuli kaksi vierasta koiraa. Tällä kertaa uskaltauduin olemaan jo heti koko ajan piilossa ensimmäisen mennessä niin hyvin. Yhtä hyvä oli tämäkin. Vähän oli kankeutta alussa itse maahanmenossa, en tiedä olisiko viileä maa tehnyt taas tepposensa sen suhteen. Jokatapauksessa hyvä treeni oli kaikin puolin ja hyviä vinkkejä tuli jatkoon Hugon kanssa.

Näimme kentällä myös Vickyä, joka oli samassa alkeisryhmässä missä treenasin Delin kanssa. Tyttö muistaa kyllä meidät ja varsinkin Delin. Pientä ininää havaittavissa molemmin puolin, kun huomasivat toisensa. Äkkiä se kuitenkin muu unohtuu, kun aletaan hommiin. Autolla Vicky kävi myös isäpappaa moikkaamassa häntä vimmatusti heiluen. Pitäisi lähteä taas joku kerta lenkille yhdessä, niin pääsisi kaverukset riehumaan keskenään.

Treeniä ja lenkkejä

Niin se vain kevät lähenee vaikkakin kiduttavan hitaasti. Eilen täällä satoi kolmen tunnin aikana yli 20 cm lunta lisää! Kolasin pihan, lähdin Joensuuhun kokoustamaan ja kun alle kolmen tunnin päästä tulin takaisin oli piha hautautunut lumeen uudelleen. Äh. Ensin oli kolattava paikka mihin parkkeerata auto ja sen jälkeen kaivettava toinen auto auton muotoja hämärästi muistuttavan lumikasan alta esiin. Tai no, siihen kohti olin toisen automme jättänyt, joten oletin sen siellä lumen alla olevan 8) Vielä yhdet hiet päälle, että sai tehtyä kävelyreitin ovelle. Vihdoin viimein kotona, hiestä märkänä. Harmi ettei tullut kuvaa otettua..

No koiriahan tämä lumen määrä ei haittaa ei sitten pätkääkään. Päinvastoin. Pihalla on niin iso kasa lunta, että se peittää taakseen siellä olevan sauna/varastorakennuksen. Tämä kukkula toimii koirien 'intervalliharjoitusten' apuna. Tänäänkin meidän porukan ja naapurin noutajien voimin poppoo juoksi (tai siis kiipeili) kukkulaa ylös alas. Se on niin jyrkkä, että Delikin muistutti lähinnä hämähäkkimiestä kiipeämässä roikkuessaan kukkulan kylessä kiinni kaikki jalat eri suuntiin osoittaen kynnet esillä. Sitten tietysti välillä kaivetaan koloja kukkulan kupeeseen ja yritetään juosta kilpaa metrisessä hangessa. Eipä siinä sitten reilun tunnin möyrimisen jälkeen tarvinnut lenkille enää lähteäkään muuten kuin käydä hihnassa vartin loppuverryttelyllä hengitys tasaamassa :D Aika rauhallisen oloista porukkaa makoilee nyt eteisessä..

Treenaamassa ollaan käyty Delin ja Hugon voimin. Doris on toistaiseksi saanut puuhailla omiaan lähinnä Kallen mukana olemalla milloin missäkin. Tosin suunnitelmahan oli, että Hugon ollessa avoimessa alkaa Doriksen valmistautuminen alokkaaseen. Tokon osalta siis. Niinpä se pitäisi nyt alkaa lunastamaan lupaustaan, ja hioa liikkeet kuntoon neidin kanssa. Tuntuu siltä, että nyt se voisi hyvin onnistuakin. Iso D taisi kokea kaamosmasennusta, kun oli niin hissukseen, mutta tänään näytti itsestään taas uusia ulottuvuuksia kiljumalla(!) heitettyjen lumipallojen perään. Kovin on särmänä ollut muutenkin, joten taitaa olla kevättä rinnassa ;)

Delin kanssa ollaan vähitellen alettua tokon alkeita tekemään ja tarkoitus olisi saada hallittavuus kuntoon niin, että aletaan lumien sulettua treenata vepeä. Mikäli neiti osoittaa uimahalukkuutta. En usko tämän muodostuvan ongelmaksi, Deli nimittäin istuu myös suihkussa B) Kalle oli tässä yksi päivä suihkuun mennessään jättänyt kylppärin oven auki. Deli päätti lähteä tutustumaan kylpyhuoneen ihmeelliseen ja yleensä suljettujen ovien takana olevaan maailmaan. Lopputuloksena minun tullessa kylppäriin Deli istuu Kallen jalkojen juuressa ihailevasti sitä kovasti kehuvaa Kallea tuijottaen. Vettä tulee naamalle ja silmiin minkä kerkeää, mutta se ei neitiä tuntunut haittaavan. Sitten vaan ylpeänä keittiöön ravistelemaan läpimärkä turkki lattialle! 8D

Hugon kanssa pitäisi sitä noutoa treenata ja treenata. Erityisesti palautusta. Samoin kapulalle meno on liiankin innokas tyyliin täysiä sinne ja sitten ei ehdi jarruttaa kunnolla. Mammaa vaa nyt vähän laiskottaa... Pitäis ite olla aina niin skarppina sen kanssa, kun se kuumuu nollasta sataan hetkessä minkä tahansa noutamisessa. Tosin se koe, johon alunperin tähdättiin avo-aloitus ei tule meidän kohalla onnistumaan. Olen tuolloin muualla koulutuksessa, joten pitää jokatapauksessa katsoa joku muu koe. Ohjaajan kootut selitykset kisaamisen siirtämiseksi...B) Tokokokeissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä on paljon ja niihin on kohtalaisen helppo päästäkin. Ainakin jos vertaa vaikka mejä-kokeisiin...

Kerettiin käydä hierontakurssillakin iso D:n kanssa. Opeteltiin eläinfysioterapeutti Heli Kapanen-Lappalaisen johdolla tekemään koiran koko kropan läpikäyvä perushieronta. Hyödyllistä tietoa oli, ja aina hyvä jos pystyy itse tekemään perus ylläpitohierontaa. Tosin kyllä minä laskeskelin, että jos koko kolmen koplan illassa aikoo kunnolla hieroa niin siinä menee koko ilta. Mutta eipä se tarkoitus olekaan joka päivä tehdä. Mietin että jos kerran-kaksi kuussa tekisi kaikille ylläpitohieronnan, pysyisi lihakset vetreämpinä. Tottakai mahdollisissa kiputiloissa tms. suunnataan edelleen fysioterapeutin luokse. Toivotaan kuitenkin, että tämä ylläpito hieronta vähentäisi mahdollisten venähdysten tai lihasjumien määrää.

Lupasin viimeksi niitä kuviakin, jotka ovat edelleen (kääääk) kamerassa. Voi että miten sitä ei olevinaan saa välillä mitään aikaiseksi... *menee kiroilemaan peilikuvalleen ja palaa parempana ihmisenä koneen ääreen*. Tässä nyt ensi hätään yksi kamerakännyllä näpätty:


Sissi-Hugo maastoutuu parhaan taitonsa mukaan

Uusia rutiineja

Onpa taas päiviä päässyt vierähtämään viimeisimmästä päivityksestä. Monesti sitä ajattelee sen päivityksen tekevänsä, mutta käytännössä aika vain tuntuu aina loppuvan kesken. Niin, seli seli sanoo joku tätä lukiessaan. Ja onko mikään ärsyttävämpää kuin nettisivut, joita ei päivitetä?? 8D

Mutta asiaan (vihdoin). Kun pakkaset hellitti päästiin Nugen kanssa taas tokoakin reenailemaan. Tosin tiistaina emäntä nukahti töiden jälkeen sohvalle istualteen, joten treenit jäi väliin B) Muutama päivä aikaisemmin alettiin avo-liikkeitä käymään vähitellen läpi. Kyllä se on se nouto, josta kaikki on kiinni. Herrahan ei meinaa housuissaan pysyä, kun kapula lentää. Enkä tarkoita etteikö se pysyisi paikallaan vaikkei sekään varmaa ole. Mutta ääntä lähtee kuin pienestä kylästä. O ou, TÖITÄ tiedossa.

Pieni riiviö se vain kasvaa, eikä ole enää niin pieni. Delin säkä hipoo kohta Doriksen lukemia. Aivot paketista puuttuu kuitenkin edelleen. Olen vakuuttunut, että ne jäivät Zürichin lentokentälle lähtö hässäkässä. Okei, annettakoon kunniaa ipanalle sen verran että se on alkanut näyttää barbetmaisia merkkejä, ja osaa rauhoittua esimerkiksi vieraiden tullessa. Itseasiassa kun tarkemmin ajattelee, se käyttäytyy kaikista siivommin kun on vieraita. Vieraskorea riiviö. Kun ovi sitten sulkeuuu vieraiden perässä voi käytöstavat vetää vessasta alas. Niinpä Delin huomiointi onkin viime aikoina ollut kovin rajallista. Neiti on silmin nähden ihmeissään, jos kukaan ei kiinnitä hölmöilyyn mitään huomiota. Sitten voikin rauhassa mennä luita syömään. Tätä rataa siis jatkunee vielä jonnin aikaa..

Deli on myös osoittanut mieltään yksin ollessaan. Saa Hugon ja Doriksen näyttämään suorastaan enkeleiltä kun muistelee niiden pentuaikaa. Doriskin varmaan helpoin pentu ikinä. Mitään pahaa tehnyt. No joo, kerran söi niitä kenkiä (huomaa: todellakin kenkiä ei kengät, kaikki kahdeksan paria), mutta siinä se. Delille saa rajata koko ajan jonkun alueen jostain jne., eikä silti ole hyvä. Tänään Deli vietti päivän eteisessä. Siis isossa eteisessä, ei missään tuulikaapissa. Hugo ja Doris oli portin takana olohuoneessa, mutta niillä oli näköyhteys Deliin. Karsin eteisestä kaiken mahdollisesti rikottavan pois ja vuorasin lattian luilla. Kotia tullessa odotti iloinen yllätys, mitään pahoja ei oltu tehty, eikä ollut tarpeitakaan sisälle tullut. Hyvä Deli. Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee :D

Tämän Delin yksinolon levottomuuden vuoksi ollaan opeteltu uusi rutiini mm. aamulenkille. Ensin mennään metsän kautta, jolloin saa juosta vapaana ja käydä tarpeillaan. Tämän jälkeen jatketaan matkaa hihnassa kylällä. Matkalla pysähdellään niin paljon kuin talutettavat haluavat; luetaan aamun "lehti" siis. Ihan muutamien kortteleiden ympäri vain. Kuitenkin niin, että puolen tunnin lenkki, josta osa on haistelua. Virikkeitä. Tämä tuntuu rauhoittavan aika hyvin myös pikku ipanaa.
Muutenkin on tullut lenkkeiltyä hihnassa nyt vähän enemmän. Pitihän se vihdoin opettaa Delille hihnakävelyä B) Tosin Doris ei oikein hihnassa tee muuta kuin marssi vakaasti eteenpäin, joten se saa itseoikeutetusti kävellä kylilläkin ilman hihnaa. Jostain syystä tuolloin voi haistella ja merkkailla. Hihnassa sitä ei voi tehdä.

Doris oli myös ainoa, joka osasi juosta Kallen hyvän hihnajuoksun kriteerit täyttävästi. Alkuun hihnan päässä oli Hugo, kunnes Kalle joutui toteamaan sen lähinnä hyppivän hänen juostessa. Vaihdettiin Deliin, joka taas heittäytyi niin mamman tytöksi, että siitä tuli perässä raahattava malli. Vielä yksi vaihto ja Doris hihnan päähän. Doris osasi homman, niinpä Doris pääsee ainoana myös Kallen juoksulenkeille mukaan. Täytynee alkaa opettaa muitakin juoksemaan hihnassa. Kokeilin kyllä itsekin Hugon ja Delin kanssa (yhtäaikaa!), eikä se minusta mitenkään vaikeaa ollut... Miehet ovat vaikea laji ymmärtää.

Olisi joitain tuoreita kuviakin, mutta pidetään vielä hulluja jännityksessä ja latailen ne tässä joku päivä. Nyt sitten porukalla miettimään, että kenestähän se oikein puhuu? ;D

Viikonlopun tokoilut

Lauantaina starttasimme Hugon kanssa Pieksämäellä tokokokeissa. Vähän alkoi edellisinä päivinä mietityttämään koko osallistuminen, kun mittari näytti -35 lukemia. Vaikka koe hallissa olikin eli lunta ei ollut, niin kylmä halli kuitenkin. Koeaamuna lukemat olivat kuitenkin laskeneet -28 ja startti oli vasta päivällä, joten matkaan lähdettiin.

Kisaamaan mukaan lähti myös treenikaveri Eija lapinkoira Vipin kera. Vielä käytiin matkalla noukkimassa turistiksi mukaan Vicky, ja kotoa lähti Hugon lisäksi Deli. Niin käännettiin keula kohti Pieksämäkeä auto koiria täynnä :) Doris pääsi päiväksi Kallen mukaan nauttimaan yksin kaikesta huomiosta ;)

Deli lähti mukaan opettelemaan malttamista ja siedättymään autossa odotteluun. Kisapaikoilla kun joutuu aina jonnin verran odottelemaan, ja niitä olisi Delille tulevaisuudessa luvassa... Toivottavasti. Vicky lähti mukaan, kun kotimatkalla oli tarkoitus tavata kasvattaja, joten pääsisi hän pitkästä aikaa tyttöä näkemään. Hugo ja Vippi oli tietysti kisakehiin menossa.

Ihan mukavasti laski pakkanen matkalla, ja perillä oli enää -23, kun saavuttiin. Autollekin löytyi paikka auringosta, ja vielä lisälämmitin päälle tuhisemaan, niin hyvin tarkeni karvaiset ystävämme siellä. Pakkanen oli verottanut jonkun verran osanottajia, ja päästiin aika nopeasti suorituksiin.

Kaikista ylpein olen Hugon paikkamakuusta. Ei Hugon viereinen, mutta seuraava koira nimittäin lähti kesken paikkamakuun ja paineli Hugon luokse sitä nuuskimaan. Hugo katsoi vierasta koiraa kerran ja sen jälkeen makasi kuin sfinksi konsanaan siinä mihin sen olin jättänyt. Kun ohjaaja kytki kyseisen koiran, lähti kohta se Hugon viereinen koira taaplailemaan. Se ei sentään luokse mennyt, mutta vieressä himmasi koko loppu ajan. Tähänkään Hugo ei kiinnittänyt huomiota. Aivan loistava suoritus Hugolta! Ei todellakaan noin kovassa häiriössä olla paikkamakuuta treenattu, ja kyllä tuollaisessa tilanteessa treenistä huolimatta monella on mennyt pieleen. Kyllä oli hyvä mieli, kun liikkuri käski palata koirien luo :)

Vähän meillä oli liikaa virtaa, ja Hugo innostui kehään menosta niin kovin, että seuraamisissa se pikkasen edisti. Juoksuosuudella tuli jokunen hypähdys myös. 8 ja 8,5 oli arvosanat. Liikkeestä maahanmenosta 9. Pinna putosi jälleen siitä edistämisestä seuraamisessa. Luoksetulossa tapahtui jotain mystistä; Hugo on opetettu tulemaan suoraan sivulle ja nyt se tuli pienen mutkan kautta eteen. Liikkuri tietysti käskytti siinä vaiheessa vielä "käsky" ja otin sen siitä sivulle. 9 tuli, kun oli vinossa edessä. Liikkeestä seisomisessa annoin käsimerkin suullisen lisäksi ja kaksoiskäskystä kaksi pinnaa pois, arvosanaksi siis 8. Estehyppy meni nappiin, siitä kymppi ja kokonaisvaikutuksesta 8. Päivän tulos ALO1 pistein 178 ja luokan toinen. Tämä tiesi plakkariin myös TK1 koulutustunnuksen.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen meiän tekemiseen. Pystyin jopa psyykkaamaan itseni sellaiseen tilaan etten juurikaan jännittänyt, ja tämä näkyi suorituksessa. Niin kun kykenisi tekemään joka ikinen kerta! On vaan opeteltava kisaamaan myös henkisesti. Lisäksi kaveri sanoi Hugon hännän heiluneen hullun lailla koko suorituksen ajan. Mikä sen hienompaa kuin tietää, että koira oikeasti tykkää siitä tekemisestä, eikä se ole väkisin vääntämistä. Tokosta sitä tuntuu joskus helposti tulevan...

Päivän plussat siis Hugon paikkamakuu, oma kisa mielentila ja sitä myötä Hugon iloinen tekeminen. Lisäksi myös Eija ja Vippi teki hienon ykköstuloksen, joten reissu meni putkeen :)) Nyt odotellaan pakkasia lauhtuviksi inhimillisempiin lukemiin, niin päästään treenaamaan kunnolla avoimen liikeitä. Tässä voisi ottaakin tämän vuoden tavoitteeksi TK2:sen.