Eilen kävimme Vickyn kanssa Lieksan ryhmänäyttelyssä. Ilma ei suosinut ja meikeläisen vaatevalinta meni täysin pieleen, josta voin kiittää vain itseäni, kun en lukenut TAASKAAN näyttelystä tullutta infolappusta B) Josta olisi käynyt ilmi näyttelyn olevan ulkonäyttely. Näin tunnelma oli omalta osaltani vähintäänkin jäätävä =P Aika paljon oli jälleen perroja, 23. Ja paljon oli taas tehtyjä turkkejakin...
Vickyn saldo oli EH. Oikein hyvän arvostelun sai kaiken kaikkiaan. Tuomari oli varsin tiukalla ja hyvällä linjalla. Itseä olisi kiinnostanut kuulla minkälaisen arvion saivat turkistaan koirat, joiden turkki oli silmin nähden tekemällä tehty. Onhan se hienon näköinen, kun turkki on siistillä ja takkuamattomalla nyörillä/rastalla. Varmaan myös ns. kätevä käytössä. Joskin voi vain arvailla kuinka monta tuntia moiseen nyöritykseen kuluu aikaa... Toiset lenkkeilee illalla, toiset ehkä nyörittää?
Niin hienon näköistä kun se voi ollakin ja niin hienoa kun ne hyvät näyttelytulokset onkin, niin kuuluuko se rotuun?? Miten käsin nyöritetyn koiran karvanlaatua voi arvioida esimerkiksi jalostusta ajatellen? Miten sitä voi arvioida ylipäätään yhtään missään? Mikäli saat näyttelyssä erinomaisen maininnan koirasi turkista, niin voit mennä peilin eteen ja hymyillä; olet hyvä turkin puunaaja. Siinä se. Ei se ole koiran, eikä rodun ominaisuus, jos se on käsin tehty. Ja tässä kohtaa joku sanoo, että "tällaisia ne ovat Espanjassakin". Niin varmasti onkin. Mutta on siellä asteen tai pari erilainen ilmastokin. Ei talvea, kylmää, lunta ja loskaa tai alati muuttuvaa ilman lämpötilaa. Ainoastaan aurinkoa ja merivettä missä polskutella.
Toisaalta, onhan siellä myös se toinen ääripää ettei sitä turkkia hoideta ollenkaan. Kuvitellaan sen seikan ettei turkista lähde karvaa tarkoittavan yhtä kuin ettei sitä tarvitse millään tavalla hoitaa. Sieltä ne metsän antimet ja hiekat sitten löytyy joskus trimmatessa nahan ja karvan välistä. Että jos nyt jotain hyvää pitää tuosta turkin tekemisestä etsiä, niin ainakaan koira ei siitä kärsi kun turkki on tehty siistiksi. Toisin kuin hoitamattomuudesta. Yhtä kaikki en sitä hyväksy sen enempää.
No, oli niin tai näin, niin iso käsi niille jotka vievät perronsa näyttelyyn luonnollisessa turkissa. Kuten kuuluisi. Ja aina joukosta jokunen löytyy, jolla oikeasti on hieno luonnon rastaturkki :)
Kun näyttelystä selvittiin, käytiin vielä illalla Hugon kanssa treenaamassa. Muutamia kokonaisia liikkeitä; paikkamakuu piilossa, seuraaminen ja jätöt. Paikkamakuu ok, tehtiin vielä yliajalla treenikaverin tehdessä voittajan paikalla oloa. Seuraaminen on mitä on. Paikka pysyi hyvin ja käännökset oli tiukat, mutta kontakti on miun polvissa. Tämä vaatii paljon treeniä, mutta ehkä ajan kanssa saadaan sitä korjattua. Jätöt ihan ok muuten mitä nyt treenikaveri sanoi, että mikäli pilkkua viilataan, niin asteen nopeampi saisi olla. Uskon kun sanotaan. Pitäisi videokuvata joku kerta, niin sais itekin vähän parempaa kosketuspintaa noihin suorituksiin, joita ei itse näe suorittaessa.
Lisäksi otettiin luoksetulon pysäytystä. Tähän asti on ollut takapalkka heittämällä niillä vähillä kerroilla, kun sitä on tehty. Hugo on aika voimakkaasti niihin kädestä lentäviin palkkoihin kiinni jäävä, joten tällä kertaa kokeiltiin maassa olevaa takapalkkaa. Se toimi hyvin. Noudon kanssa otettiin malttitreeniä. Heitin ja hain pari ensimmäistä itse ja viimeisellä avustaja vei kapulan ja lähetin Hugon hakemaan. Siinä mielessä oli maltillinen, että ääntä ei ollut, ja pysyi hyvin paikallaan. Itse kapulalle juoksee niin täysillä, että nosto ei ole siisti. Palautus sivulle vaatii vielä erillisen käskyn ja pito sivulla lyhyenä. Tämäkin vaatii vielä paljon treeniä, suunta on kuitenkin hyvä.
Tälle viikolle onkin treeniaikaa varattu yllin kyllin. Kotona pentujen "paijaamista" ja ulkona treeniä ja treeniä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti