Kyllä on ollut kiireinen kesä. Viimeisen parin viikon aikana on kuitenkin päästy vähän muuallekin kuin rakennushommiin.
Mennyttä näyttelyviikonloppua seurasi viikonloppu hakuleirillä Maaningalla. Doris pääsi tositoimiin, ja Hugo turisteili mukana. Hakukoulutuksessa paneuduttiin lähinnä noutoon ja vesityöskentelyyn, mutta myös muuhun sai halutessaan vinkkejä. Kyse oli siis metsästyksessä käytettävien spanieleiden hausta. Eli koiria, jotka paitsi ovat metsästyksessä mukana, kilpailevat spanieleiden vesilintukokeissa.
Kouluttajat olivat erinomaisia, ja sainkin varsin kattavan kuvan lajista joka miulle itselle on hyvin uusi. Samalla pääsin myös siedättämään Dorista taippareista saadun riistapukki-kammon suhteen, ja loppu tulema olikin, että Doris haki jo vedestä varsin sujuvasti damia siivillä varustettuna! Yes!
Vesistö oli paikalla ihanteellista, vaikeampaa vesikasvustoa runsaasti omaavaa. Harvoin pääsee sellaisessa treenaamaan. Oli hienoa huomata, että Dorikselta löytyy työmoottoria siinä määrin, että työskentely oli varsin määrätietoista aivan uudenlaisesta ja vaikeasta vesistöstä huolimatta. Toki on paljon treenattavaa, mutta Doris on koira, joka ei luovuta heti vaikeuksien tullen tai tule apuja kyselemään.
Noudonkin suhteen sain taas vinkkejä, ja opin kanssatreenaajilta tavan, jolla Doriksen palautus alkoi sujumaan huomattavasti mallikkaammin. Olikin hienoa paitsi treenata koiran kanssa, tavata uusia samanhenkisiä ihmisiä! Terveisiä vaan, jos joku sattuu eksymään blogia lukemaan!
Viikolla sitten tuli mutsi kylään rakennuksella auttamaan, ja oi voi Hugon riemua... Joku jota jallittaa päivät pitkät! Hugo vei taas mutsia niin 6-0... Se kyllä osaa kaikki maholliset temput millä kiltit uudet ihmiset saadaan taipumaan Hugon tahtoon asiassa kuin asiassa. Hugo nauttikin koko viikon ruhtinaallisen paljosta huomiosta. Doris kävi kyllä myös omansa hakemassa, mutta pääsääntöisesti pitäytyi katselemassa sivusta pitkin nenänvartta "itseriittoisen Hugon jatkuvaa syliin punkemista". Kaksikon touhut olivat varsin mielenkiintoisia seurata...
Nyt kun ilmatkin ovat viilentyneet, on menokin taas sen mukaista! Rakennuksella on hiekka ja pelto pöllynnyt, kun Hugo ja Doris ottaa mittaa toisistaan. Vauhti on varsin vesikoiramaista. Ei ole tarvinnut kuntouinneilla käydä... Viimeisillä helteillä vaihdettiin nimittäin läkähdyttävät lenkit lihaskuntotreeniin uiden. Uin itse noin 200 metrin matkaa aina muutaman kerran päivässä edestakaisin, niin että Hugo ja Doris ui rinnalla. Molemmille kertyi uintimatkaa päivittäin siis reilu kilometri. Ehkä yksi parhaista kuntoilumuodoista, paitsi ihmiselle, myös koiralle. Suorastaan harmi ettei talvella pääse tällä tavoin treenaamaan. Täälläpäin kun ei koirien kylpylää ole.
Jännitys alkaa tiivistyä, kun uuden tulokkaan kotiin saapuminen lähestyy. Perheemme barbet -vahvistus saapuu jo vajaan kolmen viikon päästä kotiin. Alkaa vähitellen matkakuume nousta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti