Juhannuksen aikoihin kolmen kopla oli hoidossa ja lähdin reissuun pitkästä aikaa ilman yhtään karvanaamaa. On se vaan jännä miten tulee haikea tunne jo hoitolasta lähtiessä, vaikka kuinka tietää kaveriensa jäävän hyvään hoitoon. Sitä ajelee ykkönen silmässä aivan hissukseen pihatietä poispäin kurkistellen tarhalle niin kauan kuin vaan kykenee. Onneksi koirat sentään kirmaavat iloisena pihalla leikkien, muuten tulis varmasti tippa linssiin 8)
Kesäkuun lopulla saatiin jälleen ihanainen Vicky tyttö meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Tyttö tuli jo meille kuin kotiinsa ja paineli suoraan olkkariin lelu/luulaatikolle aarteita etsimään. Doriksenkaan ei tartte Vickyä enää käskyttää, Vicky tietää kyllä kuka tässä talossa on koiralauman pomo. Sen verran oli itseluottamusta tullut kuitenkin lisää, että isäpapalle pistettiin jo luu kurkkuun, kun tuli unien aikaan liian iholle ;)
Tuona viikonloppuna perjantaina treenattiin vepeä, ja myös Vicky pääsi kokeilemaan. Oikein hyvin reagoi minun käskyihin ja toimi rohkeasti uusien ihmisten ympäröimänä. Lauantaina vietettiin päivä Saimaalla saaressa. Kovin oli lämmintä ja koirat ei meinanneet tulla vedestä pois ollenkaan. Isän karhukoira kahlasi rannassa ja katteli haikeana ulapalle missä vesiäislauma polskutteli tuon tuostakin. Uimaan ei karhukoira uskaltanut, tosin isä oli siitä vaan tyytyväinen, saattaisi muuten lähteä saaresta uimalla riistan perään B)
Olihan se itekin käytävä kastautumassa ja arvatenkin sain heti kavereita veteen. Hugo ja Doris pysyivät käskystä rannalla, mutta Deliä ja vickyä ei pidätellyt mikään. Molemmat lähti pelastusreissulle miut vedessä nähtyään. Kun uivat lähelle käskin pois vierestä ja käsky tuotti kyllä tulosta. Siitä huolimatta molemmat jäivät noin kahden metrin päähän miusta paikallaan polkemaan ja seurailivat silmä tarkkana miun uimista. Vedestä nousivat vasta kun miekin nousin. Rantaan pääsy taattu vaikka taju lähtisi, kun vesiäiset kyttää millon se hukkuu :D
Sunnuntaina käytiin aksaamassa ja sielläkin oli myös Vicky hommissa. Vickyn kanssa oli helppo mennä treenikentälle ihmisten "sekaan", sillä tytöllä on minun mieleen loistava suhtautuminen vieraisiin; ei tarvetta mennä niiden luokse, mutta mikäli joku kutsuu, niin heti kyllä silloin menee. Aksatreenien jälkeen Vicky pääsikin sitten takaisin omaan kotiin.
Minä taasen jätin koirat kotia miekkosen hoitoon ja otin suunnan kohti Mynämäkeä tiedossa pari päivää lullutusta pentulassa ja vähän tietysti isojenkin koirien halailua ;) Kyllä se pentujen näkeminen on aina yhtä ihanaa, ja aina niillä on yhtä terävät naskalit millä tarttua pahaa aavistamattoman silittäjän varpaisiin 8D Eikä tule ihan niin kova ikävä omia koiruuksia, kun on "varakoiria" ympärillä yllin kyllin mitä halailla. Ikävähän se lähtiessä iski sitäkin laumaa...
Heti kotia tultua reenailtiin taas Hugen kanssa aksaa ja Doriksen ja Delin kanssa vepeä. Suurta ylpeyttä emännässä aiheutti, kun loppu viikosta käytiin metässä ja näytettiin Delille riistaa ensimmäisen kerran. Siinä oli pupu maassa ensin katsottavana ja kyllä sitä tarkasti haisteltiinkin päästä varpaisiin! Lopputuloksena vimmatusti heiluva häntä ja huuto päästä kanin luo! Sitten pienen jäljen veto ja Deli pääsi jäljen ajamaan. Itse jäljestys oli vielä aika hutiloivaa, kun vauhtia oli vähän liikaakin, mutta kaadolle päästyä tyttö katsoi minua ja nappasi pupun suuhunsa ja tarjosi suoraan käteen sen! Aivan loistava ensi kosketus riistaan, Delillä on selkeästi vahvempi luontainen vietti siihen kuin Doriksella. Autoon jouduttuaan se näki, että muut pääsee metsään ja alkoi kuulua kohtalaisen kovaa huutoa... Taisi tytölle jäädä hyvä "nälkä" päälle =))
Itseasiassa tuona samana päivänä oli Delin juhlapäivä, kun tytölle tuli vuosi täyteen! Pitihän se napata ipanasta kuva ja lähettää ulkomaille mamman luokse nähtäväksi millainen on tyttärestä kasvanut vuoden aikana. Harmi ettei ollu metässä kameraa mukana, olis saanu poseerauksen pupu suussa... Mutta tässä Deli 1-vee:
Valitettavasti tämän viikon taippareihin myö ei päästäkään lähtemään vaikka alunperin oli tarkoitus, mutta Deli lähtee mukaan sitten elokuun alussa Lapinjärvelle.
Eilen ja lauantaina vietettiin viikonloppua Pekko Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin toko-koulutuksessa. Käytäntö painotteiseen koulutukseen kuului myös pieni teoriaosuus, mutta suurimmaksi osaksi olimme koulutuskentällä käytännön harjoittelun pyörteissä. Oli kyllä ehdottomasti erittäin antoisa koulutus! Mikäli joskus tilaisuus tulee samojen kouluttajien koulutukseen mennä, niin olen ensimmäisenä jonossa :) Syttyi taas kova palo treenata tokoa, kun tietää taas vähän enemmän mitä ja miten kannattaa Hugon kanssa treenata. Kaiken lisäksi siinä on kuulemma paljon potentiaalia ;) Mutta kyllähän minä sen nyt olen aina tiennyt, että Hugo on ihan paras äijä! Eikä tässä mitään kotiapäin vedetä....:DDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti