Tällä hetkellä pennu painavat 750-900 grammaa ja huomenna tulee ikää kaksi viikkoa. Silmät ovat kaikilla jo auki; suurimmalla osalla aukesi 10 vuorokauden ikäisenä. Lauantaina on myös leikattu kynsiä ensimmäisen kerran vain 11 vuorokauden ikäisenä. Kynnet kun olivat jo kasvaneet varsin pitkiksi ja teräviksi. Luultavasti varsin epämukavat Doriksen mahaa vasten imettäessään. Niinpä pidimme pienen kynsien leikkuu -tuokion.
Meillä on muovinen laatikko, johon olen karvan päälle siirtänyt pennut pentulaatikon alustan vaihdon ajaksi. Otin kuvan pennuista laatikossa useita päiviä sitten niiden nukkuessa kasassa kaikessa rauhassa:
Eilen alustaa vaihtaessani otin samaisen laatikon käyttöön. Ipanat vain ovat jo niin kasvaneet ettei laatikosta ole kohta enää mitään hyötyä. Tyhjää tilaa ei enää juurikaan ole:
Vaikka se ei tietysti penneleitä haittaa, jotka nukkuvat kasassa päällekkäin joka tapauksessa, oli tilaa miten paljon tahansa :)
Päivittäisen punnituksen lomassa on jokainen pentu myös laskettu "kylmälle" lattialle. Vaikka sisäinen lämmönsäätely kyky on niillä vielä kehittymätön, saavat ne näin lämmönsäätelyä vaativia tilanteita ja niiden tasapainotuksesta saatavia palautteita. Se on kuulemma suotuisaa kehitykselle, koska tasaisen lämmin pentulaatikko on ärsykeympäristönä liian yksipuolinen kehittyville pennuille. Toki pitää järki olla päässä, eikä pennut vielä lattialla pääse tepastelemaan sen enempää kuin käynnin verran. Tässäkin vaiheessa vielä kuitenkin lähes 80% pennun ajasta menee nukkumiseen ja loput syömiseen. Ns. muuhun kuluu vain pari prosenttia.
Ja siitä huolimatta, että pennut vain nukkuvat suurimman osan ajasta, jaksaa niitä katsella vaikka miten. Joskus istun pentulaatikon äärellä imetyksen aikana, kun on niin huvittavan suloista miten syötyään pennut nukahtavat joko nisä suussa tai sitten vain "tipahtavat" nisältä ja nukahtavat niille sijoilleen. Toiset tykkäävät myös nukkua selälleen, ja silloinkos ne vasta syötävän sulosia ovatkin :-*
Ääniskaala pikkuipanoilla on melkoinen jo syntyessään. Murahtelusta, vinkumiseen ja kurnuttamiseen. Vinkuminen kuulostaa aivan samalta kuin treeneissä vinkulelujen vinguttaminen. Siitäkös Deli ja Hugo ovat pentuhuoneen toisella puolen ihmeissään: "ketään ei näy, mutta jollain siellä on vinkulelu. Varmasti on!" ilmeet naamallaan :D Toisten kurnuttaminen taas kuulostaa lähinnä sammakoilta...
Deli on muutenkin varsin kiinnostunut pennuista ja saattaa päivystää edelleen tuntitolkulla pentuhuoneen ovella istuen, vaikka ei pentuja näekään. Olisiko 2-vuotias ikuinen pentu sittenkin saanut vähän älliä päähän ja äidin vaistot heränneet? Vai odottaako se vain uusia leikkikavereita? Jos pitäisi vetoa lyödä, niin laittaisin rahani jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta ;D
Doris voi oikein hyvin, eikä siitä minun silmääni juurikaan huomaa muutosta normaaliin verrattuna. Ainoa mistä imetyksen huomaa on turvonneet nisät, jos niitä tulee katsoneeksi. Turkki on pysynyt varsin hyvänä ja ulkona löyyy entisenlaista vauhtia. Doris on aloittanut vähitellen lyhyehköt lenkit, lähinnä metsässä. Pääsee vähän tuulettumaan ja nuuskuttelemaan, kun päivä muuten kuluu pentuja hoitaessa.
Doriksen hyvästä kunnosta ja pentujen kehityksestä voisi päätellä ruokavalion olleen kohdallaan :) Toki muitakin vaikuttavia tekijöitä on, mutta tiineyden fyysisen rasituksen ja varsinkin imetysaikana reilusti nousevaan energiantarpeeseen on ruoalla suuri merkitys miten nartun elimistö sen kestää.
Mutta jottei nyt ihan liian putkeen mene, niin on se pää vähän pennuista pehmennyt: Perjantaina mentiin treenaamaan ja hallin pihassa laitoin auton ovet lukkoon takakonttia lukuunottamatta. Se oli auki, jotta voin helposti viedä koiran välillä tauolle, eikä kukaan kuitenkaan pääse autoon sisälle meidän hallissa ollessa. Puhelin, lompakko ja kotiavaimet olivat kuitenkin siellä. Auton avaimen laitoin treeniliivin taskuun. Treenin jälkeen laitoin ensimmäisenä mukana olleen Delin häkkiinsä takakonttiin. Sen jälkeen aloin lastata viereiseen tyhjään häkkiin treenikamoja ja siinä treenikaverin kanssa jutellessa otin myös treeniliivin pois päältä. Ja laitoin sinne samaiseen tyhjään häkkiin. Seuraavaksi loogisesti suljin häkkien ovet ja laitoin takakontin kiinni. Noh, kun ovet ovat lukittuna ja laitat takakontin kiinni, niin arvatkaa mitä tapahtuu?? Kyllä, myös takakontti menee lukkoon. Niinpä. Sen lisäksi, että autossa lukkojen takana oli lompakko, puhelin, kotiavaimet ja koira, siellä oli myös auton avaimet. Hip-hip-hurraa.
Tosin ei se ihan hukkaan tämäkään törttöily mennyt, sillä ainakin elinikä nousi jälleen parilla vuodella, kun meinasin kuolla nauruun homman huomatessani. Ei ehkä muuten minunlaistani tiettyjen tilanteiden tosikkoa olisi edes naurattanut, mutta kun kahtena aikaisempana päivänä lähdin treeneihin ilman minkäänlaista kaulapantaa koirille. Näinpä tuli otettua unohduksen seuraava askel ja soppa oli valmis :D
Autoon on toki vara-avain, joka oli kotona noin 40 kilometrin päässä. Ja kotiavaimet oli siellä autossa. Kalle oli tulossa työreissulta 100 kilometrin päässä kotoa. Sain sentään soitettua treenikaverin puhelimella. Niinpä istuimme mättäälle odottamaan, että Kalle ajaa 100 km kotiin, josta hakee auton avaimet ja ajaa 40 km takaisin treenihallille ne tuomaan.
Tulipahan käytyä treenaamassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti