torstai 3. toukokuuta 2012

Ihana, ihana eläintarha

Kissoja, jäniksiä ja mitä näitä nyt on... Pieniä "rotan" poikia sisällä ja muita pihalla. Eläimiä kaikkialla. Ihana, ihana eläintarha. Tai rakkaan aviopuolisoni sanoin "sirkus".

Tänään aamulla olin lähdössä Doriksen kanssa viereiselle metsäpalstalle, jotta neiti pääsee tarpeet tekemään ja vähän verryttelemään. Metsään mennessä Doris pongasi kissan! Ehdin jo hetken ajatella "VOI EI...", mutta naapurin kissa oli (kerrankin) viisas ja hävisi takavasemmalle hyvin hitaasti ja huomaamattomasti. Me jatkettiin Doriksen kanssa matkaa. Huoh. Ja Doris oli aivan onnesta soikeana metsässä. Se teki tarpeensa, jonka jälkeen se juoksi kuin haku-sik sakia kuono ylhäällä metsäilmaa sieraimiinsa imien. Näki miten se nautti. Niinpä me käveltiin metsässä jonkin aikaa ennen takaisin tuloa.

Doris on varsin realistinen mamma. Sitä ei tarvitse houkutella pentulaatikosta tarpeilleen, saatika raahata väkisin hihnassa. Kun pennut ovat syöneet mahansa täyteen ja käpertyvät kasaan nukkumaan, Doris tulee pentuhuoneen portille kuin sanoen "Voisin käydä tässä välissä pihalla". Tuolloin käydään pihalla ja syödään ja Doris käy yleensä myös Hugoa ja Deliä ohimennen morjestamassa. Kun pentulaatikosta kuuluu ensimmäinen pieni inahdus, Doris menee juoksujalkaa takaisin ja jatkaa mamman hommia :) Se laittaa myös välillä hienosti etutassut pyöreiksi "kulhon reunoiksi" ja kulhossa saa sitten kaikki pennut nukkua yhdessä kasassa ;) Tätä yritin tietysti kuvata, siinä onnistumatta :( Pentupesä on tumma, suorastaan musta, joten kuva ei onnistunut sitten ollenkaan. Pentulaatikossa on siis myös "katto", joten se on oikeastaan enemmän kuin pesä. Juuri sellainen minkä koira luonnossa ollessaan kaivaisi pennuilleen.
Varsinkin kun Doris on näitä pesäluolia itselleen kaivanut hiekkaan ja lumeen muutenkin, niin uskoin sen viihtyvän paremmin pesässä kuin avonaisessa laatikossa. Ja näin se olikin. Se menee aina pesän taa´immaisimpaan nurkkaan, johon ei mm. pentuhuoneen ulkopuolelta ole näköyhteyttä ollenkaan. Ei ole lajityypillinen käyttäytyminen mihinkään kadonnut vaikka miten on ihminen jalostanut. Ja hyvä homma niin!

Aamupäivästä kun aloin pentuja punnita mietin kuumeisesti miten sen toteuttaisi. Vekkulit kun ovat varsin kovia mönkimään vaa´alta pois. En nimittäin enää mistään sellaista kuppimaista vaakaa löytänyt, joten jouduin ostamaan litteän. Toisaalta mikään kokeilemani kuppikaan ei saanut pentuja pysymään paikallaan. Tällöin lukema heittelee ja oikeaa arvoa on varsin vaikea saada ylös. Mietin hetken pentulaatikossa nukkuvia ipanoita katsellen ja silloin lamppu syttyi! Leikkasin vaa´an päälle palan samantyyppisestä pehmeästä ja lämpimästä karvasta mitä pentulaatikossa on. Toimi kuin unelma!

Ensimmäinen ipana vaa´alle karvan päälle ja tämä oli lopputulos; pentu simahti niille sijoilleen. Kuten kuvasta näkyy.


Voisiko yhtään suloisempi pieni barbetin alku enää olla??


Aivan tismalleen sama kävi seuraavan ja sitä seuraavan jne. kanssa. Ei ole "mamman pehmoisen ja lämpimän turkin" voittanutta. Tosin kyseisen kuvassa olevan kohdalla vaa´an lukema oli sattuneesta syystä edelleen hiukan hankala lukea :D


Ja tässä vielä koko katras unillaan.


Niiden unien aikaan olikin pihalla ajojahti päällä. Lähdin Hugon ja Delin kanssa pitemmälle lenkille. Erään pellon laitaan tultuamme päästin ne irrottelemaan vapaaksi. Katsoin vielä ettei ainakaan äkkiseltään näy lintuja tai jäniksiä. Vaan totuus oli toinen. Siinä vaiheessa kun Hugo ja Deli oli pellon toisella laidalla - miun äänikantaman ulkopuolella - lähti kuin lähtikin jänis pellosta. No niin lähti koiratkin! Turha siinä oli huudella mitään, sinne meni ja vauhtiviiva vaan näkyi mennessään. Lähdin kävelemään perässä pellon toiselle laidalle. Lähettyvillä on talo, jossa pihalla tarhassa metsästyskoiria. Tiesin mihin suunnata, kun ne kuuluivat vauhkoontuvan ihan totaalisesti. Ja sinne asti päästessä ei ollut vaikea arvata mihin suuntaan oli pupu ja vesiäiset menneet, kun kaikki koirat tarhassa haukkuivat samaan suuntaan. Sinne menin minäkin. Vajaan vartin metsässä käveltyäni näkyi edessäpäin Hugo ravaavan minua kohti. Jalkaa linkaten. Kuinkas muutenkaan, sehän on Hugo. Laitoin sen hihnaan ja jatkoin matkaa hiukan eteenpäin, kunnes mäen päällä näkyi ruskea ympäriinsä kuikuileva hahmo. Taisi pupu hävitä, ähäkutti. Laitoin senkin hihnaan ja käännyin kannoillani.

Periaatteesta lähdettiin tasan sinne mistä tultiin, eikä pupun jälkiä eteenpäin. Lisäksi kunnon jäähdyttely hihnassa teki terää molemmille. Voitte kuvitella miten hapoilla ne oli jänisjahdin jälkeen. Harvoin sitä ihan niin elämän ja kuoleman vauhdilla mennään. Kokeilin, taivutin ja venytin vielä Hugon jalkaa, mutta mitään kipureaktiota ei tullut. Pahasti ei siis tällä kertaa käynyt. Johan tässä onkin tämän vuoden puolella säästytty Hugon kanssa eläinlääkärin vierailuilta. *kop kop* päähän ja ihan turhaan. Sinne se meidän tie vaan vie, aina ennemmin tai myöhemmin. Sellanen vauhti-kohelo-kone Hugo vaan on. Mutta tällä kertaa saimme ottaa suunnan kotia.

Nyt on olohuoneessa aika rauhallisia koiria. Ja kun Doris pitää huolen pienen kansan tyytyväisyydestä, niin minulla on täällä täysi hiljaisuus. Tämä vaatii jo totuttelua :D

4 kommenttia:

  1. Voi miten suloisia palleroisia :)!
    Ja mitä jänisjahtiin tulee.. taikka riistalintuihin.. (okei, kissat ja kaikki pikkulinnut mukaan lukien :D) niin muutaman kerran olen ollut sydänpamppaillen että tuleeko se neiti takas enää ollenkaan! Siitä ei ole enää epäilystäkään että saako Henkka metsästyskaverin vai ei, Leona on kyllä osoittanut että mukana ollaan :D!Nyt vaan syksyä odotellessa että pääsisi tosi toimiin. Täällä maalla asustellessa kun kaikki elukat vieläpä löytyy omasta pihapiiristä, houkutusten ennaltaehkäisynä tänään alkaa aidanrakennus talkoot.. neidin vapaana olosta kun ei tahdo enää tulla mitään :)!
    Hugolle ja Delitykselle vain terkkuja, että jahtien alkaessa tänne vain Leonan kanssa passiin :)!

    VastaaPoista
  2. Heh, Liinu sopii hyvin joukon jatkoksi, se ihan sekoaa pupuista ja hajuista ynnä muusta :DDD Siinä on varmaan ajokoiranverta...

    Mukavia kääryleitä Doriksella :)

    VastaaPoista
  3. Eilinen päivä meni aitaa rakentaessa, noh, illalla lähdettiin käymään iltapissillä ja laskin tytön ulos..
    Pellosta lähti hirmu parvi lokkeja... ja niin lähti Leonakin.. Neiti ei vain muistanut meidän kovalla työllä rakentamaa aitaamme :(! Yritin kyllä huutaa että, Leona EIIIII!!!! Vauhti näytti niin kovalta ja luulin että hyppää yli... mutta ei!
    JUOKSI AIDAN LÄPI :(!
    Selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä, vaikkakin tilanne näytti melkoisen pahalta katsoa!
    Toivottavasti yhdestä kerrasta viisastuneena neiti muistaa aidan olemassa olon vastaisuudessa :D!

    Taidan koristella aidan hienoilla huomionauhoilla :D

    VastaaPoista
  4. Ihanoita kääryleitä <3 ! Jospas miekii saisin viimein aikaseksi körötellä Joensuuhu, kun kerta tollasii houkuttimii on olemassa ;). Sormet oikee syyhyy rapsuttelemaa pikkusia dooriksia...

    VastaaPoista