Lenkkeilyä ja puunausta

Meidän lenkkeily on viime aikoina käsittänyt lähinnä raksalla/pellolla vapaana juoksemista, ja varsinaiset metsälenkit ovat jääneet vähemmälle. Tiistaina Hugo pääsi vielä kunnon metsälenkille ennen puunausta viikonlopun näyttelyyn, ja oi sitä riemua... Pitihän se heti ensimmäiseen mutaojaan mennä kierimään. Harmittaa ettei ollut kamera mukana, olisi nähty myös musta Hugo :D Oja oli todellakin kuin mustaa pullataikinaa, ei suinkaan mikään pikku rapakko. Matkan jatkuttua huomattiin, että "sopivasti" kaikki pienemmät ojat olivat kuivuneet eli ei paljon kuria saanut missään huuhdeltua...
Matkan varrella Hugo nautti elämästä, ja piehtaroi sammaleella, ruohossa, pellossa....... Ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Lopulta löytyi pikku lätäkkö, joskaan ei ihan puhdasta vettä, mutta kuitenkin. Siellä sitten uitiin ja metsästettiin lehtiä ynnä muuta veden pinnalta. Kotia tultaessa haju oli sanoinkuvaamaton, ja Hugo joutui suihkuun. Onko mitään surkeamman näköistä kuin suihkuun joutunut vesikoira? Kaikki kivat mutapaakut huuhtoutuu viemäristä alas...

Doris ei päässyt metsälenkille mukaan, kun sen turkki oli jo metsän antimista puhdistettu edellisenä iltana. Doris saikin maanantaina aamulla vielä toteuttaa itseään vepetreeneissä, ja sen jälkeen juoksennella metsässä. Joskin Doris on treeneissä kovin keskittynyt tekemiseen, ja rannasta oman vuoron jälkeen tullessa sitä on vaikea saada irtoamaan kontaktista edes vapaa -käskyllä. Kukaan ei myöskään tätä kontaktia ole siinä vaiheessa koskaan pyytänyt... Ilmeisesti vepe on nii-in kivaa, että Doris näyttää parastaan, jos vaikka pääsisi takaisin hommiin :D

Tiistai-iltana ja vähän keskiviikkonakin oli vuorossa operaatio Hugon turkin puhdistus. Kun poika oli suihkultaan kuivunut, meni seuraavat kolme tuntia nyppiessä sen turkista jos jonkinlaista silppua. Nostin Hugon trimmauspöydälle kyljelleen, josta se ensin loi katseen "onko ihan pakko??". Mutta ei tarvinnut kauaa turkkia nyppiä, niin Hugo rentoutui täysin ja esimerkiksi kainalosta nyppiessä oikein nosti jalan edestä pois. Voisin vaikka vannoa, että sen pään päällä oli ajatuskupla "seuraavalla kerralla pitää rypeä vielä vähän enemmän, niin saa olla tässäkin tuplasti pidempään"!
Lopettaessani maassa oli uskomaton kasa havuneulasia, ruohon korsia, siemeniä, sammalta, oksan pätkiä jne.! Mitä kaikkea se turkki itseensä imeekään 8D

Myös Doriksen turkki sai edellisenä päivänä saman käsittelyn. Se on kuitenkin tiheämpi, varsinkin juuresta, eikä sinne ihan siinä määrin mene sitä tavaraa kun Hugolla. Taisin selvitä melkein tunnissa Doriksen kanssa. Sekin osaa kyllä ottaa ilon irti tilanteesta, kun joku turkkia nyplää. Röhkii "todella neitimäisesti" kuin pieni possu ja kääntelee kylkeään!

Kyllä niitä tuli sen verran puunattua, että nyt mennäänkin sitten vain hihnalenkkejä ennen kauneuskilpailua. En todellakaan aio tuota savottaa nimittäin uusiksi ottaa! Ja ihan hyvää näyttää tekevän taas muistutella hihnakäyttäytymistä mieleen. Se kun tuppaa luonnonlapsilta välillä vähän unehtumaan...