Mukaan hallille lähti - kukas muu - kuin Nuge. Tarkoituksena ottaa keppejä ja kontakteja yksittäisinä sekä useamman esteen ratapätkää. Kepit menee ok, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että Hugo pääsisi lujempaakin. Toki on otettava huomioon ettemme viime aikoina ole pystyneet treenaamaan kovin usein tai ylipäätään säännöllisesti. Jotenkin on silti tunne, että oppiiko se verkoilla menemään siitä mistä pääsee vai pujottelemaan? Se ei varsinaisesti näytä siltä, että se pujottelisi tai kovinkaan paljon rytmittäisi menoaan. Olen aika varma, että jos verkkoa ottaisi pois, se tulisi siitä mistä suorimmin pääsisi. Tulee ajatus, että oliko se kuitenkaan paras vaihtoehto Hugolle... Mutta pitää nyt yrittää tehdä enemmän ja katsoa lähteekö se menemään siitä eteenpäin... Tosin tämä -25 asteen kiva kirpakka pakkassää saattaa kyllä pidetessään jarruttaa vähän treeniä, kun ei ole sisähallia missä harjoitella.
Radalla taas tapahtui seuraavaa: Hugo tuli rataa hyvin ja se mistä olen ylpeä, se ei enää varasta lähdössä. Käyn satunnaisesti, mutta joka treenissä jossain vaiheessa palkkaamassa sen lähtöön paikallaan pysymisestä. Helpottaa kummasti, kun koira pysyy paikallaan kunnes muuta käsket :) Sain kuitenkin treenikaverilta kritiikkiä äänen käytöstä. Hän nosti esiin tilanteet, jossa pitäisi pelastaa suoritus äänen avulla. Sanon käskyt sen verran ÄÄNEEN ja napakasti, että "pelastuskarjahduksella" tuskin juurikaan olisi painoarvoa normaaliin käskyyn verrattuna. Ok, hyvä pointti. Ymmärrän täysin. Hugon kaltaisen koiran kanssa varmasti radalla tulee niitä, että pitäisi saada oikeasti tilanne pelastettua. Lähtökohtahan on, että olen todennäköisesti myöhässä :D Näinpä siis lähdin tekemään ratapätkää seuraavalla tavalla; saan käyttää alussa lähtökäskyn ja ensimmäisellä esteellä käskyn, mutta sen jälkeen on oltava hiljaa ja yksinkertaisesti ohjattava koiraa pelkästää kropalla. Tässä vaiheessa olin itse sitä mieltä, että "no saahan sitä yrittää mitä vaan". Suureksi yllätyksekseni sain huomata, että ohjaus toimi mainiosti suu supussakin! Olin hiljaa kuin hiiri ja juoksin ja ohjasin ja sain siitä huolimatta Hugon menemään sinne minne halusinkin. Aika hyvä fiilis tuli tästä ;) Oli myös huomattavasti helpompi itselle keskittyä, kun sai unohtaa yhtälöstä yhden palikan. Alan varmasti tästä lähtien käyttää vähäisempää tai ainakin hiljaisempaa käskytystä. Ja omaa ohjausta voi aina testata hiljaisella radalla ;)
Lauantaina oli aluksi tarkoitus mennä seuran hallin rakennus talkoisiin. Mittari näytti kuitenkin aamulla yli -20 asteen pakkasta, joten jätimme väliin. Huom. Kalle olisi lähtenyt mukaan! Uskomatonta, mutta totta ;) Tosin hallihankkeen blogista luin tänään, että paikalla oli vain -10 astetta ja auringon paistetta. Nuo pakkaslukemat eivät kyllä koskaan tavoittaneet meidän mittaria. Valitettavasti. Hyvinhän siellä siis olisi kuitenkin tarennut talkoilla. Ilmeisesti pitäisi kysyä talkoosäätä joltain halliprojektia lähempänä asuvalta... Meiltä kun matkaa taitaa tulla lähemmäs 40km.
Päivän aikana päätin sitten trimmata molemmat neidit. Aluksi ajatus lähti lähinnä Doriksesta, sillä kun oli jo hyvin pitkä turkki. Tarkoitus oli trimmata ennen astutusta, jotta turkki olisi käytännöllisen lyhyessä mitassa mikäli tulee pentuja taloon. Mutta kun Deli sattui siinä jaloissa pyörimään, niin otinpa nyt siltäkin turkin jälleen alas, vaikka se ei kovin pitkä ollut muutenkaan. Tällä kertaa trimmasin ihan päästä varpaisiin hännät mukaan lukien. Hyvä se on välillä antaa turkin uusiutua kokonaan. Siitä huolimatta, että on ihmisiä joiden mielestä tämä lähentelee rikollista trimmausta barbetin kohdalla. Vaan kyllä oli tytöt taas vauhdissa trimmin jälkeen! Pihalla vedettiin sellasta rallia, että olisi Kankkusen Juhakin ihmeissään! :D Ja tietysti Doris katseli taas maailmaa kuin ensimmäistä kertaa konsanaan. Kyllä on läpitunkeva katse, kun on tottunut ettei silmiä edes näy ja nyt kaksi silmäparia tuijottaa tekemisiäsi herkeämättä.
Hugo poika sai pitää turkkinsa, sillä mammalla on takaa-ajatuksena kiikuttaa se kevään aikana vielä johonkin näyttelyyn.
Kirpsakasta pakkassäästä huolimatta ei tassuja metsässä nosteltu. Jotkut kauhistuu talvitrimmistä ja toki koirat pihalla keskenään viihtyvät turkkien kanssa enemmän ja pystyvät pitempään olemaan. Metsässä kuitenkin liikutaan koko ajan, eikä tietysti olla tuntitolkulla kovimmilla pakkasilla. Kyllä juokseva koira lämpimänä pysyy lyhyemmässäkin karvassa. Järki vaan mukana toiminnassa, ei Doris ja Deli nyt saa pihalle keskenään jäädä. Se on mentävä aina tilanteen mukaan ja Doriksen pitkä turkki olisi ollut varsin hankala pitää puhtaana toivottavasti tulevien pentujen kanssa. Vielä ei vain merkkejä juoksusta näy vaikka kuinka odotetaan, mutta pysyn toiveikkaana että kohta olisi jo aika. Yhdistelmä Doris x Vaillant sai muuten viime viikolla jalostustoimikunnan hyväksynnän.
Tässä eilen napattu kuva tytöistä. Kyllä tuli niin koiramaisen kauniita taas, jos minulta kysytään. Ja huomatkaa Delin hieno "ladylike" istuntatyyli :)
Huomenna minulla alkaakin sitten ensimmäinen työssäoppimisen jakso Joensuun eläinklinikalla. Odotan jaksoa innolla, on varmasti paljon oppia edessä. Tämän postauksen myötä päästään varmasti seuraavalla kerralla helmikuun kimppuun. Huomisista agitreeneistä tuskin tulee raportoitavaa, ne liene jää pitämättä luvattujen pakkaslukemien vuoksi (-20) auringon paisteesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti