Turhauttava tekemättömyys

Talo on noussut harjakorkeuteensa, mutta se on vaatinut veronsa harrastamisesta. Turhautumista alkaa olla havaittavissa nelijalkaisten ystävien keskuudessa... Doris tietysti käyttäytyy edelleen arvovaltaisen johtajan elkein hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti. Paria kertaa lukuunottamatta, jolloin sillä on pipo kiristynyt kahden kakaran jatkuvaan nahisteluun. Siinä on sitten ollut ne harvat hetket, jolloin kaikki ovat olleet muina miehinä hiljaa ja rauhallisesti Doriksen ensin näytettyä häikäisevän valkoista purukalustoaan kovin äänitehosteiden saattelemana. Kun tämä irvistys välittömästi lamauttaa muun lauman toiminnan, voi Doris jatkaa rauhassa köllöttelyä omalla uudella muhkealla pedillään. Kuka sitä nyt riehumista jaksaa katsoa, jos itse yrittää ottaa kauneusunet?

Doriksen ollessa ainoa kunnolla käyttäytyvä, Hugo ja Deli ovatkin sitten aivan oma lukunsa........ Niissä treenin puute näkyy. Jatkuva nahistelu sisätiloissa alkaa ottaa jo pattiin minuakin. Ovat toistensa korvissa ja jaloissa hampain koko ajan tai vähintäänkin juoksevat ympäri kämppää lelut suussaan. Aluksi näytti, että Hugo on koko ajan ottavana osapuolena mutta silläkin on rajansa ja nyt antaa jo Delille takaisin. Deli taas ei kunnioita Hugoa pätkääkään, vaan menee repimään sitä korvista milloin ja miten huvittaa. Tokihan ne ovat nujunneet alusta alkaen jonkun verran, mutta on sitä osattu vastaavasti rauhoittuakin. Ainakin joskus. Nyt alkaa homma karata käsistä heti aamusta alkaen =P

No, syksyn tullessa alkaa taas treeni jos toinen... Pääsee Hugo ja Deli purkamaan energiansa oikeaan osoitteeseen ;) Hugon jatkaessa agin alkeita ilmoittauduin myös BH-kurssille. Katsotaan josko sitä pääsisi jossain vaiheessa paitsi tokoilemaan, myös suorittamaan BH-kokeen. PK-puoltahan me ei nyt olla sinänsä treenattu (aivan kuin jotain muuta oltaisi), mutta ei sitä koskaan tiedä jos joskus vielä mielii vaikka jäljelle kisaamaan...
Deliltä alkaa kesän vepetreenit olla ohi ja alamme keskittyä tokoon. Deli korkkaakin tokon salat syksyllä alkavalla tokokurssilla, sillä "ylläri pylläri" minä en ole sen kanssa mitään vielä asian suhteen tähän mennessä tehnyt. Tavoitteena on kuitenkin kisaaminen, joten reeniä reeniä ja vielä kerran reeniä. Delin harrastuneisuus tuleekin rajoittumaan talven ajan siihen, koska sillä ei kerta kaikkiaan tuota keskittymiskapasiteettia vielä paljoa ole. Otetaan siis ensin nyt tokon kautta sitä hallintaa ja malttia ja mietitään sitten tulevaisuudessa lajikirjoa uudestaan.

Doris taasen on aivan oma lukunsa. Kyllä se tekemistä selvästi kaipaa ja alkaa huokailla tylsistyneesti aina minun lähtiessä, kun tietää jo ettei pääse mukaan. Se kuitenkin malttaa mielensä, eikä tee asiasta sirkusta. Doris on päässyt kesällä jonkun verran vepeilemään, mutta nyt vepekauden ollessa kohta ohi, jatkoimme jälleen agia. Ettekä usko miten voi pieni barbet olla onnellinen agiradalla! Sunnuntaina vain Doris pääsi mukaan ja se oli jo siitä kovin ylpeä. Otettiin ensin rata pätkittäin ja lopulta kokonaisena. Doris veti kuin tuulispää ja oli niin ikionnellisen näköinen radan jälkeen! Ja tietysti mamman paras kaveri koko loppu illan ;)

Kyllä minulla on vahva tunne, että tämä hetkittäin kovinkin hektinen olotila laumassa tästä rauhoittuu, kun alkaa taas normaali rytmi palautua. On se vain niin eri asia olla tekemättä mitään, jos on tottunut säännöllisiin hommiin. Koirallakin. Rakennus toki jatkuu pitkälle syksyyn, mutta laitetaan aikataulut venymään treenien verran. Eikös sitä vuorokaudessa koirakalenterin mukaan ole ainakin 28 tuntia ja viikossa vähintään 8 päivää?? :D

Leonan luona leikkimässä

Torstai aamuna suunnattiin Rautjärvelle piskuisen Leonan perheen luokse ipanaa moikkaamaan. Hugo joutui jäämään tällä kerralla kotia ja Doris ja Deli lähti Leonaa leikittämään.

Vastassa olikin varsin pörröinen ja sähäkkä neitonen. Vaikka alkuun vähän kainosteltiinkin hurjia joka puolelle sinkoilevia barbet neitejä, niin pian uteliaisuus vei voiton ja Leona yritti parhaansa mukaan pysyä isompiensa perässä. Varsinkin kun neidit löysi sen lempipallon, jonka tietysti omivat itselleen. Pikku ipana juoksi minkä vaan jaloistaan pääsi, kun Deli kirmaili palloa vinguttaen karkuun.

Onnea koeteltiin myös Doriksen kanssa. Doriksen saadessa pallon se asettui makuulle sitä vinguttamaan. Rohkeasti Leona vaan tunki kuononsa palloa kohden ja sai tietysti vähän ärräpäitä osakseen. Ipana ei tästä kuitenkaan lannistunut, hädin tuskin muutaman kymmenen sentin matkan peruutti tarkkailupaikalle ja yritti kohta uudestaan 8D

Kyllä oli tyttö kolmikolla vauhtia ja lystiä nurmikolla kirmaillessa :) Samaiselle reissulle oli varattu myös trimmeri mukaan Leonaa varten. Odotettavissa oli siis ipanan ensimmäinen trimmi, joka sujui muuten todella mallikkaasti ;) Vähän piti alkuun päästä välillä mammaa kaulailemaan, mutta suurimmaksi osaksi Leona otti trimmauksen hyvin rauhallisesti vastaan. Trimmin jälkeiset hepulitkin puuttui tältä tytöltä tyystin, kun se lähti suurta maailmaa tutkimaan ihan yhtä reippaasti ilman turkkia kuin sen kanssa.

Aikamoinen pennun rääpäle sieltä pörröisen turkin alta paljastui ja meiän neidit katsoi jo vähän siihen malliin, et "mamma mikä ihme toi on??" Ja niin nopeasti menee aika kun seuraa karvakuonojen maailman menoa, että kotiin lähtökin tuli taas aivan liian pian... Onneksi Leona on sen verran lähellä kuitenkin, että aina sinne silloin tällöin tulee ajettua. Niinpä jäämme siis innolla odottamaan milloin nähdään taas piskuinen (ehkei se silloin niin piskuinen enää olekaan...), jos tuolloin vaikka Hugokin pääsisi jälleen mukaan.

Vielä muutamat kuvat tytöistä touhussaan, mutta ensin niin kovasti huomiota kaipaava Hugo ja "tyttöjen kauluri", joka alkuun tuntui häpeän aiheelle, mutta pian osottautuikin mielellään päälle puettavaksi. Olisikohan kaikkien säälivillä katseilla ja rapsutuksilla mitään tekemistä asian kanssa.....?


"Mää olen niin kipeä...."


"Katsokaa nyt, juuri ja juuri hengissä. Voisitko vähän rapsuttaa? Mielellään tuolta kainalosta kiitos."


Tytöt pallohippasilla


Leona uhkarohkeana uhmaa Doriksenkin sanaa


Delin ja Doriksen pakollinen poseeraus -kuva


Pieni ja (vielä) pörröinen


Pikakiituri puuhissaan


Ei enää ollenkaan niin pörröinen pikku likka ;D


"Täh? Miten niin minä rotan näköinen??"

Hyviä uutisia!

Pakko se on uskoa, että kesä on ohi. Nyt sen viimein tajusi, kun eilen istuin teemuki kädessä sohvalla ulos katsellen ja lehtiä tippui tasaiseen tahtiin pihakoivusta maan kamaralle. Syksy tekee tuloaan ja niin runollista kuin se olisi ollutkin, niin ei ollut aikaa jäädä sitä enempää ihmettelemään. Kuppi kuumaa kitusiin ja koulutuskentälle mars!

Illan kalenterissa oli yhdistyksen möllitoko, jossa toimin liikkeenohjaajana. Tarkoitus oli mölleistä mahdollisesti keretä vielä Hugon kanssa aksaamaan, mutta toisin kävi. Sateisesta säästä huolimatta osallistujia saapui mölliin varsin mukavasti paikalle ja ilta venyi sen verran, että aksatreenit sai jäädä. Aksatreeneistä päästääkin niihin hyviin uutisiin, sillä olin yhteydessä Hugoa sen selän kipuilun johdosta 2009 hoitaneeseen eläinlääkäriin ja saimme luvan täysipainoiseen harrastamiseen! Tähän asti en ole Hugoa hyppyyttänyt ja lähinnä miettinyt, että voinko alkaa hyppyyttämäänkään... Se ei ole puoleentoista vuoteen oireillut, mutta halusin pelata varman päälle enkä riskeerata koiran vointia millään tavalla. Eläinlääkärin mielipide oli kuitenkin, että selkä on mitä todennäköisemmin kunnossa noinkin pitkän oireettoman jakson jälkeen. Varsinkin kun Hugo ei tosiaankaan ole puoltatoista vuotta mitään hiljaiseloa elellyt...:DD Niinpä siis pääsemme jatkamaan hyvin mielin hiljattain alkanutta agiuraa, ja katsotaan josko ohjaaja kehittyisi joskus siihen pisteeseen, että päästäisi ihan kilparadoille asti!

Lisää hyviä uutisia toi viime viikolla tulleet Vickyn PRA- ja kilpparitestit. Tyttö osottautui varsin terveeksi paketiksi, kun kilpparit oli ok, TGAA negatiivinen ja PRA-status A eli terve. Tämä oli oikein loistava uutinen :) Nyt sitten odotellaankin Vickyn osalta parin viikon päästä olevaa Savitaipaleen ryhmänäyttelyä, jossa tyttö nousee kehiin ensimmäisen kerran avoimessa luokassa.

Ryhmistä ennen pääsemme kuitenkin huomenna moikkaamaan ihanaista Leona-perroa Rautjärvelle. Koko päivä on vapaata, joten suuntaan ainakin tyttöjen kanssa pientä ipanaa moikkaamaan. Hugon mukaantulo on vielä vähän kyseenalaista, sillä kun vähän korva kenkkuilee...

Vasta vähän aikaa sitten herra satutti sen koipensa, joka muutama päivä jälkeenpäin tulehtui pahasti. Toisesta etujalasta jouduttiin poistamaan kannuskynsi kokonaan ja Hugo sai kaulurin päähänsä. Tassu vielä parani kohtalaisen nopeasti ihan lunnon keinoilla; hunajalla ja omatekoisella yrttivoiteella ;) Ja juuri kun ajattelin, että päästiin ilman ikäviä antibiootteja eteenpäin iski toiseen korvaan jonkin sortin tulehdus. Ja sitkeä tulehdus on ollutkin, sillä useamman päivän antibiootit ja putsaaminen eivät juurikaan auttaneet. Lopulta herra H piti rauhoittaa vielä kuurin alkamisen jälkeenkin, että korva saatiin tutkittua. Nyt on sitten lääkitys päällä ja putsaillaan korvaa ja hoidetaan lisäksi lääkeliuoksella. Sai se siinä rytäkässä kortisoni-piikinkin. Toivotaan, että pian hellittäisi...

Inhottaa syöttää antibiootteja ynnä muita mömmöjä. Tiedän, joskus niitä vain on pakko ottaa mutta itsellenikin ottaisin vain pakon edessä. Olen huomannut, että moni asia mihin antibiootteja herkästi määrätään, menee ohi ilmankin. Kyllä ne loppujen lopuksi "myrkkyä" elimistölle on kuitenkin, koska ne ovat aineita joita siellä ei luontaisesti ole. Siihen vielä kaikki lisä- ja säilöntäaineet päälle sekä ikävä totuus, että antibiootit tappaa myös kaikki hyvät bakteerit, niin a'vot! Ei niitä varsinaisesti tee mieli antaa edes koirille. Mutta kuten sanottu, joskus on pakko =(

Nyt kun on viiden viikon jälkeen huilinut raksalta muutaman päivän oli aikaa lähteä kunnon metsälenkillekin. Onhan karvanaamarit tietysti saaneet huidella raksalla metsässä ja pellossa koko kesän, mutta varsinaisia lenkkejä ei kyllä ole 14 tunnin työpäivien päätteeksi tehty. Tosin harvemmin siinä kolmen koplakaan on illalla enää muuta tehnyt kuin käyneet suoraan omille paikoilleen nukkumaan... Nyt sitä kai syksyn tultua taas elämä palaa vähän rauhallisempaan rytmiin. Tosin olen jo niin tottunut tähän hallittuun kaaokseen, että tämä alkaa tuntua kuin kodilta 8D

Trimmiä, taipparia, näyttelyä ynnä muuta

Niin paljon on taas tapahtunut siitä huolimatta, että on karsinut menoja yhteen kolmannekseen normaalista ettei tiedä mistä alottaisi...

Deliltä lähti turkki kaikkine päineen häntineen Helsingin ryhmiksen jälkeen. Kyllähän tuo vähän sapetti siinä mielessä ajaa, että olin useampaan näyttelyyn sen kerennyt ilmottaa. Kuitenkin kun muut juosta hihhuloi ja Deli lähinnä makoili ja läähätti, en kerta kaikkiaan tohtinut pitää sitä turkkia enää. Otin trimmerin käteen ja hetken kuluttua turkki löytyi lattialta =) Rahaa ne näyttelymaksut vain on, ja täytyy sanoa että oli ehdottomasti koko rahan arvoista nähdä Deli hihhuloimassa helpottuneena muiden kanssa! Että vieläkö niitä löytyy ketkä väittää paksun pitkän turkin eristävän lämmöltä samoin kuin kylmältä??

Muutoin ollaan vietetty paljon aikaa raksalla, mutta otin kuitenkin aikaa myös käydä Delin kanssa taippareissa Lapinjärvellä. Suureksi harmiksi tulos oli SPA0. Delin vesityöskentely on moitteetonta, jäljen meni myös hienosti ja erityisen ylpeä olen tytön suorituksesta kantaa kaadolla ollut kani autolle asti, jossa luovutti sen miulle käteen. Matkaa oli varmaan kilometri! Haku oli vähän suppeaa, mutta laukaus oli kuitenkin se, johon homma kaatui. Laukausta Deli silmin nähden säpsähti, eikä enää jatkanut hakuaan sen jälkeen, jolloin suoritus on hylätty. Se on kyllä laukauksen kuullut ennenkin, etten oikein osaa sanoa miksi se reagoi niin voimakkaasti kuin reagoi... Toisaalta nuori, kokematon koira, joten näin se vaan voi mennä. Olihan se älytön pettymys, mutta eipä sitä voi jäädä märehtimään sen enempiä.

Taipparireissulla oli turisteina mukana sekä Hugo että Vicky, joka saatiin viikoksi meille hoitoon isäntäväen lomaillessa. Oma isäntä oli siis kotona Doriksen kanssa kahden. Doris olikin katsonut tilaisuutensa koittaneen ja tehnyt poikkeuksen sääntöön, kun meiltä ei olkkarin pöydältä ole sapuskaa ennen hävinnyt. Kalle oli laittanut suurehkon (ja tulisen!) pizzan pöydälle ja mennyt vessassa käymään. Kuinka ollakkaan vessasta tultuaan oli pizza tehnyt Houdinit! Kas näin, kuten olen joskus maininnut Doris todella syö mitä vaan. Tässä meni nyt kuitenkin raja sen mahan sietokyvyllä ja ensimmäistä kertaa leidin pakki meni sekaisin. Ei kovin yllättävää sen maustemäärän jälkeen... Seuraavana päivänä herätessäni haistoin ikävän hajun... Lopun arvaattekin. 8P

Hugo kävi heinäkuun lopulla MH-luonnekuvauksessa, josta en nyt kuitenkaan ala romaania kirjoittaa sillä tulokset ilmestyvät aikanaan KoiraNettiin kumminkin. Mukaan mahtui useita yllätyksiä siihen nähden miten oletin Hugon reagoivan, mutta onneksi vain positiivisia sellaisia :) Miulla on myös kuvamateriaalia, jonka yritän mitä pikimmiten lisätä tänne.

Hugon kanssa aloitettiin myös agin alkeis-jatkokurssi. Jatkettiin siis siitä mihin alkeiskurssilla jäätiin ja tiistaina alotettiin treenaamaan takaaleikkausta ja persjättöä. Hugo kesti hyvin takaaleikkauksen, eikä siitä millään tavalla häiriintynyt. Ehkä ongelma oli enemmänkin miun pysyminen sen perässä...8D Persjättökin meni tosi hyvin, kun vain kerkesin oikeaan paikkaan. Hugo on niin saatanana nopee, kun se vetää ihan sata lasissa koko ajan... Tartteisin yhden lisäjalan. Kellään myynnissä?? Mutta kuten yksi kouluttaja sanoi, ei me todellakaan haluta siltä vauhtia pois, päinvastoin. Pitää vaan opetella hallitsemaan sitä ;) Ihanaa miten jotkut saa sen kuulostamaan niin helpolta!

Tänään raksalla Hugo oli satuttanut jalkansa. Ei kovin pahasti. Kuitenkin kun sinne menin, se tuli miun luokse ja nosti kipeetä jalkaa ja tapitti silmiin aivan kuin sanoen "mamma tuli pipi tähän". Oikein hyvin se pystyy kävelemään, mutta säännöllisin väliajoin tuli luokse ja heti kun siihen päin katsoi, kipeä jalka nousi ilmaan ja tuijotus. Mikä ketku! Tietää kyllä miten kerjätä säälipisteitä. Sitten ollaan niin itteensä tyytyväisen näkösiä, kun joku menee halpaan ja paijailee kipeää koipea. Välillä tuntuu, et sillä on ihmisen mieli kun se noita temppujaan esittelee, sen verran on ovela :D

Päivällä olinkin poissa raksalta Joensuussa KV-näyttelyn pyörteissä. Vickyn kanssa kiipesin kehään ja kyllähän tyttö muuten osasi todella käyttäytyä! Ja paitsi että olin kovin tyytyväinen meidän yhteistyöhön, niin tuloskin oli aivan mahtava: ROP, SERT, CACIB. Hyvin on alkanut Vickyn "näyttelyura". Vähän siinä harmitti kun piti jäädä sitten pitkäksi päiväksi RYP-kehiä odottelemaan, mutta odotus palkittiin, kun ryhmäkehissä sijoituttiin toiseksi! Ei ollenkaan huono saavutus, varsinkaan perrolta! Näyttelyn jälkeen Vicky lähtikin sitten taas omaan kotiinsa ja meitä jäi VAIN kolme koiraa meiän lisäksi. Kyllä se vaan Delin ja Vickyn jokapäiväisen riehunnan jälkeen kuulostaa kämppä aika hiljaselta B)

Kuvia ei oo paljoa valitettavasti kerennyt näpsiä, mutta jokunen taitaa kamerassa olla. Yritän lisäillä ne myöhemmin. Tässä vielä tännekin tuuletuksien kera kuva Vickystä tämän päiväisen saaliin kanssa tietenkin =)

Kesän ensimmäinen telttaretki

...ja luultavasti viimeinen. Ei kuitenkaan siksi etteikö olisi ollut mukavaa, sitä se kyllä oli. Nyt on kuitenkin otettu se pieni rentoutumisen hetki tähän alkuun ja huomenna alkaa duunit raksalla. Näin se menee kunnes oma koti kullan kallis jossain vaiheessa valmistuu.

Tuli perjantaina ystävien käydessä Etelästäpäin kyläilemässä puheeksi autio laguuni, jossa olemme silloin tällöin käyneet. Nyt ei kyllä kahteen vuoteen. Niinpä lauantai aamuna päätimme ottaa hetken kesää vain meille ja pakkasimme teltan ynnä muut vermeet ja tietysti koirat autoon. Suuntana tuo laguuni, jossa hiekka on hienoa ja valkoista, vedessä saa kahlata pitkälle pitkälle ennen kuin on edes uintisyvyydessä, kaislat peittää mukavasti laguunia, joten sitä tuskin edes huomaa mikäli ohi veneitä lipuisi. Perille asti ei autolla pääse, vaan ennen piti suunnistaa metsän läpi. Nyt paikka oli bongattu ja hakkuitakin siellä tehty, rantaan oli pieni polku. Hyvä piilo menossa pilalle... No mutta saimme kuitenkin olla siellä ihan rauhassa, melkein koko ajan.

Pystytimme teltan metsän reunaan ja leiriydyimme. Illan kahlailimme rannassa ja uimme, koirat tietysti osallistui parhaansa mukaan. Hugo osoitti sukellusmestarin merkkejä; sukelteli pitkät tovit pienten uppotukkien ynnä muiden perään ja parit kävytkin nosti pohjasta. Olisi taas ollut videokamera paikallaan, kun herran elkeet alkoi lähinnä sukeltavaa sorsaa muistuttaa... :D Doris ja Deli ottivat kuntoetapin uiden lähes koko ajan Hugon kahlaillessa ja sukellellessa. Välillä juostiin koko sakki täysiä rantaan ja takaisin niin pitkälle veteen kuin jalat vain ylti juoksemaan. Se on muuten pitkälle se siinä rannassa.

Välillä maattiin vain viltillä taivasta tuijotellen, ja korkattiin tietysti viinipullo... Koirat söivät metsässä mustikoita ja pyörivät sydämensä kyllyydestä rantahiekassa. Ja tietenkin se pitää tulla juuri siihen viltin reunalle ravistelemaan vedet ja hiekat turkista :D Mie jätin puhelimenkin autoon ja Kallen puhelimen soidessa jäin vain kuuntelemaan soittoääntä (Vivaldi: neljä vuodenaikaa) vastaamatta ollenkaan, joka siinä tilanteessa oli jostain syystä todella rauhottavaa kuultavaa B)

Illalla tehtiin nuotio ja koiratkin tuli siihen ympärille makoilemaan ja nauttimaan makkaran jämistä. Enpä muista milloin olisin niin täysin rentoutunu, koko päivä tekemättä yhtään mitään. Jossain vaiheessa iltaa kömmittiin sitten telttaan, koirat pääsivät teltan eteiseen nukkumaan. Doris ja Deli rauhottui heti nukkumaan, Hugo herätteli pari kertaa, kun oli raukka juonut niin paljon vettä uidessaan, että piti päästä viiden minuutin "pikkupisuille"... Rauhallisin mielin saattoi käydä nukkumaan, kun tiesi ettei tasan kukaan pääse lähellekään telttaa ilman, että siitä tiedetään ;)

Aamuyöstä vahtipalvelu pääsikin tositoimiin. Vajaan kymmenen hengen nuori porukka eksyi yöjuoksuiltaan paikalle uimaan. Olivat vielä kaukana tulossa, kun heräsin haukkukuoroon. Heti ne oli bongattu ja tulosta ilmotettiin. Päästin Hugon vielä vapaaksi ja se säntäs ihan suoraan tulijoitapäin kovasti haukkuen. Toki kutsuin sen pois ennen kuin pääsi lähelle, mutta tulijoille taisi tulla kuitenkin selväksi pitää etäisyyttä. Aivan kuin Hugo olisi tehnyt perillä mitään muuta kuin heittäytyny porukan jalkoihin rapsutettavaksi... :D Illuusio "hurjasta vahtikoirasta" pidettiin kuitenkin yllä pitämällä Hugo "omalla alueella" ja vierailijat pitivätkin sopivan etäisyyden, kävivät uimassa aika meteliä pitäen ja lähtivät sitten. Myö oltiin jo takasin teltassa, sillä Hugo tarkkaili vieraiden jokaista liikettä teltan ovelta. Kyllä se oli taas niin itteensä tyytyväisen näkönen sitten kun kehuttiin hyvästä vahdista :D Deli nousi porukan tullessa katsomaan, mutta päätti sitten luottaa lauman vanhempien vahtitaitoihin ja heitti takaisin pitkäkseen ja jatkoi unia.

Yöllä tuli vettä jossain vaiheessa muttei se karvanaama -laumaa yhtään tuntunut haittaavan vaikka kova sade pitikin telttaa vasten aikaa kovaa ropinaa. Kaikki nukkui kasassa, kun jossain vaiheessa katsoin. Aamulla istuttiin taas nuotiolla ja uitiin koko porukka. Vielä hetki rentouduttiin ja Doris taisi toimia tulivahtina, kun liimautui notskin viereen makoilemaan.

Lopulta oli pakattava kamat ja lähdettävä kotia kohti. Hyvillä mielin lähdettiin ja täytyy sanoa, että oli tähän mennessä kesän paras viikonloppu ;) Tulipahan tässä myös testattua miten onnistuu telttailu koirien kanssa, kun on ollut suunnitelmissa jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan ottaen koirat mukaan. Hyvinhän nuo osasivat olla teltassakin, joten ehkäpä nuo suunnitelmat muuttuvat joskus todellisuudeksi... :)

Deli missikisoissa

Tulipa taas ajettua jokunen kilometri missikisojen takia, huoh. Kävimme siis eilen Helsingissä ryhmänäyttelyssä, jossa Deli nousi kehään. Barbetteja oli taas ikävä kyllä vain kaksi, mutta hienoa oli nähdä edes yksi kaveri! Terveisiä vaan Lilolle ja perheelle :) Perrot oli samassa kehässä aikaisemmin, eikä niitäkään itseasiassa kovinkaan paljoa ollut. Vain yhdeksän jos oikein muistan. Joukossa yksi tuttu sielläkin, ihana Salla-neiti. Hugo lähettää terveisiä ;)

Tuomarina toimi Hans Lehtinen ja tulos Delille oli junnuluokasta EH. Enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää ettenkö olisi pettynyt. Arvostelu oli todella hyvä, ei siinä mitään. Tuomari vain oli sitä mieltä, että Delin pitäisi vielä kasvaa korkeutta. Itse olen kyllä sitä mieltä ettei se siitä enää juurikaan kasva, eikä tarvitsekaan. Kyllä Deli ihan rotumääritelmän mukainen on korkeudeltaan jo nyt. Useat suomalaiset tuomarit vain tuntuvat tykkäävän korkeammista yksilöistä...

Samaan aikaan rodun alkuperämaassa kuulemma suunnitellaan rotumääritelmän säkäkorkeuden laskemista alapäästä sentillä ja yläpäästä useammalla sentillä. Eli askel lähemmäs alkuperäistä rotumääritelmää.

En ole koskaan ymmärtänyt, että jos rotumääritelmässä lukee esimerkiksi säkäkorkeus 35-40 cm ja koira on säkältään 35 cm, miten se voi olla liian pieni? Mikäli kaikki muu on suhteessa korkeuteen oikeissa mittakaavoissa, niin eikös esimerkin koira ole juuri oikean kokoinen? Noh, tämä nyt on vain tätä maallikon lässytystä. Sainpahan senkin sydämeltäni =D

Virallista säkämittaa miulla ei ole, enkä alkanut edes yrittämään millään taskumitalla kikkailemaan. Laitoin kuitenkin Doriksen ja Delin vierekkäin samalla lailla seisomaan ja vertasin siitä. Deli itseasiassa vaikutti ainakin näin jopa pikkasen korkeammalta kuin Doris, joka on mitattu olevan 53 cm. Pitää seuraavan tilaisuuden tullen mittauttaa se kunnolla.

No, kotimatka oli sen verran pitkä, että siinä kerkesi niellä pettymyksensä ja kääntää katseen kohti uusia koitoksia. Matkalla pysähdyttiin noukkimaan hoidossa olleet Hugo ja Doris kyytiin. Kaksikko olikin päässyt viettämään koiramaisen makeaa viikonloppua sienimetsässä ja uimassa käyden. Doris verotti myös osansa mansikkamaalta ja maistoipa vähän vadelmiakin. Kasvimaalta olisi varmaan kurkutkin uponnut, jos meiän kasvissyöjä olisi vauhtiin päässyt... Maalaistalon pihapiirissä vapaana käyskennellen olivat saaneet koko ajan olla ja siinä oli pysyttykin. Mitä nyt kissaa oli pitänyt vähän jahdata naapurin puolelle ;D Kiitokset vielä Marille ja Henkalle hyvästä hoidosta! Nähdään taas ensi kuussa!

Nyt alkoi sitten loma. Tosin ei se mitään makoilua ja ylimääräistä aikaa tarkoita tänäkään kesänä, päinvastoin. Jokusessa näyttelyssä ja kokeessa pyörähdetään, tietysti yritetään jonkun verran reenailla, mutta pääasiallisesti aika menee - missäs muuallakaan - kuin rakennustyömaalla. Fyysistä kuntoa aletaan siis taasen koetella ja koirille tämä tietää riemun päiviä; Hihnalenkit unohtuu tyystin ja tilalle astuu päivät vapaana pellolla juosten, yihaa ;D

Hellettä ja treeniä

Jälleen kerran sain vihdoin pitkästä aikaa ajatuksen tasolle jääneen blogin päivityksen oikeasti työn alle =) Niin paljon on taas kerennyt tapahtua tässä välillä ettei tiedä mistä alottaisi...

Juhannuksen aikoihin kolmen kopla oli hoidossa ja lähdin reissuun pitkästä aikaa ilman yhtään karvanaamaa. On se vaan jännä miten tulee haikea tunne jo hoitolasta lähtiessä, vaikka kuinka tietää kaveriensa jäävän hyvään hoitoon. Sitä ajelee ykkönen silmässä aivan hissukseen pihatietä poispäin kurkistellen tarhalle niin kauan kuin vaan kykenee. Onneksi koirat sentään kirmaavat iloisena pihalla leikkien, muuten tulis varmasti tippa linssiin 8)

Kesäkuun lopulla saatiin jälleen ihanainen Vicky tyttö meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Tyttö tuli jo meille kuin kotiinsa ja paineli suoraan olkkariin lelu/luulaatikolle aarteita etsimään. Doriksenkaan ei tartte Vickyä enää käskyttää, Vicky tietää kyllä kuka tässä talossa on koiralauman pomo. Sen verran oli itseluottamusta tullut kuitenkin lisää, että isäpapalle pistettiin jo luu kurkkuun, kun tuli unien aikaan liian iholle ;)

Tuona viikonloppuna perjantaina treenattiin vepeä, ja myös Vicky pääsi kokeilemaan. Oikein hyvin reagoi minun käskyihin ja toimi rohkeasti uusien ihmisten ympäröimänä. Lauantaina vietettiin päivä Saimaalla saaressa. Kovin oli lämmintä ja koirat ei meinanneet tulla vedestä pois ollenkaan. Isän karhukoira kahlasi rannassa ja katteli haikeana ulapalle missä vesiäislauma polskutteli tuon tuostakin. Uimaan ei karhukoira uskaltanut, tosin isä oli siitä vaan tyytyväinen, saattaisi muuten lähteä saaresta uimalla riistan perään B)
Olihan se itekin käytävä kastautumassa ja arvatenkin sain heti kavereita veteen. Hugo ja Doris pysyivät käskystä rannalla, mutta Deliä ja vickyä ei pidätellyt mikään. Molemmat lähti pelastusreissulle miut vedessä nähtyään. Kun uivat lähelle käskin pois vierestä ja käsky tuotti kyllä tulosta. Siitä huolimatta molemmat jäivät noin kahden metrin päähän miusta paikallaan polkemaan ja seurailivat silmä tarkkana miun uimista. Vedestä nousivat vasta kun miekin nousin. Rantaan pääsy taattu vaikka taju lähtisi, kun vesiäiset kyttää millon se hukkuu :D

Sunnuntaina käytiin aksaamassa ja sielläkin oli myös Vicky hommissa. Vickyn kanssa oli helppo mennä treenikentälle ihmisten "sekaan", sillä tytöllä on minun mieleen loistava suhtautuminen vieraisiin; ei tarvetta mennä niiden luokse, mutta mikäli joku kutsuu, niin heti kyllä silloin menee. Aksatreenien jälkeen Vicky pääsikin sitten takaisin omaan kotiin.

Minä taasen jätin koirat kotia miekkosen hoitoon ja otin suunnan kohti Mynämäkeä tiedossa pari päivää lullutusta pentulassa ja vähän tietysti isojenkin koirien halailua ;) Kyllä se pentujen näkeminen on aina yhtä ihanaa, ja aina niillä on yhtä terävät naskalit millä tarttua pahaa aavistamattoman silittäjän varpaisiin 8D Eikä tule ihan niin kova ikävä omia koiruuksia, kun on "varakoiria" ympärillä yllin kyllin mitä halailla. Ikävähän se lähtiessä iski sitäkin laumaa...

Heti kotia tultua reenailtiin taas Hugen kanssa aksaa ja Doriksen ja Delin kanssa vepeä. Suurta ylpeyttä emännässä aiheutti, kun loppu viikosta käytiin metässä ja näytettiin Delille riistaa ensimmäisen kerran. Siinä oli pupu maassa ensin katsottavana ja kyllä sitä tarkasti haisteltiinkin päästä varpaisiin! Lopputuloksena vimmatusti heiluva häntä ja huuto päästä kanin luo! Sitten pienen jäljen veto ja Deli pääsi jäljen ajamaan. Itse jäljestys oli vielä aika hutiloivaa, kun vauhtia oli vähän liikaakin, mutta kaadolle päästyä tyttö katsoi minua ja nappasi pupun suuhunsa ja tarjosi suoraan käteen sen! Aivan loistava ensi kosketus riistaan, Delillä on selkeästi vahvempi luontainen vietti siihen kuin Doriksella. Autoon jouduttuaan se näki, että muut pääsee metsään ja alkoi kuulua kohtalaisen kovaa huutoa... Taisi tytölle jäädä hyvä "nälkä" päälle =))

Itseasiassa tuona samana päivänä oli Delin juhlapäivä, kun tytölle tuli vuosi täyteen! Pitihän se napata ipanasta kuva ja lähettää ulkomaille mamman luokse nähtäväksi millainen on tyttärestä kasvanut vuoden aikana. Harmi ettei ollu metässä kameraa mukana, olis saanu poseerauksen pupu suussa... Mutta tässä Deli 1-vee:



Valitettavasti tämän viikon taippareihin myö ei päästäkään lähtemään vaikka alunperin oli tarkoitus, mutta Deli lähtee mukaan sitten elokuun alussa Lapinjärvelle.

Eilen ja lauantaina vietettiin viikonloppua Pekko Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin toko-koulutuksessa. Käytäntö painotteiseen koulutukseen kuului myös pieni teoriaosuus, mutta suurimmaksi osaksi olimme koulutuskentällä käytännön harjoittelun pyörteissä. Oli kyllä ehdottomasti erittäin antoisa koulutus! Mikäli joskus tilaisuus tulee samojen kouluttajien koulutukseen mennä, niin olen ensimmäisenä jonossa :) Syttyi taas kova palo treenata tokoa, kun tietää taas vähän enemmän mitä ja miten kannattaa Hugon kanssa treenata. Kaiken lisäksi siinä on kuulemma paljon potentiaalia ;) Mutta kyllähän minä sen nyt olen aina tiennyt, että Hugo on ihan paras äijä! Eikä tässä mitään kotiapäin vedetä....:DDD