Viikonlopun jälkeen on palattu normiin päivärytmiin. Täällä Pohjois-Karjalassa on vihdoin ollut myös jokunen hiukan viileämpi päivä, ja ollaan päästy treenaamaankin pitkästä aikaa.
Eilen aamulla käytiin Hugon kanssa tokoa treenailemassa parin viikon tauon jälkeen. Hugo otti jonkun verran häiriötä täysin uudesta paikasta, mutta loppua kohden paransi suorittamista huomattavasti.
Mm. liikkeestä jättöjä otettiin. Uskomatonta miten se lakoaa maahan samointein, jos käsken liikkeestä maahan, ja katson koko ajan ihan suoraan eteenpäin itse. Sitten jos vahingossa yhtään käännän päätä käskyn sanoessani Hugoa päin, ei varmaan mene maahan. Pientä paineistusta? Ei sillä, suoraanhan miun on tarkoituskin kisassa katsoa, mutta on vaan niin ihmeellistä...8)
Paikkamakuuseen tuli erittäin hyvää reeniä, sillä kentän vierestä menee tie, jossa meni jos jonkin näköstä rekkaa ynnä muuta... Tällä kertaa saatiin kaksi minuuttinen täyteen ilman piippausta. Se on ehkä vähän ongelma meillä tällä hetkellä, kun mamman poika alkaa jostain syystä välillä piipata. Mutta reeniä, reeniä...
Illalla sain tarpeekseni, kun katsoin Doriksen jatkuvaa läähätystä. Ilma olikin iltaa kohden vain kuumennut, vaikka aamulla näyttikin kohtuu viileältä ja hyvältä sää. Oikein sääliksi kävi, kun Doris etsii koko ajan sitä viileintä kohtaa, ja läähättää... Niinpä otin trimmerin, ja sai Doriksen turkki kyytiä. Loppu vuodesta oltiin näyttelyyn menossa, mutta nyt sitten katsotaan miten turkki kerkeää kasvaa. Eipä huvittaisi itteäkään musta paksu turkis päällä olla, joten anti mennä vaan! Ja siihen loppui jatkuva läähätys ;) Neiti näyttää nyt lähinnä ransulta pitkine korva- ja partakarvoineen, muuten niin rottamaisessa lookissa. Mutta pääasia, että on hyvä olla!
Tänään aamusta suunnistimme rantaan, ja oli Doriksen vuoro näyttää kyntensä vepe-treeneissä. Meni oikeestaan erittäin hyvin treenit, otettiin veneestä hyppy, veneen nouto ja vienti. Vienti on se, joka vähän takkuaa, tai sanotaanko, jossa sitä hiomista todella tarvitaan. Tänään se kuitenkin meni paremmin kuin kertaakaan aikaisemmin, ja lähetin jo Doriksen ihan kuivalta maalta, enkä lähtenyt "saattamaan" veteen.
Taasen sitä on suunnitelmat kääntynyt näiden harrastusten kanssa vähän päälaelleen. Tarkoitushan oli alunperin treenailla vepeä Hugon kanssa. Sillä vaan on vähän liiankin paljon viettiä veteen, eikä mikään ole oikein tuottanut pientäkään tulosta. Ei ole kivaa (tai edes järkevää?) lyödä päätään seinään, joten Hugon vepe-treenailut on jääneet vähemmälle... Sen sijaan Doris, joka osoitti luontaista lahjakkuutta lajissa, on ollut treeneissä nyt Hugon sijaan. Miksipä ei, kun neiti nauttii siitä silmin nähden!
Agility taas on jäänyt Doriksenkin kanssa. Kun ei sillä tavalla ole kisatavotteita, eikä aikomusta treenata kovin useasti, on ne vähätkin kerrat jääneet. Aika on ollut niin kortilla, niin se on käytetty sitten toisiin lajeihin.
Eipä sillä että niin väliä olisi mitä tehdään, kunhan jotain tehdään. Pääasia, että koirat nauttii, ja ehkä vähän ohjaajakin ;) Mutta niin ne vaan suunnitelmat muuttuu. Saa nähdä mihin sitä suunnataan aikanaan uuden tulokkaan kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti