Astutusmatkalla Maarianhaminassa

Alku viikko vierähti reissatessa, kun maanantaina otettiin suunta Maarianhaminaan Vickyn sulhoa Pikeä tapaamaan. Aluksi pitkä ajomatka Joensuusta Turkuun, jossa nukuimme yön yli ja lähdimme aamulla aikaisin laivalla kohti Maarianhaminaa.

Vicky ei turhaan laivamatkasta stressannut, vaan otti lunkisti lepäilemällä ja uteliaiden kanssamatkustajien rapsutuksista täysin siemauksin nauttimalla

Sulho olikin satamassa odottamassa ja näin Vicky ja Pike pääsivät hyvin nopeasti tutustumaan toisiinsa, Piken emännän asuessa vain muutaman kilometrin päässä satamasta. Sävelet olivat heti selvät ja pariskunta oli välittömästi hyvää pataa keskenään. Astuminen tapahtuikin tiistaina päivällä aika nopeasti tapaamisen jälkeen. Siitä suuntasimme sitten Vickyn kanssa hotellille, jossa yövyimme. Huoneessa oli kaksi sänkyä; omat molemmille :D Täytyyhän sitä nyt matkan kunniaksi vähän saada extraa ;) Tosin yöksi Vicky hakeutui kyllä omasta tahdostaan lattialle nukkumaan.

Aamulla sitten suuntasimme jälleen sulhon luokse, mutta suureksi ihmeekseni Pike ei ollut enää ollenkaan kiinnostunut. Pientä haistelua, mutta ei minkäänlaisia yrityksiä enää selkään. Edellisen päivän yrityksien vimman nähtyäni päätin, että annetaan olla. Urosta kun on kovin vaikea - ellei mahdoton - saada hyppäämään, jos ei sitä kiinnosta. Ja luonnollisen astutuksen kannalla kun olen (ilman painavaa syytä muuhun), niin jätimme homman herran haltuun ja katsotaan oliko se yksi kerta riittävä ja oikea-aikainen. Siihen uroksen käytös sekä otettu proge-testin tulos viittaisi, mutta ei sitä koskaan tiedä. Nyt täytyy vain odottaa ja noin kuukauden päästä sitten tiineysultraan nähdäksemme tuliko toivottua tulosta vai ei. Odottavan aika on pitkä...

Tässä vielä pariskunta poseeraamassa kahdestaan. Hiukan on huono kuva (kännyllä hämärässä napattu), mutta tyhjää parempi :)

Tarkoitus oli huomenna suunnistaa Helsinkiin viikonlopun näyttelyihin Doriksen kanssa ja samalla olisi ollut tilaisuus nähdä Hugon kesän jälkikasvua, mutta valitettavasti onnistuin jälleen reissussa sairastumaan. Näinollen viikonloppu menee sängynpohjalla maatessa (täältä on hyvä postata) ja voittaja-näyttelyt jää tänä vuonna väliin.

Facessa jo hiukan tilitinkin, että olen tainnut jonkinmoisen reissu-kirouksen saada päälleni, kun ei terveenä enää kotia pääse mistään =P Josko ensi vuonna olisi onni enemmän myötä myös matkoilla...