Luonnon valinta

Eilen pennut tulivat kahden viikon ikään. Kaksi tyttöä ja yksi poika ovat kasvaneet huimaa vauhtia ja voivat varsin pulleasti ikäisikseen. Silmät ovat auenneet ja kohta alkaa vähitellen maailman tutkiminen. Toistaiseksi toki mamman maitobaari ja lämmin pentulaatikko ovat pentujen elämän kohokohdat.

Valitettavasti kerrottavana on myös surullisia uutisia. Ruskea-valkoinen pieni poika, jolla epäiltiin keuhkokuumetta ei selvinnyt. Matka oli liian raskas ja vaikka eilen kaikki näytti vielä normaalilta - tai sanotaan niin normaalilta kuin tilanteessa voi - niin tänä aamuna poika löytyi paremmilta metsästysmailta. Luonnon valinta ja vaikkei se hyvältä tunnu, niin näin on varmasti parempi sille. Tällaiset asiat tapahtuu yleensä syystä.

Beige poika sensijaan sinnittelee vielä keskuudessamme. Paino nousee lisäruokinnan avulla, joskin tietysti hitaammin kuin muilla. Mitään uutta tilanteessa ei sinänsä ole, sillä vain aika on edelleen se joka näyttää miten käy.

Täällä arki jatkuu neljän pennun voimin ja pientä koiraenkeliä muistellen.

Julma elämä

Pennut ovat neljän päivän ikäisiä ja täällä eletään varovasti päivä kerrallaan. Yksi pojista, jolla oli syntyessään mennyt nestettä keuhkoihin taistelee elämästään. Valitettavasti ab ei alkanut tuottaa toivottua tulosta, vaan hyvältä vaikuttaneen alun jälkeen pennun kunto heikkeni. Eilen illalla sen lääkettä päätettiin vaihtaa, muuta ei oikein ole enää tehtävissä. Kokeilemme siis uudella lääkkeellä ja toivomme, että se alkaisi purra. Positiivisena puolena, että pentu kuitenkin syö ja paino nousee vaikkakin hitaammin kuin terveillä sisaruksillaan. Jonkinlaisesta keuhkokuumeesta pentu kärsii ja ikävä tosiasia on, että jos lääke ei tepsi niin mitään ei ole tehtävissä. Paitsi toivoa pientä ihmettä.

Lisäksi torstain ja perjantain välisenä yönä oli toinen poika jäänyt ilmeisesti emonsa alle. Aamulla kaveri oli jo kylmä ja veltto. Sain pientä elvytettyä ja se alkoi kun alkoikin syödä pullosta. Poika vain on jäänyt rytäkässä vaille ravintoa ja on näin sisaruksiaan huomattavasti pienempi ja heikompi. Tällä hetkellä hyvin painoa nostaneet pennut ovat kaksi kertaa suurempia. Näin pieni ei oikein jaksa, eikä pärjää nisillä, joten sitä lisäruokitaan pullosta. Painon nousu on todella vähäistä, mutta pentu on siihen nähden kyllä hyvin pirteä. Taistelija luonne.

Nyt ei voi muuta kuin tehdä parhaansa ruokinnan ja lääkinnän suhteen pojille ja toivoa parasta. Mitään ennustetta on vaikea sanoa, vain aika näyttää mikä näiden kahden pojan kohtalo on.

Molemmat tytöt ja yksi uros voivat varsin reippaasti ja pulleasti. Ne ovat kasvaneet reippaasti ja painon nousu on kaikilla kolmella hyvin tasaista toistaiseksi. Päivät ovat kuin julma ilon ja surun soppa hyvin pärjänneiden ja elämästään taistelevien pentujen kera.

Faktanurkka: Normaali pentukuolleisuus vaihtelee 10-35 prosentin välillä. Yleisin syy on nimenomaan emän alle jääminen. Tähän voi parhaiten vaikuttaa pentulaatikon rakenteella ja emän stressitasosta huolehtimalla. Valitettavasti se ei kuitenkaan aina riitä.

Vuoden aloitus: syntymän ihme

Eilen pitkän odotuksen jälkeen Vicky synnytti iltapäivästä iltaan ja tuloksena pentulaatikossa tuhisee viisi pientä perron alkua. Kolme urosta ja kaksi narttua. Illan yllätyksenä ruskeiden joukkoon putkahti myös yksi beige poika, mini-Hugo. Ukki ei tosin paljoa lapsen lapsistaan perusta, vaan vietti mielellään aikaa täysin toisaalla. Sen sijaan iki-emo Doris suorastaan itki, kun tajusi laatikossa olevan pentuja ja pääsy kielletty. Lohduttavaa sinänsä, että jos meillä joku emo ei syystä tai toisesta pentujaan hoitaisi niin sijaisemo löytyy omasta takaa. Doris on luontainen hoivaaja.

Neljän pennun synnyttyä kuvittelin jo homman olevan ohi. Vicky myös rauhoittui ja söi. Oltiin jo melkein pihalle ja pesulle lähdössä, kun tyttö alkoikin vielä kerran ponnistaa. Tuloksena katraan viides ipana, kolmas poika. Muut pennut voivat hyvin, mutta tällä viimeisellä on selvästi päässyt nesteitä "kitusiin". Niitä ei kaikkia saatu pois imettyä ja pienelle jouduttiin aloittamaan ab ja nesteytystä, koska sen syöminen on vielä kovin huonoa. Vain aika näyttää päästäänkö tästä paranemaan päin.

Kovin ovat uteliaita lauman muutkin jäsenet mitä se pentulan mystinen portti pitää takanaan, kun ääniä kuuluu tuon tuosta. Vielä saa kuitenkin muut odottaa uusia tuttavuuksia muutaman viikon ja tällä välin pentulaan on oikeus vain Vickyllä. Ja minulla :)

Joulurauhaa

Toivotan kaikille tutuille ja treenikavereille kuin muillekin tämän ihmeellisen koiramaailman kautta tapaamilleni ihanille ihmisille rauhaisaa joulun aikaa ja onnellisia hetkiä tulevalle vuodelle 2013! Nähdään ensi vuonna!

Astutusmatkalla Maarianhaminassa

Alku viikko vierähti reissatessa, kun maanantaina otettiin suunta Maarianhaminaan Vickyn sulhoa Pikeä tapaamaan. Aluksi pitkä ajomatka Joensuusta Turkuun, jossa nukuimme yön yli ja lähdimme aamulla aikaisin laivalla kohti Maarianhaminaa.

Vicky ei turhaan laivamatkasta stressannut, vaan otti lunkisti lepäilemällä ja uteliaiden kanssamatkustajien rapsutuksista täysin siemauksin nauttimalla

Sulho olikin satamassa odottamassa ja näin Vicky ja Pike pääsivät hyvin nopeasti tutustumaan toisiinsa, Piken emännän asuessa vain muutaman kilometrin päässä satamasta. Sävelet olivat heti selvät ja pariskunta oli välittömästi hyvää pataa keskenään. Astuminen tapahtuikin tiistaina päivällä aika nopeasti tapaamisen jälkeen. Siitä suuntasimme sitten Vickyn kanssa hotellille, jossa yövyimme. Huoneessa oli kaksi sänkyä; omat molemmille :D Täytyyhän sitä nyt matkan kunniaksi vähän saada extraa ;) Tosin yöksi Vicky hakeutui kyllä omasta tahdostaan lattialle nukkumaan.

Aamulla sitten suuntasimme jälleen sulhon luokse, mutta suureksi ihmeekseni Pike ei ollut enää ollenkaan kiinnostunut. Pientä haistelua, mutta ei minkäänlaisia yrityksiä enää selkään. Edellisen päivän yrityksien vimman nähtyäni päätin, että annetaan olla. Urosta kun on kovin vaikea - ellei mahdoton - saada hyppäämään, jos ei sitä kiinnosta. Ja luonnollisen astutuksen kannalla kun olen (ilman painavaa syytä muuhun), niin jätimme homman herran haltuun ja katsotaan oliko se yksi kerta riittävä ja oikea-aikainen. Siihen uroksen käytös sekä otettu proge-testin tulos viittaisi, mutta ei sitä koskaan tiedä. Nyt täytyy vain odottaa ja noin kuukauden päästä sitten tiineysultraan nähdäksemme tuliko toivottua tulosta vai ei. Odottavan aika on pitkä...

Tässä vielä pariskunta poseeraamassa kahdestaan. Hiukan on huono kuva (kännyllä hämärässä napattu), mutta tyhjää parempi :)

Tarkoitus oli huomenna suunnistaa Helsinkiin viikonlopun näyttelyihin Doriksen kanssa ja samalla olisi ollut tilaisuus nähdä Hugon kesän jälkikasvua, mutta valitettavasti onnistuin jälleen reissussa sairastumaan. Näinollen viikonloppu menee sängynpohjalla maatessa (täältä on hyvä postata) ja voittaja-näyttelyt jää tänä vuonna väliin.

Facessa jo hiukan tilitinkin, että olen tainnut jonkinmoisen reissu-kirouksen saada päälleni, kun ei terveenä enää kotia pääse mistään =P Josko ensi vuonna olisi onni enemmän myötä myös matkoilla...

Olipa kerran...

Pieni paholainen nimeltä Neri. Neri asuu suuressa ja ihmeellisessä maailmassa, mutta mikään siellä ei pelota Neriä. Neri-neiti työntää pienen nenänsä jokaiseen maailmansa kolkkaan, eikä välitä millainen mörkö vastaan tulee. Jos mörkö on pahana miettii Neri hetken, ottaa vauhtia ja on vielä pahempana. Nerin lempipuuhiin kuuluukin mörköjen karvoissa roikkuminen, hinnalla millä hyvänsä.

Neri nousee joka aamu uuteen ihanaan päivään suurella äänellä ja kovalla vauhdilla. Ehkä ainoa asia, jota Neri maailmassaan kunnioittaa on ruoka. Ja vaikka ruoka maistuukin, vesikupilla Nerin pienet pirun sarvet vain kasvavat. Pienen paholaisen paras peli on se, jossa hypätään vesikuppiin, käydään juoksemassa karkuun suurta jättiläistä, joka yrittää lopettaa pelin muttei saa pientä nopeaa ja ketterää paholaista kiinni. Näin Neri jallittaa jättiläisiä ja tilaisuuden tullen hyppää takaisin vesikuppiin.

Neri haluaisi laittaa maailman aivan uuteen uskoon. Kaikki tuntuu olevan täysin väärissä paikoissa pienen paholaisen käyttötarkoituksia ajatellen. Niinpä Neri mörköjä väistellen raahaa mörköhuopia, mörköaarteita ja ennen kaikkea kuolleiden nelijalka-jättiläisten luita ympäriinsä parempiin paikkoihin. Yleensä hampaisiin joutuu myös paholaisen omat pissaliinat, jotka tyhmä jättiläinen on sijoittanut täysin väärin.

Neri-neiti on myös kasvanut syömistään peikko-papanoista niin, että pääsee melkein jo hyppäämään pehmeälle vuorelle. Kun vain ottaa tarpeeksi vauhtia - jonka saa parhaiten ärsyttämällä mörköjä, jolloin joutuu juoksemaan lujaa karkuun - on jo puoliksi vuorella. Vielä ne jättiläiset örisevät oman reviirinsä merkiksi, mutta Neri on jo päättänyt kiipeävänsä joku päivä tuolle pehmeälle vuorelle. Seurauksista huolimatta. Jälleen kerran.

Kaiken kaikkiaan Nerin elämä on kauhistuttavan kivaa. Paholaisen huiska tekee hommia lähes tauotta. Ja kyllä Nerikin myöntää, että jopa möröt ja jättiläiset ovat super-ihania silloin, kun pykälässä ei ole pieni pirun vaihde ;D

Päivitystä pitkästä aikaa...

Apua, onko totta että olen käynyt täällä viimeksi heinäkuussa! Hui hui. Mitä kaikkea sen jälkeen onkaan kerennyt tapahtua! Ehkäpä tällä kertaa pikapäivitys pähkinänkuoressa...

Doris palautui loistavasti tiineydestä ja imetyksestä. Myös juoksut tulivat aivan normaalin kierron mukaan, tiineys ei niitä siirtänyt vaikka usein niin tapahtuu. Kävipä Doris elokuussa toisen kerran yrittämässä taippareitakin, mutta valitettavasti riistapukki-mörkö kahden vuoden takaa ei ole unohtunut :( Vaikka pukkia testattiin kuivalla maalla hetsaten ja neiti sen otti suuhun ja kanteli, niin veteen heitettäessä se on edelleen mörkö, joka kerran puri suuhun. Se jäi noutamatta ja taipparit jälleen hylätty. Todella harmin paikka. Katsotaan lähdetäänkö Dorista siitä siedättämään vai annanko olla. Tosin tällä kerralla jäljestys oli sen verran hidasta ettei sekään olisi läpi mennyt. Tuomari tosin mainitsi loppu palautteessa ettei ole niin tarkkaa jäljestystä ennen nähnyt, kun Doris paineli ruohonkorsia myöten jäljen perässä ;)

Syys-lokakuun vaihteessa heitettiinkin reissu Romaniaan ystävän kanssa, jossa Doris oli mukana. Näyttelyreissu siis. Eikä se mennyt hukkaan Doriksen ollessa toisena päivänä ROP saadeen siis CACIBin ja näin Romaniasta valioituen.
Itsellä meni vähän kehnommin kun matkalla iski bakteeritulehdus, joka vei kotiin päästyämme sairaalaan. No, siitä on selvitty ja vielä kun saadaan yleiskunto takaisin (kahden viikon sängyssä makuu teki tehtävänsä...), niin ollaan normaaleilla raiteilla. Ja reissusta jäi toki Doriksen valionarvon lisäksi käteen uusia ystäviä, joiden kanssa jo sovittiin treffit ensi syksylle Irlantiin :)

Hugen elämä on soljunut normaaliin tahtiin - eli sattunut ja tapahtunut on. Viimeisin keikaus oli, kun Hugo juoksi jokunen viikko sitten täysiä päin asuntovaunumme vetoaisaa. Pää siis osui siihen ja aukesi. Karmea vekki silmien välissä :( Tästäkin selvittiin kipupiikillä ja ensin pahalta näyttänyt pää parani luonnon konstein (luomuhunajalla ;) parissa viikossa niin ettei enää huomaa mitään edes sattuneen.

Käytiin Hugon kanssa myös katsomassa heinäkuussa sen jälkikasvua Uuraisilla. Siinä vasta toiminnan täyteinen pentue olikin!

Lokakuussa kävi vieraileva tähtemme Vicky luonnetestissä, jonka tulos vahvisti käsitystä Vickyn ominaisuuksista. Tulos siis pisteissä +125, laukausvarma. Vicky vietti myös hiljattain viikon meillä hoidossa oman perheensä lomaillessa. Tuolloin taas vauhtikaksikolla Vicky&Deli riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Delin kanssa ollaankin huomenna aloittamassa agin alkeiskurssi. Josko neiti pääsisi purkamaan tuota loputonta virtaansa myös sillä tavoin. Saa nähdä miten hajujen perään viime aikoina entistä vahvemmin herännyt Deli jaksaa keskittyä hallilla...

Syksyn aikana on pariin otteeseen ollut meikeläisen hermot koetuksella, kun on tien poskessa Deliä odoteltu puolesta tunnista eteenpäin riistan jäljille lähdettyään. Mutta en valita, että riistavietti nostaa päätään. Päinvastoin! Se on sitten minun ongelma, jos en osaa sitä oikein kanavoida 8D

Ja jos ei tässä nyt vielä ollut tapahtumaa tarpeeksi yhteen päivitykseen, niin mainittakoon vielä, että meillä asustaa tällä hetkellä myös pieni perron alku; Neri-tyttö. Tulevaisuuden toivo, jonka tulevaisuus on vielä mysteeri. Mutta siitä sitten lisää ensi kerralla... Ja lupaan, että ihan tämän kuun aikana ;D