Uusia rutiineja

Onpa taas päiviä päässyt vierähtämään viimeisimmästä päivityksestä. Monesti sitä ajattelee sen päivityksen tekevänsä, mutta käytännössä aika vain tuntuu aina loppuvan kesken. Niin, seli seli sanoo joku tätä lukiessaan. Ja onko mikään ärsyttävämpää kuin nettisivut, joita ei päivitetä?? 8D

Mutta asiaan (vihdoin). Kun pakkaset hellitti päästiin Nugen kanssa taas tokoakin reenailemaan. Tosin tiistaina emäntä nukahti töiden jälkeen sohvalle istualteen, joten treenit jäi väliin B) Muutama päivä aikaisemmin alettiin avo-liikkeitä käymään vähitellen läpi. Kyllä se on se nouto, josta kaikki on kiinni. Herrahan ei meinaa housuissaan pysyä, kun kapula lentää. Enkä tarkoita etteikö se pysyisi paikallaan vaikkei sekään varmaa ole. Mutta ääntä lähtee kuin pienestä kylästä. O ou, TÖITÄ tiedossa.

Pieni riiviö se vain kasvaa, eikä ole enää niin pieni. Delin säkä hipoo kohta Doriksen lukemia. Aivot paketista puuttuu kuitenkin edelleen. Olen vakuuttunut, että ne jäivät Zürichin lentokentälle lähtö hässäkässä. Okei, annettakoon kunniaa ipanalle sen verran että se on alkanut näyttää barbetmaisia merkkejä, ja osaa rauhoittua esimerkiksi vieraiden tullessa. Itseasiassa kun tarkemmin ajattelee, se käyttäytyy kaikista siivommin kun on vieraita. Vieraskorea riiviö. Kun ovi sitten sulkeuuu vieraiden perässä voi käytöstavat vetää vessasta alas. Niinpä Delin huomiointi onkin viime aikoina ollut kovin rajallista. Neiti on silmin nähden ihmeissään, jos kukaan ei kiinnitä hölmöilyyn mitään huomiota. Sitten voikin rauhassa mennä luita syömään. Tätä rataa siis jatkunee vielä jonnin aikaa..

Deli on myös osoittanut mieltään yksin ollessaan. Saa Hugon ja Doriksen näyttämään suorastaan enkeleiltä kun muistelee niiden pentuaikaa. Doriskin varmaan helpoin pentu ikinä. Mitään pahaa tehnyt. No joo, kerran söi niitä kenkiä (huomaa: todellakin kenkiä ei kengät, kaikki kahdeksan paria), mutta siinä se. Delille saa rajata koko ajan jonkun alueen jostain jne., eikä silti ole hyvä. Tänään Deli vietti päivän eteisessä. Siis isossa eteisessä, ei missään tuulikaapissa. Hugo ja Doris oli portin takana olohuoneessa, mutta niillä oli näköyhteys Deliin. Karsin eteisestä kaiken mahdollisesti rikottavan pois ja vuorasin lattian luilla. Kotia tullessa odotti iloinen yllätys, mitään pahoja ei oltu tehty, eikä ollut tarpeitakaan sisälle tullut. Hyvä Deli. Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee :D

Tämän Delin yksinolon levottomuuden vuoksi ollaan opeteltu uusi rutiini mm. aamulenkille. Ensin mennään metsän kautta, jolloin saa juosta vapaana ja käydä tarpeillaan. Tämän jälkeen jatketaan matkaa hihnassa kylällä. Matkalla pysähdellään niin paljon kuin talutettavat haluavat; luetaan aamun "lehti" siis. Ihan muutamien kortteleiden ympäri vain. Kuitenkin niin, että puolen tunnin lenkki, josta osa on haistelua. Virikkeitä. Tämä tuntuu rauhoittavan aika hyvin myös pikku ipanaa.
Muutenkin on tullut lenkkeiltyä hihnassa nyt vähän enemmän. Pitihän se vihdoin opettaa Delille hihnakävelyä B) Tosin Doris ei oikein hihnassa tee muuta kuin marssi vakaasti eteenpäin, joten se saa itseoikeutetusti kävellä kylilläkin ilman hihnaa. Jostain syystä tuolloin voi haistella ja merkkailla. Hihnassa sitä ei voi tehdä.

Doris oli myös ainoa, joka osasi juosta Kallen hyvän hihnajuoksun kriteerit täyttävästi. Alkuun hihnan päässä oli Hugo, kunnes Kalle joutui toteamaan sen lähinnä hyppivän hänen juostessa. Vaihdettiin Deliin, joka taas heittäytyi niin mamman tytöksi, että siitä tuli perässä raahattava malli. Vielä yksi vaihto ja Doris hihnan päähän. Doris osasi homman, niinpä Doris pääsee ainoana myös Kallen juoksulenkeille mukaan. Täytynee alkaa opettaa muitakin juoksemaan hihnassa. Kokeilin kyllä itsekin Hugon ja Delin kanssa (yhtäaikaa!), eikä se minusta mitenkään vaikeaa ollut... Miehet ovat vaikea laji ymmärtää.

Olisi joitain tuoreita kuviakin, mutta pidetään vielä hulluja jännityksessä ja latailen ne tässä joku päivä. Nyt sitten porukalla miettimään, että kenestähän se oikein puhuu? ;D