Tänään alkoi aamu poikkeuksellisella ruokailulla. Koirilla siis. Normaalisti minä aina pussitan ruoat jokaiselle annoksittain ennen reissuun lähtöä. Sitten vaan kaikki annospussit kylmälaukkuun ja menoksi. Reissun päälle on hankalampi ottaa suurempia pusseja, joissa kaikki on ankkajäässä. Loppu viikosta sain kuitenkin vieraaksi kuume paholaisen ja polla siitä sekaisin unohdin tyystin ruokien pussittamisen. Olisiko siihen edes siinä tilassa pystynyt vaikka olisi muistanutkin...
Jokatapauksessa tämä kaikki johti lopulta siihen, että eilen aamulla annoin koirille viimeiset broilerit, jotka minulla mukana oli. Periaatteistani poiketen marssin koululla eläinsairaalalle ja ostin pussillisen (Huom. pienimmän mahdollisen ;) teollista koiranmuonaa. Virbac Adultia. Melkein on huono omatunto teostani. Ja viimeistään se tuli tänä aamuna, kun oli aika tuota nappulaa karvanaamoille tarjoilla.
Nappulaa kuppeihin ja koirat riviin ruokaansa odottamaan ja luvalla kupille. Doris tunnetusti ahneena kävi syömään kuten mitä tahansa muutakin. Ei mitenkään ahmien, mutta söi koko ajan. Deli meni kupille ja alkoi syödä, nosteli välillä päätään ympärilleen katsellen ja samalla nappuloita hitaasti jurskuttaen. Välillä ruokailu loppui ja piti tarkistaa, että todellako tätä syödään koko kupillinen? Mutta ruokakuppi tyhjeni. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Hugo. Voi Nugetti... Se on nähnyt nappulaa viimeksi kolme vuotta sitten, alle puolen vuoden ikäisenä. Olisitte nähnyt sen ilmeen, kun ensimmäisen kerran kuononsa kuppiin työnsi ja vetäsi aromeja sieraimiinsa; pää kääntyi minuun päin kuin todeten "Nyt sulla vasta huumori kukkii!!". Siitä sitten alkoi hyvin hidas syöminen, joka tarkoitti lähinnä parin pienen nappulan ottamista suuhun ja niiden natustamista hyvin varovasti. Jokaisen suullisen jälkeen muistettiin myös kääntää pää minuun päin ja mulkaista ennen kuonon uudelleen upottamista kuppiin 8D
Tämä projekti kesti niin kauan, että Doris ja Deli olivat syöneet jo aika päiviä sitten. Minä meinasin myöhästyä koulusta ja siitä huolimatta kuppi jäi puolilleen!! Herra H lopetti lakonomaisesti kesken syönnin, mulkaisi jälleen ja paineli omaan huoneeseemme. Ei voinut oikeasti muuta kuin miettiä, että onpahan tämäkin nähty. Vedin ulkovaatteet niskaan, heitin loput nappulat takasin pussiin ja lähdin luennoille (jonka tauolta nyt postaan). Mietin matkalla, että mahtaa tulla mielenkiintoiset aamut tällä viikolla... Vaan kyllä se nälkä iskee Nugetille. Nyt on pakko syödä nappulaa perjantaihin saakka. Muuta ei ole. Tai toisaalta, ei yllättäisi sekään jos iskee ruokalakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti